Tataarit: Monien turkinsukuisten väestönryhmien nimitys Euraasiassa

Sittemmin sillä viitataan tiettyihin etnisiin ryhmiin, jotka käyttävät nimeä tataari, ja ainakin osittain omaavat saman etnisen alkuperän aina Kultaisen ordan ajoilta. Enemmistö tataareista asuu Euraasian mantereella ja etenkin Venäjällä. Isoin ryhmittymä tataareita on Volgan tataarit, ja heidän jälkeensä Krimin tataarit. Tataarivähemmistöjä asuu myös entisillä Neuvostoliiton alueilla sekä maissa kuten Puolassa, Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Myös Suomessa on oma tataariyhteisö.

Tataarit
татарлар tatarlar татары تاتارلر
Tunnetun tataarilaisen kauppiassuvun edustaja Abdulvali Yaušev. (Ğabdelwəli Yawşev, 1840–1906).
Väkiluku	n. 7 miljoonaa
Asuinalueet	Venäjä 5 554 601  Uzbekistan 467 829  Kazakstan 204 229  Ukraina 73 304  Turkmenistan 35 501  Kirgisia 31 500  Tadžikistan 19 000  Yhdysvallat 11 000  Kiina 5 000  Suomi 600-700  Japani 600-2000   Australia yli 500  Tšekki yli 300  Sveitsi 150
Kielet	tataari venäjä paikalliset kielet
Uskonnot	enemmistö: sunni-islam vähemmistö: ortodoksinen kirkko
Infobox OK

Venäjän keisarikunnassa myös muut maan turkkilaiset kansat tunnettiin lopulta "tataareina". Sittemmin nimi liitetään lähinnä vain Volgan- ja Krimin tataareihin, joista juuri volgalaiset tunnetaan usein yksinkertaisesti tataareina (tatarlar / tatary).

Tataarit ovat pääsääntöisesti uskonnoltaan sunnalaisia muslimeja.

Historiallisesti tataareja sekoittui myös venäläisten kanssa ja täten monet aateliset omaavat tataarijuuria. Tataaritaustainen ja Tšingis-kaanin jälkeläinen Simeon Bekbulatovitš toimi Venäjän hallitsijana.

Tausta

Alkuperäiset "tataarit" saattoivat olla turkkilaisiin kiptšak/kumaani -heimoihin kuuluneita ja kotoisin Luoteis-Kiinasta. Nimi käännettiin ensimmäisen kerran kiinalaisen Liu-Song-dynastian (v. 420–479) historiallisessa tekstissä "Sòng Shū" muotoon 大檀 Dàtán sekä 檀檀 Tántán (keskikiinaksi: da^H-dan ja dan-dan). Sillä viitattiin Rouranin kaanikunnan väestöön, jotka olivat polveutuneet proto-mongolialaisesta Donghu-heimosta.

Ensimmäinen tarkka puhtaaksikirjoitus nimestä löytyy muinaisturkkilaisella kielellä kirjoitettuna hallitsijoiden Kül Tiginin ja Bilge Qaghanin monumenteista: 𐰆𐱃𐰔⁚𐱃𐱃𐰺⁚𐰉𐰆𐰑𐰣, Otuz Tatar Bodun ('Kolmekymmentä tataaria -klaani'), 𐱃𐰸𐰔⁚𐱃𐱃𐰺, Tuquz Tatar ('Yhdeksän tataaria'). Nämä viittaavat Mongolian ylängön tataarikonfederaatioon ja todennäköisimmin proto-mongolilaisiin Shiwei-heimoihin.

1200-luvulle tultaessa Tšingis-kaanin sotureita kutsuttiin "tataareiksi". He olivat etnisyydeltään mongoleja ja turkinsukuisia. Kultaisen Ordan aikaan (1242–1502) tataari alkoi vähitellen merkitä etenkin kyseisen valtion kiptšakkiväestöä, johon mongolijohto ja muut kansat olivat sulautuneet.

Nykyisten tataariväestöjen uskotaan alkujaan ainakin osittain polveutuvan juuri Kultaisen ordan tataareista.

