Jokelan Koulusurmat: Ampumavälikohtaus Tuusulassa 7.11.2007

Jokelan koulusurmat oli 7. marraskuuta 2007 hieman ennen keskipäivää Tuusulan Jokelassa, Jokelan koulukeskuksessa tapahtunut aseellinen hyökkäys, jossa koulun oppilas, 18-vuotias abiturientti Pekka-Eric Auvinen, ampui koulun sisätiloissa pienoispistoolilla useita henkilöitä kohti. Jokelan koulukeskus on yhdistetty yläaste ja lukio, jossa opiskelee noin 500 oppilasta ja työskentelee 50 henkilökunnan jäsentä.

Jokelan koulusurmat
Jokelan koulukeskuksen pihaa.
Paikka	Jokelan koulukeskus, Tuusula, Suomi , 024°57′49″E
Ajankohta	7. marraskuuta 2007 11.42–13.53 (UTC+2)
Iskutyyppi	Kouluammuskelu, jäljittelyrikos, joukkomurha
Kuolleita	9 (ampuja mukaan lukien)
Haavoittuneita	12
Epäilty/epäillyt	Pekka-Eric Auvinen
Tekoväline	SIG Sauer Mosquito
Infobox OK

Kouluammuskelussa sai surmansa yhdeksän henkilöä: yksi 16-vuotias, kaksi 17-vuotiasta ja kaksi 18-vuotiasta koulussa opiskellutta miespuolista henkilöä, lukion toisella luokalla opiskellut 25-vuotias naispuolinen aikuisoppilas, koulun 43-vuotias naispuolinen terveydenhoitaja, koulun 61-vuotias rehtori Helena Kalmi sekä ampuja itse. Ampuja kuoli itse aiheuttamiinsa vammoihin myöhään ampumispäivän iltana Töölön sairaalan teho-osastolla. Kaksitoista lievästi loukkaantunutta vietiin hoitoon Hyvinkään ja Töölön sairaaloihin sekä Järvenpään terveyskeskukseen, yksi ampumahaavan ja muut lasinsiruista saamiensa vammojen vuoksi.

 

Keskiviikkona, 7. marraskuuta 2007 kello 11.42 Pekka-Eric Auvinen alkoi ampua .22-kaliiperisella SIG Sauer Mosquito -pistoolilla Jokelan koulukeskuksessa, jossa oli opiskelijana. Ammuttuaan aulassa ensimmäisen uhrinsa hän piiloutui wc-tiloihin. Osa koulun opiskelijoista kuuli laukaukset, muttei heti tunnistanut niitä laukauksiksi. Ensimmäisen uhrin nähtyään he luulivat aluksi tämän lyöneen päänsä. Tällöin Auvinen ampui wc-tiloista käsin kaksi aulaan saapunutta opiskelijaa kuoliaaksi. Koulun terveydenhoitaja tuli paikalle, käski muita aulassa olleita pakenemaan ja ilmoitti ampumisesta hätäkeskukseen, jolloin Auvinen ampui neljännen opiskelijan ja lähti jahtaamaan terveydenhoitajaa. Kello 11.46 hän surmasi terveydenhoitajan ja vielä yhden opiskelijan. Tähän mennessä kuutta henkilöä oli ammuttu kuolettavasti; suurin osa ammuskelun uhreista ammuttiin siis ensimmäisten neljän minuutin sisällä.

Kello 11.47 rehtori Helena Kalmi sai tietää ammuskelusta ja kuulutti, että kaikkien täytyy lukittautua luokkiinsa. Tämän jälkeen Auvinen ampui raivoissaan kymmeniä laukauksia käytävillä ja huusi uhkauksia. Jossain vaiheessa hän kohtasi koulun opiskelijan äidin, mutta antoi tämän mennä menojaan. Sitten hän ampui kolme laukausta erään luokkahuoneen ovesta läpi. Näistä yksi osui luokassa ollutta oppilasta jalkaan (tapausraportin perusteella ilmeisesti varpaaseen), muttei aiheuttanut vakavaa vammaa. Seuraavaksi Auvinen siirtyi ylempään kerrokseen, missä kaksi oppilasta istui käytävän penkillä, sillä he eivät kuulleet rehtorin kuulutusta. Heistä toinen pääsi pakoon, mutta Auvinen ampui toisen kuoliaaksi. Tämän jälkeen Auvinen valeli kaksitahtibensiinillä eli bensiinin ja öljyn sekoituksella käytävää, muttei onnistunut sytyttämään sitä. Noin kello 11.54 Auvinen palasi alempaan kerrokseen, yritti päästä ruokalaan ja ampui ruokalan lasisten ovien läpi viisi laukausta. Luodit osuivat tuoleihin. Ruokalassa olleet pakenivat ruokalan toisesta päästä ulos.

