Matti Nykänen: Suomalainen mäkihyppääjä

heinäkuuta">17. heinäkuuta 1963 Jyväskylä – 4. helmikuuta 2019 Lappeenranta) oli suomalainen mäkihyppääjä.

Matti Nykänen
Matti Nykänen vuonna 2014.
Henkilötiedot
Koko nimi	Matti Ensio Nykänen
Syntynyt	17. heinäkuuta 1963 Jyväskylä, Suomi
Kuollut	4. helmikuuta 2019 (55 vuotta) Lappeenranta, Suomi
Mäkihyppääjä
Pituus	177 cm
Seura	Jyväskylän Hiihtoseura
Suksimerkki	Elan, Kneissl, Atomic
Maailmancup
Kaudet	1981–1991
Voitot	46, 4 kokonaisvoittoa (1983, 1985, 1986, 1988), 2 Keski-Euroopan mäkiviikon voittoa
Palkintokorokkeella	76
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Suomi
Mäkihyppy
Olympialaiset
Kultaa	Sarajevo 1984	Suurmäki
Kultaa	Calgary 1988	Suurmäki
Kultaa	Calgary 1988	Normaalimäki
Kultaa	Calgary 1988	Joukkuemäki
Hopeaa	Sarajevo 1984	Normaalimäki
MM-kilpailut
Kultaa	Oslo 1982	Suurmäki
Kultaa	Engelberg 1984	Joukkuemäki
Kultaa	Seefeld 1985	Joukkuemäki
Kultaa	Oberstdorf 1987	Joukkuemäki
Kultaa	Lahti 1989	Joukkuemäki
Hopeaa	Oberstdorf 1987	Normaalimäki
Pronssia	Oslo 1982	Joukkuemäki
Pronssia	Seefeld 1985	Suurmäki
Pronssia	Lahti 1989	Suurmäki
Lentomäen MM-kilpailut
Kultaa	Planica 1985	Lentomäki
Hopeaa	Vikersund 1990	Lentomäki
Pronssia	Harrachov 1983	Lentomäki
Pronssia	Kulm 1986	Lentomäki
Pronssia	Oberstdorf 1988	Lentomäki
Nuorten MM-kilpailut
Kultaa	Schonach 1981	Normaalimäki
Veteraanien MM-kilpailut
Kultaa	Taivalkoski 2008	K38
Kultaa	Harrachov 2011	K40
Pronssia	Ziri / Kranj 2010	K29
SM-kilpailut
Kultaa	13 kpl
Hopeaa	2 kpl
Pronssia	7 kpl

Nykänen voitti urallaan viisi olympiamitalia (joista neljä kultaa – kolme henkilökohtaista ja yksi joukkue), 14 maailmanmestaruusmitalia (kuusi kultaa) ja 22 Suomen-mestaruusmitalia (13 kultaa). Mäkihypyn maailmancupin hän voitti neljästi, ja osakilpailuvoittoja hänellä on 46, joka oli ennätys helmikuuhun 2013 saakka. Lisäksi Nykänen saavutti veteraanien MM-kilpailuissa kolme mitalia, joista kaksi kultaa.

Nykänen pysyi julkisuudessa myös urheilu-uransa jälkeen ja teki uraa laulajana. Jyväskylässä on Matti Nykäsen mukaan nimetty hyppyrimäki, Matti Nykäsen mäki.

Nykänen nousi mäkihypyn huipputasolle vuonna 1981, jolloin hän voitti nuorten maailmanmestaruuden sekä ensimmäisen aikuisten Suomen-mestaruutensa. Vuoden 1982 MM-kisoissa Oslossa hän voitti sankassa sumussa käydyssä kilpailussa suurmäen maailmanmestaruuden. Vuonna 1983 hän voitti Keski-Euroopan mäkiviikon, hän tosin voitti vain Innsbruckin osakilpailun, mutta hänen kokonaispistemääränsä riitti koko mäkiviikon voittoon, lentomäen MM-kilpailuissa hän saavutti pronssia. Nykänen voitti myös kauden maailmancupin. Vuonna 1984 hän voitti Sarajevon olympialaisissa suurmäen olympiakultaa ja normaalimäen olympiahopeaa. Samana vuonna järjestetyissä joukkuemäen MM-kisoissa Suomen joukkue, jossa Nykänen hyppäsi, voitti MM-kultaa.

Nykänen paranteli vuosina 1984 ja 1985 mäkihypyn maailmanennätystä neljä kertaa. Ensimmäinen ennätys oli 182 metriä ja viimeinen 191 metriä. Seefeldin MM-kisoissa 1985 hän voitti suurmäessä MM-pronssia ja oli mukana voittamassa joukkuemäen MM-kultaa. Hän voitti saman kauden aikana myös lentomäen maailmanmestaruuden ja maailmancupin. Vuoden lopussa hänet valittiin Suomen vuoden urheilijaksi. Nykänen voitti vuonna 1986 lentomäen MM-pronssia ja maailmancupin kokonaiskilpailun. Seuraavalla kaudella hän voitti Oberstdorfin MM-kisoissa normaalimäen MM-hopeaa ja joukkuekilpailussa MM-kultaa.

