Alexander Stubb: Suomalainen poliitikko ja Suomen tasavallan 13. presidentti

1. huhtikuuta 1968 Helsinki) on suomalainen kokoomustaustainen poliitikko ja Suomen tasavallan 13. presidentti. Hän aloitti tehtävässään 1. maaliskuuta 2024.

Alexander Stubb
Alexander Stubb vuonna 2024.
Suomen tasavallan 13. presidentti
1.3.2024–
Pääministeri	Petteri Orpo
Edeltäjä	Sauli Niinistö
Suomen pääministeri
Stubbin hallitus 24.6.2014–29.5.2015
Presidentti	Sauli Niinistö
Pääministerin sijainen	Antti Rinne
Edeltäjä	Jyrki Katainen
Seuraaja	Juha Sipilä
Suomen valtiovarainministeri
Sipilän hallitus 29.5.2015–22.6.2016
Edeltäjä	Antti Rinne
Seuraaja	Petteri Orpo
Suomen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri
Kataisen hallitus 22.6.2011–24.6.2014
Edeltäjä	Paavo Väyrynen Astrid Thors
Seuraaja	Lenita Toivakka
Suomen ulkoasiainministeri
Vanhasen II hallitus 4.4.2008–22.6.2010 Kiviniemen hallitus 22.6.2010–22.6.2011
Edeltäjä	Ilkka Kanerva
Seuraaja	Erkki Tuomioja
Euroopan parlamentin jäsen
20.7.2004–3.4.2008
Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja
14.6.2014–11.6.2016
Edeltäjä	Jyrki Katainen
Seuraaja	Petteri Orpo
Kansanedustaja
20.4.2011–30.7.2017
Ryhmä/puolue	Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri	Uudenmaan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt	1. huhtikuuta 1968 (ikä 56) Helsinki
Puoliso	Suzanne Innes-Stubb (vih. 1998)
Lapset	2
Tiedot
Puolue	sitoutumaton
Muut puolueet	Kansallinen Kokoomus (vuoteen 2024)
Koulutus	filosofian tohtori (1999)
Tutkinnot	Furman University College of Europe Sorbonnen yliopisto London School of Economics
Uskonto	Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Sotilaspalvelus
Puolustushaara	Suomen maavoimat
Palvelusvuodet	1988–1989
Sotilasarvo	Korpraali
Joukkoyksikkö	Kaartin jääkärirykmentti
Aiheesta muualla
www.alexstubb.fi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Aiemmin Stubb on toiminut ulkoministerinä vuosina 2008–2011, ulkomaankauppa- ja eurooppaministerinä 2011–2014, Suomen pääministerinä 2014–2015 ja valtiovarainministerinä 2015–2016. Lisäksi hän on toiminut europarlamentaarikkona vuosina 2004–2008, kansanedustajana 2011–2017 ja Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajana 2014–2016.

Vuosina 2017–2020 Stubb toimi Euroopan investointipankin varapääjohtajana. Sen jälkeen hänet valittiin professoriksi ja School of Transnational Governance -yksikön johtajaksi Italian Firenzessä toimivaan Yliopistolliseen Eurooppa-instituuttiin (EUI).

Tasavallan presidentiksi Stubb valittiin hänen voitettuaan vuoden 2024 presidentinvaalin toisen kierroksen. Presidentin tehtävässä hän seuraa Sauli Niinistöä.

Nuoruus

Cai-Göran Alexander Stubb syntyi Helsingissä 1. huhtikuuta 1968. Hänen vanhempansa ovat jääkiekkovaikuttaja Göran Stubb (s. 1935) ja Christel Stubb (o.s. Setälä, 1943–2008). Äitinsä kautta Stubb on sukua muun muassa E. N. Setälälle, joka toimi kokoomuksen puheenjohtajana ja ulkoministerinä 1920-luvulla.

Stubb asui lapsuutensa perheineen Helsingin Lehtisaaressa. Elämäkerrassaan Stubb kutsuu itseään suomenruotsalaisen sijaan kaksikieliseksi ja kuvailee lapsuutensa Lehtisaarta "normaaliksi helsinkiläiseksi kerrostalolähiöksi, kaikkine asuntovelkoineen”.

Stubb pelasi lapsena jääkiekkoa IFK:ssa aina B-juniori-ikään asti. Hän alkoi harrastamaan golfia 12-vuotiaana Talin golfkentällä ja pääsi lukio-ikäisenä Suomen nuorten maajoukkueeseen.

Stubbia pidettiin nuoruudessaan suosittuna ja hauskana nuorena miehenä^{tarvitaan parempi lähde}. Häntä on syytetty myös koulukiusaamisesta, ja hän on pyytänyt haastattelussa nuoruutensa virheitä anteeksi. Hän on kuitenkin kiistänyt olleensa varsinaisesti koulukiusaaja. Stubb on kertonut olleensa "epävarma poika" ja ettei hänen "käyttäytymiskoodistonsa ollut nuorempana hyvä".

Stubb vietti yhden lukuvuoden vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa Mainland High Schoolissa Floridan Daytona Beachissa, missä hän suoritti high school diploman vuonna 1986. Stubb valmistui ylioppilaaksi vuonna 1988 helsinkiläisestä Gymnasiet Lärkanista. Kertomansa mukaan Stubbia kiinnostivat nuorena liiketalouden opinnot.

Stubb suoritti varusmiespalveluksensa Kaartin jääkärirykmentissä. Hän on kertonut, että ainut asia, joka häntä on jäänyt elämässä harmittamaan, on Reserviupseerikouluun hakeutumatta jättäminen. Stubbilla oli jo paikka aliupseerikurssille, mutta opinnot Furman Universityssä olivat alkamassa, joten hän lähti mielummin Yhdysvaltoihin kahdeksan kuukauden palveluksen jälkeen.

Koulutus

Vuonna 1993 Stubb suoritti Bachelor of Arts -tutkinnon Furman Universityssa Etelä-Carolinassa. Hän opiskeli Furmanissa muun muassa valtio-oppia, kansainvälistä politiikkaa ja taloustiedettä. Stubb palkittiin valmistuvan vuosikurssinsa parhaana miesopiskelijana.

