Woke: Poliittinen käsite

Käsite woke nousi suuren yleisön tietoon vuodesta 2014 alkaen Black Lives Matter -liikkeen kautta. Vuosikymmenen lopulla yhdysvaltalainen konservatiivinen oikeisto alkoi käyttää wokea halveksuvana ilmaisuna, jolla viitattiin erilaisiin arvoliberalismiin tai vasemmistoon liittyviin aatteisiin. Käsitteen synonyymina alettiin käyttää ilmaisua "social justice warrior" (suom. 'sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturi').

Sosiaalitieteilijä Wilfred Reilly on ehdottanut määritelmää, jonka mukaan woke viittaa a) tapaan nähdä ja tulkita maailmaa pääsiassa valtarakenteiden näkökulmasta, jossa valta on nollasummapeli, jolloin b) ryhmien väliset keskimääräiset erot selittyvät pelkistetyn suppeasti pääasiassa tai ainoastaan syrjinnällä, ulkoisten ja piilevien sortorakenteiden kautta, ja c) ratkaisu tällaiseen epätasa-arvoon on lopputulosten tasaaminen kiintiöiden ja muiden “positiivisen syrjinnän” keinoin.

Woke-ilmiötä tutkinut Oskari Lahtinen uskoo, että ilmiö on jo saavuttanut huippunsa Yhdysvalloissa ja kritiikki wokea kohtaan on kasvamassa.

Woke on Yhdysvaltain afroamerikkalaisen väestön käyttämä slangisana verbin wake ’herätä’ partisiippimuodosta awake. Woke on suomeksi sananmukaisesti ’herännyt’ tai ’hereillä oleva’.

Termi woke esiintyi jo 1930-luvulla Yhdysvaltain afrikkalaisamerikkalaisessa englannissa. Vuonna 1938 blueslaulaja Leadbelly käytti sanaa kappaleessaan ”Scottsboro Boys”, joka kertoi tapauksesta, jossa yhdeksää afroamerikkalaista poikaa syytettiin kahden valkoisen naisen raiskaamisesta. 1900-luvun puoliväliin mennessä sana alkoi tarkoittaa mustan väestön keskuudessa tietoista, valveutunutta henkilöä.

Lehdistössä woke-sana esiintyi ensi kerran vuonna 1962, kun The New York Timesin artikkelissa kirjoitettiin valkoisten jazz-harrastajien lainaamasta Harlemin mustien slangista. Vuonna 1971 mustasta johtajasta Marcus Garveysta kertovassa musikaalissa esiintyi sanonta stay woke, ’pysy valveilla’.

 

Vuonna 2012 sanontaa stay woke teki Twitterissä tunnetuksi muusikko Erykah Badu, joka oli aiemmin käyttänyt sitä kappaleessaan ”Master Teacher” vuonna 2008. Twitter-viestissään Badu viittasi venäläisen aktivistiryhmä Pussy Riotin pidätykseen Venäjällä. Sanonta stay woke tarkoittaa toimittaja Ndéla Fayen mukaan sitä, että etnisiin ryhmiin ja yhteiskunnallisiin asioihin liittyvien epäoikeudenmukaisuuksien tiedostaminen on aktiivinen ja jatkuva prosessi.

Woke-sana tuli yleisesti tunnetuksi vuonna 2014 Black Lives Matter -liikkeen (BLM) yhteydessä, etenkin sosiaalisen median kautta. Käsite liitettiin tietoisuuteen Yhdysvaltain mustien kokemasta poliisiväkivallasta. Sanan yleistymiseen vaikutti Twitter, jossa lyhyttä sanaa oli helppo levittää aihetunnisteena. Vuosi 2016 oli woke-sanan käytön huippuvuosi. Se esiintyi BLM-liikkeestä tehdyissä dokumenteissa, musiikkikappaleissa ja esimerkiksi vuosina 2017–2019 esitetyssä televisiosarjassa Dear White People. Sanan woke ’valveutunutta’ tarkoittava merkitys lisättiin englanninkielisiin Oxford English Dictionary- ja Merriam-Webster-sanakirjoihin vuonna 2017.