Nykänen joutui uransa aikana ajoittain hankaluuksiin Suomen maajoukkueen johtohenkilöiden kanssa. Ongelmat liittyivät Nykäsen käytökseen ja hänen alkoholinkäyttöönsä. Nykänen lennätettiin kotimaahan kesken Pohjois-Amerikan maailmancup-kiertueen joulukuun alussa 1985. Helsinki-Vantaan lentoasemalla odottaneille tiedotusvälineiden edustajille Nykänen sanoi kotiinpaluunsa olleen hänen oma ratkaisunsa, sillä hänen välineensä olivat olleet huonossa kunnossa. Toimittajien kysymykseen, oliko Nykänen nauttinut kisamatkansa aikana alkoholia, tämä vastasi: ”Ehkä otin, ehkä en”. Tammikuun alussa 1987 Nykänen passitettiin takaisin Suomeen Keski-Euroopan mäkiviikolta, minkä syyksi ilmoitettiin ”niskurointi ja joukkueeseen sopeutumattomuus”. Jälkimmäisellä kerralla Nykänen sydämistyi saamastaan kohtelusta niin, ettei hän antanut sitä maajoukkueen johdolle koskaan anteeksi.

Nykäsen ura mäkihyppääjänä saavutti huippunsa talven 1987–1988 aikana. Hän voitti vuodenvaihteessa kolme Keski-Euroopan mäkiviikon neljästä osalkilpailusta, vain Oberstdorfissa hän jäi toiseksi. Calgaryn olympialaisissa hän voitti kolme olympiakultaa: normaali- ja suurmäen henkilökohtaiset kilpailut sekä joukkuekilpailun. Hän voitti samana vuonna myös lentomäen MM-pronssia, maailmancupin ja Suomen vuoden urheilija -äänestyksen. Seuraavana vuonna Nykänen voitti Lahden MM-kisoissa suurmäen MM-pronssia ja joukkuemäen MM-kultaa.

Nykänen oli 177 cm pitkä ja painoi aktiiviuransa aikana 60 kg. Hän edusti Jyväskylän Hiihtoseuraa. Hänen valmentajinaan toimivat Matti Pulli ja Risto Pirttimäki.

Saavutukset

 

Nykäsen merkittävimmät saavutukset ovat neljä olympiakultaa ja yksi olympiahopea mäkihypyssä:

• Talviolympialaiset 1984 Sarajevo: kulta suurmäessä (P90) ja hopea (P70)
• Talviolympialaiset 1988 Calgary: kolme kultaa, eli kaksi henkilökohtaista ja joukkuemäki.

Calgaryssa Nykänen voitti ensimmäisenä samoissa olympiakisoissa sekä suur- että normaalimäen kilpailut sekä voitti kultaa olympiakisojen historian ensimmäisessä mäkihypyn joukkuekilpailussa. Nykänen oli kolmella kultamitalillaan Calgaryn talvikisojen menestyksekkäin urheilija.

Hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa Nykänen voitti viisi kultaa, yhden hopean ja kolme pronssia. Lentomäen maailmanmestaruuskilpailuissa hän voitti yhden kullan, yhden hopean ja kolme pronssia ja rikkoi Planican kisoissa 1985 silloisen lentomäen maailmanennätyksen 191 metrin hypyllään. Ennätys rikkoontui vuonna 1987 samassa mäessä, kun puolalainen Piotr Fijas hyppäsi 194 metriä. Nykänen voitti nuorten maailmanmestaruuden Schonachissa Saksassa 1981. Ensimmäisen aikuisten maailmanmestaruutensa Nykänen voitti 1982 suurmäen kilpailusta. Hän voitti joukkuemäen kultaa 1984, 1985, 1987 ja 1989.

Mäkihypyn maailmancupin Nykänen voitti neljä kertaa. Osakilpailuvoittoja hänellä on peräti 46. Keski-Euroopan mäkiviikon hän voitti kahdesti (1982–1983 ja 1987–1988). Suomenmestaruuksia hänellä on kahdeksan. Hänet valittiin Vuoden urheilijaksi 1985 ja 1988. Nykänen on toistaiseksi ainut, joka on voittanut viisi suurinta mäkihypyn saavutusta vähintään kerran henkilökohtaisella tasolla; olympiakulta, maailmanmestaruus, lentomäen maailmanmestaruus, maailmancupin- ja mäkiviikon kokonaisvoitto.

Nykänen valittiin 1989 suomalaisten urheilutoimittajien äänestyksessä 1980-luvun parhaaksi suomalaisurheilijaksi. Hän sai 65 % äänistä ja voitti äänestyksen ylivoimaisesti. Vuosikymmenen parhaan urheilijan äänestyksessä Nykänen sijoittui jaetulle 12. sijalle. 1900-luvun parhaan suomalaisurheilijan äänestyksessä Nykänen sijoittui toiseksi Paavo Nurmen jälkeen ennen Lasse Viréniä. Hänet valittiin myös 1980-luvun jyväskyläläiseksi.

Huippukauden jälkeen

Nykäsen huippu-ura alkoi enteillä loppuaan, kun Nykänen sijoittui viimeisen kerran kolmenkymmenen parhaan joukkoon oltuaan 16. maailmancupin kilpailussa Thunder Bayssa 9. joulukuuta 1990. Syynä olivat rankasta harjoittelusta ja hyppäämisestä aiheutuneet nikamien kulumiset ja selkäkivut, joita yritettiin lievittää särkylääkkeillä ja leikkauksilla. Nykänen hyppäsi viimeiset hyppynsä Kajaanissa kesällä 1992, ja saman vuoden joulukuussa hän matkusti Sapporoon. Tarkoituksena oli harjoitella Japanissa, mutta kolmen viikon aikana hyppyjä kertyi vain kuusi. Nykästä ei valittu Suomen joukkueeseen Japanin osakilpailuihin.

