Rasismi: Syrjintä rodun tai etnisen ryhmän perusteella

Rasismi on syrjintää ihmisen etnisen ryhmän tai muun syntyperään liittyvän seikan perusteella. Rasismi voi olla ajattelutapa tai toimintaa – ihmisryhmä voidaan arvottaa ihonvärin tai kansalaisuuden perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ryhmät, tai häneen kohdistetaan rotusyrjintää. Syrjintä on kielletty Suomen lainsäädännössä ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.

Ksenofobia eli muukalaiskammo on eri kulttuureissa yleinen ilmiö. Euroopan historiassa esimerkki tästä on antisemitismi eli juutalaisviha. Länsimaiden historiassa rasistinen ajattelu kehittyi kolonialismin ja orjakaupan oikeuttamisen yhteydessä. 1800-luvulla yleistyivät näennäistieteelliset rotuluokittelut, joille perusteltiin valkoisten ylivaltaa. Rotuerottelu jatkui Etelä-Afrikassa apartheidina 1900-luvun lopulle saakka. Yhdysvalloissa mustien asema pysyi heikkona vielä orjuuden lakkauttamisen jälkeen ja vasta 1950-luvulla noussut kansalaisoikeusliike toi yhtäläiset oikeudet.

Äärimmäiseen muotoonsa rasismi kehittyi natsi-Saksassa, jossa rotuoppeihin nojautuen toteutettiin holokausti, juutalaisten ja muiden alempiarvoisina pidettyjen kansanryhmien järjestelmällinen joukkomurha. Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Yhdistyneet kansakunnat, joka on julkilausumissaan tuominnut etniseen alkuperään perustuvan epätasa-arvoisen kohtelun. Rasismia pidetään moraalisesti tuomittavana, koska se saattaa ihmisiä jyrkästi eriarvoiseen asemaan pätemättömillä perusteilla. Unescon vuonna 1978 hyväksymä Rotuja ja rotuennakkoluuloja koskeva julistus tuomitsee etniseen epätasa-arvoisuuteen johtavat aatteet ja käytännöt, sillä niillä perustellaan ihmisten alistamista ja tuhoamista.

Ksenofobia eli muukalaiskammo ja etnosentrismi eli oman etnisen ryhmän pitäminen muita parempana ovat vanhoja ilmiöitä, joita on esiintynyt ja edelleen esiintyy kaikissa kulttuureissa. Antropologi Pascal Boyerin mukaan ihmiset luovat stereotypioita esimerkiksi roduista, koska heillä on intuitiviinen käsitys, että toisen ryhmän jäsenet edustavat heille uhkaa. Omaa ryhmää halutaan suosia ja vähemmistöt pitää alempiarvoisessa asemassa. Rasismia voidaan myös tarkastella historiallisesti kehittyneenä tapana ajatella ja toimia, jonka ihmiset oppivat sosiaalistuessaan tietyn yhteiskunnan ja kulttuurin jäseneksi. Rasismin tutkimuksessa eri tieteenalat kiinnittävät huomiota eri asioihin: historioitsijat ideologioihin, psykologit asenteisiin ja sosiologit rakenteisiin.

Keskiajan Euroopassa uskonto oli eräs keskeisimmistä ryhmiä toisistaan erottavista seikoista. Antisemitismissä eli juutalaisten syrjinnässä ja vainossa yhdistyivät kulttuurisina, uskonnollisina ja etnisinä nähdyt tekijät. Kristityt ja islamilaiset pitivät toisiaan vääräuskoisina. Uuden ajan länsimaisen rasismin yhtenä merkittävimpänä juurena pidetään transatlanttisen orjakaupan vaikutusta eurooppalaisten asenteisiin muita kansoja kohtaan. Rasistinen ajattelu kehittyi 1500-luvulta alkaen kolonialismin ja orjakaupan yhteydessä ja niiden oikeuttamisena.