Termi Venäjän keisarikunnassa

Volgan tataarit kutsuivat itseään Venäjän keisarikunnan aikaan yleensä enemmän "muslimeiksi", tai alaryhmät omilla nimityksillään. Jotkut myös käyttivät bolgaari-nimeä. Kultaisen ordan aikaan feodaaliylhäisö oli käyttänyt väestöstä kyseistä nimitystä, mutta lopulta myös venäläiset feodaalit ja tsaarin hallinto alkoivat kutsua heitä tataareiksi. On oletettu, että juurikin venäläisten käyttämänä termistä muodostui omanlainen haukkumanimitys, jolla heidät yhdistettiin "Venäjän valtion vanhoihin vihollisiin", eli mongoleihin, ja etenkin Tšingis-kaanin sotureihin. Yksittäisten tataarien haastattelujen perusteella he tunsivat alemmuuden tunnetta seurauksena ja täten välttivät nimitystä.

Krimin tataarit myöskin tunnettiin tataareina Venäjän keisarikunnassa. 1900-luvulla vaikuttaneet krimiläiset historioitsijat kuten Halil İnalcık ja İlber Ortaylı välttivät volgalaisten tavoin termiä kokien sen luoden yhteyden mongolien tataarikonfederaatioon. He tunnistivat kansansa "krimiläisinä" tai "kumaaneina", viitaten ennen mongoli-invaasiota Pontiselle arolle asettuneisiin kumaani-kiptšakki -heimoihin.

Sekaannusta loi myös se, että Venäjän keisarikunnassa lähes kaikkia muitakin maan turkkilaisia kansoja alettiin kutsua "tataareiksi". Esimerkkinä tästä muun muassa azerit, jotka tunnettiin "Kaukasian tataareina". Nämä kansat eivät yleensä nimeä enää käytä.

Neuvostoliiton aikaan tataarinimitys lopulta jäi etenkin Volgan- ja Krimin tataareille. Kolmanneksi suurin ryhmä sipiirit tunnetaan myös Siperian tataareina. Kuitenkin vielä vuoden 1926 väestölaskennassa eri heimoja tunnistautui omilla nimillään; volgalaisista esimerkiksi misäärit ja teptjaarit.

"Tataari" ei lopulta tiettävästi ole kuitenkaan alun perin pelkkä eksonyymi. Kultaisen ordan polovtsi-kiptšakkien sanotaan kutsuneen itseänsä tataareiksi.

Historijoitsija G. R Jenikejev puolestaan näkee suoran yhteyden turkkilais-mongolitataareista nykyisiin, ja uskoo, että eroavaisuuksista huolimatta kaikki tataarit ovat alkujaan "muinaisen Tatarian" jälkeläisiä, joiden "juuret ovat kotoisin Tšingis-kaanin alkuperäisklaaneista". Jenikejevin mukaan 1700-luvulla Romanovin hallitus, apunaan läntiset historijoitsijat ja bulgaristi-mullahit loivat negatiivisen kuvan muinaisista mongoli-tataareista, joka johti lopulta termin välttämiseen ja heidän kansallisen tietoisuuden ketjun katkeamiseen. Jenikejev: "Nimemme on tatar. Emme ole koskaan olleet yhteisnimi eri heimoille, olemme yhtä samaa kansaa".

Nafigulla Aširov, sipiiritaustainen mufti toteaa: "Kultaisen ordan romahtamisen jälkeen osa tataarikansasta kehittyi pitkään eristyksissä toisistaan. Meillä kuitenkin on yhteinen suuri historia, jonka muistamme, ja jota kunnioitamme. On paljon ihmisiä, jotka haluaisivat pilata tämän historian jakamalla meidät moniin eri heimoihin ja kansoihin, vain koska käytämme eri murteita. Minä itse olen siperiantataari, kyllä, mutta ennen kaikkea, olen tataari!".

Venäläinen historijoitsija, neo-eurasianismin edustaja Lev Gumiljov kutsui tataaria "ylpeäksi etnonyymiksi, jota ei pitäisi hävetä".