Paluu mäkeen veteraanikisoissa

 

Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen:

Nykänen hyppäsi maailmanmestariksi

Vuonna 2007 Nykänen palasi mäkihyppyharjoittelun pariin tarkoituksenaan osallistua Taivalkoskella 2008 järjestettäviin veteraanien MM-kisoihin. 27. helmikuuta 2008 mäkilegenda palasi hyppytorniin veteraanien SM-kisoissa Taivalkoskella sijoittuen K-50 mäen kisassa viidenneksi. 28. helmikuuta 2008 hän voitti veteraanien MM-kisoissa kultaa pikkumäessä sarjassa 40–44-vuotiaat. Nykänen teki molemmilla kierroksilla pisimmät hypyt. Kisassa mukana eivät olleet K-50 mäessä Nykäsen edelle sijoittuneet kilpailijat, koska he osallistuivat suureen mäkeen, johon Nykänen ei osallistunut. Säännöt sallivat vain kahteen kilpailuun osallistumisen. Kisassa oli kymmenen hyppääjää seitsemästä eri maasta.

Maaliskuussa 2011 kolme vuotta Taivalkosken kisojen jälkeen Tšekin Harrachovissa Nykänen voitti veteraanien MM-kultaa yli 45-vuotiaiden sarjassa. Hypyt kantoivat HS 40 -mäessä 34 ja 36,5 metriä.

Tilastoja

Maailmancupin palkintosijoitukset

Nykänen osallistui kaikkiaan 130 kertaa maailmancupin osakilpailuihin, joissa hän oli palkintopallilla kaikkiaan 76 kertaa. Voittoja tuli kaikkiaan 46. Maailmancupin kokonaisvoiton hän vei neljä kertaa vuosina 1988, 1986, 1985, 1983.