Sanan laajentunut käyttö herätti myös syytteitä kulttuurisesta omimisesta: woke-sanaa alettiin käyttää aivan muihin tarkoituksiin kuin viittaamaan mustan väestön kokemaan väkivaltaan ja syrjintään. Vox-lehden Aja Romanon mukaan wokesta tuli yhden sanan mittainen tiivistelmä vasemmistolaisesta poliittisesta ajattelusta, jonka keskellä on yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja kriittinen rotuteoria. Käsitteen woke väitettiin kuvaavan etenkin Y-sukupolven eli millenniaalien ajatusmaailmaa. Arvostelijoiden mielestä etenkin monien valkoisten käyttämänä muotisanana woke muuttui hyvesignaloinniksi. Hyvesignaloinnilla tarkoitetaan käytöstä, jolla pönkitetään omaa mainetta julistamalla äänekkäästi kannattavansa hyviä asioita, näkemättä kuitenkaan vaivaa asioiden edistämiseen. Pinkkipesun tavoin puhuttiin ”valveutuneisuuspesusta” (woke-washing), jolla yritykset pyrkivät kiillottamaan kuvaansa.

 

2010-luvun lopulla yhdysvaltalainen konservatiivinen oikeisto alkoi käyttää woke-sanaa halventavassa merkityksessä. ”Konservatiivisessa etelän baptistien yhteisössäni käsitteestä on tullut haukkumasana, jota käytetään kaikista jotka ovat huolissaan oikeudenmukaisuudesta ja rasismista”, yhdysvaltalainen teologi kommentoi Vox-lehdelle vuonna 2020.

Kiistat liittyivät osaltaan Yhdysvaltain poliittiseen kahtiajakoon. Yhdysvaltain presidentiksi tuli republikaanisen puolueen Donald Trump vuonna 2017. Poliittinen polarisaatio syveni asymmetrisesti: republikaaninen puolue liikkui enemmän oikealle kuin demokraattinen puolue vasemmalle. Demokraattisessa puolueessa, erityisesti sen vasemmistolaisemmassa osassa, taas keskusteltiin uusista rasismiin ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvistä kysymyksistä, kuten mahdollisista korvauksista orjien jälkeläisille. Antirasismin ja intersektionaalisuuden kaltaiset käsitteet tulivat aktivisti- ja yliopistopiireistä poliittiseen keskusteluun.

Black Lives Matter -liike ja woke-sana nousivat uudelleen maailmanlaajuiseen tietoisuuteen vuonna 2020, kun George Floydin kuoleman jälkeen syntyi maailmanlaajuisia mielenosoituksia. ”Woke-siirtymäksi” kutsuttiin ilmiötä, jossa monet aiemmin sivussa olleet aiheet tulivat 2020-luvulla keskustelun kohteeksi. Myös mustien alistetun aseman Yhdysvaltain historiassa on nähty tulleen paremmin valkoisen väestönosan tietoisuuteen.

Vuoden 2016 jälkeen woke-sanan käyttöyhteydet muuttuivat kielteisemmiksi. 2010-luvun loppuun mennessä woke-sanasta oli tullut yhdysvaltalaisen konservatiivisen oikeiston käyttämä halventava käsite, jolla viitattiin yhdysvaltalaiseen vasemmistoon liittyviin aatteisiin. Julkisessa keskustelussa woke-kulttuuri yhdistettiin cancelointiin eli call out -kulttuuriin, jossa henkilö tai yritys otetaan boikotin kohteeksi.

Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama arvosteli vuonna 2019 asennetta, jossa valveutuneisuus tarkoittaa call out -kulttuuria eli tuomitsemista erityisesti internetissä. Sosiologian professori Alexander Riley vertasi vuonna 2019 woke-aatetta kristilliskonservatiivisessa First Things -lehdessä alkuperäiskansojen totemismiin. Pohjois-Koreasta Yhdysvaltoihin paennut Park Yeon-mi sanoi vuonna 2021 joutuvansa Columbian yliopistossa pitämään suunsa kiinni samaan tapaan kuin entisessä kotimaassaan. Hänen mukaansa yhdysvaltalaisissa oppilaitoksissa tapahtuu erilaisten näkemysten tukahduttamista ja Korean kastijärjestelmää muistuttavaa valkoisten miesten syyttelyä.