1800-luvulla keskeiseen asemaan nousi biologinen rasismi, joka perustui ihmisten rotuluokitteluun ja näennäistieteelliseen frenologiaan eli oppiin kallonmuotojen ja luonteenpiirteiden vastaavuudesta. Vuonna 1853 ranskalainen Arthur de Gobineau julkaisi teoriansa valkoisen rodun ylivertaisuudesta, joka innoitti uusia rotuteoreetikkoja. Francis Galtonin teosten, erityisesti kirjan The Comparative Worth of Different Races (1869), pohjalta syntyi 1800-luvun loppupuolella tieteelliseksi rasismiksi nykyään kutsuttu tutkimusala. Galtonin käsityksistä tuli hyvin suosittuja Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Rasismi-sanan taustalla on ranskan racisme ja englannin sana race, rotu. Hannah Arendtin mukaan ”rasismi kiisti ihmisen yhteisen syntyperän, kieltäytyi tunnustamasta tavoitetta rakentaa yhteistä ihmiskuntaa ja alkoi esittää yhden kansan olevan jumalallista alkujuurta, toisin kuin kaikki muut.” Uskontoon perustuvasta juutalaisvihasta tuli 1800-luvun lopulla muodoltaan poliittisempaa ja sitä alettiin kutsua antisemitismiksi.

 

 

 

Yhdysvaltain etelävaltioissa perustettiin vuonna 1865 äärijärjestö Ku Klux Klan sisällissodan ja orjuuden lakkauttamisen jälkimainingeissa. Rotuteorioita teki tunnetuksi muun muassa yhdysvaltalaisen Madison Grantin kirja The Passing of the Great Race: Or, The Racial Basis of European History (1916), joka puolusti ”pohjoisen rodun” ylemmyyttä. Grant kampanjoi eugeniikan eli rotupuhtauden puolesta ja hänen teoksensa vaikutti merkittävästi natsijohtaja Adolf Hitlerin ajatteluun.

Eurooppalaiset siirtomaahallinnot pyrkivät usein pitämään valkoiset ja siirtomaiden alkuperäisasukkaat sekä orjat ja näiden jälkeläiset erillään toisistaan. Tämä politiikka jatkui Etelä-Afrikassa lähes 1900-luvun loppuun saakka apartheid-politiikan nimellä. Mustille ja valkoisille oli muun muassa erilliset koulut, sairaalat, ravintolat ja käymälät. Myös seka-avioliitot oli kielletty. Apartheid-järjestelmän luomisen taustalla vaikuttivat 1800-luvun rotuteoriat.

Siirtomaavallan aikana eurooppalainen viihdeteollisuus ryhtyi tuottamaan esityksiä, joissa kaukaisista maista tuotuja ihmisiä asetettiin näytteille sirkuksissa, huvipuistoissa ja ihmistarhoissa. Etnisten näytösten ei-valkoiset esitettiin villi-ihmisinä, mikä edisti rotuennakkoluulojen syntymistä. Viihdeteollisuus myi esimerkiksi kuvituksia, joissa mustaihoiset esitettiin kannibaaleina. Näin luodut stereotypiat säilyivät pitkään.

Äärimmäiseen muotoonsa rasismi kehittyi natsi-Saksassa, jossa rasistisin perustein toteutettiin juutalaisten ja romanien joukkotuho sekä pyrittiin kaikkien rodullisesti alempiarvoisiksi määriteltyjen kansojen järjestelmälliseen alistamiseen. Saksan diktaattori Adolf Hitler väitti saksalaisten edustavan muinaista arjalaista rotua, jota vieraat ainekset uhkasivat. Toisen maailmansodan aikana miljoonia juutalaisia tuhottiin holokaustissa. Myös muita ”epäkelvoiksi aineksiksi” katsottuja ryhmiä, kuten mielisairaita, homoseksuaaleja ja vammaisia henkilöitä, vainottiin ja tuhottiin.

Toisen maailmansodan jälkeen rasismia alettiin yleisesti tuomita ja tieteellisessä tutkimuksessa ryhdyttiin yhä voimakkaammin arvostelemaan tieteellisen rasismin oppeja. Sodan jälkeen perustettu Yhdistyneet kansakunnat tuomitsi useissa julkilausumissaan rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan epätasa-arvoisen kohtelun. YK hyväksyi Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuonna 1965 ja se tuli voimaan 1969. Suomessa rasismi-sana tuli rotusyrjintä-sanan rinnalle 1960-luvun loppupuolella.