Noin kello 11.57 Auvinen poistui koulurakennuksesta ja kohtasi rehtorin, joka puhui puhelimessa. Rehtori yritti neuvotella Auvisen kanssa, mutta tämä ampui häntä seitsemän kertaa oppilaiden nähden. Koulun kuraattori, joka oli saapunut ulos yhdessä rehtorin kanssa, pääsi pakenemaan paikalta ja opasti hälytysajoneuvot koulun parkkipaikalle.

Hätäkeskus sai ensimmäisen ilmoituksen tapahtumista klo 11.43. Poliisi sai hälytyksen kello 11.45, ja ensimmäiset Järvenpään poliisilaitokselta lähteneet yksiköt saapuivat koululle kello 11.55. Seuraavat poliisipartiot saapuivat paikalle kello kahdentoista jälkeen. Klo 12.04 poliisit saivat näköyhteyden Auviseen, joka ampui näitä kohti kaksi laukausta kuitenkaan osumatta ja katosi näkyvistä. Poliisi aloitti koulun hätäevakuoinnin klo 12.08. Ensimmäisten 20 minuutin aikana poliisi evakuoi koulun sisältä noin 150 oppilasta. Klo 12.30 mennessä paikalle saatiin jonkin verran poliiseja, joista osa kutsuttiin töihin vapaavuorosta.

Lähistöllä harjoittelemassa ollut poliisin Valmiusyksikkö Karhun ryhmä saapui noin kello 12.30 ja aloitti tekijän etsinnän koulussa. Paikalle saapui lisää Valmiusyksikön ja paikallisen Vati-ryhmän miehiä jonkin ajan kuluttua ja etsintää pystyttiin laajentamaan. Valmiusyksikkö löysi Auvisen wc-tiloista ase vierellään (klo 13.53). Hän oli ampunut itseään ohimoon ja oli tajuton, mutta edelleen hengissä. Auvinen vietiin Töölön sairaalaan, jossa hän kuoli vammoihinsa kello 22.14. Poliisin raportti sanoo:

”Poliisi jatkoi [klo 12.28:n jälkeen] koulurakennuksen tilojen tarkastamista tila ja luokkahuone kerrallaan tarkoituksenaan evakuoida turvallisesti koulurakennukseen jääneet kymmenet oppilaat ja opettajat. Samalla poliisin tehtävänä oli etsiä rakennuksen sisällä olevat loukkaantuneet sekä järjestää pelastushenkilöstölle turvalliset työskentelyolosuhteet hoitotoimenpiteitä varten. Edelleen poliisin tehtävänä oli etsiä surmatyöhön osallistuneet henkilöt ja pyrkiä estämään lisävahingot.”

Keskusrikospoliisin tutkinnan mukaan Auvinen ampui ainakin 76 laukausta, joista yhdeksän ulkona, ja kantoi mukanaan 500 patruunaa. Auvisella oli käytössään kaksi kymmenen patruunan vetoista lipasta, joten välikohtauksen aikana hän joutui irrottamaan lippaan ainakin seitsemän kertaa ja täyttämään sellaisen ainakin kuudesti. Kaikkia uhreja oli ammuttu useita kertoja ja joitakin yli kymmenen kertaa. Koulun rehtori Helena Kalmi oli viimeinen uhri ja ainoa joka ammuttiin koulun ulkopuolella.

Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen esitti surunvalittelunsa kuolleiden omaisille. Pääministeri Matti Vanhanen ja opetusministeri Sari Sarkomaa ilmaisivat järkytyksensä. Eduskunta piti hiljaisen hetken torstain istunnossaan. Hallituksen suosituksesta järjestettiin 8. marraskuuta 2007 suruliputus. Kirkoissa järjestettiin rukoushetkiä ja muistotilaisuuksia kautta maan.

Puhuessaan tapahtumapäivänä hallituksen tiedotustilaisuudessa pääministeri Vanhanen korosti koulun, huoltajien ja erityisesti median vastuuta tapahtuneen käsittelemisessä. Opetushallitus antoi verkkosivullaan jo samana päivänä ohjeet tapahtuman käsittelemiseksi kouluissa. Lisäksi Opetushallitus antoi lyhyemmän ohjeen siitä, miten huoltajien tulisi käsitellä asiaa lastensa kanssa.

Myös Ruotsin ja Norjan kuninkaat, Viron ja Islannin presidentit sekä Euroopan unionin komission puheenjohtaja José Manuel Barroso esittivät tapauksen johdosta surunvalittelunsa uhrien omaisille.

Saksalainen metalliyhtye Sturmgeist sai heti tapauksen jälkeen yhteydenottoja lehdistöltä liittyen Auvisen YouTube-profiilin nimeen "Sturmgeist89". Yhtyeen johtohahmo Cornelius Jakhelln julkaisi yhtyeen kotisivuilla tiedotteen, jossa yhtye esitti surunvalittelunsa tapauksesta. Samalla hän muistutti, että yhtyeellä tai heidän musiikillaan ei ole mitään tekemistä Auvisen kanssa.