Helen Pluckrose ja James A. Lindsay kuvasivat woke-ajattelun kehitystä vuonna 2020 julkaistussa teoksessaan Cynical Theories ja esittivät sitä koskevaa arvostelua. Kirjoittajat kutsuvat ilmiötä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikkeeksi (Social Justice Movement) ja liittävät sen sellaisiin käsitteisiin kuin poliittinen korrektius. Pluckrosen ja Lindsayn mukaan woke-kulttuurissa on keskeistä identiteettipolitiikka, jossa puolustetaan valtasuhteissa alistettuun asemaan jääneitä ryhmiä. Pluckrose ja Lindsay katsovat, että postmodernista kriittisestä teoriasta kehittyi uusi irrationaalinen ja suvaitsematon uskonto, joka käynnisti länsimaissa kulttuurisodan.

Vuonna 2021 woke-sana oli yhdysvaltalaisessa poliittisessa julkisuudessa ensisijaisesti halventava ilmaisu. Woke yhdistettiin cancel-kulttuuriin, jossa yksilö voidaan väärän mielipiteen vuoksi painostaa pois työpaikaltaan tai sulkea puhetilaisuudesta. Entinen presidentti Donald Trump sanoi Fox Newsin haastattelussa vuonna 2021, että Joe Bidenin hallinto ”tuhoaa Yhdysvallat wokella”. Vuoden 2021 kyselyssä 79 prosenttia demokraateista kannatti Black Lives Matter -liikkeen ilmaisemia ajatuksia, mutta republikaaneista vain 16 prosenttia. Republikaanien johtaja senaatissa Mitch McConnell varoitti vuonna 2022 yrityksiä sekaantumasta politiikkaan, kun ne tekevät sen ”wokeismin” nimissä. Taustalla oli eräiden suuryritysten arvostelu republikaanien ajamaa äänestysoikeutta rajoittavaa lainsäädäntöä kohtaan. Republikaanien Steve Bannon arvosti Venäjän presidentti Vladimir Putinia vuonna 2022 ”anti-wokena” johtajana. Yhdysvaltain demokraattisessa puolueessa monet toimijat näkivät ”wokeness”-ilmiön ongelmana, kuten puhetapoihin liittyvät ylilyönnit. Esimerkiksi demokraattisessa puolueessa yleistä latinx-käsitteen käyttämistä latinoväestöstä on pidetty teennäisenä. Jotkut demokraatit vaativat, että kulttuurisen keskustelun ei tulisi viedä huomiota taloudesta.

Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että opiskelijoiden halu kuunnella erimielisiä oli romahtanut. Tutkijat näkivät tässä yhtäläisyyksiä Yhdysvaltoihin, missä opetustilanteissa käsiteltäviä aiheita on yliopistoissa rajoitettu ja vaadittu turvallisia tiloja niin, ettei osallistujien tarvitse kokea ikäviä tunteita.

Woke-käsite tuli muuttuneessa muodossaan myös eurooppalaiseen poliittiseen keskusteluun vuonna 2021. Poliittisissa kannanotoissa sanaa käytettiin kielteisessä merkityksessä kuvaamaan etnisiin ryhmiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyvien vaatimusten menemisestä liian pitkälle. Suomessa wokeismia vastaan puhui muun muassa perussuomalaisten Jussi Halla-aho.

Tutkija Evan Smithin mukaan Britanniassa woke-sanaa on käytetty kuvaamaan laajaa kirjoa ajatuksia ja liikkeitä, jotka ajavat yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, esimerkiksi antirasismia, intersektionaalista feminismiä, transssukupuolisten oikeuksia tai brittiläisen imperiumin historian kriittistä tarkastelua. Useat konservatiivipuolueen edustajat sekä iltapäivälehdet arvostelivat kulttuurilaitoksia ja tutkijoita, jotka olivat ottaneet esille esimerkiksi entisen pääministerin Winston Churchillin näkemykset roduista. Myös yleisradioyhtiö BBC:n ohjelmat saivat osakseen arvostelua ja poliitikot puhuivat rahoituksen katkaisemisesta. Politiikan asiantuntijoiden mukaan taustalla vaikutti äänestäjien saaminen takaisin Brexitin jälkeisessä tilanteessa, jossa monet olivat siirtyneet äänestämään työväenpuoluetta. Joidenkin mukaan kannat toimivat konservatiiveja vastaan tilanteessa, jossa kansakunta on muuttunut arvoiltaan ja etnisyyksiltään entistä moninaisemmaksi.