Yhdysvaltain etelävaltiot pysyivät valkoisen ylivallan alueena vielä sata vuotta orjuuden lakkauttamisen jälkeen. Afroamerikkalaisten mahdollisuuksia äänestää tukahdutettiin ja lynkkausten kaltaisissa väkivaltaisuuksissa tapettiin tuhansia mustia. Kansalaisoikeusliikkeen painostuksesta 1950–60-luvuilla saatiin aikaan mustien oikeudet paremmin turvaavia lakeja ja säädöksiä. Vielä 2000-luvulla Yhdysvaltain mustat ovat yleisesti heikommassa asemassa kuin valkoiset.

Afrikassa rasismi on ilmennyt esimerkiksi Idi Aminin Ugandassa, josta intialaisvähemmistö karkotettiin. Robert Mugaben johtamassa Zimbabwessa valkoisia tilanomistajia murhattiin. Ruandassa belgialaisten perintöä oli ihmisten rodullistamisen kulttuuri, joka vaikutti keskeisesti Ruandan kansanmurhaan 1990-luvulla. Esimerkki rasistisesta syrjinnästä nykymaailmassa on Kiinan uiguurivähemmistön sorto.

Rasismin määritelmä

Unescon vuonna 1978 hyväksymä Rotuja ja rotuennakkoluuloja koskeva julistus käsittelee ideologioita, ennakkoluuloisia asenteita, syrjivää käyttäytymistä, rakenteellisia järjestelyjä ja vakiintuneita käytäntöjä, jotka johtavat rotujen väliseen epätasa-arvoisuuteen. Julistuksen mukaan käsitystä, että rodulliset tai etniset ryhmät jakautuvat arvoltaan parempiin ja huonompiin, käytetään oikeuttamaan ihmisryhmien alistamista ja tuhoamista. Unescon lausunnon mukaan rotusyrjintään perustuvalle arvoasetelmalle ei ole tieteellistä pohjaa ja se on ristiriidassa Yhdistyneiden kansakuntien edustamien moraalisten periaatteiden kanssa. Unescon mukaan rasismi vahingoittaa uhrejaan ja harjoittajiaan, jakaa kansakuntia sisäisesti ja estää kansainvälistä yhteistoimintaa.

 

Suomen hallituksen vuonna 2023 julkaisemassa tiedonannossa sanotaan, että ”rasismi perustuu yksilöiden tai ihmisryhmien määrittelyyn alempiarvoisiksi esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella.” Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenmanin mukaan rasismin määritelmästä ”ei ole epäselvyyttä”. ”Rasismi on sitä, että leimataan ihmisiä heidän etnisen taustansa, ihonvärinsä tai kansalaisuutensa perusteella tai sitä, että heitä kohdellaan huonommin sen takia”, Stenman on sanonut.

Julkisessa keskustelussa rasismina puhutaan monenlaisista syrjinnän, halveksunnan ja yleistämisen muodoista. Vanhastaan rasismi on viitannut ihmisten jakamiseen hierarkkisiin ryhmiin heidän biologisten ominaisuuksiensa, etenkin ihonvärin, perusteella. Eriarvoisuus määräytyy olemuksellisesti eli essentialistisesti syntyperän perusteella. Esimerkiksi antisemitismi on rasismin ilmentymä, kun sen kohteena ovat juutalaiset etnisenä ryhmänä.

Rasismia pidetään moraalisesti tuomittavana, koska se saattaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan pätemättömillä perusteilla. Ihminen ei esimerkiksi voi vaikuttaa syntyperäänsä. Politiikan tutkija Tuija Parvikon mukaan ”rasismin kauhistuttavuus ja vaarallisuus perustuu siihen, että se on ideologia – ideaan perustuva ajatusrakennelma, jolla ei tarvitse olla minkäänlaista todellisuus- tai totuuspohjaa. Se perustuu ihmisten väliseen hierarkkiseen arvo- ja valtajärjestykseen”. Parvikon mukaan rasistisen ajattelun nojalla voidaan ajatella, että maailmasta täytyy poistaa joitakin rasistisin perustein luokiteltavissa olevia ”huonompia” ihmisryhmiä. Äärimuodossaan rasismi johtaa siis Auschwitziin. Hannah Arendt kirjoitti teoksessaan Totalitarismin synty (1951): ”Jos rasismi pääsee valloilleen, se on ihmiskunnan loppu”.