Pekka-Eric Auvisen vanhemmat antoivat haastattelun MTV3:n 45 minuuttia -ohjelmalle vuosi tapahtumien jälkeen 5. marraskuuta 2008 estääkseen nuorten väkivallantekoja tulevaisuudessa. Jakso keräsi enimmillään 1,24 miljoonaa katsojaa.

Suomen Kuvalehti julkaisi marraskuussa 2017 artikkelin, jossa oli haastateltu Auvisen entisiä luokkatovereita. Haastateltujen mukaan Auvinen oli omaperäinen muttei uhkaava. Luokkatoverit kuvaavat häntä vaikutteille alttiiksi: opettaja kutsui Auvista tunnilla bolševikiksi, vanhojen tanssien jatkoilla hän oli tehnyt natsitervehdyksiä "eikä olisi ollut ihme, jos hän olisi yhtenä päivänä tullut kouluun hare krisna -asussa". Haastatellut luokkatoverit kritisoivat median toimintaa tapauksen jälkeen: monet nuoret löysivät salakuunneltuja kertomuksiaan lehdistä, ja yksi toimittaja esiintyi kriisikeskuksen työntekijänä saadakseen roolihenkilöitä tarinaansa. Myös täysin ulkopuolisten ja Auvista tuntemattomien tarve keksiä selityksiä ärsytti entisiä luokkatovereita: syytä ammuskeluun etsittiin ampumispeleistä, koulukiusaamisesta ja internetistä.

Pekka-Eric Auvinen (4. kesäkuuta 1989 – 7. marraskuuta 2007) oli Jokelan koulukeskuksen lukion 18-vuotias abiturientti, jonka muusikkoisä oli nimennyt hänet kitaristien Pekka ”Albert” Järvisen ja Eric Claptonin mukaan.

Keskusrikospoliisin raportin mukaan Auvinen menestyi koulussa kohtuullisesti tai hyvin ja hän valmistautui kirjoittamaan ylioppilaaksi keväällä 2008. Auvista pidettiin yleisesti melko ujona ja hiljaisena ja joidenkin mielestä muista eristäytyvänä oppilaana. Hänen tuttavapiirinsä oli hyvin suppea. Joidenkin mielestä hän erottui ulkoasullaan ja pukeutumisellaan ikäisistään. Seiskaluokalla Auvinen muun muassa pukeutui suoriin housuihin, käytti salkkua ja luki Uutispäivä Demaria luokassa.

Auviselle oli myönnetty aseenkantolupa. Hänellä ei ollut kuitenkaan rikosrekisteriä eikä hän ollut käyttäytynyt uhkaavasti koulussa.

Auvinen asui perheensä kanssa Tuusulan Jokelassa, jossa vietti paljon aikaansa tietokoneen ja Internetin äärellä. Helsingin Sanomien toimittaja luonnehti Auvista erilaiseksi nuoreksi, joka koki yksinäisyyttä. Hänellä oli kuitenkin Internetissä laaja ja kansainvälinen tuttavapiiri.

Auvisella oli varsin radikaaleja mielipiteitä eikä hän hyväksynyt muun muassa yksinhuoltajia tai homoseksuaaleja. Erityisesti homoseksuaaleja hänen on kerrottu pitäneen luonnonoikkuina ja virheinä. Auvinen oli myös ateisti ja tunnettiin vahvoista uskonnonvastaisista mielipiteistään. Hänen kerrotaan myös puhuneen aikomuksesta jättäytyä kutsunnoista tai käydä paikalla ilmoittautumassa totaalikieltäytyjäksi. Ylipäätään hänen tiedettiin olleen kiinnostunut ääri-ilmiöistä. Hän ilmaisi ihailua aiempia koulusurmia kohtaan.

Etäsuhteen päättyminen

Auvinen seurusteli internetissä etäsuhteessa nuoren naisen kanssa, joka oli hänen ensirakkautensa, Auvinen tunnusti rakkautensa julkisesti YouTubessa. Nettisuhde katkesi, kun kyseinen nainen valitsi toisen nettirakkauden. Auvinen purki pettymystään kirjoituksillaan pitkin syksyä ja vielä päivää ennen koulusurmia.

Kiusaaminen

Auvista oli kiusattu koulussa lapsesta alkaen. Poliisitutkintaraportin mukaan Auvisen kokemaan kiusaamiseen olisi puututtu koulun ja kodin suorittamien "toimenpiteiden" avulla. Tutkintaraportissa kerrottiin toisaalta myös, että muiden tiedossa oli ollut vain osa Auvisen kokemasta kiusaamisesta.

Auvinen sai kuulla viikkoa ennen surmia, että myös hänen yksitoistavuotias pikkuveljensä koki koulukiusaamista. Auvinen oli ollut itse samanikäinen silloin, kun häneen kohdistunut kiusaaminen alkoi pahentua.

