Alzheimerin Tauti: Muistisairaus

Tauti vaurioittaa myös aivojen kemiallisia järjestelmiä. Alzheimerin taudin tunnusmerkkejä ovat alueellinen aivorappeuma kuten muistialueiden pieneneminen, aivojen väärin laskostuneet tau-säiekimput ja beta-amyloidikertymät, ohjelmoitua solukuolemaa kiihdyttävien geenien aktivaatio, oksidatiivinen stressi ja aivojen krooninen tulehdus. Alzheimer diagnosoidaan väärin laskostuneiden tau-säiekimppujen ja beta-amyloidikertymien perusteella, vaikka niitä esiintyy myös oireettomilla potilailla. Jopa puolella Alzheimer-potilaista esiintyy sekamuotoinen taudinkuva, joka sisältää piirteitä monesta eri neurodegenerativiisesta sairaudesta. Alzheimerin tautia kuten dementiaa aiheuttavia sairauksia yleensäkin esiintyy tyypillisimmin iäkkäillä potilailla eikä lainkaan lapsilla, nuorilla eikä varhaisaikuisilla. Poikkeuksellisen varhain (n. 40–70 vuoden iässä) alkanut Alzheimerin tauti on usein perinnöllistä tyyppiä.

Alzheimerin tauti
Normaalit ja Alzheimer–potilaan aivot.
Luokitus
ICD-10	G30, F00
ICD-9	331.0, 290.1
OMIM	104300
MedlinePlus	000760
MeSH	D000544
Huom!	Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wiki ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
Infobox OK

Sairaus sai nimensä saksalaisen psykiatrin Alois Alzheimerin mukaan, joka kuvasi taudin ensimmäisen kerran vuonna 1906.

Sairauden syynä pidetään beeta-amyloidiplakin kertymistä potilaan aivoihin, aivojen hermosolujen liitospintojen eli synapsien tuhoutumista ja ohimolohkon sisäosien patologisia muutoksia noin kaksikymmentä vuotta ennen ensimmäisten oireiden ilmaantumista. Vauriot leviävät ohimolohkon muistirakenteista myöhemmin laajemmalle aivokuorelle.

Amyloidiproteiinien kertymistä vastaan on kehitetty lääkkeitä, jotka ovat olleet tehottomia taudin etenemistä vastaan. 2021–2022 on alettu epäillä, että alkuperäinen vuonna 2006 julkaistu tutkimus Aβ*56-amyloidiplakin kertymisestä aivoihin taudin syynä perustuu tieteelliseen vilppiin, ja on johtanut tutkimusta ja yrityksiä parantaa tauti harhaan puolitoista vuosikymmentä. Lääkeyhtiö Biogen kehitti lääkkeen nimeltä Aduhelm, joka poisti aivoihin kertyneen amyloidiplakin, mutta lääke ei ollut tehokas. Amyloidiplakin sijasta on kertynyt tutkimusaineistoa APOE4-geenivariantista, joka on 12 prosentilla väestöstä. Geeniä kantavien on tärkeää saada ravinnosta riittävästi kananmunan, lihan ja kalan sisältämää koliinia.

Potilaan kokemat oireet kestävät keskimäärin kymmenen vuotta ennen kuolemaa. Alzheimerin tauti rappeuttaa aluksi ihmisen muistin ja lopulta muutkin henkiset kyvyt sekä liikunta- ja puhekyvyn. Myös tunneherkkyys, apatia, masennus ja ahdistuneisuus ovat tavallisia oireita. Lisäksi 90 prosentille potilaista kehittyy jossain vaiheessa käytösoireita, jotka voivat ilmetä raivokohtauksina, levottomana kuljeskeluna, tavaroiden kätkemisenä, ylimääräisenä vaatteidenvaihtona tai riisuutumisena, esineiden syömisenä, huomiota herättävänä seksuaalisena käyttäytymisenä tai itsensä vahingoittamisena.

Alzheimerin tauti aiheuttaa usein myös vuorokausirytmin häiriöitä ja unen tarpeen lisääntymistä.

Alzheimerin tautia esiintyy ensisijaisesti vanhuksilla. Tauti on erityisen yleinen Suomessa ja muissa pohjoisissa korkean elintason maissa, ja aiheuttaa täällä 70 prosenttia dementioista. Alzheimerin taudin esiintyvyys on Suomessa 1,4 prosentin luokkaa, sillä Suomessa arvioidaan olevan noin 80 000 eriasteista Alzheimerin tautia sairastavaa, joista lähes joka kymmenes eli noin 7 000 on vielä työiässä. 65–67 -vuotiaista suomalaisista 2 prosenttia sairastaa tätä sairautta, ja yli 85-vuotiaista jo noin 35 prosenttia. Naisilla on miehiä suurempi riski sairastua Alzheimeriin.

Vuosittain Suomessa todetaan noin 12 000 uutta tapausta. Vaikka Alzheimerin taudin riski on useimmissa länsimaissa aiempaa pienempi, väestön keskimääräisen eliniän noustessa sairaudesta on tulossa uusi kansantauti, ja aiempaa merkittävämpi lääketieteellinen, sosiaalinen sekä taloudellinen haaste.

Vaikka Alzheimerin tauti on leimallisesti ikääntyneen väestönryhmän vaiva, se saattaa puhjeta myös ennen 50 vuoden ikää.

Alzheimerin tautia esiintyy maailman maista eniten Suomessa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Islannissa, Ruotsissa ja Tanskassa. Cambridgen yliopistossa vuonna 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan Alzheimerin ikävakioitu esiintyvyys on länsimaissa noin kymmenen prosenttia suurempi kuin kehittyvissä maissa. Tutkijoiden mukaan noin 40 prosenttia erosta johtuisi siitä, että kehitysmaiden asukkaat altistuvat elämänsä aikana useammin mikrobeille, millä on tärkeä rooli muun muassa elimistön immuunipuolustuksesta vastaavien T-valkosolujen kehittymisessä.