Arjen rasismi

Arkipäivän rasismiksi kutsutaan epätasa-arvoistavaa ja loukkaavaa kohtelua, jota valtaväestö kohdistaa vähemmistöryhmiin arjen vuorovaikutuksessa. Arkinen rasismi voi olla esimerkiksi nimittelyä, eristämistä, häirintää ja pahimmillaan väkivaltaa. Sosiologi Lena Näreen mukaan rasismissa ihmistä ei nähdä ihmisenä, vaan ryhmänsä edustajana.

Rasismiin liittyy usein ulossulkeva ja halveksiva kielenkäyttö. Tässä suhteessa sanat ovat monien tutkijoiden mukaan usein myös tekoja. Tutkija Pasi Saukkkosen mukaan ihmisten nöyryyttäminen on pahimmassa tapauksessa heidän asettamistaan ihmiskunnan ulkopuolelle, mikä on lähellä väkivaltaan yllyttämistä. Toisen ihmisen vahingoittamisen kynnys laskee, jos toista ei nähdä aivan ihmisenä.

Filosofi Heikki A. Kovalaisen mukaan rasismi ei ole vain yksi mielipide muiden joukossa. Kovalaisen mukaan rasismi ei ole koskaan pelkkää ajattelua, vaan sillä on aina yhteiskunnallinen vaikutus. Rasismiin liittyy aina ajatus siitä, että joitakin ihmisryhmiä pitää kohdella huonommin kuin toisia. Kovalaisen mukaan lievät rotusyrjinnän muodot avaavat teitä jyrkemmälle kielenkäytölle ja radikaaleimmalle teoille. Siksi rasismin kielto on ehdoton.

Syrjivät rakenteet yhteiskunnassa

Rakenteellisella rasismilla viitataan yhteiskunnissa tapahtuvaan usein epäsuoraan ja usein tiedostamattomaan syrjintään. Tutkijoiden mukaan epäoikeudenmukaisuus ei ole aina vain yksilöiden välistä tietoista toimintaa, vaan myös yhteiskunnalliset laitokset voivat toimia syrjivällä tavalla. Erilaiset normit eli vakiintuneet toimintatavat ja käyttäytymismallit estävät vähemmistöryhmiin kuuluvia ihmisiä saavuttamasta yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia. Rakenteellisesta rasismista puhutaan esimerkiksi työmarkkinoilla tapahtuvan syrjinnän yhteydessä.

Tutkimusten mukaan työpaikan saaminen on esimerkiksi Suomessa vaikeampaa ulkomaisella kuin suomalaisella sukunimellä. Tätä on pyritty torjumaan anonyymillä työnhaulla, jonka tavoitteena on myös ehkäistä ikään perustuvaa syrjintää. Rakenteellista rasismia on pyritty ehkäisemään myös yhdenvertaisuussuunnittelulla eli tietoisella syrjimättömyyden edistämisellä.

Tutkija Pasi Saukkonen on sanonut, että kaikki yhdenvertaisuuden loukkaukset eivät ole rasistista syrjintää. Saukkosen mukaan rakenteellisen rasismin käsitettä tulisi käyttää täsmentäen tai korvata se muilla käsitteillä. Filosofi Jani Sinokin mukaan etnistä syrjintää tuottavia yhteiskunnallisia rakenteita voidaan sanoa rasismista riippuvaisiksi. Koska teon rasistisuuden arviointi kohdistuu sen perusteisiin, Jani Sinokin mukaan ihminen voi olla rasisti myös sitä itse tiedostamatta. Etiikan kannalta rasistista toimintaa tulee arvioida suhteessa niihin ihmisiin, joita se koskee.