Auvinen kärsi lievästä paniikkihäiriöstä ja esiintymispelosta. Hän oli käyttänyt epäsäännöllisesti 17-vuotiaana paniikkihäiriön oireisiin saamiaan SSRI-masennuslääkkeitä, joita ei suositella lapsille eikä nuorille. Helsingin yliopiston oikeuslääketieteellisen laitoksen johtajan Erkki Vuoren mukaan SSRI-lääkityksen satunnainen käyttö saattaa aiheuttaa aggressiivisuutta ja mielialan heilahtelua.

Auvinen oli hakenut myös muunlaista kuin lääkkeellistä apua, mutta ei ollut saanut sellaista. Hän ei ollut tekohetkellä lääkkeiden, alkoholin eikä huumeiden vaikutuksen alaisena.

Psykologi teki saamiinsa tietoihin perustuvan arvion, jossa teon mahdollisiksi motiiveiksi nousivat Auviseen ja hänen veljeensä kohdistunut koulukiusaaminen, seurustelusuhteen päättyminen sekä Auvisen sosiaaliseen tilanteeseen kuten ystävyyssuhteisiin liittyvät seikat.

Suunnitelma

Poliisin mukaan Auvinen oli suunnitellut aseellista iskua maaliskuusta 2007 lähtien. Se, kuinka tosissaan Auvinen oli joukkosurmaa suunnitellut jo tuolloin, ei koskaan selvinnyt. Poliisin mukaan mitään iskun laukaisevaa tekijää ei ole tullut esiin eikä myöskään ole tiedossa, milloin se oli Auvisen päässä täsmentynyt kouluiskuksi. Auvinen oli antanut iskulle nimen ”Operation Mainstrike” ja hän käytti käsitettä jo suunnitteluvaiheessa.

Poliisin tutkinnassa ei ole tullut tietoon, että kukaan olisi tiennyt iskusta etukäteen. Auvinen oli ladannut tiedot iskusta internetiin puolisen tuntia ennen iskua.

Aseen hankinta

Auvinen oli hankkinut Helsingissä toimivan kaupallisen ampumaradan Helsinki Shooting Clubin jäsenkortin. Se on saatavissa käymällä vajaan tunnin mittainen kurssi, joka koostuu aseturvallisuudesta ja ammuntaharjoittelusta. Hän oli esittänyt HSC:n liittymistodistuksen Keski-Uudenmaan poliisille osoittaakseen harrastavansa ammuntaa hakiessaan ampuma-aselupaa. Poliisi ei kuitenkaan myöntänyt lupaa Auvisen hakemaan 9 millimetrin pistooliin, vaan aloittelijalle paremmin sopivaan, .22 LR-kaliiperiseen pienoispistooliin. Luvan myöntäminen oli Keski-Uudenmaan poliisin mukaan ”itsestäänselvyys, jossa ei ollut juurikaan harkintavaltaa”, koska Auvisella ei ollut rikollista taustaa tai muitakaan aseen saannin estäviä ominaisuuksia. Hän sai aseen hankkimisluvan 19. lokakuuta 2007 eli muutamaa viikkoa ennen tapahtumaa.

Materiaalia internetissä

 

YouTube

Auvinen oli lähettänyt nimimerkeillä Sturmgeist89 ja NaturalSelector89 YouTube-videopalveluun useita videoita, muiden muassa videon, jossa hän ampuu aseellaan metsässä omenaa ja esittelee asettaan sekä masennuslääkevideon, jossa viitataan Yhdysvalloissa tapahtuneisiin Columbinen ja Virginia Techin kouluammuskeluihin.

Auvinen kertoi myös vaikuttimistaan YouTubessa ja hän esitteli historiallisia henkilöitä.^lähde?

Ennen hyökkäystään Auvinen lähetti viimeisen videonsa nimeltä ”Jokela High School Massacre – 11/7/2007” (suom. Jokelan lukion verilöyly). Videon taustalla soi KMFDM-yhtyeen kappale ”Stray Bullet”, joka oli aikaisemmin yhdistetty myös Columbinen koulusurmiin, koska Eric Harrisin ja Dylan Kleboldin tiedettiin kuunnelleen yhtyeen musiikkia ja Harris oli kirjoittanut laulun sanat verkkosivuilleen.

Auvisen kaikki videot poistettiin YouTubesta ampumavälikohtauspäivänä kello neljän aikaan iltapäivällä.

Tiedostopaketti

Auvinen jätti ennen tapahtunutta internetin Rapidshare-tiedostonjakopalveluun tiedostopaketin, joka sisältää 21 tiedostoa. Se koostuu kuvista hänestä itsestään, koulustaan ja ampuma-aseestaan, yhdestä musiikkitiedostosta ja kolmesta asiakirjasta sekä suomeksi että englanniksi.