Termi Euroopassa

 

Mantšurian, Siperian ja Keski-Aasian tuntemus Euroopassa ennen 1700-lukua oli rajallista. Koko alue tunnettiin yksinkertaisesti nimellä "Tartaria", ja sen asukkaat "tataareina". Varhaismodernina aikana maantieteen ymmärryksen lisääntyessä eurooppalaiset alkoivat jakaa alueen osiin etuliitteillä, jotka tarkoittivat hallitsevan vallan nimeä tai maantieteellistä sijaintia. Siperia oli siis "Suuri Tartaari" tai "Venäjän Tartaari", Krimin kaanikunta oli "Pikku Tartaari", Mantšuria "Kiinan Tartaari" ja Länsi-Keski-Aasia (ennen Venäjän Keski-Aasiata) tunnettiin "itsenäisenä Tartaarina". Kuitenkin 1700-luvulla, suurelta osin katolisten lähetystyökirjoitusten vaikutuksesta, sana "tataari" alkoi viitata mantšuihin ja heidän hallitsemiinsa maihin "tartaarina".

Eurooppalaiset mielipiteet alueesta olivat usein negatiivisia ja heijastivat tältä alueelta peräisin olevien mongolien hyökkäysten perintöä. Termi syntyi Mongoli-imperiumin levittämän laajan tuhon jälkeen. Ylimääräisen "r":n lisääminen "tatariin" (Tartar) viittasi Tartarokseen, kreikkalaisen mytologian helvetin kaltaiseen maailmaan. 1700-luvulla valistusajan kirjailijoiden käsitykset Siperiasta tai Tartariasta ja sen asukkaista "barbaareina" sidottiin nykyaikaisiin käsityksiin sivistyksestä, villyydestä ja rasismista.

Kirjoituksia tataareista

• "Tataarit eivät koskaan pyydä armoa ja jos heillä ei ole muita aseita, he puolustavat itseään kynsillään ja hampaillaan viimeiseen hengenvetoonsa asti". - Blaise de Vigenère, ranskalainen diplomaatti (1523–1596).
• "Tataarit miehittävät hyvin laajoja ja autioita alueita aina Kiinaan-, itäisen valtameren loistoisimpaan osavaltioon saakka". - Paolo Giovio, italialainen tiedemies (1483–1552)
• "Tataarisoturit ovat erittäin rohkeita. Heidän joukossaan on monia, jotka eivät sotilastaisteluissa arvosta elämää, eivät pelkää vaaraa, vaan ryntäävät eteenpäin ja lyövät epäröimättä vihollisiaan, niin että aratkin innostuvat ja muuttuvat rohkeiksi miehiksi. Heidän lempinimensä ["talubagater"] vaikuttaa minusta erittäin sopivalta, koska en voi kuvitella rohkeaa henkilöä, joka ei olisi hullu. Eikö sinun mielestäsi ole hullua, kun uskaltaa taistella neljää vastaan? Eikö ole hullua, kun joku yhdellä veitsellä on valmis taistelemaan useiden kanssa ja jopa miekkain aseistettuna?" - Josaphat Barbaro, venetsialainen diplomaatti (1254–1324).

Pääartikkeli: Krimin tataarit, Volgan tataarit

 

 

Tataarien suurimmat pääryhmät muodostaa Krimin tataarit ja Volgan tataarit. (lukuisine alaryhmineen). He ovat kaksi eri kansaa niin geneettisesti kuin kielellisesti, joskin molempien kielet kuuluvat turkkilaisten kielten luoteishaaraan.

Muodostuminen

Krimin tataarien etnogeneesi alkoi kun Krimille 1000-luvulla ilmestyneet kumaanit yhdistyi sen muihin kansoihin. Näihin lukeutuu muun muassa kreikkalaiset, italialaiset, armenialaiset, gootit, ja sarmaanit. 1400-luvun loppuun mennessä oli paljolti muotoutunut perusta itsenäiselle etniselle ryhmälle; islamin usko, ja kiptšak-kumaanilainen kieli.