Poikkeuksellisen varhain (keski-iässä) alkanut Alzheimerin tauti on perinnöllistä tyyppiä 5–10 prosentissa tapauksista ja kaikista Alzheimer-tapauksista perinnöllisiä on 0,5–1,0 prosenttia. On löydetty kolme Alzheimeriin liittyvää geneettistä poikkeavuutta, jotka aiheuttavat esiintyessään sairastumisen. Myös useiden tulehduksellisten sairauksien riskiä lisäävä immuunipuolustusta heikentävä ApoE4-geeni lisää naisten sairastumisriskiä.

Alzheimer-potilaiden aivoissa on nähtävissä suuria määriä beeta-amyloidiplakkia jo kaksikymmentä vuotta ennen ensimmäisten oireiden ilmaantumista. Alzheimerin tautiin liittyvä dementia korreloi suoraan aivojen synapsien vähenemisen kanssa, vaikka synapseja alkaakin tuhoutua jo paljon ennen oireiden ilmenemistä. Aivojen ensimmäisten patologisten muutosten on havaittu kehittyvän ohimolohkon sisäosiin jopa vuosikymmeniä ennen kliinisten oireiden ilmaantumista. Vaurioituminen leviää ohimolohkon muistirakenteista myöhemmin laajemmalle aivokuorelle.

Vaikuttaa siltä, että Alzheimer-oireita alkaa esiintyä vasta kun amyloidin kertyminen saa aikaan sen, että tau-proteiinia alkaa kertyä hermosoluihin. Väärin laskostuneet tau-säeikimput kiihdyttävät hermosolujen kuolemaa ja synapsien tuhoutumista. Solukalvo pitää normaalisti solun sisäiset ja ulkoiset osat visusti erillään, mutta taun kertyminen laukaisee solukalvojen varaventtiilimekanismin, jolloin tau-proteiinia päätyy solun tukirangan sijaan solukalvolle. Tau-proteiiniaggregaattien kertymistä esiintyy myös muissa hermorappeumasairauksissa, kuten aivojen etulohkon dementioissa..

Alzheimer-potilaiden aivoissa esiintyy usein alueita, joiden sokeriaineenvaihdunta on heikentynyt. Lisäksi on havaittu, että aivojen sokeriaineenvaihdunta heikkenee jo ennen taudin puhkeamista. Aivojen sokeriaineenvaihdunnan häiriöt saattavat ehkä aiheuttaa aivojen rappeutumista.

Uusissa kuvantamistutkimuksissa paljastuvat verkkokalvon pienten verisuonten verenvuodot ja muut vauriot ennustavat Alzheimerin taudin puhkeamista myöhemmällä iällä.

Alzheimerin taudin tiedetään aiheutuvan 99 prosenttisesti ympäristötekijöistä. Esimerkiksi eäinkokeissa on havaittu, että jo hyvin pienet määrät elohopeaa aiheuttavat Alzheimerin tautiin liittyviä aivomuutoksiat. Alzheimer-potilaiden aivokudoksen elohopeapitoisuudet ovatkin olleet poikkeuksellisen suuria. Vanhoista amalgaamihammaspaikoista irtoava elohopea oli ihmisen elimistöön päätyvän elohopean suurin lähde vuonna 2004.

Vuonna 2024 valmistuneessa australialaistutkimuksessa havaittiin, että kaupunki-ilman sisältämät alle mikrometrin kokoiset mustan rautaoksidin (magnetiitti) hiukkaset ja muuta magneettiset nano- ja mikrohiukkaset kulkeutuvat aivoihin rapauttaen muistista vastaavia aivojen osia. Kyseisiä hiukkasia pääsee ilmaan pakokaasujen syövyttäessä pakoputkia ja teräspiippuja. Tutkimus tehtiin hiirillä, mutta aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että ilmansaasteille altistuminen lisää Alzheimerin taudin riskiä myös ihmisellä ja että Alzheimer-potilaiden aivoissa on usein paljon magneettisia mikrohiukkasia. Alzheimer-potilaiden aivoista on löytynyt myös kuparia.

Alzheimerin tautiin liittyvä beeta-amyloidin ja tau-proteiinin kertyminen aivoihin viittaa lisäksi ongelmiin aivojen glymfaattisen puhdistusjärjestelmän toiminnassa. On mahdollista, että puhdistusjärjestelmän ongelmien taustalla on huono unen laatu eli liian vähäinen syvän ja hidasaaltoisen NREM-unen määrä. Tätä olettamusta tukevat myös kliiniset havainnot, joiden mukaan unihäiriöt ovat yhteydessä Alzheimerin taudin kohonneeseen riskiin.

Myös aivojen krooninen tulehdus on keskeisessä osassa sairauden etiologiassa, koska se lisää beeta-amyloidin ja tau-proteiinin kertymistä aivoihin. Lisäksi on olemassa yhä enemmän viitteitä siitä, että insuliiniresistenssi ja diabetes ovat kytköksissä Alzheimer-potilaiden aivojen rappeutumiseen. On olemassa vahvaa näyttöä siitä, että Alzheimerin tautiin liittyy insuliinireseptoreita synnyttävien aivosolujen etenevä kato. Alzheimerin tautia nimitetään sen vuoksi monissa oppikirjoissa kolmostyypin diabetekseksi. Diabeetikoilla onkin kohonnut riski sairastua Alzheimerin tautiin. Insuliinilla tai insuliinin puutteella on suoria vaikutuksia amyloidiin ja tau-proteiinin määriin ja nykyisin ajatellaan yhä useammin, että beta-amyloidin muodostuminen muistille tärkeisiin aivojen osiin saisi alkunsa huonoista elintavoista johtuvista verensokerin muutoksista. Esimerkiksi veren liiallinen insuliinipitoisuus johtaa siihen, ettei insuliinia hajottavaa IDE:tä (Insulin Degrading Enzyme) riitä enää beta-amyloidiplakkien kunnolliseen hajottamiseen.