Stubb suoritti vuonna 1994 Pariisissa Sorbonnen yliopistossa Diplôme de Langue et Civilisation Française -kielidiplomin. Opinnot keskittyivät ranskan kieleen, kulttuuriin ja sivilisaatioon.

Stubb suoritti vuonna 1995 valtio-opin Master of Arts -tutkinnon Bruggen College of Europessa. Bruggessa Stubbin opinnot keskittyivät EU-asioihin.

Vuonna 1999 Stubb väitteli tohtoriksi kansainvälisistä suhteista London School of Economicsissa. Väitöskirjan aiheena oli Euroopan unionin joustava yhdentyminen ja Amsterdamin sopimus.

Ura ennen politiikkaa

 

Stubb oli vuonna 1992 harjoittelijana Suomen Washingtonin-suurlähetystössä. Hän työskenteli vuosina 1995–1997 tutkijana Suomen ulkoasiainministeriössä ja 1997–1999 Suomen Akatemiassa. Hän oli 1999–2001 erikoistutkijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä. Vuosina 2000–2007 Stubb oli vieraileva professori College of Europessa.

Stubb oli 2001–2003 Euroopan komission italialaisen puheenjohtaja Romano Prodin poliittinen neuvonantaja ja 2003–2004 erityisasiantuntija Suomen EU-edustustossa ja vastasi institutionaalisista kysymyksistä ja suomalaisten rekrytoimisesta EU-instituutioihin. Hän oli mukana neuvottelemassa Amsterdamin ja Nizzan sopimuksista ja toimi suurlähettiläs Antti Satulin avustajana.

Stubb kirjoitti vuosina 2002–2003 Helsingin Sanomiin Minne menet, EU? -kolumnisarjaa. Lisäksi Stubb on ollut kolumnistina muun muassa Financial Timesissa, Dagens Industrissa ja Finnairin Blue Wings -matkustamolehdessä. Vuonna 2007 hän oli europarlamentaarikkona The Economist -lehden vieraileva bloggaaja.

Stubb on julkaissut useita kirjoja ja akateemisia artikkeleita.

Europarlamentaarikkona 2004–2008

Stubb lähti politiikkaan varsinaisesti vuoden 2004 alussa asettuessaan kokoomuksen europarlamenttiehdokkaaksi. Häntä pidettiin älykkäänä EU-asiantuntijana, ja useimmat puolueet olivat halunneet hänet ehdokkaakseen. Stubbin kerrotaan puntaroineen vakavissaan kokoomuksen ja RKP:n välillä, mutta silloinen edustakuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz sai houkuteltua hänet kokoomukseen.

Stubb valittiin Euroopan parlamenttiin kesäkuun 2004 europarlamenttivaaleissa, joissa hän sai toiseksi eniten ääniä (115 224) koko Suomessa.

Euroopan parlamentissa Stubbin luottamustoimia olivat perussopimusvaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan jäsenyys sekä sisämarkkinavaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan varajäsenyys.

Stubb esitti syyskuussa 2004 puolustusvoimien entistä komentajaa Gustav Hägglundia kokoomuksen ehdokkaaksi presidentinvaaleihin 2006. Stubb kehui Hägglundin kansainvälistä kokemusta, uraa puolustusvoimissa ja sitä, ettei "hän - toisin kuin jotkut Suomen poliittiset johtajat - ole jämähtänyt 60-luvun poliittisiin vallihautoihin". Lopulta Hägglund kieltäytyi ehdokkuudesta ja kokoomuksen ehdokkaaksi nousi Sauli Niinistö.

Marraskuussa 2004 Stubb oli allekirjoittajana brittiläisen Christopher Beazleyn, virolaisen Tunne Kelamin, latvialaisen Aldis Kušķiksen ja liettualaisen Vytautas Landsbergisin kirjoittamassa avoimessa kirjeessä, jossa kritisoitiin ankarasti Venäjän voitonpäivän juhlintaa samanaikaisesti Eurooppa-päivän kanssa. Kirjeen allekirjoittajat pitivät voitonpäivän juhlintaa "neuvostomiehityksen ja totalitaarisen kommunismin rikosten hyväksymisenä".

Lokakuussa 2007 Stubb kannatti EU:n lobbaussääntöjen tiukentamista ja suurempaa avoimuutta lobbaukseen. Hänen mielestään jokaisen lainsäädäntöhankkeen yhteyteen tulisi kirjata kaikki tahot, joita valmisteluprosessin aikana on kuultu.

Stubb sanoi Suomen Atlantti-Seuran tilaisuudessa lokakuussa 2007 Suomen ulkopolitiikan olevan murrosvaiheessa. Hänen mielestään vuoden 2006 presidentinvaalit, joissa Sauli Niinistö oli 48,2 % kannatuksellaan hävinnyt Tarja Halosen 51,8 % kannatukselle, olivat käännekohta ulkopoliittisessa keskustelussa ja Niinistön avauksilla oli tärkeä merkitys. Stubbin mukaan meneillään oli sukupolvenvaihdos niin tutkijakunnassa, virkamieskunnassa kuin puoluejohdoissakin. Nuorentuvilta vaikuttajilta Stubb odotti "vilkkaampaa, räikeämpää ja raikkaampaa keskustelua" ja esimerkiksi "Suomen Nato-suhteen perusteellista valaisemista."

Stubb ajoi vahvasti Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen hyväksymistä ja arvioi kesällä 2007 uuden perustuslaillisen sopimuksen olleen voitto Euroopalle.

Ulkoministerinä 2008–2011

 

 

Huhtikuussa 2008 ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva erosi tehtävästään tekstiviestikohun seurauksena. Ollessaan perheensä kanssa Levillä Kittilässä Stubb sai puhelun pääministeri Jyrki Kataiselta, joka kysyi, onko Stubb käytettävissä ulkoministerin tehtävään. Aikaa päättää oli 24 tuntia. Stubb suostui ja hänet nimitettiin 4. huhtikuuta 2008 ulkoministeriksi.