Volgan tataarit muodostaa eri alaryhmät, ja täten myös tosistaan poikkeavia ryhmäkohtaisia vaikutteita on havaittavissa. Yleisesti kuitenkin kahdeksi pääteoriaksi lasketaan enemmistön heistä polveutuvan joko Kultaisen ordan tataareista, eli lähinnä kiptšakeista, ja toisen mukaan seudun aikaisemmasta väestöstä, bolgaareista. Jotkut kokevat näiden molempien ottaneen osaa heidän muodostumiseen. Etnogeneesi kazanilaisilla ja misääreillä tapahtui lopulta Kultaisen ordan jälkeen muodostuneiden Kazanin- ja Qasimin kaanikuntien aikaan 1400-1600 -lukujen välillä.

Krimiläisten esi-isät kuuluivat myös Kultaiseen ordaan ennen kuin perustivat Krimin kaanikunnan. Tataari-termi juontaakin juurensa ordan aikakaudelle. Sittemmin, heidät erotetaan usein niin, että Volgan tataarit tunnetaan yksinkertaisesti tataareina, ja krimiläiset juurikin "Krimin tataareina", tai "krimiläisinä".

Kieli

Molemmat krimintataari ja (Volgan) tataari luetellaan turkkilaisten kielten luoteishaaraan, eli kiptšakkilaisiin kieliin. Krimiläisten kieli kuuluu sen kiptšak-kumaani -alaryhmään, ja tataari kiptšak-bolgaarin alaryhmään. Krimintataarin lähimmät sukukielet ovat kumykki, karatšai-balkaari ja karaiimi. Volgan tataarin puolestaan baškiiri, sekä niin sanottu vanha tataari, eli türki, jota käytettiin kirjakielenä 1900-luvun alkuun saakka Volgan- ja Uralin alueella.

Pääartikkeli: Sipiirit

Kolmas alueellinen pääryhmä tataareja on Siperian tataarit eli sipiirit. Vuonna 2010 Siperiassa laskettiin olevan 500 000 "tataaria", mutta heidän koostuessa myös sinne muuttaneista Volgan tataareista sekä muista turkkilaisista on epäselvää kuinka suuri osa näistä on alkuperäisiä sipiirejä.

Sipiirien katsotaan olevan Siperian kaanikunnan jälkeläisiä. Maantieteellisesti Siperian tataarit on jaettu kolmeen pääryhmään. Siperian tataarien kieltä on pidetty kolmantena tataarimurteena, mutta myös erillisenä kielenä. Siperian tataarit muodosti osittain turkkilaiset ja mongolit, lähinnä kuitenkin eri siperialaiset heimot.

Geneettisten tutkimusten mukaan Krimin-, Volgan- ja Siperian tataareilla ei pääsääntöisesti ole yhteisiä esi-isiä.

• Volgan tataarit (misäärit, Suomen tataarit, Krjašenit, teptjaarit, Kasimovin tataarit, Astrakhanin tataarit)
• Krimin tataarit (tat-heimo, yalıboylu-heimo, noğay-heimo)
• Siperian tataarit (Siperian buharalaiset)
• Liettuan tataarit
• Tulvan tataarit ja baškiirit
• Kiinan tataarit
• Nagaibakit (voivat lukeutua myös volgalaisiin)

Myös Yhdysvalloista löytyy tataariyhteisö. Se muodostui tataareista, jotka muuttivat sinne Kiinasta, Japanista, Koreasta ja Turkista. He perustivat Kaliforniassa vuonna 1960 yhdistyksen ”The American Turko-Tatar Association”.

Entisiä tataariryhmiä

Venäjän keisarikunnan aikaan oli myös muita turkkilaisia kansoja, jotka oltiin nimetty "tataareiksi", mutta he eivät pääsääntöisesti kyseistä nimeä nykypäivänä käytä. Näihin kuului muun muassa nogaitataarit (nogait), altaintataarit (altailaiset) sekä Kaukasian tataarit / vuoristolaistataarit (azerit, karatšait ja balkaarit).

Tunnetut suomentataarit on lueteltu erikseen omassa artikkelissa.

Listassa enimmäkseen Volgan tataareja.