Nro	Päivä	Vuosi	Kaupunki	Kilpailupaikka	K-Piste	Kierros 1	Kierros 2	Kierros 3	Pisteet	Sijoitus	Ero voittajaan	Voittaja
1.	7. maaliskuuta	1981	Lahti	Salpausselkä	K-113	104,0 m	111,5 m	–	251,1	02	2,2	Jari Puikkonen
2.	30. joulukuuta	1981	Oberstdorf	Schattenberg	K-115	109,0 m	104,5 m	–	241,4	01	–	–
3.	28. helmikuuta	1982	Oslo	Holmenkollen	K-105	108,5 m	102,5 m	–	257,9	01	–	–
4.	7. maaliskuuta	1982	Lahti	Salpausselkä	K-88	80,5 m	83,5 m	–	242,2	02	2,3	Ole Bremseth
5.	12. maaliskuuta	1982	Bad Mitterndorf	Kulm	K-165	166,0 m	146,0 m	–	385,5	01	–	–
6.	13. maaliskuuta	1982	Bad Mitterndorf	Kulm	K-165	155,0 m	165,0 m	–	386,0	02	9,0	Hubert Neuper
7.	18. joulukuuta	1982	Cortina d’Ampezzo	Italia	K-92	87,0 m	–	–	120,7	01	–	–
8.	30. joulukuuta	1982	Oberstdorf	Schattenberg	K-110	113,0 m	114,0 m	–	261,8	02	3,1	Horst Bulau
9.	4. tammikuuta	1983	Innsbruck	Bergisel	K-109	105,0 m	104,0 m	–	249,5	01	–	–
10.	15. tammikuuta	1983	Lake Placid	MacKenzie Intervale	K-114	124,5 m	–	–	146,5	01	–	–
11.	16. tammikuuta	1983	Lake Placid	MacKenzie Intervale	K-114	120,5 m	108,0 m	–	259,3	01	–	–
12.	23. tammikuuta	1983	Thunder Bay	Big Thunder	K-120	117,0 m	125,5 m	–	272,0	01	–	–
13.	18. helmikuuta	1983	Vikersund	Vikersund	K-150	150,0 m	153,0 m	–	361,0	01	–	–
14.	19. helmikuuta	1983	Vikersund	Vikersund	K-150	152,0 m	150,0 m	–	369,0	01	–	–
15.	20. helmikuuta	1983	Vikersund	Vikersund	K-150	143,0 m	147,0 m	–	354,5	01	–	–
16.	25. helmikuuta	1983	Falun	Lugnet	K-89	90,5 m	87,0 m	–	254,1	02	8,4	Horst Bulau
17.	27. helmikuuta	1983	Falun	Lugnet	K-112	111,5 m	104,0 m	–	241,9	01	–	–
18.	6. maaliskuuta	1983	Lahti	Salpausselkä	K-113	117,5 m	101,0 m	–	244,2	03	13,5	Horst Bulau
19.	26. maaliskuuta	1983	Planica	Srednja Velikanka	K-92	92,0 m	92,0 m	–	262,7	01	–	–
20.	10. joulukuuta	1983	Thunder Bay	Normal Thunder	K-89	91,5 m	87,0 m	–	221,8	02	17,3	Horst Bulau
21.	12. joulukuuta	1983	Thunder Bay	Big Thunder	K-120	118,5 m	119,0 m	–	218,0	02	4,0	Vegard Opaas
22.	17. joulukuuta	1983	Lake Placid	MacKenzie Intervale	K-86	88,5 m	82,0 m	–	216,6	02	14,1	Primož Ulaga
23.	4. tammikuuta	1984	Innsbruck	Bergisel	K-106	96,0 m	102,5 m	–	207,6	02	16,5	Jens Weißflog
24.	12. helmikuuta	1984	Sarajevo	Igman	K-90	91,0 m	84,0 m	–	214,0	02	1,2	Jens Weißflog
25.	18. helmikuuta	1984	Sarajevo	Igman	K-112	116,0 m	111,0 m	–	231,2	01	–	–
26.	3. maaliskuuta	1984	Lahti	Salpausselkä	K-88	86,0 m	84,0 m	–	211,9	01	–	–
27.	4. maaliskuuta	1984	Lahti	Salpausselkä	K-113	119,5 m	109,5 m	–	228,7	01	–	–
28.	9. maaliskuuta	1984	Lillehammer	Lysgårds	K-120	103,5 m	125,0 m	–	200,9	02	9,6	Pavel Ploc
29.	17. maaliskuuta	1984	Oberstdorf	Heiniego Klopfera	K-182	185,0 m	173,0 m	–	392,5	01	–	–
30.	18. maaliskuuta	1984	Oberstdorf	Heiniego Klopfera	K-182	170,0 m	178,0 m	–	391,0	01	–	–
31.	30. joulukuuta	1984	Oberstdorf	Schattenberg	K-115	114,5 m	115,0 m	–	223,9	02	11,5	Ernst Vettori
32.	4. tammikuuta	1985	Innsbruck	Bergisel	K-109	105,0 m	110,0 m	–	219,3	01	–	–
33.	9. helmikuuta	1985	Sapporo	Miyanomori	K-90	92,5 m	90,0 m	–	227,0	01	–	–
34.	10. helmikuuta	1985	Sapporo	Ōkurayama	K-110	111,0 m	90,0 m	–	189,9	02	4,6	Masahiro Akimoto
35.	13. helmikuuta	1985	Sankt Moritz	Olimpijska	K-94	90,0 m	94,0 m	–	217,6	02	7,4	Ernst Vettori
36.	1. maaliskuuta	1985	Lahti	Salpausselkä	K-88	85,5 m	84,0 m	–	212,6	01	–	–
37.	3. maaliskuuta	1985	Lahti	Salpausselkä	K-113	120,5 m	109,0 m	–	223.9	02	19,4	Andreas Felder
38.	10. maaliskuuta	1985	Oslo	Holmenkollen	K-105	107,5 m	104,0 m	–	226,6	01	–	–
39.	23. maaliskuuta	1985	Štrbské Pleso	MS 1970 B	K-88	85,0 m	88,5 m	–	221,0	01	–	–
40.	24. maaliskuuta	1985	Štrbské Pleso	MS 1970 A	K-114	111,5 m	115,0 m	–	225,9	01	–	–
41.	7. joulukuuta	1985	Thunder Bay	Normal Thunder	K-89	94,5 m	88,5 m	–	232,5	03	5,2 pkt	Primož Ulaga
42.	11. tammikuuta	1986	Harrachov	Čerťák	K-120	122,0 m	116,0 m	–	224,2	01	–	–
43.	17. tammikuuta	1986	Klingenthal	Aschberg	K-102	100,0 m	103,0 m	–	227,6	01	–	–
44.	25. tammikuuta	1986	Sapporo	Miyanomori	K-90	88,0 m	94,0 m	–	226,7	01	–	–
45.	26. tammikuuta	1986	Sapporo	Ōkurayama	K-112	120,0 m	108,5 m	–	233,3	01	–	–
46.	15. helmikuuta	1986	Vikersund	Vikersund	K-155	152,0 m	143,0 m	150,0 m	357,0	02	3,0	Andreas Felder
47.	16. helmikuuta	1986	Vikersund	Vikersund	K-155	145,0 m	154,0 m	154,0 m	353,5	03	8,0	Andreas Felder
48.	21. helmikuuta	1986	Gstaad	Matten	K-88	84,5 m	87,5 m	–	218,6	03	4,2	Ernst Vettori
49.	23. helmikuuta	1986	Engelberg	Gross-Titlis	K-120	120,5 m	108,0 m	–	211,4 pkt	02	4,3 pkt	Andreas Felder
50.	1. maaliskuuta	1986	Lahti	Salpausselkä	K-88	86,5 m	89,0 m	–	225,7	01	–	–
51.	2. maaliskuuta	1986	Lahti	Salpausselkä	K-113	111,0 m	113,5 m	–	225,9	01	–	–
52.	16. maaliskuuta	1986	Oslo	Holmenkollen	K-105	103,0 m	106,0 m	–	225,6	02	1,9	Ernst Vettori
53.	22. maaliskuuta	1986	Planica	Srednja Velikanka	K-90	92,0 m	91,5 m	–	227,7	01	–	–
54.	23. maaliskuuta	1986	Planica	Bloudkova Velikanka	K-120	123,0 m	127,0 m	–	234,9	03	7,4	Ernst Vettori
55.	6. joulukuuta	1986	Thunder Bay	Normal Thunder	K-89,5	89,5 m	89,5 m	–	229,5	02	1,2 pkt	Jens Weißflog
56.	7. joulukuuta	1986	Thunder Bay	Big Thunder	K-120	124,5 m	119,5 m	–	236,1	01	–	–
57.	1. maaliskuuta	1987	Lahti	Salpausselkä	K-88	90,0 m	85,5 m	–	221,7	01	–	–
58.	8. maaliskuuta	1987	Falun	Lugnet	K-112	115,0 m	103,0 m	–	216,6	01	–	–
59.	5. joulukuuta	1987	Thunder Bay	Normal Thunder	K-89	95,5 m	94,5 m	–	250,2	01	–	–
60.	6. joulukuuta	1987	Thunder Bay	Big Thunder	K-120	121,5 m	126,5 m	–	241,7	01	–	–
61.	19. joulukuuta	1987	Sapporo	Miyanomori	K-90	91,5 m	–	–	113,4	01	–	–
62.	20. joulukuuta	1987	Sapporo	Ōkurayama	K-115	112,5 m	103,5 m	–	202,4	01	–	–
63.	30. joulukuuta	1987	Oberstdorf	Schattenberg	K-115	115,0 m	114,0 m	–	225,6	02	4,6	Pavel Ploc
64.	1. tammikuuta	1988	Garmisch-Partenkirchen	Wielka Olimpijska	K-107	103,5 m	101,5 m	–	212,4	01	–	–
65.	4. tammikuuta	1988	Innsbruck	Bergisel	K-109	108,0 m	105,0 m	–	220,0	01	–	–
66.	6. tammikuuta	1988	Bischofshofen	Paula Ausserleitnera	K-111	112,5 m	110,0 m	–	229,7	01	–	–
67.	20. tammikuuta	1988	Sankt Moritz	Olimpijska	K-94	88,5 m	94,0 m	–	216,7	01	–	–
68.	24. tammikuuta	1988	Engelberg	Gross-Titlis	K-120	112,5 m	118,0 m	–	214,7	02	0,3	Jens Weißflog
69.	5. marraskuuta	1988	Lahti	Salpausselkä	K-90	87,0 m	86,0 m	–	214,8	01	–	–
70.	6. marraskuuta	1988	Lahti	Salpausselkä	K-114	111,0 m	103,0 m	–	208,4	01	–	–
71.	3. joulukuuta	1988	Thunder Bay	Normal Thunder	K-89	87,0 m	86,5 m	–	216,6	03	5,0	Dieter Thoma
72.	17. joulukuuta	1988	Sapporo	Miyanomori	K-90	88,5 m	90,0 m	–	219,7	01	–	–
73.	18. joulukuuta	1988	Sapporo	Ōkurayama	K-115	110,0 m	108,0 m	–	212,5	03	9,5	Jan Boklöv
74.	30. joulukuuta	1988	Oberstdorf	Schattenberg	K-115	108,5 m	109,5 m	–	209,0	03	10,5	Dieter Thoma
75.	1. tammikuuta	1989	Garmisch-Partenkirchen	Wielka Olimpijska	K-107	109,0 m	102,0 m	–	220,5	01	–	–
76.	9. joulukuuta	1989	Lake Placid	MacKenzie Intervale	K-114	114,0 m	109,5 m	–	226,0	02	8,0	Ernst Vettori