Syksyllä 2008 Stubb asetti ulkoministeriöön Suomen maabrändivaltuuskunnan, jonka johtoon tuli Jorma Ollila. Keskustan elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen kritisoivat Stubbin puuttuvan heidän toimialoihinsa.

Ulkoministerikaudellaan Stubb pyrki uudistamaan ulkoasiainhallintoa esimerkiksi keventämällä hallintoa, karsimalla edustustoverkostoa sekä hyödyntämällä Facebookin ja Twitterin kaltaista viestintätekniikkaa. Stubbin ehdotuksen mukaan erilaiset päällekkäiset rakenteet, kuten UM-edustustot, Finpro, Tekes ja Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit tuli pyrkiä kokoamaan saman katon alle niiden vaikuttavuuden maksimoimiseksi.

Stubb valitsi hieman ennen Kiviniemen hallituksen eroa diplomaattiavustajansa Päivi Pohjanheimon ulkoministeriön Eurooppa-osaston Keski-, Länsi- ja Etelä-Euroopan yksikön päälliköksi, mikä herätti keskustelua poliittisten virkanimityksien oikeutuksesta, sillä tehtävää haki myös kokeneempia henkilöitä. Stubbia arvosteltiin myös aikaisemmasta EU-sihteeristön apulaispäällikkö Jori Arvosen nimityksestä. Stubb puolustautui kertomalla, että hän oli yrittänyt tehdä ulkoministeriössä sukupolvenvaihdoksen. Stubb kommentoi, ettei hän käyttänyt nimityksissä kriteerinä pelkästään virkaikää, vaan ”katsoi koko palettia”. Teoksessaan Entä tähtein tällä puolen (2011) ulkoasiainneuvos Juhani Suomi kirjoittaa, että kokeneet virkamiehet suhtautuivat Stubbiin vähätellen ja jopa häpeillen.

Ulkoministerikaudellaan Stubb oli ETYJin puheenjohtaja. Georgian sodan tapahtumia Stubb analysoi maailmanpoliittisena käänteenä. Stubb pyysi Suomen suurlähettiläiltä analyysit Venäjästä ja maailman tapahtumista. Nimetön yhteenveto analyyseistä julkaistiin Helsingin Sanomissa. Analyyseistä paljastui, että suurlähettiläät pitivät tapahtumia kansainvälisen politiikan herätyskellona ja olivat yksimielisiä siitä, että yhteistyö vahvistuneen Venäjän kanssa perustuu yhteisiin etuihin, ei yhteisiin arvoihin kuten demokratiaan. Entinen ulkoministeri Pertti Paasio (SDP) arvosteli Stubbin toimintaa ”Helsingin Sanomien toimittajana”, ja professori Juhani Suomi arvosteli avoimuutta Suomen edun vastaisena. Myös Paavo Väyrynen haukkui Stubbin linjan.

Kun vuonna 2009 Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen Rimma Salonen oli kaapannut suomalaisen Anton-poikansa Venäjälle, Paavo Salonen lähti hakemaan poikaansa Suomeen ja Stubb tuki häntä toimissaan. Diplomaatti Simo Pietiläinen kuljetti Anton-pojan ja tämän isän diplomaattiautonsa takakontissa rajan yli Suomeen. Stubbin mukaan Salosella oli laillinen oikeus hakea poika Suomeen ja hän kävi asiasta ”kovan sananvaihdon” Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin kanssa. Stubb peräänkuulutti Venäjän liittymistä Haagin lapsikaappaussopimukseen. Hän ei halunnut arvioida konsulaatin työntekijän tekoa juridiselta kannalta. Suomi sai Venäjältä nootin, jossa syytettiin "avunannosta lapsikaappaukseen".

Ministerinä ollessaan Stubb oli mukana rauhaa edistävässä toiminnassa. Heinäkuussa 2010 hän kutsui Al-Jazeeran pääjohtajan ja presidentti Martti Ahtisaaren Suomi-areenaan keskustelemaan median roolista konfliktien ratkaisemisessa. Stubb vieraili Lähi-idässä lokakuussa 2010 ja keskusteli Lähi-idän konfliktista myös Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clintonin kanssa. Stubb ja Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt esittivät syksyllä 2010 Euroopan rauhaninstituutin perustamista. Stubb oli vuonna 2011 järjestämässä Ahtisaari-päiviä. Tapahtuman oli tarkoitus muodostua jokavuotiseksi globaaliksi rauhanneuvottelutapahtumaksi, jossa keskusteltaisiin ajankohtaisista kriiseistä ja koulutettaisiin suomalaisia kriisinhallinnan asiantuntijoita.

Stubbin kaudella ulkoministeriö julkaisi syksyllä 2009 ihmisoikeuspoliittisen selonteon. Tammikuussa 2011 Stubb ja EU:n ulkoministeri Catherine Ashton työskentelivät auttaakseen satoja pahoinpideltyjä ja vangittuja oppositioaktivisteja Valko-Venäjällä. Myöhemmin Stubb tapasi Valko-Venäjän oppositiojohtaja Vladimir Nekljajevin tyttären Eva Nekljajevan Helsingissä.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä 2011–2014

Stubb oli eduskuntavaaleissa ehdokkaana ensimmäistä kertaa vuonna 2011 ja tuli valituksi 41 768 äänellä. Hän oli puolueensa suurin ja koko maan toiseksi suurin ääniharava Timo Soinin jälkeen. Hänet nimitettiin Kataisen hallituksen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeriksi.

Stubbilla on ollut vaalirahoitusilmoituksen mukaan esimerkiksi vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa yli 100 000 euron vaalikampanja. Vuoden 2011 vaaleissa hän sai kampanjaansa eniten vaalirahoitusta kaikista ehdokkaista. Omaa rahaa hän ei kuitenkaan käyttänyt, vaan rahat tulivat erilaisina tukina. Vaalirahoitusta hänelle ovat antaneet muun muassa pankkiiri Björn Wahlroos sekä sijoittajat John Lindfors ja Mikko Laakkonen.