Filosofian professori Antti Kauppisen mukaan voidaan sanoa, että etnisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset tunnistavat paremmin rasismin hienovaraisempia muotoja kuin valtaväestöön kuuluvat. Kauppisen mukaan on keskimäärin todennäköisempää, että valtaväestön edustajat vähättelevät rasismia kuin että vähemmistöjen edustajat liioittelevat sitä. Sosiaalisina olentoina ihmiset ovat herkkiä sille, jos heitä kohdellaan toisia vähempiarvoisina. Kun kokemukset siitä, että tulee valtaväestöä huonommin kohdelluksi ovat yleisiä jonkin etnisen ryhmän jäsenten keskuudessa, on syytä ainakin epäillä rasismia.

Kulttuuriset ennakkoluulot

Rasismin tutkijat ovat puhuneet rasismin muodosta, joka korostaa kulttuurien eroja ja muuttumattomuutta. Tutkijoiden mukaan niin sanotussa kulttuurisessa rasismissa kulttuurin, esimerkiksi uskonnon, perusteella ihmiset arvotetaan tavalla, joka voi tuottaa ihmisoikeuksien loukkauksia. Kulttuurisen rasismin käsitteellä on kuvattu muun muassa Venäjällä yleistä etnosentristä ajattelua. Venäjän presidentti Vladimir Putin on ilmaissut, että ukrainalainen kulttuuri on vähäisempi kuin venäläinen ja tämän vuoksi Ukraina ei voi olla itsenäinen. Länsimaiset oikeistopopulistit ovat ilmaisseet vastaavia etnonationalistisia ajatuksia.

Kulttuurirasismissa kulttuurin oletetaan olevan rodun tai etnisen ryhmän tavoin yhtenäinen ja tarkkarajainen. Ihmisen katsotaan olevan yhtä kuin ryhmänsä edustaja. Kulttuuritausta on ominaisuus, johon ihminen ei ole itse vaikuttanut toiminnallaan. Tietyn kulttuuripiirin tai uskonnon edustajien ajatellaan olevan tietynlaisia myös luonteenlaadultaan. Lena Näreen mukaan kulttuurirasismissa kulttuurieroja käytetään stereotyyppisesti, minkä myötä kulttuuriset erot alkavat muistuttaa muita rodullistettuja jakoja. Kulttuurieroista tehdään ikään kuin biologisia tosiasioita. Tämän näkemyksen mukaan rodun käsite on ”uusrasismissa” korvattu kulttuurin käsitteellä, koska biologista rasismia pidetään nykyaikana tuomittavana. Kyse olisi siis vanhasta rasismista uusissa vaatteissa.

Kulttuurirasismin lisäksi ilmiöstä on käytetty myös nimityksiä kulttuurifundamentalismi, kulttuurideterminismi ja kulttuurinen essentialismi. Jotkut katsovat näiden käsitteiden tai etnosentrismin ja ksenofobian olevan kuvaavampia ja täsmällisempiä kuin kulttuurisen rasismin. Kriittinen keskustelu kulttuurisista käytännöistä ja ajattelutavoista ei myöskään ole rasismia. Kritiikin mukaan rasismi on vain yksi esimerkki ryhmäennakkoluuloista, joita on esimerkiksi uskonnollinen suvaitsemattomuus. Vaikka jotakin ilmiötä ei voitaisi luonnehtia rasismiksi, se ei vielä tarkoita, että ilmiö ei olisi moraalisesti tuomittava. Vaikka ilmiön rasistisuuden arviointi olisi vaikeaa, moraalisesta näkökulmasta voidaan vaatia tilanteeseen puuttumista, jos se on syrjivää tai muuten epätasa-arvoista.

Joidenkin tutkijoiden mukaan kulttuuriset ennakkoluulot ovat rasismissa keskeisiä. Heidän mukaansa rasistisessa ajattelussa biologiset ja kulttuuriset erot liittyvät läheisesti yhteen. Rasistisessa puheessa usein korostetaan sekä biologisia että kulttuurisia eroja yhtä aikaa. Näiden tutkijoiden mukaan kyse on rasististen ryhmien taktiikan muutoksesta, ei muutoksesta rasistisessa ajattelussa. Esimerkiksi äärioikeistolainen terroristi Anders Behring Breivik katsoi muslimien olevan kulttuurisesti yhteensopimattomia muiden länsimaiden asukkaiden kanssa. Rasismin tutkijoiden mukaan jo 1800-luvun rasistisissa käsityksissä oli keskeistä puhe ”vähemmän kehittyneistä kulttuureista” biologisen rasismin lisäksi.