Laulajana

 

Nykäsen esikoisalbumi Yllätysten yö valmistui vuonna 1992 ja myi ilmestyessään kultaa. Nykäsen toinen levy Samurai ei yltänyt ensimmäisen kaltaiseen myyntiin. Vuonna 2002 Nykänen julkaisi paluusinglen ”Elämä on laiffii”. Vuonna 2006 seurasi kolmas täyspitkä albumi Ehkä otin, ehkä en. Tämän jälkeen Nykänen teki singlejä sanoittaja-säveltäjä Jussi Niemen kanssa.

Suomalaisista urheilijoista Matti Nykäsen lisäksi ainoastaan Tapio Rautavaara on voittanut kultamitalin olympiakisoissa sekä ansainnut artistina kultalevyn levymyynnistään.

Muuta julkisuutta

Eduskuntavaaleissa 1995 hän oli SMP:n ehdokkaana Turun läänin eteläisessä vaalipiirissä ja sai 525 ääntä. Nykänen valittiin vuonna 1996 Uuraisten kunnanvaltuustoon Perussuomalaisten listalta. Hän istui valtuustossa muodollisesti vuoteen 1998 saakka, mutta osallistui ainoastaan kahteen valtuuston istuntoon.

Rahapulassaan Nykänen kokeili vuonna 1998 uraa striptease-tanssijana Järvenpään Casinolla. Nykänen oli vuokrannut toiminimellään takahuoneen, jossa hän järjesti esityksiä halukkaille maksua vastaan. Seksikohtauksia kuvattiin internetiin, ja Nykänen kertoi suunnittelevansa pornonäyttelijän uraa Hollywoodissa. Myöhemmin hän kertoi häpeävänsä striptease-uraansa.

Nykäsen elämää raportoivina ja julkisuutta rakentavina ns. luottotoimittajina toimivat aluksi Isto Lysmä ja sittemmin Kai Merilä. Nykänen nimitettiin Suomen turhimmaksi julkkikseksi vuosina 1996, 2003 ja 2005. Vuonna 2012 alkoi Nykäsen Matti -tositelevisiosarja, joka seurasi Nykäsen jokapäiväistä elämää.

Matti Nykäsestä tehty elokuva, Matti, sai ensi-iltansa perjantaina 13. tammikuuta 2006. Aleksi Mäkelän ohjaaman elokuvan nimiroolia esittää Jasper Pääkkönen. Elokuva oli vuoden katsotuin elokuva Suomessa.

Syyskuussa 2016 Nykäsestä julkaistiin dokumentti Nykänen omin sanoin. Dokumentin ohjasi Kim Finn. Viimeisinä elinvuosinaan Nykänen esiintyi pikavippimainoksissa.

Loppuvuodesta 2023 MTV3 esitti dokumenttisarjan Matti Nykänen – elämä on laiffii. Dokumentin ohjaaja on Sami Kieksi. Sarjassa haastatellaan Nykäsen lähipiiriä ja siinä esitetään Nykäsen haastatteluja, myös ennennäkemätöntä aineistoa.

Jotkut Nykäsen sanomiksi usein mainitut lausahdukset kuten "elämä on laiffii", "ehkä otin, ehkä en", "fifty-sixty", "elämä on ihmisen parasta aikaa" ja "jokainen tsäänssi on mahdollisuus" ovat jääneet elämään lentävinä lauseina.