 

Ministerinä Stubb asetti Matti Alahuhdan vetämän työryhmän pohtimaan Suomen taloudellisten ulkosuhteiden kehittämistä. Työryhmän aloitteesta perustettiin Team Finland -verkosto edistämään Suomen asiaa maailmalla. Helmikuussa 2014 Stubb arvioi Team Finlandin vauhdittaneen Suomen vientiä muun muassa vienninedistämismatkojen kautta, mutta kehitettävää olisi yhä erityisesti Suomessa alueellisen yhteistyön tehostamisessa.

Tammikuussa 2014 Stubb nimettiin kokoomuksen ehdokkaaksi EU-vaaleihin 2014. Hän sai lähes 150 000 ääntä ja oli vaalien ääniharava.

Stubb asettui huhtikuussa 2014 tavoittelemaan kokoomuksen puheenjohtajan paikkaa Jyrki Kataisen väistyessä tehtävästä kesäkuun 2014 puoluekokouksessa. Stubbia asettui tukemaan kymmenen kokoomuksen eduskuntaryhmän kansanedustajaa, muiden muassa Leena Harkimo, Harri Jaskari, Raija Vahasalo ja Sinuhe Wallinheimo. Stubb voitti Lahden puoluekokouksessa ratkaisevalla toisella äänestyskierroksella Paula Risikon, ja hänet valittiin Kokoomuksen puheenjohtajaksi.

Pääministerinä 2014–2015

 

Stubbin hallitus aloitti 24. kesäkuuta 2014. Uusina ministereinä aloittivat ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Lenita Toivakka, sosiaali- ja terveysministerinä Laura Räty ja maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo. Paula Risikko siirtyi liikenne- ja kuntaministeriksi. Vihreiden erottua hallituksesta syyskuussa 2014 Stubb nimitti ympäristöministeriksi ensimmäisen kauden kansanedustaja Sanni Grahn-Laasosen.

Stubbin pääministerikaudella Suomen hallitus teki periaatepäätöksen ydinvoimalan rakentamisen sallimisesta Pyhäjoelle Venäjän valtion omistaman Rosatomin kanssa. Ratkaisua arvosteltiin, koska samaan aikaan Euroopan unioni oli asettanut Venäjälle talouspakotteita sen Ukrainaan kohdistamien sotatoimien vuoksi. Stubb piti kritiikkiä russofobisena. Vuonna 2022 Stubb myönsi, että venäläisen Rosatomin mukaan ottaminen ydinvoimalahankkeeseen oli virhe.

Pääministerin tehtävässä toimiessaan Stubb otti kantaa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.

Valtiovarainministerinä 2015–2016

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Stubb sai Juha Sipilän ja Timo Soinin jälkeen kolmanneksi eniten ääniä. Vaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousi Suomen Keskusta, minkä perusteella puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä sai hallitustunnustelijan tehtävän. Hallitusneuvottelut alkoivat 8. toukokuuta 2015 keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken. Puolueet julkaisivat hallitusohjelmansa 27. toukokuuta 2015 ja ilmoittivat Stubbin nousevan uuden hallituksen valtiovarainministeriksi. Kesäkuussa Stubb osallistui Bilderberg-ryhmän kokoukseen.

Ennen heinäkuussa 2015 Helsingissä järjestettävää Etyjin juhlakokousta selvisi, että kokoukseen kutsutun Venäjän 15 hengen delegaatiosta kuusi jäsentä (muun muassa Duuman puhemies Sergei Naryškin ja parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko) olivat EU:n pakotelistalla Krimin miehitykseen liittyen. Stubb vastusti ulkoministeri Timo Soinin kanssa tiukasti pakotelistalla olevien päästämistä Helsingin kokoukseen, vaikka pääministeri Sipilä ja presidentti Niinistö olivat koko venäläisdelegaation päästämisen kannalla. Lopulta TP-utvassa päätettiin kesäkuussa 2015, ettei pakotelistalla olevia päästettäisi kokoukseen. Protestiksi päätöksestä Venäjä jäi kokouksesta kokonaan pois. Venäläisdelegaattien pääsyn evääminen herätti myös kritiikkiä; muun muassa keskustan Sirkka-Liisa Anttila koki Naryškin "ottaneen päätöksen varsin henkilökohtaisesti" ja Vladimir Putinin tiedottaja Dmitri Peskov kertoi päätöksen "olleen törkeä". Duuman puhemies Naryškin kertoi vielä vuotta myöhemmin kesäkuussa 2016 odottavansa suomalaisilta anteeksipyyntöä.

 

Marraskuussa 2015 Stubb sanoi eduskunnan kyselytunnilla 90 prosentin hallintarekisteriä koskevista asiantuntijalausunnoista olevan myönteisiä, vaikka todellinen luku oli kymmenen prosenttia. Oikeuskanslerin mukaan Stubb ei tehnyt virhettä tahallaan ja virhe nopeatahtisessa keskustelussa pelkästä esitysluonnoksesta oli ymmärrettävää. Hallituspuolueet päättivät lopulta jättää hallintarekisterin pois arvopaperikeskusasetuksesta aikataulusyiden vuoksi.

Marraskuussa 2015 tapahtui Tampereen Koskikeskuksessa välikohtaus, jossa Kommunistisen nuorisoliiton entinen puheenjohtaja Simo Suominen heitti Stubbin kasvoille kolajuomaa. Ennen heittoa Stubbia oli nimitetty valehtelijaksi ja leikkaajaksi. Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi Suomisen 35 päiväsakkoon kunnianloukkauksesta ja lievästä vahingonteosta.