Psykologi Christopher Bratt tutki vuonna 2022 faktorianalyysilla kyselytutkimuksia eurooppalaisten asenteista. Tulosten mukaan rasismilla ja käsityksellä kulttuurisesta ylemmyydestä oli vahva korrelaatio. Brattin mukaan kulttuurirasismin teorialla on näin empiiristä tukea. Hänen mukaansa perinteistä rasismia ja kulttuurista rasismia on vaikea erottaa toisistaan. Käsitykset eivät kuitenkaan ole täysin yhteneviä, sillä kulttuurien paremmuudella voidaan tarkoittaa eri yhteyksissä eri asioita.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 2. artikla vuodelta 1948 sanoo, että julistuksen oikeudet koskevat kaikkia ihmisiä. Vuonna 1965 Yhdistyneet kansakunnat hyväksyi Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1969. Sopimus määrittelee rotusyrjinnän seuraavasti:

Tässä yleissopimuksessa tarkoittaa käsite rotusyrjintä kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.

YK:n yleissopimuksen mukaan valtioiden tulee kaikin keinoin pyrkiä ehkäisemään rasismia sekä kriminalisoida rotusyrjintä ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Kiihottamisella tarkoitetaan esimerkiksi julkista uhkaamista tai solvaamista etnisen alkuperän tai vastaavan syyn perusteella. Suomen eduskunta ratifioi sopimuksen vuonna 1970. Sopimuksen toteutumista valvoo rotusyrjinnän vastainen komitea (CERD), joka voi antaa suosituksia valtioille.

Eurooppaoikeus kieltää etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän. Euroopan neuvosto on valtuuttanut Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission (ECRI) torjumaan rasismia Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteiden ja oikeuskäytännön mukaisesti.

Suomen perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Rikoslaissa on määritelty rangaistavaksi syrjinnäksi toisen asettaminen eriarvoiseen asemaan esimerkiksi työ- tai virkatehtävissä muun muassa etnisen alkuperän, ihonvärin tai kielen perusteella. Samoin kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rangaistavaa.

Suomessa yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä alkuperän perusteella. Yhdenvertaisuuslaissa kiellettyjä syrjintäperusteita ovat ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, poliittinen toiminta, ammattiyhdistystoiminta, perhesuhteet, terveydentila, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen ja muu henkilöön liittyvä syy. Sukupuoleen liittyvää syrjintää käsittelee tasa-arvovaltuutettu.

Yhdenvertaisuuslain toteutumista valvovat oikeusministeriön yhteydessä toimiva yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työsuojeluviranomaiset. Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa viranomaisia, koulutuksen järjestäjiä ja työnantajia edistämään yhdenvertaisuutta ja laatimaan yhdenvertaisuussuunnitelman. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan suunnitelmaa laatiessa on otettava huomioon myös rasismi ja yhdenvertaisuuden edistämistoimien tulee sisältää antirasistisia toimenpiteitä.

Psykologisissa tutkimuksissa rasismi on yhdistetty ennakkoluuloisiin asenteisiin sekä henkilön narsistisiin ja psykopaattisiin luonteenpiirteisiin. Rasisteja on ainakin tiedoiltaan vähäisiä eli erehtyneitä tai narsisteja. Narsistinen rasisti on narsistista persoonallisuushäiriötä sairastava luonnehäiriöinen tai narsistisesta taantumasta kärsivä yksilö. Narsistisilla ihmisillä on tutkimusten mukaan sosiaalisen dominoinnin suuntautuminen. Tämä dominointi voi kääntyä narsistin mielessä ajatukseksi etnisestä ylivertaisuudesta. Myös psykopaattiset piirteet on yhdistetty rasismiin. Siinä mekanismina on myös psykopaateilla esiintyvä sosiaalisen dominoinnin suuntautuminen, mutta myös empatian vähäisyys on mainittu.