Yksi teksteistä sisältää hyökkäyssuunnitelman. Teksteistä pisin oli yli tuhatsanainen ”Luonnollisen valitsijan manifesti”, jossa hän kertoi ajatusmaailmastaan ja syistä, jotka johtivat ammuskeluun Jokelan koulussa. Hän kirjoittaa muun muassa luonnonvalinnasta, yhteiskunnan nykytilasta, sekä omasta sodastaan ihmiskuntaa vastaan.

Auvinen pyysi, ettei hänen teostaan syytettäisi kirjoja, elokuvia, musiikkia, videopelejä tai hänen vanhempiaan. Auvinen korosti, että hän toimi yksin eikä ollut kertonut aikeistaan etukäteen muille.

Ideologia

Auvinen luetteli verkkosivuillaan erilaisia yhteiskuntakriittisiä ajattelijoita, kuten Platon (Valtio), Friedrich Nietzsche ja Pentti Linkola, sekä kaunokirjallisia teoksia, kuten Ray Bradburyn Fahrenheit 451, George Orwellin Vuonna 1984 ja Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma. Juha Sihvolan ja Henrik Rydenfeltin mukaan tämä näkyi siinä ideologiassa, jonka hän kuvasi kirjoittamassaan manifestissa. Auvinen muun muassa jakoi ihmiset kolmeen kastiin hieman kuten Platon ja korosti itsenäiseen ajatteluun kykenevän parhaimmiston oikeuksia. Manifestissa on viitteitä myös Nietzschen yli-ihmisestä ja Theodore "Unabomber" Kaczynskin kirjoittamasta manifestista Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus. Yhteydet saivat aikaan keskustelua filosofian opetuksesta ja filosofien väärin tulkitsemisen vaaroista. Professori Tarmo Kunnaksen mukaan Auvinen oli ymmärtänyt Nietzschen väärin, ja edusti enemmän sosiaalidarwinismia kuin nietzscheläisyyttä. Myös Rydenfelt huomauttaa, ettei Nietzsche kehottanut ääritekoihin. Opetusneuvos Pekka Elo sanoi, että tapaus saattaa vaikuttaa koulujen filosofianopetuksen sisältöön. Filosofian tutkijoiden mukaan olisi kuitenkin vaarallista, jos myös kriittisiä ja radikaaleja ajatuksia ei käsiteltäisi kouluissa.

Materiaalia tietokoneella

Auvinen oli jättänyt tietokoneelleen itsemurhaviestejä joukkosurmaa edeltävänä iltana ja yönä. Yhdessä viestissä Auvinen kertoo muun muassa: ”kun luette tätä viestiä, olen luultavasti jo kuollut”. Auvisen koneelta löytyi myös muun muassa video, jossa Auvinen esittelee itsensä englanniksi.

Verkkolehti Wiredin mukaan YouTubeen nimellä TheAmazingAtheist rekisteröitynyt käyttäjä oli kiinnittänyt huomiota Auvisen YouTube-materiaaliin jo kesäkuussa. Omassa videossaan TheAmazingAtheist kehotti poliisia tutkimaan Auvista ja eräitä muita käyttäjiä, koska nämä olivat lähettäneet YouTubeen useita videoita, joissa muun muassa ihannoitiin Columbinen verilöylyä ja Oklahoma Cityn pommi-iskua. TheAmazingAtheist katsoi näiden YouTube-käyttäjien osoittavan varoittavia merkkejä siitä, että saattavat olla enemmän kuin pelkästään ihastuneita väkivaltaan tai kiinnostuneita siitä. Käyttäjä ei kuitenkaan ottanut itse yhteyttä poliisiin, vaan kehotti muita tekemään niin.

Ampuja oli puhunut joillekin nettitutuillensa kouluiskusuunnitelmistaan. Nämä eivät kuitenkaan ottaneet puheita tosissaan eivätkä ilmoittaneet niistä.

Kouluammuskelut olivat olleet erittäin harvinaisia Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Vuonna 1989, lähes 20 vuotta aiemmin, oli tapahtunut Raumanmeren kouluammuskelu Raumalla, Raumanmeren yläasteella. Silloin 14-vuotias poika oli ampunut kuoliaaksi kaksi luokkatoveriaan. Motiivikseen ampuja oli kertonut koulukiusaamisen. Syyskuussa 2008 tapahtui Suomen kolmas kouluammuskelu, Kauhajoen koulusurmat. Maaliskuussa 2012 tapahtui Suomen historian neljäs kouluammuskelu, Orivedellä, Pirkanmaalla. Koululla tapahtuneessa ammuskelussa ei tullut uhreja, mutta ampuja oli haavoittanut entisen tyttöystävänsä isää ennen koululla ampumista. Ampuja tuomittiin syyntakeettomana ja määrättiin mielentilatutkimukseen. Vuonna 2014 julkisuuteen tuli tapaus, jossa kaksi henkilöä oli suunnitellut kuukausien ajan hyökkäystä Helsingin yliopistoon. Heidät ilmiannettiin ja pidätettiin.