Vuonna 2016 julkaistussa tutkimuskatsauksessa esitetään, että Alzheimerin tauti on tulehdussairaus, joka johtuu aivojen lepotilassa olevien bakteerien tai virusten aktivoitumisesta esimerkiksi stressiin liittyvän immuunipuolustusjärjestelmän heikkenemisen seurauksena. Lepotilassa olevat virukset kulkeutuvat aivoihin tyypillisesti hajukäämin kautta. Oulun yliopistossa julkaistiin vuonna 2016 tutkimus, jonka mukaan Alzheimerin taudin oireet liittyisivät niin sanottujen happiradikaalien eli hapen haitallisten muotojen toimintaan. Oulun yliopistossa saatu tulos sopii hyvin yhteen aiempien tutkimuslöydösten kanssa, sillä tulehduksissa syntyy vapaita happiradikaaleja. Myös se, että osalla Alzheimer-potilaita löytyy verestä tulehdusten merkkiaineita tukee tulehdus-teoriaa.

Alzheimerin taudin voi eräiden tutkijoiden mukaan aiheuttaa herpesvirus, keuhkoklamydiabakteeri tai joku lukuisista spirokeettabakteereista.

Alzheimer-potilailla on myös havaittu olevan muita vähemmän elimistön immuunipuolustusta hoitavia ja tulehduksia estäviä imusoluja eli T-lymfosyyttejä. Näitä soluja syntyy naiselle lisää raskauden aikana, minkä vuoksi paljon lapsia synnyttäneillä on pienempi riski sairastua Alzheimeriin.

Vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan Alzheimerin tautiin liittyvä hermosolujen kuolema johtuu siitä, että EP2-proteiini alkaa heikentää niin sanottujen mikroglia-solujen toimintaa. Mikrogliojen tehtävänä on puhdistaa aivot bakteereista, viruksista ja vaarallisista kuona-aineista. Hiirillä tehdyssä kokeessa havaittiin, että EP2-proteiinia salpaava lääke normalisoi mikrogliojen toiminnan ja vähensi muun muassa muistia ja suuntavaistoa heikentäviä Alzheimer-oireita.

Elimistön immuunipuolustusjärjestelmä kerryttää beeta-amyloidiplakkisaostumia virusten ja bakteerien ympärille tuhotakseen ne. Löydös voi selittää, miksi Alzheimerin taudin hoitoon kehitetty plakkeja muodostavan betasekretaasientsyymin BACE1:n toimintaa estävä lääke lisää Alzheimer-oireita.

Amyloidiplakkia pidettiin aiemmin liukenemattomana, mutta nyt on havaittu, että elimistö kykenee poistamaan sitä etenkin unen aikana, jolloin selkäydinneste huuhtelee tehokkaasti beeta-amyloidia pois aivoista. Amyloidiplakki alkaa häiritä viestien kulkua aivoissa, jos sitä syntyy niin paljon, ettei elimistö kykene poistamaan sitä riittävän nopeasti.

Tiedetään että on olemassa myös geneettisiä riskitekijöitä. Esimerkiksi etanoliaineenvaihduntaan liittyvän ALDH2-entsyymin koodaavassa geenissä oleva mutaatio näyttäisi altistavan myöhäisvaiheen Alzheimerille. Myös Apoe-nimisen proteiinin perinnöllinen muoto Apoe4 lisää riskiä sairastua Alzheimerin tautiin, sillä se hidastaa amyloidisakan poistumista aivoista. Apoe4 geemuoto heikentää immuunipuolustusta heikentävä lisäten monen tulehduksellisen sairauden esiintymisriskiä. Apoe4-geenimuotoa esiintyy kahdeksalla prosentilla maailman väestöstä, mutta noin 20 prosentilla suomalaisista. Apoe4-geenimudon on havaittu olevan yleisempi Alzheimerin tautia sairastavilla muuhun väestöön verrattuna, ja se on yhdistetty Alzheimerin tavallista varhaisempaan puhkeamiseen. ApoE 4 -geeni saattaa jopa nelinkertaistaa Alzheimerin taudin riskin ja kahden ApoE 4 -geenin kantajien sairastumisriski saattaa olla jopa 15 kertaa muuta väestöä suurempi. Saman geenin APOE E2 -variantti puolestaan pienentää sairastumisriskiä. Alzheimeriin liittyy lisäksi kolme geenivirhettä, jotka aiheuttavat sen, että niiden kantajat sairastuvat tautiin. Nämä tapaukset ovat kuitenkin erittäin harvinaisia; Suomessa niitä tunnetaan joitain kymmeniä.

Kolinergisen hypoteesin mukaan taudin aiheuttaa asetyylikoliinin vähentynyt muodostuminen. Useimmat lääkehoidot ovat kehitetty tämän hypoteesin pohjalta, mutta ne ovat osoittautuneet suhteellisen tehottomiksi.

Alzheimerin taudin syitä saattaa valottaa huonosti tunnettu afrikkalainen nyökyttelytauti, joka on ilmaantunut Sudanissa 1960-luvulla.

Kaksikymmentä vuotta vallalla ollutta teoriaa, jonka mukaan sairaus johtuisi aivoihin kertyvästä amyloidiplakista on kritisoitu muun muassa sen perusteella, ettei amyloidiplakin määrä korreloi kovin vahvasti kognitiivisten oireiden kanssa. Aivokuoren synapsien kato korreloikin Alzheimerin kognitiivisten oireiden kanssa paremmin kuin beeta-amyloidiplakkien määrä tai väärin laskostuneet tau-säeikimput. Lisäksi on huomattu, että Alzheimer-potilaiden aivoista katoaa enemmän synapseja kuin neuroneja. Eläinkokeista on saatu viitteitä siitä, että synapsien määrän väheneminen johtuu niiden tuhoutumisesta eikä siitä, että uusia synapseja muodostuisi aiempaa hitaammin. Suurten amyloidiplakkiesiintymien ei ole myöskään havaittu aiheuttavan merkittävää aivosolujen katoa useimmissa hiirikokeissa

Älyllinen kehitysvamma lisää Alzheimerin taudin riskiä. Esimerkiksi jokainen ihminen, jolla on Downin oireyhtymä, sairastuu jossain elämänsä vaiheessa Alzheimerin tautiin. Kaikilla 40-vuotiailla Downin oireyhtymäisillä on havaittavissa Alzheimerin taudin diagnoosiin riittävät elimelliset oireet, mutta vain 2–5 prosentilla esiintyy dementiaoireita jo tuossa iässä. Osuus kasvaa kuitenkin 70 prosenttiin 70-ikävuoteen mennessä.