Pääartikkeli: Antirasismi

Antirasismi tarkoittaa aktiivista ja tietoista toimintaa rasismia vastaan. Antirasismin tarkoituksena on vähentää etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää ja kielteisiä ennakkoluuloja. Esimerkiksi Euroopan komission vuonna 2025 päättyvä antirasistinen toimintaohjelma kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan rasismin vastaisia toimiaan.

Kansainvälistä päivää rotusyrjinnän poistamiseksi eli rasisminvastaista päivää on vietetty 21. maaliskuuta vuodesta 1966 lähtien. Päivän ympärillä vietetään rasismin- ja syrjinnänvastaista viikkoa.

Sosiologi Vesa Puurosen mukaan poisoppiminen rasismista edellyttää sitä, että ihmiset tunnistavat rasismin omassa toiminnassaan ja ajattelussaan. Tässä suhteessa erityisen tärkeä tehtävä on kasvatuksella, tiedotusvälineillä ja poliitikoilla.

Tutkija Pasi Saukkosen mukaan on vaarallista, jos suuren osan väestöstä ei nähdä olevan osa kansaa, esimerkiksi osa suomalaisuutta. Kokemus yhteenkuuluvuudesta taas lisää luottamusta yhteiskunnassa, jota tarvitaan esimerkiksi hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon sekä maan puolustamiseen hyökkääjää vastaan.

Pääartikkeli: Rasismi Suomessa

Suomalaisia pidettiin 1700-luvulta 1900-luvulle saakka muun länsimaailman silmissä epäeurooppalaisina ja siten alhaalla arvojärjestyksessä. Suomalaiset halusivat todistella valkoisuuttaan, mikä ilmeni kolonialistiseksi kuvatussa suhtautumisessa saamelaisiin. Romaneihin on suhtauduttu Suomessa rasistisesti vuosisatoja.

 

Euroopan unionin perusoikeusviraston vuoden 2018 Tummaihoisena EU:ssa -kyselyn vastaajista 14 prosenttia kertoi kokeneensa Suomessa rasistista väkivaltaa. Myös kokemukset syrjinnästä, häirinnästä ja etnisestä profiloinnista olivat yleisiä. 63 prosenttia vastaajista ilmoitti tulleensa rasistisesti häirityksi, kun mukana olleiden kahdentoista maan keskiarvo oli 30 prosenttia. THL:n tutkimuksessa vuonna 2022 44 prosenttia maahanmuuttajista on kokenut syrjintää.

Helsingin Sanomien teettämässä mielipidemittauksessa vuonna 2022 57 prosenttia vastaajista katsoi, että Suomessa ilmenee paljon tai melko paljon rasismia. Ylen kyselyssä vuonna 2023 48 prosenttia vastanneista arvioi, että Suomessa ei suhtauduta rasismiin tarpeeksi vakavasti. Kaksi kolmasosaa vastaajista arvioi erittäin tärkeäksi, että rasismia ei hyväksytä missään muodossa. Taloustutkimuksen vuoden 2019 kyselyn perusteella noin kaksi kolmasosaa suomalaisista ei hyväksy rasistista toimintaa ja puhetta. Tutkija Juho Rahkosen tuolloisen arvion mukaan suomalaisista noin 10 prosenttia on avoimesti rasistisia ja lisäksi noin 20 prosenttia hyväksyy hiljaa rasismin.

Vuoden 2024 kyselytutkimuksen mukaan Suomessa asuvista 82 prosenttia on todistanut tai kokenut rasismia. Kyselyyn vastanneista yli 60 prosenttia koki osaavansa puuttua rasismiin. Tutkimukseen osallistuneet olivat puuttuneet rasismiin eniten tarttumalla rasistiseen puheeseen, osoittamalla tukea rasismia kokeneelle tai menemällä tilanteeseen väliin.