Puukotuksia Suomen kouluissa on lähihistoriassa tapahtunut Oulussa lokakuussa 2013, Tampereella lokakuussa 2007, Porissa tammikuussa 2003, Hollolassa tammikuussa 2001 ja Eurajoella huhtikuussa 1999. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta tekojen motiiviksi ilmoitettiin koulukiusaaminen. Yksikään näistä tapauksista ei johtanut kuolonuhreihin. Joulukuussa 1984 Naukion yläasteella Kuusankoskella oppilas surmasi opettajansa puukottamalla. Lokakuussa 2014 Utsjoella saamelaislukion 30-vuotias aikuisopiskelija puukotti 16-vuotiaan lukiolaisen kuoliaaksi. 1. lokakuuta 2019 Kuopiossa tapahtui kouluhyökkäys, jossa 25-vuotias opiskelija tappoi miekalla yhden ihmisen ja haavoitti yhdeksää muuta. Tekijällä oli mukanaan myös ilma-ase, jota ei kuitenkaan käytetty. Lopuksi poliisi ampui epäiltyä.

Maaliskuussa 1981 Turun Puolalanmäen lukiossa oppilas tappoi opettajansa lapiolla.

Yhdysvaltalaisissa kouluissa kuolonuhreja vaatineita ampumavälikohtauksia on tapahtunut viime vuosikymmeninä lukuisia. Niistä tunnetuimpia ovat vuonna 1999 tapahtunut Columbinen verilöyly, Virginia Techin verilöyly huhtikuussa 2007 ja viimeisimpänä Marjory Stoneman Douglas High Schoolissa, Floridan Parklandissa tapahtunut kouluammuskelu helmikuussa 2018.

Huhtikuussa 2024 Vantaan Viertolan koulussa 12-vuotias oppilas ampui kolmea luokkatoveriaan joista yksi kuoli ja kaksi loukkaantui vakavasti.

Vaikutukset lainsäädäntöön

Hallitus päätti 9. marraskuuta 2007 myöntyä Euroopan unionin ampuma-asedirektiivin muuttamiseen siten, että alaikäiset eivät enää saisi lupaa omaan aseeseen eivätkä ampua muutoin kuin ampuma-aselupakirjan omistavan aikuisen henkilön valvonnassa. Ennen direktiivin muutosta oman aseen oli Suomessa voinut hankkia 15 vuotta täyttänyt huoltajansa suostumuksella. Aiemmin hallitus oli vastustanut muiden EU-maiden pyrkimystä direktiivin muuttamiseen. Sisäministeri Anne Holmlundin erityisavustaja Ilkka Salmen mukaan kannanmuutos ei liittynyt Jokelan koulusurmiin, vaan siihen, että Suomi oli mielipiteineen yksin. Direktiivi olisi Salmen mukaan tullut voimaan Suomen vastustuksesta huolimatta.

Oikeusministeriö asetti 27.11.2007 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella lautakuntaa tutkimaan Jokelan surmatyötä. Työryhmän määrittelyn perusteella valmisteltiin tutkintaa koskeva laki (662/2008).

Hallitus esitti 16. toukokuuta 2008 täsmälakia, jonka perusteella Jokelan surmaa varten perustettaisiin tutkintalautakunta. Vastaava laki on olemassa onnettomuustutkintaa varten, mutta ei sovellu tapaukseen, koska kyseessä ei ollut onnettomuus vaan rikos. Tutkintalautakunnalle tulee lain mukaan oikeus saada muun muassa muutoin salassa pidettäviä terveystietoja tekijästä. Eduskunta hyväksyi lain lokakuussa 2008.

Lain nojalla valtioneuvosto asetti tutkintalautakunnan 6.11.2008. Kymmenjäsenisen lautakuntaan kuuluivat muun muassa ylijohtaja Jarmo Littunen oikeusministeriöstä; valmiusjohtaja Janne Koivukoski sisäasiainministeriöstä ja poliisiylitarkastaja Robin Lardot sisäasiainministeriöstä. Yhtä lukuun ottamatta samat henkilöt olivat mukana jo valmistelevassa työryhmässä. Lautakunnan puheenjohtajana toimi varatuomari Tuulikki Petäjäniemi.

26.2.2009 julkaistussa raportissaan tutkintalautakunta antoi 13 suositusta. Ne koskivat oppilashuoltotyön kehittämistä; oppilashuollon tiedonkulkuun vaikuttavien säännöksien selkeyttämistä; perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen yhteistyötä; kiusaamisen ehkäisyä; ampuma-aseiden luvansaannin tiukentamista ja aseiden määrän vähentämistä; koulujen turvallisuussuunnittelua; internetin moderointia; netin käyttäjien vihjejärjestelmän luomista; henkirikoksen valmistelun kriminalisointia; poliisin internetissä tapahtuvan tiedonhankinnan mahdollistamista; viranomaisten yhteistyön kehittämistä; poliisioperaatioiden viestintää sekä median toimintatapojen uudistamista.