Monityydyttymättömässä ruokaöljyssä uppopaistetun ruoan runsasta nauttimista pidetään yhtenä merkittävimmistä Alzheimerin taudin riskiä lisäävistä tekijöistä. Lisäksi vuonna 2022 julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että jokainen 50 gramman lisäys päivittäin nautittuihin maitotuotteisiin lisäsi 6 prosentilla riskiä sairastua Azheimerin tautiin. Koulutus- ja tulotason sekä elintapojen vaikutus sairastumisriskiin huomioitiin tuloksessa.

Sekä raudanpuute että veren kohonnut rautapitoisuus lisäävät merkittävästi ikääntyneiden ja ikääntyvien Alzheimer-riskiä.

Vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan diabetes, korkea verenpaine, ylipaino, tupakointi, masennus, liikunnan vähäinen määrä ja vähäinen koulutus muodostaisivat yhteensä jopa puolet Alzheimerin taudin kokonaisriskistä.

Muita riskitekijöitä ovat altistuminen torjunta-aineille, insuliiniresistenssi, verisukulaisuussuhde dementiaa sairastaneeseen henkilöön, korkea kolesteroli, aivojen verenkiertohäiriöt sekä mahdollisesti myös vakavat aivovammat.

Myös aivoihin päässyt herpes simplex -virus saattaa lisätä Alzheimerin taudin riskiä.

Alzheimer-potilaiden toimintakyky heikentyy yleensä tasaisesti. Potilaalla on aluksi vaikeuksia etenkin episodisen muistin toiminnassa ja muuta lievää kognitiivista heikentymistä kuten vaikeuksia monimutkaisissa suorituksissa. Oireisiin voi kuulua myös lisääntynyt meluherkkyys ja kuormittuminen suurissa ihmisryhmissä.

Keskivaiheelle on tyypillistä muun muassa se, että potilas laihtuu, vaikka syö normaalisti. Ruumiillinen kunto on kuitenkin hyvä, eikä potilas tunne olevansa sairas, vaikka hänen kaikki toimintansa on hidastunutta. Useimpien päättelyä ja muistamista vaativien tehtävien suorittaminen ei myöskään onnistu enää ilman apua.

Pitkälle edenneeseen Alzheimerin tautiin liittyy dementiaoireyhtymä. Potilaan tiedonkäsittely on silloin laajalti heikentynyt. Taudin loppuvaiheen pituus on 1–5 vuotta. Loppuvaiheen oireita ovat paikan ja ajan tajun häviäminen, vaikeus tunnistaa omaa peilikuvaansa ja läheisiä ihmisiä ja vaikeus erottaa elävää ihmistä televisiolähetyksen kuvasta. Kyky puhua ja ymmärtää puhetta vaikeutuu tai häviää, raajat jäykistyvät ja kävelykyky heikentyy tai häviää. Potilaalle tulee lisäksi virtsan- ja ulosteenpidätysongelmia ja joillekin myös epileptisiä kohtauksia ja lihasnykimisiä. Potilas menettää myös kyvyn syödä itse, eikä pysty lopulta edes nielemään hänelle syötettyä ruokaa.

Kaikki oireet eivät tule kuitenkaan yhtä aikaa, ja Alzheimer-potilas saattaa esimerkiksi kyetä tunnistamaan ihmiset äänestä, vaikka ei kykenisi enää tunnistamaan heitä ulkonäön perusteella.

Alzheimerin tauti aiheuttaa myös psykiatrisia oireita, joista apatia on kaikkein yleisin.

Usein käy niin, että Alzheimer-potilaan oireet tulkitaan pitkään masennukseksi tai työuupumukseksi.

Alzheimerin tautia ei voida diagnosoida pelkkien objektiivisten löydösten perusteella, koska Alzheimerin taudin diagnostiset kriteerit täyttäviä elimellisiä muutoksia esiintyy myös oireettomilla henkilöillä.

Alzheimerin taudin diagnostisena pääkriteerinä on varhainen ja merkittävä tapahtumamuistin heikkeneminen, joka on edennyt vähitellen ja vähintään kuuden kuukauden ajan. Tapahtumamuistin heikkeneminen on todettava myös neuropsykologisessa tutkimuksessa, joka on dementian ja masennuksen arviointiin suunniteltu muistia, matemaattisia ja avaruudenhahmottamiseen liittyviä kykyjä mittaava haastattelu (MMSE ja CERAD).

Diagnoosi edellyttää pääkriteerin täyttymisen lisäksi sitä, että potilaalta löydetään vähintään yksi seuraavista:

• aivojen magneettikuvauksessa löytyvä sisemmän ohimolohkon atrofia eli surkastuma
• selkäydinnesteestä löytyvä Alzheimer-tyyppinen merkkiaineprofiili (matala beeta-amyloidi-42, kohonnut fosfo-tau tai kohonnut tau)
• kromosomin 1, 14 tai 21 mutaatio.

Myös hajuaistin tutkimisen tulisi kuulua kliiniseen selvittelyyn pyrittäessä Alzheimerin taudin varhaiseen toteamiseen, sillä Alzheimer-potilaiden hajuaisti heikkenee hajuepiteelin tulehdustilan vuoksi jo silloin, kun muistin alueella voidaan todeta vasta ensimmäisiä muutoksia.