Ranskan opetusministeri Jean-Michel Blanquer sanoi vuonna 2021, että ”USA:sta maahantuotu woke-aate on täysin [Ranskan] tasavaltaa vastaan”. Ranskan tasavallan katsotaan edustavan rodun, sukupuolen ja uskonnon ylittävää egalitarismia. Blanquerin mukaan woke-aate johti vastareaktioon, jossa Yhdysvalloissakin Donald Trump nousi valtaan. Siksi Ranskan ja sen nuorison pitäisi voida välttää se. Sata yliopistomaailman edustajaa tuki Blanqueria Le Monde -lehdessä julkaistussa avoimessa kirjeessään ja arvosteli Pohjois-Amerikan kampuksilta tuotuja postkolonialistisia ja muita teorioita. Ranskan presidentti Emmanuel Macron sanoi heinäkuussa 2021 antamassaan haastattelussa, että woke-kulttuuri muuttaa Ranskaa rodullistetummaksi.

Kommentaattorien mukaan Macronin ja Blanquerin kantojen tarkoitus oli kerätä konservatiivisia ja oikeistolaisia ääniä heidän keskustalaiselle La République En Marche! -puolueelleen. Macron esitti kannanottonsa ennen presidentinvaaleja, joissa hänen vastustajinaan oli laitaoikeiston ehdokkaita. Kriitikoiden mielestä ranskalaiset poliitikot ovat tuoneet Yhdysvalloista republikaanien retoriikan. Postkolonialististen tutkijoiden ja aktivistien mielestä ranskalainen käsitys värisokeudesta suosii valkoisuutta. Heidän mielestään Blanquerin politiikka on mielipidevainoa, joka kohdistuu Ranskassa vaikeaan keskusteluun vähemmistöistä. Esimerkiksi toimittaja ja kommentaattori Rokhaya Diallon mielestä poliitikkojen pitäisi kiinnittää huomionsa woken sijasta rasismin ja seksismin vastustamiseen. Macronin linjan puolustajien mukaan taas Ranskan sekularismi (ransk. laïcité) on tarkoitettu syrjintää vastaan. Heidän mukaansa ranskalaisen tasavaltalaisuuden ihanne ei rajoita yksilöitä heidän synnyinyhteisönsä edustajiksi, esimerkiksi muslimeiksi.

Woke-sanan laajentunut merkitys julkisuudessa on herättänyt arvostelua. Afroamerikkalaisten tilanteeseen liittynyt sana muuttui internet-ilmiöksi. Tämän myötä sanan alkuperäinen merkitys on arvostelijoiden mukaan kadotettu. Sanan muuttamista haukkumasanaksi on tarkasteltu mustien kulttuurin hyväksikäyttönä ja afroamerikkalaisten vastaisuutena.

Woke-sanan käyttöä laajaa aatekirjoa kuvaavana poliittisena sanana on arvosteltu epätarkkuudesta. Sanan halventavaa käyttöä on väitetty republikaanisen puolueen ja muun konservatiivisen oikeiston käyttämäksi strategiaksi, jolla huomio kiinnitetään todellisista ongelmista muualle ja jolla saadaan etenkin etnisten vähemmistöjen esittämät vaatimukset näyttämään äärimmäisiltä. Vastaavaa taktiikkaa oli käytetty 1990-luvulla mustamaalaamalla poliittisen korrektiuden käsite.

Historioitsija Thomas Zimmerin mukaan wokea käytetään 2020-luvulla poliittisena leimana mille tahansa asialle, josta konservatiivit eivät pidä. Historian professori Seth Cotlarin mukaan woke-sanan korostus on osa republikaanisen puolueen viestiä valkoisille äänestäjille. Cotlarille haukkumasana woke kuvaa valkoista takaiskupolitiikkaa, jossa normaali kulttuurinen muutos esitetään kielteisenä. Toimittaja Perry Bacon Jr:n mukaan vaientamiskulttuurista puhuminen on helppoa siksi, että sillä ei ole täsmällistä määritelmää. Bacon Jr:n mukaan strategiana on esittää laaja kirjo aatteita ja toimintatapoja ”liian wokena” ja väittää, että niiden arvostelija joutuu vaiennetuksi.