Suositusten toteutumisen seuranta ei ole ollut kenenkään vastuulla ja tietoa niiden toteuttamisesta ei ole koottu yhteen.

Henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu kriminalisoitiin 2013.

Vuonna 2011 lakiin lisättiin vaatimus, että aseluvan hakijan on oltava aktiivisesti harrastanut ampumaurheilua kahden vuoden ajan. Lisäksi määrättiin 20:n vuoden ikäraja käsiaseille sekä soveltuvuustesti, joka sittemmin korvattiin poliisin haastattelulla. Näiden muutosten arvioitiin vaikuttaneen toivotulla tavalla muun muassa Kuopion kouluhyökkäyksen yhteydessä, jolloin hyökkääjä ei pystynytkään hankkimaan haluamaansa käsiasetta, ja useiden potentiaalisten uhrien henki säästyi.

Jäljittelijät

Opettaja-lehden mukaan Jokelaan viitanneita uhkauksia tehtiin marraskuun alun jälkeen eri puolilla Suomea. Yhteensä ainakin 70 uhkausta tehtiin 64 kouluun 40 kunnassa. Niistä selviteltiin lastensuojeluviranomaisten johdolla alaikäisten tekemät uhkaukset, ja KRP:n mukaan tutkintapyyntöjä tehtiin 26 tapauksessa. Suurin osa uhkauksista tehtiin vuoden 2007 puolella, mutta lehti kertoo kahdesta vielä tammikuun 2008 lopulla ilmenneestä uhkauksesta.

»Opettaja-lehden soitot läänien poliisiosastoille ja kihlakuntiin osoittavat, että koulu-uhkauksia on marraskuun 7. päivän jälkeen ollut kaikissa Suomen lääneissä Ahvenanmaata myöten. Uhkauksiksi luettiin selvästi Jokelaan viitanneet, poliisin puuttumista vaatineet tilanteet kouluissa. Yhteensä uhkauksia on ollut tammikuun loppuun mennessä 70 kaikkiaan 40 kunnassa ja 64 koulussa tai oppilaitoksessa. Paikkakuntien poliisit tutkivat tapauksia, eikä niitä ole koottu valtakunnallisesti tai edes lääneittäin. On siis ilmeistä, että todellinen määrä voi olla vieläkin suurempi.»
( Opettaja-lehti 15.2.2008)

Ehkä tunnetuimmat uhkailut tehtiin Pateniemen lukiota kohtaan, jossa 14-vuotias poika uhkaili koulua nettikeskustelu ”Sturmgeist 2nd 27.11.07 Oulu, Patelan lukio”, sekä esimerkiksi Maaningan kirkonkylän yläastetta uhattiin tapauksen jälkeen videolla nimeltä ”Maaninka Massacre”.

Uskonnollisen ääriryhmän reaktio

Yhdysvalloissa Kansasin osavaltiossa toimiva Westboron baptistikirkko julkaisi Internetissä kolme päivää koulusurmien jälkeen, 10. marraskuuta 2007 tiedotteen, jossa se ilmaisi ilonsa yhdeksästä suomalaisesta kuolonuhrista. Tiedotteen mukaan surmat olivat ”rangaistus vihaiselta Jumalalta homoseksuaalisuutta edistävälle Suomelle”. Noin sadan hengen yhteisö oli tunnettu erityisesti avoimen vihamielisestä suhtautumisestaan homoseksuaaleja kohtaan.

Tiedotusvälineiden toiminta

Tapauksen jälkeen jokelalaiset nuoret julkaisivat avoimen kirjeen ja adressin, jonka mukaan uhrien omaisia ja silminnäkijöitä oli maaniteltu, seurattu ja ahdisteltu puhelimitse. Uhrien omaisten asuntoihin oli yritetty tunkeutua, ja näiden kuvia ja sanomisia oli julkaistu lehdissä kielloista huolimatta. Toimittajia syytettiin myös salakuuntelusta ja haastattelulausuntojen vääristelemisestä.

Suomen Tietotoimiston uutispäätoimittajan Minna Holopaisen mukaan Jokelan koulusurmat olivat suomalaisille tiedotusvälineille ennen kokematon tilanne. Yleisesti oli tiedossa, että Yhdysvaltain kouluampumisten kaltaiset tapaukset voisivat olla mahdollisia myös Suomessa. Holopaisen mukaan toimituksissa ei kuitenkaan ollut ennen Jokelaa varauduttu siihen, että sellaisia todella tapahtuisi. Myös internetiin siirtynyt reaaliaikainen uutisointi oli kiristänyt kilpailua ja aikatauluja. Koululta poistumassa olleet oppilaat ja opettajat olivat ensimmäisiä, joilta oli ylipäätään mahdollista saada tietoa tapahtuneesta.