• Vadim Abdrašitov, elokuvaohjaaja
• Dajan Ahmet, näyttelijä, teatteriohjaaja
• Ildus Ahmetzjanov, näyttelijä
• Fatixa Aitova, filantropisti, opettaja
• Yusuf Akçura, poliitikko, kirjailija
• Abdulla Aliş, runoilija, näytelmäkirjailija
• Alsou, poplaulaja
• Reşit Rahmeti Arat, filologi, professori, dosentti, kirjailija, julkaisija
• Sadri Maksudi Arsal, poliitikko, Idel-Uralin presidentti
• Sitdíq Aydarov, näyttelijä, laulaja
• Ğälimcan Barudi, teologi, imaami, mufti, opettaja, julkaisija
• Marat Bašarov, näyttelijä
• Abdullah Battal-Taymas, kirjailija, toimittaja, opettaja
• Rabit Batulla, kirjailija, teatteriohjaaja
• Simeon Bekbulatovitš, valtiomies, Venäjän kaani
• Xäydär Bigiçev, laulaja
• Musa Bigiev, teologi
• Zinetula Biljaletdinov, jääkiekkovalmentaja
• Gölsem Bolğarskaya, näyttelijä
• Fäwziyä Bäyrämova, poliitikko, aktivisti
• Saadet Çağatay, turkologi, professori, kirjailija
• Näcip Cihanov, säveltäjä
• Musa Cälil, runoilija
• Emil Cäläletdinov, laulaja
• Rinat Dasajev, jalkapalloilija
• Rinat Fahretdinov, vapaaottelija
• Husain Faizhanov, historioitsija, filologi, opettaja
• Ildar Fatkullin, mäkihyppääjä
• Lotfulla Fättaxov, taidemaalari
• Rizaetdin Fäxretdin, tutkija, johtaja, julkaisija
• Mirxäydär Fäyzi, näytelmäkirjailija
• Emil Galimov, jääkiekkoilija
• Aida Garifullina, oopperalaulaja
• İsmail Gaspıralı, toimittaja, kirjailija, panturkkilaisuuden edistäjä
• Ildar Gilmutdinov, poliitikko
• Säxipcamal Ğizzätullina-Volzhskaja, teatterinäyttelijätär- ja ohjaaja
• Sofija Gubaidulina, säveltäjä
• Qol Ğäli, runoilija
• Rawil Ğaynetdin, mufti
• İsmäğil Ğäynetdinov, arkkitehti, professori
• Damir Hairetdinov, historioitsija, etnologi
• Alfred Halikov, historioitsija, arkeologi
• Hakimdžan Halikov, lastenrunoilija
• Tšulpan Hamatova
• Ilmir Hazetdinov, mäkihyppääjä
• Muhametžan Husainov, Venäjän ensimmäinen mufti
• Marat Husnullin, poliitikko
• Ğälimcan İbrahimov, kirjailija
• Mönäwär İbrahimov, tiedemies
• Alimcan Idris, islamin uskon teologi, opettaja
• Saniye İffet, näytelmäkirjailija, runoilija, opettaja
• Rafail Iljasov, laulaja
• Ayaz İshaki, kirjailija, toimittaja, aktivisti
• Ramilja Iskander, näyttelijätär, malli
• Xälimä Iskändärova, teatteri- ja elokuvanäyttelijä
• Damir Islamov, yliluutnantti
• Äxmät İsxaq, runoilija, kääntäjä, toimittaja
• Näqi İsänbät, kirjailija, kielitieteilijä
• Marat Izmailov, jalkapalloilija
• Ildar Jagafarov, elokuvaohjaaja
• Guzel Jahina, kirjailija
• Nail Jakupov, jääkiekkoilija
• Jamala, laulaja
• Gaisa Jenikejev, poliitikko, opettaja, etnografi
• Rašid Kalimullin, säveltäjä
• Galiasgar Kamal, kirjailija
• Dmitri Karbyšev, upseeri, kenraali
• Gabdennasyr Kursavi, imaami, teologi, valistaja
• Kamil Kärimov, kirjailija, journalisti
• Robert Miñnullin, runoilija
• Tufan Miñnullin, näytelmäkirjailija
• Kamil Motıyği, kirjailija, toimittaja, laulaja
• Farid Muhametšin, poliitikko
• Saida Muhametzjanova, laulaja
• Alija Mustafina, telinevoimistelija
• Möxämmät-Ämin, Kazanin kaanikunnan kaani
• Elvira Nabiullina, poliitikko
• İlbaris Nadirov, folkloristi, tutkija
• Kavi Nadžmi, kirjailija
• Qayum Nasıyri, tiedemies, etnografi, kirjailija
• Rašid Nežmetdinov, shakinpelaaja
• Cemile Nisametdin, muusikko, näyttelijä, taiteilija
• Rudolf Nurejev, balettitanssija
• Rašid Nurgalijev, poliitikko
• Alimžan Orlov, historijoitsija
• Xämit Qolmämät, näyttelijä
• Ğädel Qutuy, kirjailija
• Sara Sadıyqova, laulaja, näyttelijä, säveltäjä
• Marat Safin, tennispelaaja
• Timur Safin, florettimiekkailija
• Fändäs Safiullin, poliitikko
• Luara Şakircanova, teatteriohjaaja, näyttelijä, käsikirjoittaja
• İlham Şakirov, laulaja
• Emine Sartlan, teosofi, vapaamuurari
• Farid Seiful-Muljukov, toimittaja
• Salix Səydəşev, säveltäjä, orkesterinjohtaja
• Irina Shayk, malli
• Mirsaid Sultan-Galijev, bolševikkijohtaja
• Borhan Şähidi, kiinantataarilainen poliitikko
• Kamil Sämiğullin, Tatarstanin tasavallan mufti
• Säxibgäräy Säyetğäliev, poliitikko, vallankumouksellinen
• Tälğat Tacetdin, Sheikki al-Islam
• Hadi Taqtaş, runoilija
• Kärim Tinçurin, näytelmäkirjailija, näyttelijä, ohjaaja
• Firdus Tjamajev, laulaja
• Refat Tšubarov, poliitikko
• Abdulla Tukay, kansallisrunoilija
• Baqıy Urmançe, maalaaja, kuvanveistäjä
• Färit Yärullin, säveltäjä
• Röstäm Yäxin, säveltäjä
• Zemfira, laulaja
• Eduard Vafin, virkamies
• Mullanur Vahitov, vallankumouksellinen
• Razil Valejev, runoilija, valtiomies
• Kamila Valijeva, taitoluistelija
• Räşit Wahapov, laulaja
• Ali Woronovicz, puolantataari-imaami, julkaisija
• Zölfät Xäkim, muusikko, säveltäjä, kirjailija
• Fatix Xösni, kirjailija
• Rifat Žemaletdinov, jalkapalloilija
• Sadıyq Äbelxanov, tykkimies, kersantti
• Fatix Ämirxan, kirjailija, toimittaja, julkaisija
• Marat Äxmätov, viulisti
• Ğabdelxäy Äxätov, kielitieteilijä