Kolumnisti ja demokraattien poliittinen analyytikko Ed Kilgore kirjoitti vuonna 2021, että anti-wokeness-politiikka antaa republikaaneille ja heidän kannattajilleen tilaisuuden esiintyä uhreina eikä etuoikeuksiaan puolustavina kulttuurisotureina. Kilgoren mielestä oikeistokonservatiivit politisoivat näin kaikki oletetutkin perinteen vastaisuudet samalla yliherkkyydellä, jonka he yhdistävät woke-ajatteluun. Kun republikaanit eivät onnistu menestymään vaaleissa taloudellisilla teemoilla, he ottavat aseekseen kulttuurin. Kilgoren mukaan pahinta tilanteessa on se, että ennakkoluulojen lietsominen raivaa tietä ekstremismille ja vastapuolen toiminnan rajoittamiselle, mistä perinteiset konservatiivit ovat Kilgoren mukaan varoittaneet.

Toimittaja Patrik Haverisen mukaan Yhdysvaltain äärimmäisen jakautuneessa poliittisessa ilmapiirissä vastapuolen ajattelu nähdään yhtenäisenä pakettina. ”Tällöin demokratian perusarvojen ja ihmisoikeuksien puolustaminen sekoittuu tarpeetta täysin erillisiin, oman huomionsa ansaitseviin debatteihin poliittisesta korrektiudesta ja cancel-kulttuurista. [– –] Millä logiikalla ihmisoikeuksien puolustaminen on ääriajattelua?” The Guardianin Steve Rosen mukaan woke-sanan merkitys on kääntynyt päälaelleen ja siitä on tullut niin sanottu koirapilli eli rasismin puolustajien käyttämä kiertoilmaisu.

Robert Fonsén kirjoitti Demokraatti-lehden kolumnissa 2021, että mielipidekirjoituksissa woke-sana liittyy karikatyyrien muodostamiseen ja olkiukkoihin. Kun sanaa käytetään viittaamaan monimuotoiseen kirjoon aatteita, se menettää merkityksensä. Fonsénin mukaan samalla tavoin kuin värisokeus estää rasismin näkemisen ja siten rasismista puhumisen, woke-sanaan liitetyt harhakäsitykset estävät aidon keskustelun.

Helsingin yliopiston professori Suvi Keskisen mukaan woke-käsitteen käyttö Suomessa sellaisenaan on ongelmallista. Hänen mukaansa Yhdysvalloissa rotuerotteluun liittyvä historia ja yhteiskunnalliset liikkeet ovat erilaisia kuin Suomessa. Käsitteillä antirasismi ja intersektionaalinen feminismi on selkeämpi sisältö. Keskisen mukaan niin sanotussa woke-keskustelussa on kyse vanhojen valtarakenteiden purkamisesta, mikä nostattaa vastustusta. Keskustelu voi olla ärhäkkää, koska muutoksen tarvetta ei välttämättä huomata valtasuhteiden vuoksi. Keskusteluun kuitenkin liittyy tavoite, että kaikki olisivat tulevaisuudessa tasa-arvoisia.

Kirjailija Tuukka Sandström kirjoitti kulttuurilehti Särön sivuilla vuonna 2021 julkaistussa esseessään, että suuren osan woke-käsitteeseen liittyvistä kohuista voi nähdä huomion kiinnittämisenä pois rasismista. Tämän vuoksi tiedotusvälineissä esillä olevissa kohuissa ”liioitellaan antirasististen aktivistien valtaa jopa absurdein vertauksin”. Sandströmin mukaan rasisminvastaisen liikkeen tulisi myös katsoa peiliin ja puhua enemmän taloudellisista rakenteista. Hänen mukaansa puhetapojen ja muiden symbolisten tekojen ympärille kiertyvä rasismikeskustelu on edullinen rasismin kieltäjille. Tunnepuhe ja loukkaantuminen on helppo kääntää antirasismia vastaan.