Hajujen tunnistus on verrokkeja heikompaa myös Alzheimer-potilaiden ensimmäisen asteen sukulaisilla sekä niillä, joilla on huomattava geneettinen riski sairastua Alzheimerin tautiin. Tauti vaikuttaa ensimmäisenä hippokampukseen, jonka tilavuudesta voidaan arvioida onko kudoskatoa tapahtunut.

Vuonna 2011 Suomessa käyttöön otettu menetelmä taudin toteamiseksi sisältää uuden mittaustavan, jossa aivojen magneettikuvia ei enää arvioida silmämääräisesti vaan mittaluku lasketaan kuvasta automaattisesti. Kun arvion teko kesti aiemmin tunteja, uudella menetelmällä saadaan tarkka tieto kolmessa minuutissa.

Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Osiossa ei ole luotettavia lähteitä esitettyjen tietojen tukena, ja se saattaa sisältää uutta tutkimusta.

Alzheimerin taudin eteneminen voidaan jakaa neljään vaiheeseen, jotka ovat prekliininen, lievä, keskivaikea ja vaikea eli syvä Alzheimer. Sairauden eteneminen vaiheesta toiseen on hyvin yksilöllistä. Tutkijoiden välillä ei vallitse myöskään yksimielisyyttä siitä, missä lievän kognitiivisen heikentymisen ja dementian välinen raja kulkee.

Sairauden keston uskotaan olevan keskimäärin kymmenen vuotta, mutta toisilla se saattaa kestää muutaman vuoden ja toisaalta joillakin jopa yli kaksikymmentä vuotta.

Prekliininen vaihe (lievä kognitiivinen heikentyminen)

Episodi- eli tapahtumamuistin heikentyminen on varhaisin ja selvin muutos, joka voidaan todeta jopa kymmeniä vuosia ennen kliinisten oireiden ilmaantumista. Alzheimerin taudin prekliinisessä vaiheessa potilas suoriutuu heikosti myös neuropsykologisissa testeissä jo ennen subjektiivisten oireiden tai muiden havaitsemia oireiden ilmaantumista.

Heikko testisuoriutuminen voidaan havaita jopa 8–10 vuotta ennen kliinistä vaihetta. Heikentymistä voidaan todeta muistissa, tarkkaavuudessa, toiminnanohjauksessa, tiedonkäsittelyn nopeudessa ja kielellisissä toiminnoissa. Osalla voidaan todeta myös lievää heikentymistä esimerkiksi puhelimen käytössä, kodin ulkopuolella liikkumisessa, lääkkeistä ja raha-asioista huolehtimisessa, kotitöiden suorittamisessa ja harrastuksiin osallistumisessa.

Myös arvostelu- ja ongelmanratkaisu­kykyjen muutokset sekä henkilökohtaisen hygienian hoidon vähentyminen, masennus, ahdistuneisuus, apatia ja ärtyneisyys ovat mahdollisia. Lievään kognitiiviseen heikentymiseen liittyy aivojen merkittävä Alzheimer-tyyppinen hippokampuksen patologia ja synapsien kato.

Prekliinisen vaiheen aikainen toteaminen on sikäli hyvä asia, että ihmisellä on yleensä täysin normaalia elämää eläessään mahdollisuus pitkään henkisesti valmistautua tulevaisuuden tautiinsa.

Lievä vaihe

Alussa sairauden merkkejä on vaikea erottaa normaalista, jokaiselle silloin tällöin sattuvasta asioiden unohtelusta. Henkilö, joka on sairastunut Alzheimerin tautiin alkaa kuitenkin vähitellen unohdella asioitaan entistä useammin. Osalla potilaista esiintyy muistihäiriöiden sijaan persoonallisuuden muutoksia, puheen ja kirjoittamisen vaikeuksia tai vaikeuksia arjen askareiden toteuttamisessa. Tilanne pysyy tyypillisesti pitkään vakaana, ja kunnes alkaa heikentyä muutama vuosi ennen kliinisten oireiden ilmaantumista.

Lievään vaiheeseen kuuluu tyypillisesti myös uusien asioiden oppimisen vaikeutuminen, ja potilas saattaa helposti eksyä uudessa ympäristössä, esimerkiksi lomamatkoilla. Hänen voi olla vaikea löytää sanoja kuvaillakseen jotain. Työelämässä toimiminen vaikeutuu. Uudet ihmiset ja tilanteet kuormittavat sairastunutta tavanomaista enemmän. Henkilö voi olla masentunut ja vetäytyvä. Jos hän itse huomaa, ettei kaikki ole kunnossa, hän saattaa yrittää peittää sitä muun muassa tarkkailemalla keskustelukumppaneitaan varmistaakseen, että puhuu samasta asiasta. Uusista asioista puhuttaessa hän saattaa kommentoida keskustelua sanomalla: ”Noin minäkin olen lukenut/kuullut.”

Osassa tapauksista taas käy niin, ettei Alzheimerin tautiin sairastunut itse huomaa itsessään tapahtunutta muutosta ja kun omaiset alkavat puhua hänelle siitä, hän voi yllättyä ja saattaa jopa loukkaantuakin. Omaisten voi olla vaikea saada häntä suostumaan muistitutkimuksiin, kun hän vakuuttelee olevansa terve. Tavaroiden hukkaaminen saattaa aiheuttaa vainoharhaisuutta tai aggressiivisuutta. Potilas selviytyy vielä kotona, jos saa monimutkaisimpiin kotitöihin apua.

Keskivaikea vaihe

Keskivaikean Alzheimerin vaiheen aikana tapahtuu monia muutoksia, jotka heikentävät itsenäistä selviytymistä. Sairaudentunto katoaa, eli henkilö ei enää ymmärrä olevansa sairas. Tässä vaiheessa monet muuttavat hoitokotiin. Potilaan paikantaju häviää, ja hän eksyy myös tutussa ympäristössä. Apua tarvitaan pukeutumisessa, ja aamulla saattaa vaatteiden löytäminen olla vaikeaa. Potilaalla on ongelmia tunnistaa läheisiään ja muistaa heitä. Vaihe ei ole vastaavalla tavalla kärsimyksellinen kuin lievä vaihe, mutta kärsimystä voi tuottaa se, että potilas vaikkapa hoitokodin takalukitussa huoneessa luulee olevansa jossakin vankilanomaisessa paikassa.