Maaliskuussa 2016 kokoomuksen kenttäjohto julkaisi kirjeen, jossa pyydettiin puheenjohtaja Stubbille työrauhaa. Ennen kirjeen julkaisemista oli huhuttu Stubbin mahdollisesti jättävän puheenjohtajuuden ennen kesän puoluekokousta. Kirjeen nähtiin ilmentävän kokoomuksen jakautuneisuutta ja tyytymättömyyttä puoluejohtoon. Stubb kertoi myöhemmin osallistuneensa kirjeen valmisteluun ja olleensa yhteydessä kirjeen allekirjoittajiin. Viikkoa myöhemmin kansanedustaja Elina Lepomäki (nyk. Valtonen) kertoi haastavansa Stubbin puheenjohtajakisassa. Myöhemmin myös sisäministerinä toiminut Petteri Orpo ilmoitti asettuvansa ehdolle. 11. kesäkuuta 2016 järjestetyssä Kokoomuksen puoluekokouksessa Stubb tuli toiseksi ja joutui luopumaan puheenjohtajuudesta. Hän ei halunnut jatkaa ministerinä Sipilän hallituksessa, vaikka hänelle tarjottiin ulkomaankauppa- ja kehitysministerin paikkaa. Hän kuitenkin jatkoi Kokoomuksen rivikansanedustajana.

Ministerikausien jälkeen

Stubb on pitänyt ministerikausiensa jälkeen puheita ja luentoja niin suomalaisten kuin kansainvälistenkin yritysten ja järjestöjen tilaisuuksissa. Hän perusti joulukuussa 2016 Alexander Stubb Global Oy -yrityksen, jonka kautta hän laskuttaa puhetilaisuuksien esiintymispalkkioita sekä kirjoituspalkkioita kolumneistaan. Ensimmäisellä tilikaudellaan yrityksen liikevaihto oli noin 86 000 euroa ja liikevoitto noin 60 000 euroa.

Jan Vapaavuoren noustua Helsingin pormestariksi Stubbista tuli kesällä 2017 hänen seuraajansa Euroopan investointipankin varapääjohtajana. Hänelle myönnettiin vapautus kansanedustajantyöstä 30. heinäkuuta 2017 alkaen. Stubbin tilalle eduskuntaan nousi Pia Kauma. Euroopan investointipankissa Stubb työskenteli tammikuuhun 2020 saakka.

Stubb aloitti marraskuussa 2017 Martti Ahtisaaren seuraajana konfliktinratkaisujärjestö Crisis Management Initiativen hallituksen puheenjohtajana. Stubbin omaelämäkertateos Alex ilmestyi 2017. Teos oli ehdolla Tieto-Finlandian saajaksi.

 

Stubb pyrki Euroopan kansanpuolueen kärkiehdokkaaksi valittaessa Euroopan komission puheenjohtajaa. EPP teki päätöksen kärkiehdokkaastaan Helsingin puoluekokouksessa 8. marraskuuta 2018. Stubb sai äänistä alle neljäsosan eikä tullut valituksi. Marraskuussa 2020 kysyttiin Stubbin halukkuudesta Helsingin pormestariksi, mutta sitä ei ollut, vaan hän tarjosi puolueensa kärkiehdokkaaksi Kirsi Pihaa.

Toukokuusta 2020 lähtien Stubb on työskennellyt Firenzessä sijaitsevan Yliopistollisen Eurooppa-instituutin (EUI) School of Transnational Governance -keskuksen johtajana ja professorina. Ukrainan sodan alettua hän on toiminut asiantuntijana lukuisissa kansainvälisissä medioissa ja kommentoinut sotaa muun muassa Suomen sekä Naton näkökulmasta. Haastatteluja hän on antanut muun muassa CNN:lle, BBC:lle ja Ruotsin sekä Ranskan televisioille.

Stubb on kirjoittanut professoriaikanaan maailmanpolitiikka-aiheista tietokirjaa, jonka työnimenä on The New World Disorder. Power in the 21st Century (suom. Uusi maailmanepäjärjestys. Valta 21. vuosisadalla). Kirja on määrä julkaista presidentinvaalien jälkeen vuonna 2024.

Presidentinvaali 2024

Stubbia pidettiin mahdollisena ehdokkaana vuoden 2024 presidentinvaaleissa. Vielä toukokuussa 2023 hän kertoi olevansa tyytyväinen senhetkiseen paikkaansa Yliopistollisessa Eurooppa-instituutissa, eikä hänellä ollut minkäänlaisia suunnitelmia lähteä sieltä mihinkään. Kesäkuussa 2023 Stubb kertoi olevansa valmis harkitsemaan ehdolle asettumista vakavasti, jos häntä ehdolle pyydettäisiin. Elokuussa 2023 kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo pyysi puoluehallituksen valtuutuksella Stubbia puolueen presidenttiehdokkaaksi ja Stubb suostui pyyntöön.

Stubb aloitti presidentinvaalikampanjansa kiertämällä Suomen 13 vaalipiiriä ja tapaamalla kokoomuksen kenttäväkeä sekä kansalaisia. Kiertue alkoi Kanta- ja Päijät-Hämeestä syyskuussa 2023 ja päättyi Pohjois-Karjalaan sekä Pohjois-Savoon lokakuussa 2023. Stubbin presidentinvaalikampanjan ajaksi on avattu ympäri Suomea Stubbila-kahviloita. Presidenttinä Stubb lupaa olla yhdistävä tekijä ja rakentaa avointa, turvallista sekä kansainvälistä Suomea. Hän lupaa mennä koko Suomen etu edellä, aina ja yhdessä.

Virallisesti Stubb nimettiin kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi 28. lokakuuta 2023 Espoon Dipoli-kongressikeskuksessa pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa. Puoluekokouksessa Stubbia kannatti presidentiksi myös muun muassa RKP:n entinen puheenjohtaja ja puolustusministeri Stefan Wallin.

Kokoomuksen ulkopuolella Stubbia tukivat erityisesti RKP:n poliitikot, jonka 10-henkisestä eduskuntaryhmästä viisi kansanedustajaa ilmoittivat kannattavansa Stubbia presidentiksi. Heihin kuuluivat muun muassa urheilu- ja nuorisoministeri Sandra Bergqvist, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Otto Andersson ja puolueen varapuheenjohtaja Henrik Wickström. Myös entinen europarlamentaarikko Henrik Lax ilmoitti kannattavansa Stubbia presidentiksi.

