Punakylkirastas: Lintulaji

Punakylkirastas on 19–23 senttimetriä pitkä. Sillä on ruskea selkäpuoli ja valkoinen vatsapuoli. Rinnassa ja kyljissä on ruskeaa viirutusta. Siipien alapinnat ja kupeet ovat ruosteenruskeat. Päässä on voimakas, valkoinen silmäkulmanjuova. Pyrstö on melko lyhyt ja pää suhteellisen suuri.

Punakylkirastaan kutsuääniä ovat venytetty, yleensä lennossa päästetty tsiii ja nenäsointinen gök. Varoitusääni on karkea, maiskuttava ja riitaisa tret-tret.... Punakylkirastas on ns. murrelaulaja, ja sen laulu vaihtelee suuresti alueellisesti ja yksilöstä riippuen. Säkeet koostuvat kuuluvasta alkuosasta, jota seuraa hiljainen, kitisevä viserrys.

Vanhoilla punakylkirastailla on sulkasato elo–syyskuussa. Se kestää n. 1½ kuukautta, ja sen päätteeksi vanhat linnut erottaa nuorista, samana kesänä syntyneistä, sulkien kulumisasteesta ja siiven isojen peitinhöyhenten värieroista ja kulumisesta.

Vanhin suomalainen rengastettu punakylkirastas on ollut 17 vuotta, 2 kuukautta ja 8 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin punakylkirastas.

Punakylkirastaan pesimisaluetta on Pohjois-Eurooppa ja -Aasia. Euroopan punakylkirastaskannaksi on arvioitu 8–14 miljoonaa paria, joista Venäjällä 5–9 miljoonaa paria, Norjassa 1–2,5 miljoonaa paria, Suomessa 1,2–1,4 miljoonaa paria, Ruotsissa 800 000 paria, Virossa 40 000–60 000, Latviassa 10 000–30 000, Liettuassa 500–1 000, Puolassa 50–150, Britanniassa 20 ja Tšekissä 0–3 paria. Suomessa punakylkirastas pesii koko maassa. Kanta on pysynyt suhteellisen vakaana, mutta vuosien väliset vaihtelut kannan koossa ovat suuria. Punakylkirastas on Suomen yhdeksänneksi runsain pesimälintu.

Punakylkirastas on muuttolintu, joka talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Suomeen punakylkirastaat saapuvat huhtikuussa ja lähtevät syys-lokakuussa. Hyvinä pihlajanmarjavuosina pieni määrä punakylkirastaita talvehtii Suomessakin. Lajia on harhautunut koilliseen Pohjois-Amerikkaan muutaman kerran enimmäkseen talvisin.

Punakylkirastas pesii monenlaisissa metsissä. Se suosii erityisesti lehti- ja sekametsien reunoja ja aukkopaikkoja sekä nuoria havumetsiä mutta pesii myös puistoissa, pihoilla ja tunturikoivikoissa.

Punakylkirastaan pesä on matalalla pensaassa tai puussa, tai maanpinnalla, rakennettu kuivista ruohoista. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun tienoilla. Naaras munii tavallisesti 5 tai 6 munaa. Molemmat emot osallistuvat haudontaan, joka kestää n. 12 vrk. Poikaset lähtevät pesästä ennen kuin ovat lentokykyisiä, n. 11–12 vrk:n ikäisinä. Lentokyvyn ne saavuttavat muutaman päivän kuluessa. Poikaspesää emot vartioivat kiihkeästi säksättäen ja tehden päätähipovia syöksyjä. Punakylkirastas pesii melko säännöllisesti kahdesti, joskus kolmasti kesässä.

Punakylkirastas syö hyönteisiä, matoja, marjoja ja hedelmiä.

• Saurola, Pertti 1981: Euroopan rengastusprojekti – kohdelajeina ruokokerttunen ja punakylkirastas. – Lintumies 2.1981 s. 65–70. LYL.
• Tiainen, Juha & Piiroinen, Jarmo 1985: Punakylkirastaan pesimistulos Suomessa 1984. – Lintumies 3.1985 s. 150–152. LYL.
• Tyrväinen, H. 1969: The breeding biology of the Redwing (Turdus iliacus L.). – Ann. Zool. Fennici 6:1–46.
• LuontoPortti: Punakylkirastas (Turdus iliacus)
• ITIS: Turdus iliacus (englanniksi)