Potilas oireilee laihtumalla, vaikka söisikin hyvin. Lisäksi hänellä on erilaisia harhaluuloja, ja vuorokausirytmi alkaa järkkyä. Hänen muististaan saattaa olla kadonnut vuosikymmeniä, jopa yli puoli vuosisataa esimerkiksi niin, että hän kuvittelee 2020-luvulla elävänsä 1960- tai 1970-lukua ja luulee, että Suomen istuva presidentti on Urho Kekkonen ja pääministeri Johannes Virolainen tai Mauno Koivisto. Potilas voi luulla, että hänellä on pieniä lapsia, vaikka kaikki hänen lapsensa olisivat jo keski-iän ylittäneitä. Hän saattaa vaikkapa 90-vuotiaana hoitokodissa automaattisesti olettaa olevansa vaikkapa satojen kilometrien päässä olevalla paikkakunnalla, jolla on joskus asunut mutta jolta on vuosikymmeniä sitten muuttanut pois.

Jos muita sairauksia ei ole, ovat potilaan ruumiillinen kunto ja liikuntakyky todennäköisesti edelleen hyvät. Hän elää yleensä suhteellisen onnellisena omassa pienessä maailmassaan, eikä ole syytä lähteä vakuuttelemaan hänelle, että hänellä on Alzheimerin tauti tai tyrkyttämään hänelle tietoa vaikkapa siitä, mitä vuotta eletään, kuka on Suomen istuva presidentti, minkä ikäisiä hänen lapsensa ovat ja millä paikkakunnalla hän asuu. Sellainen voisi tuottaa hänelle jopa mielipahaa. Tässä vaiheessa on syytä tehdä edunvalvontajärjestelyitä, sillä potilas ei ole enää oikeustoimikelpoinen. Kotona asuminen on mahdollista ainoastaan jatkuvan silmälläpidon alaisena. Vaihe kestää yleensä noin 2–4 vuotta, joskin suuretkin yksilölliset poikkeamat ovat mahdollisia.

Syvä vaihe

Syvän Alzheimerin vaihe on sairauden lopullinen vaihe. Omaisille se on henkisesti raskasta aikaa. Potilas on jatkuvan laitoshoidon tarpeessa, sillä hän tarvitsee apua kaikissa jokapäiväisen elämän toiminnoissa. Hygieniasta on huolehdittava, sillä virtsan ja ulosteen pidättämisen kyky on hävinnyt. Potilasta on syötettävä, nielemiskyky säilyy pitkään. Potilas ei tunnista läheisiään eikä ylipäänsä muitakaan ihmisiä. Hän ei ymmärrä puhetta, ja puheen tuotto on lähinnä sanojen ja äänteiden toistamista.

On tapauksia, joissa Alzheimer-potilas ymmärtää laulua ja pystyy laulamaan. Hän muistaa yhä nuoruutensa kappaleita ja nauttii niiden kuuntelemisesta/laulamisesta läheisten tai muiden ihmisten kanssa. Minkäänlaista paikan ja ajan tajua hänellä ei ole. Keho jäykistyy, minkä tuloksena kävelykyky heikkenee ja häviää. Joillakin esiintyy epileptisiä kohtauksia ja lihasten nykimistä ja kouristeluja. Joillakin potilailla esiintyy näköharhoja: hoitaja saattaa olla potilaan äiti, puoliso, isä ja huoneessa saattaa olla kissa jne. Vaihe kestää keskimäärin noin 1–5 vuotta, mutta suuriakin yksilöllisiä poikkeamia esiintyy. Kuoleman saattaa lopulta aiheuttaa influenssa tai keuhkokuume.

Elintapahoito on Alzheimerin taudin tärkein hoitomuoto. Liikunnan ja sopivan ravinnon lisäksi on vältettävä stressiä. Lisäksi on nukuttava riittävästi, jotta aivot pysyvät mahdollisimman puhtaina. Lisäksi potilaan oloa voidaan helpottaa ja oireita voidaan lievittää väliaikaisesti lääkkeillä. Hoitoon kuuluvat niin ikään potilaan tarpeista huolehtiminen sekä virikkeet ja läheisten ihmissuhteiden ylläpito. Kotona pitää tehdä tapaturmariskiä vähentäviä järjestelyitä, kuten turvalieden, korotettujen tuolien ja tukikahvojen hankkiminen sekä kynnysten poistaminen.

Alzheimerin tautia ei voida toistaiseksi parantaa. Hoidon tavoitteina on autofagian eli solujen puhtaanapidon ylläpitäminen, potilaan toimintakyvyn ylläpitäminen, turvallisen kotona asumisen mahdollistaminen ja elämänlaadun parantaminen sekä hänen läheistensä jaksamisen tukeminen.

Elintapahoito

Terveellinen ruokavalio on tärkeä osatekijä autofagiassa eli solujen puhtaanapidossa. Esimerkiksi marjat, hedelmät ja vihreä tee aktivoivat autofagiaa. Lisäksi on huomattu, että DHA-tyypin omega-3-rasvahappo estää tau-proteiinin etenemistä solukalvon läpi. Ketogeeninen ruokavalio vaikuttaa vuonna 2020 ilmestyneen tutkimuskatsauksen mukaan lupaavalta Alzheimerin tautiin liittyvien kognitiivisten oireiden hoidossa. Katsauksessa havaittiin muun muassa, että ketogeenisen ruokavalion pitkäaikainen noudattaminen parantaa Alzheimer-potilaiden muistia.