Stubb sai 28. tammikuuta 2024 presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella 27,2 prosenttia äänistä ja jatkoi toiselle kierrokselle vastaehdokkaanaan valitsijayhdistyksen Pekka Haavisto (vihr.), joka sai ensimmäisellä kierroksella 25,8 prosenttia äänistä. Stubb sai toisen kierroksen äänistä 51,6 prosenttia.

Ensimmäisen kierroksen ehdokkaista Sari Essayah asettui Stubbin tueksi. Lisäksi yli puoluerajojen muun muassa keskustan entiset pääministerit Juha Sipilä ja Anneli Jäätteenmäki, SDP:n Jani Kokko, vasemmistoliiton Merja Kyllönen sekä kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ja Peter Östman tukivat Stubbia presidentiksi toisella kierroksella. Lisäksi Stubbin tueksi ilmoittautuivat mm. entinen puolustusministeri Jussi Niinistö, ulkoasiainneuvos Alpo Rusi ja kirjailija Ilkka Remes.

Vaalirahoitus

Stubbin presidentinvaalikampanja oli vaalien kallein. Tammikuun 11. päivänä Stubbin kampanjan kokonaistavoitebudjetiksi ilmoitettiin noin 1,5 miljoonaa euroa. 22. tammikuuta 2024 julkaistussa ennakkoilmoituksessaan Stubbin kampanja ilmoitti keränneensä noin 1,9 miljoonan euron verran vaalirahoitusta. Kokoomus tuki Stubbin kampanjaa 500 000 eurolla. Yksityishenkilöiltä kampanja oli saanut noin 875 000 euron verran ja yrityksiltä noin 419 000 euron verran tukea. Toisen kierroksen ennakkoäänestyksen loppuun mennessä Stubbin vaalibudjetti nousi lähes 2,5 miljoonaan euroon.

Stubb sai vaalirahoitusta muun muassa Nordean ex-puheenjohtaja Björn Wahlroosilta ja Sanoman suuromistaja Rafaela Seppälältä 25 000 euroa kummaltakin, yritysjohtaja Sari Baldaufilta 10 000 euroa ja vuorineuvos Kari Jordanilta 10 000 euroa. Myös muun muassa Risto Siilasmaa, Ilpo Kokkila ja Anssi Vanjoki tukivat Stubbia yhtiöidensä kautta. Kampanjan suurin lahjoittaja oli Virta Health -yrityksen toimitusjohtaja ja yrittäjä Sami Inkinen, joka tuki kampanjaa 67 000 eurolla.

 

 

Stubb astui presidentin virkaan eduskunnassa 1. maaliskuuta 2024. Virkaanastujaispuheessaan hän puhui rauhan ja kansallisen yhtenäisyyden puolesta. Stubb sanoi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan lopettaneen kylmän sodan jälkeisen aikakauden ja Suomen turvallisuuspolitiikan perustuvan tänä päivänä realismiin sekä vahvan puolustuksen ylläpitämiseen osana liittokuntaa.

Ulkomaanmatkat

Pääartikkeli: Luettelo presidentti Stubbin ulkomaanmatkoista

Stubbin ensimmäinen ulkomaanmatka presidenttinä suuntautui 7. maaliskuuta 2024 Pohjois-Norjaan, jossa hän tutustui Naton Nordic Response -sotaharjoitukseen pääministeri Jonas Gahr Støren kanssa. Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa kutsui Stubbin heti virkaanastujaispäivänä ensimmäiselle viralliselle valtiovierailulleen Ruotsiin 23.–24. huhtikuuta.

Kotimaan matkat

Pääartikkeli: Luettelo presidentti Stubbin maakuntamatkoista

EU-politiikka

Stubb on sanonut olevansa ”EU-nörtti”. Hän on ajanut Euroopan unionin laajentumista ja integraation syventämistä. Vuonna 2009 Stubb kannatti Turkin EU-jäsenyyttä.. EU:n ulkoministerikokouksessa syyskuussa 2010 hän ilmaisi, että Turkki on vaikutusvaltaisempi toimija kuin mikään yksittäinen EU-maa tai koko Euroopan unioni yhteensä. Stubbin mukaan Turkki on tärkeä toimija Lähi-idässä, Irakissa, Iranissa ja muualla Aasiassa. Lisäksi sillä on vaikutusvaltaa alueilla kuten Länsi-Balkan ja Afrikan sarvi. Stubb kannatti Turkin EU-jäsenyysneuvottelujen jatkamista ja yhteistyön tiivistämistä Turkin kanssa näiden seikkojen perusteella. Syksyllä 2010 Stubb osallistui neuvotteluihin Serbian EU-jäsenhakemuksesta ja muut EU-johtajat päätyivät kannattamaan Stubbin ehdotusta. Ulkoministerinä Stubb osoitti tukensa myös Montenegron EU-jäsenyysprosessille. Stubbin mielestä pääministerin tärkein tehtävä on johtaa Suomen EU-politiikkaa.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Stubb on ollut pitkään avoimesti Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja. Kun hän asettui ehdolle eurovaaleihin 2004, hän sanoi Nato-jäsenyyden olevan Suomelle "pitkällä aikavälillä luonteva jatke." Ollessaan europarlamentaarikko hän kritisoi voimakkaasti Suomessa käytävää Natoon liittyvää ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua. Marraskuussa 2010 Stubb kieltäytyi kommentoimasta vuotaneita WikiLeaks-dokumentteja, joissa hänen poliittinen avustajansa Jori Arvonen kertoi Yhdysvaltain lähetystön poliittisen osaston päällikölle Natoon myönteisesti suhtautuvan kokoomuksen johtavan Suomessa galluppeja ja puolueen johdon näkevän johtavansa seuraavaa hallitusta ja vievän Suomen Naton jäseneksi.

Julkisuudessa Stubb on puolustanut maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta muun muassa Kokoomusnuorten kantoja vastaan. Vuoden 2014 linjapuheessaan hän korosti Suomen verkottuneisuutta muuhun maailmaan ja totesi, ettei sisä- ja ulkopolitiikkaa voi erottaa toisistaan.

