Oopiumi: Huumausaine

opos, 'mehu') on oopiumiunikon kuivattua lateksia, jota käytetään päihteenä ja lääkkeiden raaka-aineena. Oopiumi on luokiteltu YK:n vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa huumausaineeksi. Oopiumista voidaan valmistaa useita opiaatteja ja opioideja, joita käytetään mm. lääkkeenä. Niitä ovat muiden muassa heroiini, kodeiini ja morfiini. Oopiumi sisältää myös muita alkaloideja, kuten tebaiinia, papaveriinia ja noskapiinia. Oopiumia käytetään sellaisenaan huumausaineena imemällä siitä kuumennettaessa nousevaa höyryä erityisesti oopiumiunikon viljelyalueilla. Oopiumista valmistettua alkoholiuutetta laudanumia on käytetty lääkkeenä 1500-luvulta alkaen.

 

Oopiumiunikko on mahdollisesti peräisin Lähi-idästä, mistä sen käyttö on levinnyt itään ja länteen. Varhaisimmat merkit oopiumiunikoiden kasvatuksesta ja oopiumin valmistuksesta tunnetaan 7 000 vuoden takaa sumerilaisten savitauluista. Oopiumi mainitaan myös myöhemmissä assyrialaisten lääkintäaiheisissa tauluissa. Myös Euroopasta on samoilta ajoilta löydetty joitain viitteitä oopiumiunikon viljelystä, joskaan siitä ei välttämättä valmistettu oopiumia. Muinaiset egyptiläiset käyttivät oopiumia jo vuoden 2000 eaa. tienoilla lasten rauhoittamiseen ja hammassärkyyn. Roomalaisten kirjoittajien mukaan egyptiläiset käyttivät oopiumia melko laajalti viinin kanssa. Antiikin Kreikassa oopiumi oli suosittua etenkin sotilaskäytössä, ja se mainitaan esimerkiksi Homeroksen Iliaassa ja Odysseiassa. Etenkin lääkäri Galenos suositteli oopiumin käyttöä innokkaasti ja vaikutti sen suosion kasvuun Rooman valtakunnassa. Muslimilääkäreistä esimerkiksi Avicenna (k. 1037) suositteli oopiumia etenkin ripulin ja silmien hoitoon, ja hänen väitetään itsekin kuolleen sen käyttöön. Itään oopiumi levisi arabikauppiaiden mukana 800-luvulla. Koska Koraani kieltää alkoholin, oopiumista tuli muslimimaailmassa melko suosittu päihde.

Renessanssin jälkeen oopiumista tuli niin lääkärien kuin kirjailijoidenkin suosittelemaa. Sitä käytettiin etenkin yskän ja ripulin hoidossa, ja kirjailijat arvostivat sen kykyä ”herättää ajatuksia”. Oopiumin ja alkoholin sekoituksesta laudanumista tuli suosittua 1600-luvulla punataudin hoidossa. Tunnetuimpia oopiumikirjailijoita olivat esimerkiksi Samuel Taylor Coleridge (1772–1834) ja Thomas de Quincey (1785–1859).

1800-luvulla Yhdistynyt kuningaskunta ei ollut tyytyväinen Kiinan kanssa syntyneeseen kauppataseeseen, jota korjatakseen se (tai Englannin Itä-Intian kauppakomppania sen puolesta) vei suuria määriä oopiumia Kiinaan. Oopiuminpoltosta syntyi suuri ongelma Etelä-Kiinassa, minkä vuoksi Kiinan hallitus (Qing-dynastia) pyrki rajoittamaan oopiumikauppaa. Asiasta syttyi Britannian ja Kiinan välillä kaksi sotaa, ensimmäinen (1839−1842) ja toinen oopiumisota (1856–1860). Yksi sotien tarkoituksista ja saavutetuista päämääristä oli oopiumikaupan salliminen Kiinassa.

 

Suurin oopiumintuottajamaa on Afganistan, joka tuottaa 90 prosenttia maailman laittoman huumekaupan oopiumista (2014). Toiseksi eniten oopiumia tuotetaan Myanmarissa.