Toimittaja Jussi Ahlrothin mukaan woke-sanan nykyinen käyttö on ”pelkkä keino sotkea keskustelua, strategista harhaanjohtamista”. Kun esimerkiksi elokuvassa on ei-valkoisia näyttelijöitä, sen väitetään olevan wokea, elokuvan politisoimista ja oman ryhmän etujen ajamista. Ahlrothin mukaan on huonoa ajattelua ja argumentointia väittää oikeudenmukaisuuden olevan pelkkiä etunäkökohtia tai että asiat olisivat ennestään epäpoliittisia. Kun kovaa kielenkäyttöä vähemmistöistä ja huonoa käytöstä aletaan hyväksyä entistä enemmän, se voi ulottua myös perusoikeuksia koskevaan lainsäädäntöön.

Osa tutkijoista, toimittajista ja aktivisteista katsoo, että wokeen liitetyssä kulttuurisodan käsitteessä ei ole kyse aatteiden törmäyksestä vaan retoriikasta, jolla itsensä uhatuksi tuntevat vallankäyttäjät luovat jakoa omaan puoleen ja vastapuoleen. Dosentti Tuija Saresman mukaan haavoittuvassa asemassa olevien ihmisoikeuksien puolustamista ei voi luonnehtia sotimiseksi. Sen sijaan hyökkäyksiä näitä oikeuksia vastaan voi nimittää hyökkäyssodaksi. Jos sanaa käytetään kattokäsitteenä, tulisi Saresman mukaan muistaa että toinen osapuoli joutuu usein mukaan tahtomattaan. Saresman mukaan arvokonservatiivit ja oikeistopopulistit pyrkivät nostamaan kannatustaan nimeämällä vastustajaksi esimerkiksi woke-aatteen ja luomalla kuvaa että se olisi hyvinkin uhkaava. Todellisuudessa vastustetaan pyrkimystä entistä tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan.

Tutkija Oskari Lahtinen mittasi woke-ideologian kannatusta Turun yliopistossa ja sai korkeimmat woke-pisteet psykologian ja sosiaalitieteiden opiskelijoilta sekä humanististen tieteiden henkilökunnalta. Pienimpiä ne olivat luonnontieteiden opiskelijoilla ja kauppatieteiden henkilökunnalla. Seuraavassa tutkimuksessaan Lahtinen havaitsi voimakkaan sukupuolijaon wokeen suhtautumisessa . Kolme viidestä naisesta oli ”woke-myönteisiä”, kun taas miehistä vain yksi seitsemästä oli woke-henkinen. Eniten woke-pisteitä keräsivät Vasemmistoliiton äänestäjät, vähiten taas perussuomalaisten äänestäjät. Vastaaja oli myös sitä "wokempi", mitä enemmän vasemmalla hän oli. Korkeat woke-pisteet saaneet olivat muita ahdistuneempia, masentuneempia ja vähemmän onnellisia. Lahtisen mukaan woke-asenteet sinänsä eivät kuitenkaan aiheuta mielenterveysongelmia, vaan vasemmistolaisesti ajattelevilla ihmisillä ylipäätään on niitä keskimääräistä enemmän.

• Lahtinen, Oskari: Construction and validation of a scale for assessing critical social justice attitudes. Scandinavian Journal of Psychology, 2024. doi:https://doi.org/10.1111/sjop.13018. Artikkelin verkkoversio.
• Pluckrose, Helen ja Lindsay, James: Cynical Theories. How Activist Scholarship Made Everything About Race, Gender, and Identity – and Why This Harms Everybody. London: Swift Press, 2020. ISBN 978-1-80-075004-3. (englanniksi)
• Tsokkinen, Eelis: Tutkija esitti suomalaisille kasan woke-väitteitä – Yksi ryhmä erottui muista Helsingin Sanomat. 19.3.2024. Viitattu 19.3.2024.

Viitteet

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Woke Wiki Commonsissa

• Onko Yle kallellaan? Miksi Katariina Sourin teos kohautti? Aatehistorioitsija Ari Helo ja kielitieteilijä Janne Saarikivi keskustelevat Verkkouutisten YouTube-haastattelussa toimittaja Sanna Ukkolan kanssa wokesta ja intersektionaalisuudesta.
• Vesterinen, Jamie: Elämä yliopistossa ei ole oikeasti taistelua sananvapaudesta woken ja feminismin ikeessä. Yle uutiset 10.2.2023.