Vuonna 2009 Gazan sodan yhteydessä Israelin armeija tuhosi Kirkon ulkomaanavun rahoittaman sairaalaklinikan. Haastattelussa Stubb vertasi klinikan tuhoamista matkapuhelimen varastamiseen ja totesi, että Kirkon ulkomaanapu haluaa vain markkinoida itseään ja nostaa brändiään vaatimalla tuhoamisen tutkintaa. Stubb pyysi pian kommenttiaan anteeksi ja sanoi vetävänsä sanansa takaisin.

Marraskuussa 2023 Stubb kannatti humanitääristä tulitaukoa ja rauhanneuvotteluiden aloittamista Israelin ja Palestiinan välillä. Samalla hän painotti tuomitsevansa Hamasin terroriteot ja kertoi, että "Hamas on saatava vastuuseen teoistaan ja järjestö on saatava käytännössä lakkautettua."

Vuoden 2024 presidenttikampanjansa aikana ja presidentiksi tultuaan Stubb on kuvaillut ulkopoliittista linjaansa arvopohjaiseksi realismiksi. Stubbin mukaan arvopohjainen realismi tarkoittaa, että Suomi pitää ulkopolitiikassaan kiinni arvoistaan, kuten demokratiasta, vapaudesta, oikeusvaltioista ja ihmisoikeuksista, mutta myös ylläpitää vahvaa puolustuskykyä ja tekee tarvittaessa yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, jotka eivät jaa näitä arvoja.

Venäjä

Vuonna 2008 Stubb kiirehti ulkoministerinä viisumivapautta Venäjän kanssa. Stubbin mielestä Suomen tulisi harkita uudelleen varovaista ja jarruttavaa suhtautumistaan Venäjän viisumivapauteen. Stubbin mielestä viisumivapaus ja vapaakauppa edistäisi myös Venäjän demokratian kehitystä. Stubbin mielestä Venäjä-suhdetta olisi ollut tarpeen modernisoida ja moitti uussuomettunutta ilmapiiriä, joka ei huomioi Venäjän radikaalia muutosta vuodesta 1991 vuoteen 2008. Stubb oli tuolloin huolissaan Venäjän oikeusvaltiokehityksestä, mutta piti maata Suomelle tärkeänä kauppakumppanina. Stubb jatkoi viisumivapauden esilläpitoa myös eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä 2013. Tuolloin hän kuvasi aiheen olevan hänelle ikuisuusaihe.

Pääministerinä toimiessaan Stubb kertoi Eduskunnan lähetekeskustelussa pitävänsä Fennovoiman ydinvoimahanketta täysin energiapoliittisena ratkaisuna. Stubb kertoi pitävänsä kansalaiskeskustelua Rosatomin roolista jopa russofobiana. Stubbin mukaan keskustelussa on yritetty luoda Venäjä-pelkoa energiapoliittiseen ratkaisuun. Lokakuussa 2009 Stubb ei myöskään pitänyt Nordstream-kaasuputkea ulko- ja turvallisuuspoliittisena kysymyksenä. Stubb piti hyvänä Venäjän ja Euroopan keskinäisen riippuvuuden kasvattamista.

Lokakuussa 2022 Stubb myönsi tehneensä aikoinaan neljä virhearviota Venäjän suhteen: venäläisten viisumivapauden ajaminen, Nordstream-hankkeen ulko- ja turvallisuuspoliittisten vaikutusten esille nostamatta jättämisen, Rosatomin mukaan ottamisen ydinvoimahankkeeseen ja NATO-jäsenyyden edistämättä jättämisen virassa ollessaan.

Kiina

Vuonna 2014 Stubb näki pääministerinä erityistä yhteistyöpotentiaalia Kiinan kanssa erityisesti cleantechissä ja energiatehokkuudessa. Stubbin mukaan Suomella ja Kiinalla oli tuolloin hyvät ja dynaamiset suhteet. Tammikuussa 2017 Stubb analysoi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja Kiinan presidentti Xi Jinpingin uudenvuodenpuheita Dagens Industrissa. Stubbin arvion mukaan edessä on vallansiirtymä, jossa Kiinasta tulee vapaakaupan, markkinatalouden ja globalisaation johtaja. Stubbin mukaan Xi Jinpingistä tuli Davosin Maailman talousfoorumissa ”sankari kaikille, jotka puhuvat globalisaation puolesta”. Vuonna 2012 Stubb sanoi, että politiikan jakolinja on nykyisin globalisteissa ja lokalisteissa. Vuonna 2010 ulkoministerinä toiminut Stubb ei halunnut kommentoida New York Timesin Wikileaks-aineiston perusteella tekemään uutisointia, jonka mukaan Kiina olisi painostanut Suomea olemaan ottamatta vastaan Guantanamon vankileiriltä vapautuneita uiguureja.

Yhdysvallat

 

Stubb on kannattanut vapaakauppa-alueen muodostamista Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välille. Stubb on pitänyt hyvänä, että vapaakauppasopimus johtaa yhä tiiviimpään Yhdysvaltain ja EU:n talouksien liittoon. Stubb on kertonut uskovansa, että on sitä parempi, mitä enemmän taloutta integroidaan ja mitä enemmän lisätään keskinäistä riippuvuutta. Stubb piti vuoden 2016 Brexitiä ja Donald Trumpin valintaa pahoina iskuina.

Syksyllä 2023 Stubb piti tärkeänä Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyön DCA-sopimuksen nopeaa edistämistä. Hän näkee kahdenvälisen sopimuksen olevan itsenäisen, uskottavan puolustuksen sekä Nato-jäsenyyden rinnalla tärkeimpiä turvallisuuden takaajia.