Oopiumiunikon sato korjataan muutama päivä terälehtien putoamisen jälkeen. Kodan kylkeen tehdään varovaisia vaaka- tai pystysuuntaisia viiltoja, mikä saa valkean maitiaisnesteen valumaan kodan pintaan. Kun neste on osittain kuivunut, se kaavitaan talteen, kuivataan ja pakataan. Hehtaarin pellosta voidaan saada 7–12 kg raakaoopiumia.

Oopiumi sisältää unikkolajikkeesta riippuen 20–35 % ainakin kahtakymmentäviittä eri alkaloidia, joista 4–21 prosenttia on morfiinia, 4–8 prosenttia noskapiinia, 0,8–2,5 prosenttia kodeiinia, 0,5–2,5 prosenttia papaveriinia ja 0,5–2 prosenttia tebaiinia.

Maitiaisneste voidaan myös käsitellä erilaiseen muotoon keittämällä sitä kiehuvassa vedessä jolloin alkaloidit liukenevat ja suodattamalla saatu neste suodattimen läpi. Saatua nestettä kiehutetaan hiljaisella lämmöllä, kunnes kaikki vesi haihtuu ja jäljelle on jäänyt vain raakaoopiumi.

Raakaoopiumiksi kutsutaan myös, auringossa tai mekaanisesti kuivatettua maitiaisnestettä, joka kuivuttuaan muuttuu tummanruskeaksi/mustaksi öljymäiseksi massaksi.

 

Oopiumia käytetään oraalisesti nauttimalla, tai polttamalla, joka oikeammin on oopiumin höyrystämistä ja siitä nousevien höyryjen imemistä keuhkoihin. Oopiumunikosta voidaan myös uuttaa vaikuttavia aineita. Kuumalla vedellä hauduttamalla siemenkotien kuorta saadaan unikkoteetä ja alkoholilla uuttamalla raakaoopiumia syntyy laudanumia. Suomessa on vielä 2000-luvun alussa ollut saatavilla oopiumia sisältänyttä, Tannopon-nimistä ripulilääkettä. Lääke poistui markkinoilta, koska hyväksyttävää raaka-ainetta ei ollut enää saatavissa.. Dropizol-niminen oopiumtinktuura vaikean ripulin hoitoon sai Suomessa myyntiluvan vuonna 2017.

Vaikutukset

Oopiumin polttaminen aiheuttaa kolme tai neljä tuntia kestävän vaikutuksen, johon kuuluu euforia, uneliaisuus, rentoutuminen, kipujen lievittyminen, jännityksen lievittyminen sekä valppauden ja koordinaation heikentyminen. Pitkäaikainen käyttö tai suurten annosten ottaminen voi johtaa toleranssiin, jolloin vaikutukset eivät enää tunnu yhtä voimakkaina kuin alussa. Oopiumin jatkuva käyttö aiheuttaa myös voimakkaan riippuvuuden.

Käytön haitat

Oopiumin polttaminen voi vahingoittaa keuhkoja ja pitkäaikainen käyttö muitakin sisäelimiä. Suuren annoksen ottaminen yhdellä kertaa voi aiheuttaa hallusinaatioita, vainoharhaisuutta ja ahdistusta. Oopiumi voi aiheuttaa ummetusta, ripulia, suun kuivumista, janoa ja nestehukkaa. Oopiumin vaikutuksen alaisena voi tehdä itselleen haitallisia asioita. Oopiumin käyttö voi aiheuttaa fyysisen riippuvuuden muutamassa viikossa. Vieroitusoireet voivat olla voimakkaat ja epämiellyttävät. Oopiumi ei aiheuta yleensä yliannostuskuoleman vaaraa niin kuin siitä jalostetut huumeet kuten heroiini.