Jokelalaisten nuorten julkisuuteen toimittaman kirjelmän ja adressin johdosta Julkisen sanan neuvosto pyysi heitä kuvaamaan yksittäisiä konkreettisia median ylilyöntitapauksia. Neuvosto sai lopulta neljä Jokelan tapaukseen liittynyttä kantelua, jotka koskivat uutisointia koulusurmista, eivät haastattelutilanteita. Kanteluista kaksi otettiin käsiteltäviksi. Maaliskuussa 2008 antamassaan päätöksessä JSN katsoi, että Iltalehti ja 7 päivää -lehti olivat loukanneet uutisoinnissaan surmaajan lähipiirin yksityiselämän suojaa ja rikkoneet siten hyvää journalistista tapaa.

Myöhemmin, toukokuussa 2008, professori Jukka Kemppinen julkaisi blogissaan eräiden Jokelan koulun oppilaiden laatiman yhteenvedon median toiminnasta surmien jälkeen ja jopa niiden aikana. Siinä kerrottiin muun muassa papiksi ja kriisikeskuksen työntekijäksi esittäytyneistä henkilöistä, jotka olivat pyrkineet haastattelemaan omaisia ja asianosaisia. Esimerkiksi kuolleen terveydenhoitajan alaikäiselle lapselle oli soiteltu vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun hän oli menettänyt äitinsä.

Jokelan viranomaistiedotusta kritisoitiin mediassa yleisesti. Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukka on painottanut, että media on tapahtumapaikalla hoitamassa yhteiskunnallista tehtäväänsä, mikä korostuu tilanteissa, joissa tuoreen tiedon tarve on poikkeuksellisen suuri.

Jokelan tapauksen jälkeen monissa toimituksissa parannettiin isojen uutistapahtumien ennakointia ja laadittiin tarkkoja eettisiä ohjeistuksia. Julkisen sanan neuvoston entisen pääsihteerin Ilkka Vänttisen mukaan tiedotusvälineiden toimintatapojen muutos näkyi jo vuotta myöhemmin Kauhajoen kouluampumisissa, joiden uutisointi ei saanut enää samanlaista kritiikkiä.

Julkisen sanan neuvosto julkaisi vuonna 2014 periaatelausuman alaikäisten esiintymisestä mediassa. Lausuman mukaan alle 15-vuotiaiden haastatteluun muualla kuin julkisella paikalla tulee olla huoltajan lupa. Alle 7-vuotiaiden haastatteluun tarvitaan aina huoltajan suostumus. Lapsilla ja nuorilla on sanan- ja mielipiteenvapaus, mutta myös erityinen oikeus yksityiselämän suojaan. Erityistä harkintaa vaaditaan tiedonhankinnassa traumaattisten tilanteiden jälkeen. Surevia ja järkyttyneitä ihmisiä ei pidä maanitella haastatteluihin.

• Jokelan koulusurmien tutkintalautakunta: Jokelan koulusurmat 7.11.2007. Tutkintalautakunnan raportti. Oikeusministeriön julkaisuja 2009:2. Helsinki: Oikeusministeriö, 2009. ISSN 1458-6444. ISBN 978-952-466-805-7. Raportin verkkoversio (PDF) (viitattu 6.10.2017).
• Pekka – Inside the Mind of a School Shooter, vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva tapahtumasta

•   Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: Tuusulassa ampumavälikohtaus
•   Lisää luettavaa aiheesta Jokelan koulusurmat on Wikiaineistossa

Yleistä

• Muutaman Jokelan koulun opiskelijan tekemä yhteenveto tiedotusvälineiden toiminnasta Jokelassa.
• Jokelan koulusurmat mediassa – journalistinen tutkimus suomalaismedioiden uutisoinnista.
• Jokela-ilmiö. Sikermä nuorisotutkijoiden näkökulmia.
• Hakala, Salli (2009): Koulusurmat verkostoyhteiskunnassa: Analyysi Jokelan ja Kauhajoen kriisien viestinnästä. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 2/2009. Viestinnän tutkimuskeskus CRC, Helsingin yliopisto.
• Kiilakoski, Tomi (2009): Viiltoja: Analyysi kouluväkivallasta Jokelassa. Verkkojulkaisuja 28, Nuorisotutkimusseura.
• Ampujan jättämä tiedostopaketti ja YouTube-sivustolta sittemmin poistettuja videoita.
• Hyvinkään murhenäytelmä 2012. Ylen Elävä arkisto.

Uutiskoosteita

• Kaikki Tuusulan ampumavälikohtauksesta Ylen koostesivu Jokelan ampumavälikohtauksesta. 7.11.2007 klo 18.53päivitetty 31.10.2008
• Helsingin Sanomien koostesivu Jokelan kouluammuskelun uutisista.
• MTV3:n koostesivu Jokelan kouluammuskelua koskevista uutisista.

Reportaaseja

• Jokelan syvä viilto. Yle MOT 3.12.2007.
• Skolskjutningen i Jokela. P3 Dokumentär 1.10.2017. Sveriges Radio.