• Suomen tataarit
• Volgan tataarit
• Volgan Bulgaria
• Wäisi
• Baškiirit
• Turkkilaiset kansat
• Tatariansalmi
• Tatarstan
• Idel-Ural
• Venäjän muslimien liitto
• Tattari (ihminen)

• Baibulat, Muazzez: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia. Tampere: Tampereen islamilainen seurakunta, 2004. ISBN ISBN 952-91-6753-9.
• Bedretdin, Kadriye: Kirjoituksia Suomen Tataareista. Tampere: Suomen Itämainen Seura, 2011. ISBN 978-951-9380-78-0.

• Halikov, A. H. 1991: Tataarit, keitä te olette? Suomeksi tekijän täydentämänä toimittaneet Ymär Daher ja Lauri Kotiniemi. Abdulla Tukain Kulttuuriseura r.y.
• Leitzinger, Antero: Mishäärit - Suomen vanha islamilainen yhteisö. Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3.

Viitteet

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta tataarit Wiki Commonsissa

• Tataari-nimen ongelmallisuus (venäjäksi)
• Tatar.Net (Arkistoitu – Internet Archive), laaja tietokanta ja linkkikokoelma
• Historioitsija Damir Ishakov puhuu tataareista (venäjäksi)
• Bulat Rahimzjanov: "Moskova ja tataarimaailma". Jevrazija, 2016. ISBN: 978-5-91852-155-7. (Nettiversio)