• Kansainvälinen oopiumisopimus

• Derks, Hans: History of the Opium Problem: The Assault on the East, ca. 1600–1950. Sinica Leidensia, 105. Leiden: Brill, 2012. ISSN 0169-9563. ISBN 978-90-04-22158-1.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Trippi ihmemaahan: Huumeiden kulttuurihistoria. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-27259-5.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oopiumi Wiki Commonsissa

• Erowid-tietokanta
• Afghanistan Opium Survey 2014 United Nations Office on Drugs and Crime (11/2014)

Psykoaktiiviset aineet farmakologisen luokituksen mukaan järjestettynä

Kaavio

Selitteet

STIMULANTIT Sympatomimeettiset amiinit Psykomotoriset stimulantit Amfetamiinit Katinoni (Khat) Metyylifenidaatti Kokaiini Aminoketonit Bupropioni Dietyylipropioni SSRI:t Fluoksetiini Fluvoksamiini Paroksetiini Sertraliini MAOI:t TCA:t TeCA:t Maprotiliini Mirtatsapiini Tratsodoni Efedriini Pseudoefedriini Metyyliksantiinit Kofeiini Teofylliini Teobromiini ANTIPSYKOOTIT Epätyypilliset antipsykootit Klotsapiini Risperidoni Olantsapiini Ketiapiini Sulpiridi Tsiprasidoni Tyypilliset antipsykootit Haloperidoli Flupentiksoli Tioridatsiini Klooripromatsiini Pimotsidi Perfenatsiini CBD Kolinergit Nikotiini Betelpähkinä Muskariini Atomoksetiini DEPRESSANTIT Sedatiivit Hypnootit Etanoli Eetteri Barbituraatit Kloroformi Kloraalihydraatti Metakvaloni GHB Bentsodiatsepiinit Alpratsolaami Diatsepaami Flunitratsepaami Tematsepaami Loratsepaami Narkoottiset analgeetit Oopiumi Kodeiini Morfiini Heroiini Oksikodoni Hydrokodoni Metadoni Fentanyyli Psykedeelit Kannabis THC MDMA MDA MDEA Meskaliini DOM LSD Psilosybiini AMT DMT Ibogaiini Dissosiatiivit Typpioksiduuli Ketamiini DXM Tiletamiini PCP Salvinoriini A Iboteenihappo Muskimoli Deliriantit Dimenhydrinaatti Difenhydramiini Skopolamiini Atropiini HALLUSINOGEENIT

Primääriset ryhmät   Stimulanttivaikutus korostuu vasempaan yläkulmaan päin mentäessä.   Depressanttivaikutus korostuu oikeaan alakulmaan päin mentäessä.   Hallusinogeenit ovat psykedeelisiä vasemmalla, dissosiatiivisia oikealla, huonommin vaikutuksiltaan ennakoitavissa alhaalla ja oikealla, ja voimakkaampia vaikutuksiltaan alhaalla.   Antipsykoottiset ovat rauhoittavampia ja väsyttävämpiä oikealla. Sekundaariset ryhmät   Stimulanttien ja psykedeelisten hallusinogeenien limittyminen – Primäärisillä psykedeeleillä on stimuloiva vaikutus.   Depressanttien ja dissosiatiivisten hallusinogeenien limittyminen – Primäärisillä dissosiatiiveillä on depressoiva vaikutus.   Stimulanttien ja antipsykoottien limittyminen – Modernit ei-väsyttävät masennuslääkkeet.   Depressanttien ja antipsykoottien limittyminen – Vanhemmat väsyttävät masennuslääkkeet ja anksiolyytit. Tertiääriset ryhmät   Stimulanttien, antipsykoottien ja depressanttien limittyminen – Esimerkki: nikotiinilla on molempien vaikutuksia.   Stimulanttien, depressanttien ja hallusinogeenien limittyminen – Esimerkki: THC:llä on kaikkien kolmen ryhmän vaikutuksia.   Stimulanttien, antipsykoottien ja hallusinogeenien limittyminen – empatogeenit eli entaktogeenit.   Depressanttien, dissosiatiivisten hallusinogeenien ja antipsykoottien limittyminen. Kvartääriryhmä   Kaikkien neljän luokan limittyminen (stimulantit, depressantit, hallusinogeenit ja antipsykootit) – Kannabis sisältää sekä THC:tä että CBD:tä ja sillä on kaikkien luokkien vaikutuksia. Luokitus kallistuu hallusinogeeneihin, koska THC on kannabiksen tärkein vaikuttava aine.