Tähän asti laajimmassa kokeellisessa niin sanotussa monitekijähoitotkimuksessa Niillä potilailla, jotka ovat fyysisesti hyvässä kunnossa Alzheimerin varhaisvaiheessa, esiintyy vähemmän vaurioita hippokampuksen alueella. Yhdysvaltojen Alzheimer-yhdistyksen lääketieteellisen toimikunnan puheenjohtajan Sam Gandyn mukaan Alzheimer-potilas voi treenata itsensä fyysisesti hyvään kuntoon vielä sen jälkeen kun hänen sairautensa on puhjennut. Aerobisen liikunnan ja lihaskuntoa parantavan liikunnan yhdistelmällä ei ole kuitenkaan dementiaoireita lievittävää vaikutusta, vaan se saattaa jopa nopeuttaa dementian etenemistä. Yksilöllisesti suunniteltu harjoitusohjelma vähentää silti Alzheimerin tautiin liittyvää lihaskatoa ja liikkumisvaikeuksia.

Probioottihoito

Vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan probioottien eli terveyttä edistävien bakteerien lisääminen ravintoon paransi Alzheimer-potilaiden kognitiivista suoriutumista verrattuna verrokkeihin. Koehenkilöt nauttivat päivittäin maitoa, johon oli lisätty Lactobacillus acidophilusta, Lactobacillus caseita, Bifidobacterium bifidumia sekä Lactobacillus fermentumia.

Lääkehoito

Alzheimerin tauti on ensimmäinen dementiasairaus, johon on kehitetty oireita lievittävää lääkehoitoa. Ensimmäiset Alzheimer-lääkkeet tulivat markkinoille vuonna 1981. Nykyisin käytettävät Alzheimer-lääkkeet lievittävät Alzheimerin oireita väliaikaisesti, mutta eivät hidasta eivätkä pysäytä sairauteen liittyvää aivojen ennenaikaista rappeutumista.

Alzheimeriin taudin hoitoon yritetään kehittää jatkuvasti nykyistä tehokkaampia lääkkeitä, mutta vuoden 1998 jälkeen vähintään 120 kehitteillä olleen Alzheimer-lääkkeen tuotekehitys on epäonnistunut niin pahasti, ettei markkinoille ole tuotu viiteentoista vuoteen yhtään uutta Alzheimer-lääkettä. Lääkehoidon heikon tehon arvellaan johtuvan siitä, että aivojen rappeutuminen on edennyt jo liian pitkälle siinä vaiheessa, kun oireiden määrä riittää diagnoosin tekoon.

Aiemmin uskottiin 1980-luvulla keksittyyn amyloidihypoteesiin, jonka mukaan Alzheimer alkaisi beeta-amyloidin kertymisestä aivoihin. Perusongelmana on siksi ollut, että lääketutkimuksessa on keskitytty kehittämään lääkkeitä, joiden tarkoituksena on ollut estää amyloidiplakin muodostumista, vaikka amyloidiplakki onkin itse asiassa tärkeä osa sairauden etenemistä hidastavaa immuunipuolustusta.

2010-luvun alussa tutkittiin kantasoluja aktivoivan glykogeenisyntaasikinaasi-3-estäjä tideglusibin käyttöä Alzheimerin taudin hoitoon ja vuosikymmenen lopulla kehiteltiin lääkehoitoa, joka perustuu beeta-amyloidien liukoisen muodon poistamiseen aivoista. Muistisairauksiin kehitetyt lääkkeet saattavat aiheuttaa huonovointisuutta ja ulostusongelmia.

Donanemab

Kansainvälisen tutkijaryhmän vuonna 2023 julkaisemassa tutkimuksessa havaittiin, että amyloidia poistava donanemab hidasti yli kolmanneksella Alzheimerin taudin varhais­vaiheessa olevien potilaiden kognitiivista heikkenemistä. Tämä merkitsi sitä, että he taantuivat 60 prosenttia hitaammin kuin muut potilaat.

Donanemab pysäytti taudin etenemisen joillain potilailla vuodeksi tai jopa pidemmäksi ajaksi. Parhaat tulokset saatiin alle 75-vuotiailla.

Antikoliiniesteraasit

Pääartikkeli: Antikoliiniesteraasit Alzheimerin taudin hoidossa

Alzheimerin taudissa eräs biokemiallisesti selvä muutos on aivojen kolinergisen toiminnan heikkeneminen; parasympatomimeetit puolestaan aiheuttavat kolinergistä stimulaatiota aktivoiden aivokuoren hermosoluja. Parasympatomimeettejä ovat donepetsiili, galantamiini ja rivastigmiini.

Muut lääkkeet

Jos antikoliiniesteraasi-estäjä ei sovi potilaalle, voidaan häntä hoitaa memantiinilla, joka estää liiallista glutamaatti-välittäjäainevaikutusta. AKE-estäjän ja memantiinin yhdistelmähoitoa käytetään taudin edetessä tai kun ilmaantuu käytöshäiriöitä. Edellä mainitut lääkkeet eivät paranna muistia, mutta tekevät potilaista aktiivisempia, aloitekykyisempiä ja rauhallisempia, mikä helpottaa erityisesti omaishoitajien taakkaa.

Koe-eläimillä on saatu lupaavia tuloksia muistisairaiden hiirten hoidossa kuukautiskipuihin yleisesti käytetyllä mefenaamihapolla, joka kohdistuu aivosoluja tuhoavaan NLRP3 inflammasome -kanavaan.

Vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa kannabiksen aktiivisen ainesosan tetrahydrokannabinolin eli THC:n havaittiin puhdistavan hermosoluista beeta-amyloidin muodostamaa amyloidiplakkia ja vähentävän sen aiheuttamaa tulehdusvastetta, joka on yhteydessä hermosolujen kuolemaan. Aiemmassa tutkimuksessa on osoitettu, että THC estää kilpailevasti asetyylikolinesteraasientsyymiä sekä estää beeta-amyloidipeptidin aggregoitumista. Molemmat näistä tekijöistä ovat oleellisia Alzheimerin taudin kehittymisessä.