Perhe

Matti Nykänen varttui Jyväskylässä Huhtasuon suuralueella; varhaisen lapsuutensa hän vietti Kangasvuoressa ja hänen ollessaan 11-vuotias perhe muutti Kangaslammelle. Hän oli vanhempiensa Ensio ja Vieno Nykäsen ainoa poika. Hänellä oli myös kolme sisarta; isosiskot Päivi ja Tuija sekä pikkusisko Anne.

Nykäsellä oli kolme lasta ja hän oli naimisissa kuudesti, viiden eri naisen kanssa:

1. Tiina Hassinen 1986–1988 (poika, Sami, s. 1987)
2. Pia Hynninen (nyk. Mäntykangas) 1989–1991 (tytär, Eveliina, s. 1990)
3. Sari Paanala (nyk. Wikholm) 1996–1998
4. Mervi Tapola 2001–2003 ja 2004–2010
5. Pia Talonpoika 2014–2019 Nykäsen kuolemaan saakka, asuivat yhdessä Lappeenrannan Joutsenossa Pulpin kylässä.

Nykäsen ensimmäinen lapsi, Anniina, syntyi parisuhteessa Tarja Jokisen kanssa. Nykänen ja Jokinen eivät koskaan virallistaneet suhdettaan ja Nykänen yritti pitkään kiistää isyytensä. Nykänen seurusteli Susanna Ruotsalaisen kanssa vuodesta 2010, ja he olivat kihloissa 2011–2013.

Nykänen kertoi haastattelussa tammikuussa 2019, että hänen lapsenlastensa vanhemmat ovat kieltäneet lapsiltaan tapaamiset hänen kanssaan.

Rikostuomiot

Ensimmäisen rikostuomionsa Matti Nykänen sai vuonna 1986 varkaudesta. Tuolloin Nykänen ja kolme hänen toveriaan olivat murtautuneet Vuokatin urheiluopistolla toimineeseen kioskiin ja saaneet saaliikseen tupakkaa ja makeisia. Nykänen tuomittiin neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Elokuussa 2000 Rovaniemen käräjäoikeus tuomitsi Nykäsen 4 760 markan sakkoihin pahoinpitelystä. Nykänen oli edellisenä talvena lyönyt hänelle tuntematonta naista rovaniemeläisessä ravintolassa. Saman vuoden kesäkuussa Jyväskylän käräjäoikeus tuomitsi Nykäsen rattijuopumuksesta 50 päiväsakkoon, josta seurasi maksettavaa 3 700 markkaa.

Tampereen käräjäoikeus tuomitsi Matti Nykäsen 18. maaliskuuta 2004 puolisonsa Mervi Tapolan pahoinpitelystä neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen sekä 20 päiväsakkoon, joista hänen tuloillaan kertyi 360 euroa. Syytteen mukaan Nykänen oli pahoinpidellyt Tapolaa useaan otteeseen vuosien 2002 ja 2003 aikana pariskunnan kotona Ylöjärvellä. Teot olivat olleet lyömistä, potkimista, hiuksista repimistä ja kuristamista, ja osapuolet olivat tällöin yleensä olleet alkoholin vaikutuksen alaisina. Syyttäjä katsoi törkeäksi helmikuussa 2003 sattuneen tapauksen, jonka jäljiltä Tapolasta oli löydetty useita teräaseella aiheutettuja haavoja. Haavat eivät kuitenkaan olleet vakavia. Tapola oli esitutkinnassa kertonut Nykäsen huitoneen häntä leipäveitsellä, ja Nykänen puolestaan oli selittänyt haavojen syntyneen hänen ottaessaan veistä pois Tapolan kädestä. Samassa yhteydessä käräjäoikeus tuomitsi Tapolan 20 päiväsakkoon, joista kertyi 1 900 euroa. Oikeuden mukaan Tapola oli elokuussa 2002 lyönyt Nykästä lasipullolla päähän, mistä oli syntynyt ompelua vaatinut haava.

Matti Nykänen otettiin kiinni 24. elokuuta 2004 ja pidätettiin tapon yrityksestä sekä lopulta vangittiin epäiltynä 59-vuotiaan perhetuttavan puukottamisesta. Hänet tuomittiin Tampereen käräjäoikeudessa 27. lokakuuta 2004 kahden vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä. Teko oli tapahtunut Tapolan suvun omistamalla kesähuvilalla Tottijärvellä, ja Nykänen oli ollut tekohetkellä ehdonalaisessa vapaudessa. Nykänen vietti vankeusaikansa Kylmäkosken vankilassa. Hän vapautui 21. syyskuuta 2005 ehdonalaiseen vapauteen. Kahden vuoden ja kahden kuukauden rangaistuksestaan Nykänen istui ensikertalaisena ainoastaan puolet.

Jo saman viikon sunnuntaina, 25. syyskuuta Nykänen pidätettiin epäiltynä vaimonsa Mervi Tapolan pahoinpitelystä ja päätyi poliisin huostaan. 29. syyskuuta 2005 Nykäsestä tehtiin rikosilmoitus, koska hänen epäiltiin puukottaneen pitsaveitsellä entistä ystäväänsä. Nykänen tuomittiin vaimonsa pahoinpitelystä Tampereen käräjäoikeudessa 16. maaliskuuta 2006 neljäksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen, koska hän oli teon tapahtumahetkellä ehdonalaisessa vapaudessa. Joulukuussa 2006 Turun hovioikeus lievensi tuomiota. Nykänen sai 60 päivää vankeutta, josta vähennettiin kolme vapaudenmenetyspäivää. Vankilan sijasta Nykänen sovitti tuomion 57 tunnin yhdyskuntapalveluna. Hovioikeus ei määrännyt Nykäsen ehdonalaista vapautta menetetyksi.

Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi Nykäsen 28. lokakuuta 2008 liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 18 päiväsakkoon (liki 2 000 euroa). Nykänen oli lokakuun alussa ajanut valtatie 12:lla Lahdessa 60 km/h:n rajoitusalueella 92 km/h:n nopeudella.

Joulupäivänä 2009 Nykänen huitoi vaimoaan keittiöveitsellä ja yritti kuristaa tämän kylpytakin vyöllä. Tapauksen johdosta Nykänen pidätettiin ja sai syytteen törkeästä pahoinpitelystä. 24. elokuuta 2010 Nykänen tuomittiin vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Lisäksi hänet tuomittiin maksamaan 5 000 euroa korvauksena kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä ja 3 000 euroa oikeudenkäyntikuluja. Niin Nykänen kuin syyttäjäkin valittivat tuomiosta Turun hovioikeuteen, joka piti vankeustuomion ennallaan. Matti Nykänen aloitti tuomionsa suorittamisen 10. lokakuuta 2011, ja hän pääsi valvottuun koevapauteen 29. helmikuuta 2012.

Tuusulan käräjäoikeus tuomitsi Nykäsen 9. kesäkuuta 2014 liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 60 päiväsakkoon (4 320 euroa). Nykänen oli ajanut saman vuoden maaliskuussa valtatie 4:llä Mäntsälässä 160 kilometrin tuntinopeudella 100 km/h:n rajoitusalueella. Poliisi oli tekohetkellä määrännyt Nykäselle kesäkuun loppuun saakka ulottuvan ajokiellon, jonka oikeus piti voimassa.

Terveys

Ollessaan Sari Paanalan kanssa kesällä 1996 häämatkalla Kanariansaarilla Nykänen oli tuntenut rintakipuja ja hakeutunut lääkärin tutkittavaksi sydämen rytmihäiriöiden vuoksi. Hän kertoi myöhemmin unohtaneensa käydä jatkotutkimuksissa, mikä oli johtunut häävalmisteluista. Erottuaan Paanalasta vuonna 1998 Nykänen sanoi joutuneensa käymään terapiassa ahdistuksen vuoksi.

Nykäsellä oli todettu 2000-vuosikymmenen alkupuolella ylivilkkautta ja keskittymiskyvyn puutetta aiheuttava neuropsykiatrinen häiriö ADHD, josta ilmeisesti johtui osa hänen vaikeuksistaan. Syyskuussa 2018 Nykänen kertoi kärsineensä edellisenä kesänä tiiviin keikkailun aiheuttamasta uupumuksesta ja masennuksesta. Nykäsellä diagnosoitiin diabetes syksyllä 2018, mutta hän jatkoi siitä huolimatta alkoholin käyttöä. Nykäsen ystävän, toimittaja Kai Merilän mukaan Nykänen kärsi usein verensokerin aiheuttamista sairauskohtauksista ja saattoi alkoholia ottaessaan olla pitkiäkin aikoja syömättä.

Kuolema

Matti Nykänen kuoli yöllä 4. helmikuuta 2019 kotonaan Joutsenossa. Nykänen oli aiemmin illalla tuntenut huimausta ja pahoinvointia. Vaimo Pia Nykänen löysi hänet kuolleena pesuhuoneesta ennen puoltayötä, ja häntä oli yritetty elvyttää tuloksetta. Nykäsen kuolinsyyksi vahvistivat hänen sisarensa toukokuussa 2019 alkoholin käytöstä johtuneen pitkään jatkuneen haimatulehduksen ja välittömänä syynä keuhkokuumeen.

Nykäsen kuolema helmikuussa 2019 nousi merkittäväksi uutiseksi suomalaismedioissa ja maailmalla.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho sanoi Matti Nykäsen kuoleman jälkeen, että Nykänen voisi ansaita valtiolliset hautajaiset, ja kertoi pyytäneensä virkakuntaansa selvittämään niiden järjestämistä. Nykäsen läheiset kuitenkin ilmoittivat haluavansa viettää hautajaisia perhepiirissä ilman valtiollisia seremonioita, ja Nykäsen urheilusaavutuksia tultaisiin Terhon mukaan kunnioittamaan muilla tavoin.

Nykänen haudattiin synnyinkaupunkiinsa Jyväskylään sukuhautaan isänsä ja isoisoäitinsä viereen. Ensi alkuun uutisoitiin, että hyväntekeväisyysjärjestö Pietarinkadun Oilers voisi kustantaa perhepiirin pienimuotoiset hautajaiset, mutta urheiluministeri Sampo Terho ilmoitti kuitenkin 18. helmikuuta, että Nykäsen hautajaiset kustannetaan valtion varoista.

Nykäselle tehtiin muistomerkki Jyväskylään. Sen budjetti oli 100 000 euroa ja yleisö sai valita kuudesta luonnosehdotuksesta mieleisensä.

Kaupunginvaltuusto päätti lokakuussa 2020 valita Kaarina Kaikkosen Höyhen -nimisen abstraktin teoksen Nykäsen muistomerkiksi. Muistomerkki sijoitettiin Hippoksen liikuntapuistoon vuonna 2022. Teräksisen muistomerkki muodostuu suksen kaltaisista osista. Höyhenmuoto viittaa lentämiseen. Muistomerkin portaille tulee mustaan kivilaattaan piirrosmaisesti kaiverrettu Nykäsen kasvokuva. Muistomerkkivalinta herätti vastustusta, koska Nykäsen omaiset olisivat halunneet muistomerkiksi näköispatsaan. Höyhen -muistomerkin pystyttämisen kokonaiskustannukset olivat noin 140 000  euroa. Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi hankkeelle 50 000 euron avustuksen.