Kansainväliset ihmisoikeustoimijat ovat suositelleet Suomea muun muassa kouluttamaan viranomaisia, tehostamaan rasistisen vihapuheen tutkintaa ja ehkäisemään romaneihin kohdistuvaa syrjintää. Lisäksi Suomea on kehotettu vahvistamaan saamelaisten itsemääräämisoikeutta ja ratifioimaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäiskansoja koskeva yleissopimus. Saamelaisiin kohdistuvaa syrjintää selvittää saamelaisten totuus- ja sovintokomissio.

Valtioneuvosto laati ensimmäisen rasismin vastaisen toimintaohjelman vuosille 2021–2023. Elinkeinoelämän keskusliitto lausui vuonna 2023, että nollatoleranssin rasismiin tulee olla Suomessa itsestäänselvyys. Rasismia koskevaa lainsäädäntöä on tiukennettava ja koulutuksen asennekasvatusta on kehitettävä. Pääministeripuolue kokoomus nimesi vuonna 2023 tärkeiksi toimiksi rasismin kitkemisessä muun muassa vihapuheen vastaisten toimien tehostamisen, maalittamisen ehkäisyn ja uhrien riittävän tuen varmistamisen, anonyymin rekrytoinnin hyödyntämisen sekä kouluissa tehtävän yhdenvertaisuustyön. Vuonna 2024 33 ihmisoikeustyötä tekevää järjestöä julkaisi kannanoton, jossa vaadittiin hallitukselta rasistisia rakenteita purkavia lainsäädäntö- ja politiikkatoimia. Järjestöjen mukaan Suomen pitäisi muun muassa selkeyttää etnisen profiloinnin kieltoa laissa.

• Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Historian lisälehtiä. Suvaitsevaisuuden ongelma ja vähemmistöt kansallisessa historiassa. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2005. ISBN 952-471-543-0.
• Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Kallonmittaajia ja skinejä. Rasismin aatehistoriaa. 4. uudistettu painos (1. painos 1998). Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2018. ISBN 978-952-7313-06-0.
• Lepola, Outi & Villa, Susan (toim.): Syrjintä Suomessa 2006. Helsinki: Ihmisoikeusliitto, 2007. ISBN 978-952-99667-2-1. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 31.7.2023).
• Rattansi, Ali: Racism. A Very Short Introduction. 2. painos (1. painos 2007). Oxford: Oxford University Press, 2020. ISBN 978-0-19-883479-3. (englanniksi)

Viitteet

• Bethencourt, Francisco: Racisms. From the Crusades to the Twentieth Century. Princeton, New Jersey: Princeton University Press, 2014. ISBN 978-0-691-15526-5. (englanniksi)
• Heimola, Minna: Raamattu ja rasismi. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2016. ISBN 978-951-921-766-6.
• Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Orjuuden arvet. Helsinki: Into, 2024. ISBN 978-952-393-407-8.
• Jelloun, Tahar Ben: Isä, mitä on rasismi? (Le racisme expliqué à ma fille, 1997.) Suomentanut Annikki Suni. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5383-7.
• Jokisalo, Jouko (toim.): Rasismi tieteessä ja politiikassa. Aate- ja oppihistoriallisia esseitä. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1821-2.
• Miles, Robert: Rasismi. (Racism, 1989.) Suomentaneet Antero Tiusanen ja Juha Koivisto. Tampere: Vastapaino, 1994. ISBN 951-9066-72-1.
• Puuronen, Vesa: Rasistinen Suomi. Helsinki: Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-196-8.
• Simola, Raisa & Heikkinen, Kaija (toim.): Monenkirjava rasismi. Joensuu: Joensuu University Press, 2003. ISBN 952-9800-39-8.
• Sinokki, Jani: Rasismi ja filosofia. Turku: Eetos, 2017. ISBN 978-952-684-294-3.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta rasismi Wiki Commonsissa

• Suomea koskeva raportti (viides raportointikierros) (PDF) 10.9.2019. Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI). Arkistoitu 17.8.2024.
• Yhdenvertainen Suomi. Valtioneuvoston toimintaohjelma rasismin torjumiseksi ja hyvien väestösuhteiden edistämiseksi. Valtioneuvosto, 2021. ISBN 978-952-259-808-0. Verkkojulkaisu (PDF).