Joka kolmas Alzheimerin tautia sairastavista käyttää Suomessa psykoosilääkkeitä, joita määrätään usein niin sanottuihin käytöshäiriöihin. Psykoosilääkkeitä käyttävien Alzheimer-potilaiden dementia etenee kuitenkin lähes kolme kertaa todennäköisemmin kuin muiden. Psykoosilääkkeiden käyttöön muistisairailla liittyy myös suurentunut kuoleman riski sekä suurentunut riski saada dementialle altistavia sydänvaivoja. Psykoosilääkkeiden käyttö lisää merkittävästi myös vanhusten kaatumisia.

Alzheimerlääkitys on kallista. Kela-korvausta varten on hankittava B1 lääkärinlausunto. Alzheimer-potilaalle sen kirjoittaa neurologi, geriatri tai psykogeriatri. Jos korvaushakemus hyväksytään, potilas kustantaa lääkityksestään puolet ja Kela toisen puolen. Hyväksymispäätös ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Korvauspäätöksiä ei ole aina tehty laitoshoidossa oleville, mutta käytännössä on tapahtunut muutoksia. Korvaus koskee vain lievää tai keskivaikeaa Alzheimeria sairastavia potilaita.

Yhdysvalloissa kehitettiin 2010-luvun alussa lääke, joka esti plakkeja muodostavan betasekretaasientsyymin BACE1:n toimintaa, mutta lääke päinvastoin lisäsi Alzheimer-oireita.

Riittävän pitkä ja laadukas uni ehkäisee Alzheimeria, koska beeta-amyloidin poistuminen aivoista on unen aikana noin kaksi kertaa nopeampaa kuin valvetilassa. Lapsena saatu rintaruokinta ehkäisee Alzheimerin tautia myöhemmällä iällä.

Myös immuunijärjestelmän kehitystä stimuloivan mikrobialtistuksen on todettu ehkäisevän sairautta. Tällä viitataan sekä mullan, ulosteiden ja kotieläinten niin sanottuihin "hyviin" mikrobeihin että myös likaisen juomaveden sisältämiin taudinaiheuttajamikrobeihin, sillä mikrobialtistus johtaa muun muassa immuunipuolustukselle tärkeiden t-solujen kehittymiseen. Ihmisen immuunijärjestelmä kehittyy etenkin lapsuudessa, mutta maahanmuuttajaväestön parissa tehdyistä tutkimuksista on saatu viitteitä siitä, että immuunipuolustusjärjestelmä tarvitsisi koulimista myös myöhemmissä elämänvaiheissa.

Alzheimerin taudin ehkäisyssä on oleellista myös suojata pää vammoilta, aivojen käyttäminen kaikissa ikävaiheissa ja terveet elämäntavat, kuten monipuolinen ruoka ja liikunta. Antioksidantteja ja tulehduskipulääkkeitä pidetään mahdollisesti Alzheimerin taudilta suojaavina tekijöinä. Myöhemmässä iässä aivojen käytön (esim. sudokut) on todistettu vähentävän riskiä sairastua.

E-vitamiinilla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia Alzheimerin taudin ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. D-vitamiinin puute saattaa lisätä riskiä sairastua Alzheimerin tautiin. Suuret päivittäiset annokset B-vitamiineja voivat vähentää sairauden puhkeamisen riskiä, sillä B-vitamiinien tiedetään vaikuttavan homokysteiinin määrään veressä. Korkea homokysteiinipitoisuus liittyy Alzheimerin taudin riskiin.

Alzheimerin taudin riskiä voi vähentää syömällä monipuolista kotiruokaa, joka sisältää lihaa tai kalaa ja runsaasti kasviksia. Virallisten ravitsemussuositusten noudattamisella ei ole kuitenkaan Alzheimerin taudin riskiä vähentävää vaikutusta.

Columbia-yliopistossa vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan Alzheimer-riskiä voi pienentää myös vähän tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävällä ravinnolla. Toisaalta Journal of Alzheimer’s Disease -lehdessä vuonna 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan yli 70-vuotialla ihmisillä on 42 prosenttia pienemmät mahdollisuudet sairastua muistisairauksiin, jos he noudattavat ruokavaliota, joka sisältää paljon rasvaa ja vain vähän sokeria.

Riskiryhmiä voisi seuloa esiin ehkä hajuntunnistuskokeella, koska hajujen tunnistus on verrokkeja heikompaa niillä, joilla on huomattava geneettinen riski sairastua Alzheimerin tautiin.

• Ronald Reagan, Yhdysvaltojen 40. presidentti
• Margaret Thatcher, Britannian pääministeri
• Etta James, yhdysvaltalainen laulaja
• Rita Hayworth, yhdysvaltalainen näyttelijä
• Gene Wilder, yhdysvaltalainen näyttelijä
• Aaron Spelling, yhdysvaltalainen tv-tuottaja
• Terry Pratchett, englantilainen fantasiakirjailija
• Iris Murdoch, irlantilainen kirjailija
• Mauno Koivisto, Suomen tasavallan 9. presidentti
• Martti Ahtisaari, Suomen tasavallan 10. presidentti

• Parkinsonin tauti
• MS-tauti
• ME-tauti
• Dementia
• Muisti
• Muistiliitto
• Suomen Alzheimer-tutkimusseura

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alzheimerin tauti.

• Alzheimerin tauti,Terveyskirjasto: Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2009
• Alzheimer-lääkkeet^{[vanhentunut linkki]},Terveyskirjasto: Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2009
• Alzheimerin taudin kulku^{[vanhentunut linkki]}, Käypähoito.fi, Kustannus Oy Duodecim 2006
• Alzheimer (Arkistoitu – Internet Archive) Hus.fi, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
• Dokumentti avioparin taistelusta Alzheimerin tautia vastaan, Ylen Elävä arkisto
• Ympäristöriskien ja suojaavia tekijöitä Alzheimerin tauti
• Alzheimerin tauti (Arkistoitu – Internet Archive) Muistiliitto ent. Alzheimer-keskusliitto
• Edistysaskelia Alzheimerin taudin varhaisessa toteamisessa ja seurannassa (väitös neurologian alalta) (Arkistoitu – Internet Archive)