 

• Vuonna 1987 Nykänen palkittiin Holmenkollen-mitalilla.
• Vuonna 1988 julkaistiin Nykäsen muotokuvalla varustettu postimerkki.
• Vuonna 1988 nimettiin Laajavuoren hyppyrimäki Matti Nykäsen mäeksi.
• Vuonna 2004 Nykänen valittiin Yleisradion järjestämässä Suuret suomalaiset -äänestyksessä 11:nneksi suurimmaksi suomalaiseksi.
• 2010-luvun alussa saksalaisen Süddeutsche Zeitung -lehden laajassa gallupissa silloiset mäkihyppääjät, valmentajat ja toimittajat äänestivät Matti Nykäsen maailman kaikkien aikojen parhaaksi mäkimieheksi.
• Vuonna 2011 Ilta-Sanomien kansainvälinen asiantuntijaraati valitsi Nykäsen kaikkien aikojen mäkihyppääjäksi.
• Vuoden 2013 Suomen urheilugaala -tapahtumassa Nykäselle myönnettiin palkinto elämänurasta mäkihypyn parissa.

Albumit

• Yllätysten yö (Audiovox 1992)
• Samurai (Audiovox 1993)
• Ehkä otin, ehkä en (Edel 1. maaliskuuta 2006)

Singlet

• Elämä on laiffii (2002)
• Tää on mun elämää (2004)
• Jump and Fly (julkaisematon)
• Mäkikotka ja häkkilintu (2005)
• Voitosta voittoon (2007)
• Anna mulle sexii (2008)
• Lennä Nykäsen Matti (2008)
• Pomminvarma rakkaus (2009)
• Jälleen joulu on (2009)
• Tuusula mielessäin (Teflon Brothersin kanssa) 2013
• Jokainen tsäänssi on mahdollisuus (2013)
• Suomi (vierailevana artistina Yhden totuuden kappaleessa, 2018)
• Leipää ja vettä (2019)

• Nykänen, Matti & Ainasoja, Päivi & Syrjänen, Manu: Mattihan se sopan keitti: Nykäsellä höystetty keittokirja. Julkkisten elämää -sarja. Vantaa: Finrila, 2007. ISBN 978-952-99900-0-9.

• Show Not - Matti Nykänen Revyy. MagnumLive, 2017-

• Arve, Antti: Matti Nykänen, maailman paras. Helsinki: Kirjayhtymä, 1988. ISBN 951-26-3218-7.
• Heiskanen, Benita (toim.): Mitä Matti tarkoittaa? Esseitä Matti Nykäsestä. Turku; Tampere: Savukeidas, 2013. ISBN 978-952-268-073-0.
• Kyheröinen, Kari & Miettinen, Hannu: Takalaudasta täysillä: Matti Nykäsen tie maailmanhuipulle. Tampere: Lehtimiehet, 1984. ISBN 951-95532-4-X.
• Kujala, Antero: Matti Pulli, voittohyppy. Helsinki: Ajatus, 1999. ISBN 951-9440-92-5.
• Theiner, Egon: Matti Nykänen: Huipulla ja montussa. (Grüsse aus der Hölle, 2004.) Suomentanut Pauliina Jäntti. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19573-5.
• Merilä, Kai: Matin ja minun rankka reissu!. Helsinki: Aller julkaisut, 2005. ISBN 952-5029-14-X.
• Jokinen, Juha Veli (toim.): Elämä on laiffii ja muita Matti Nykäsen lentäviä lauseita. Alkuperäiset tekstit: Matti Nykänen. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2006. ISBN 952-5591-84-0.
• Jokinen, Juha Veli (toim.): Missä me ollaan, ja oonko mäkin siellä: Matti Nykäsen lentäviä lauseita 2. Alkuperäiset tekstit: Matti Nykänen. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2007. ISBN 978-952-492-016-2.
• Lempinen, Marko – Niemi, Jussi: Elämä oli laiffii: Matti Nykänen 1963–2019. Helsinki: Otava, 2020. ISBN 978-951-1-36590-7.
• Teronen, Arto – Vuolle, Jouko: Matin maailma: Äärimmäisyyksien ihminen ja urheilija Matti Nykänen. Helsinki: Kirjapaja. ISBN 978-952-354-193-1.
• Ekholm, Kai: Matti Nykänen – Pilviin kahlittu poika. Helsinki: Docendo. ISBN 978-952-382-571-0.

• Mestari 1992 – Teemu Kimpilä -nimisen kuvitteellisen mäkihyppääjän katoamisesta ja hänen ympärillään pyörivästä mediavouhotuksesta kertova elokuva, jonka päähenkilöön on otettu vaikutteita tosielämän Matista.
• Matti 2006 – elokuva, joka pohjautuu mäkihyppääjä Matti Nykäsen elämäntarinaan. Elokuva on osittain fiktiivinen kuvaus entisen mäkihyppääjän ammattilaisuran loppuvaiheista ja sen jälkeisestä elämästä julkisuudessa. Jasper Pääkkönen esiintyy elokuvan pääosassa Matti Nykäsenä.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Matti Nykänen Wiki Commonsissa

•   Sitaatteja aiheesta Matti Nykänen Wikisitaateissa
• Epäviralliset sivut (arkistoitu).
• Epäviralliset sivut.
• Suuret Suomalaiset. (arkistoitu)
• Matti Nykänen Last.fm:ssä (englanniksi)
• Yle Elävä arkisto: Matti Nykänen voitti mäkihypyssä kaiken – katso videoita urheilu- ja viihdetähden elämän varrelta.