Arvopolitiikka

 

Stubb on kertonut olevansa liberaali. Vuonna 2005 hän tyrmäsi olevansa konservatiivi. Stubb totesi, ettei oikeistopuolueessa toimiminen tarkoita automaattisesti koti, uskonto ja isänmaa -arvomaailmaa. Vuonna 2014 Stubb kertoi vanhemmille, konservatiivisen linjan kokoomuslaisille pidetyssä Snellman-säätiön tilaisuudessa olevansa konservatiivi liberaalin vaatteissa. Tuolloin hän sanoi uskovansa vahvasti kotiin, uskontoon ja isänmaahan.

Stubb on sanonut olevansa feministi siinä mielessä, että kannattaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Hän on korostanut yksilönvapautta, ja hänen mielestään nyky-yhteiskunnan tulisi keskittyä "holhoamisen ja tasapäistämisen" sijasta tasa-arvoon. Stubbin mielestään hyvinvointia ei tuota valtio, vaan yksilöt ja yritykset

Stubb on ajanut vähemmistöjen oikeuksia. Euroopan parlamentissa hän oli seksuaalitasa-arvoverkoston (LGBT Intergroup) varapuheenjohtaja. Vuonna 2010 Stubb oli Helsinki Pride -tapahtuman suojelija. Hän kannatti myös sukupuolineutraalia avioliittolakia. Marraskuussa 2010 Stubb esiintyi TEDx Helsinki -tapahtumaa varten tehdyllä videolla, jossa rohkaistiin seksuaalisen suuntautumisensa kanssa painivia. Stubb on osallistunut vammaisten tukemiseen kansainvälisillä foorumeilla. Syksyllä 2010 Stubb ja suomalainen viittomakielinen rap-artisti Signmark ideoivat Silent Shout -tapahtuman, jolla kerättiin tukea viittomakielisille. Syyskuussa 2010 Stubb nimesi Signmarkin erityisedustajakseen, jonka tehtävänä oli tuoda esiin vammaisten ihmisoikeuksia kansainvälisillä foorumeilla.

Stubbin mielestä Suomen evankelis-luterilainen kirkko ottaa ulkomaanavun, diakonian ja hengellisen työn kautta yhteiskunnallista roolia. Hänen mukaan kirkolla on historiassa ollut arvoa hengellisenä kotina, kasvattajana ja kulttuurin lähteenä.

Muut kysymykset

Kielikysymyksissä Stubb on kannattanut kieltenopetuksen aloittamisiän aikaistamista ja ehdottanut englannin ja ruotsin kielten opiskelun aloittamista jo peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Hän on arvostellut pakkoruotsi-termiä ja toivonut aiheesta kiihkoilun sijaan avointa ja järkiperäistä keskustelua.

Stubbille kokoomuksen puheenjohtajavaalissa vuonna 2014 hävinnyt Jan Vapaavuori kirjoitti Puoliholtiton Suomi -kirjassaan keväällä 2016, kuinka "johtaviinkin posteihin pääsee aika ajoin kipuamaan myös patologisia narsisteja, joille politiikan sisällöllä ei koskaan ole muuta kuin välinearvoa heidän omalle julkisuuskuvalleen". Jotkut^selvennä tulkitsivat Vapaavuoren viitanneen Stubbiin.

Eduskunnan entinen talouspäällikkö Pertti J. Rosila (kok.) arvosteli Stubbia kesäkuussa 2019 ilmestyneessä Herrahissin vauhdissa -kirjassaan. Kirjassa Stubb-kritiikille oli omistettu kokonainen noin 50-sivuinen luku. Rosilan mukaan Stubb on suomalaisen politiikan vuosikymmenen suurin floppi, jolla oli "täysin epärealistiset luulot itsestään". Hänen mukaansa Stubbin osaamattomuus yhdistyi narsismiin. Osaamattomuus näkyi Rosilan mukaan siten, että pääministeriksi tultuaan vuonna 2014 Stubb oli täysin tietämätön Suomen sisäpolitiikasta. Rosila kritisoi myös Stubbin ministerivalintoja sekä johtamistapaa. Stubb nimesi eduskuntaryhmän keskuudessa arvostetun ministeri Jari Koskisen tilalle Petteri Orpon. Rosilan mukaan hän käyttäytyi epäkohteliaasti ja halveksuen niitä puolueen poliitikkoja kohtaan, joista hän ei arvellut hyötyvänsä. Rosilan mukaan Stubb kertoi Elina Lepomäelle (nyk. Valtonen) vuonna 2016, kun hän haastoi Stubbin puheenjohtajavaalissa, ettei tällä ole tulevaisuutta puolueessa.

Perhe-elämä

Stubb tapasi vuonna 1994 Bruggen College of Europessa opiskellessaan englantilaisen asianajajan Suzanne Innesin ja alkoi seurustella tämän kanssa. Stubb ja Suzanne Innes-Stubb menivät naimisiin vuonna 1998. Innes-Stubb on nykyisin Suomen ja Britannian kaksoiskansalainen. Parilla on kaksi aikuista lasta.

Stubb asui europarlamenttikautenaan Belgiassa Brysselin ulkopuolella sijaitsevassa Rixensartissa, kunnes muutti perheineen Espoon Tapiolaan loppuvuodesta 2008. Vuonna 2009 Stubb perheineen muutti Espoon Westendissä sijaitsevaan paritaloon.

Isku Stubbien kotiin 2015

Stubbin Westendin kotiin tehtiin yöllä elokuussa 2015 ilmakivääri-isku ja rikottiin talon ovia ja ikkunoita. Syyskuussa 2016 Espoon käräjäoikeus tuomitsi 22-vuotiaan helsinkiläismiehen kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä kotirauhan rikkomisesta, neljästä vahingonteosta ja varkaudesta, joista Stubbin kotiin tehtyyn iskuun liittyivät törkeä kotirauhan rikkominen ja yksi vahingonteko. Iskusta epäiltiin myös toista nuorta miestä, joka kuitenkin kuoli rikostutkinnan aikana.

Suku

Stubbin isä on jääkiekkovaikuttaja Göran Stubb ja äiti perheen yrityksessä sekä kotiäitinä työskennellyt Christel Stubb (1943–2008). Hänen perhetaustansa on kaksikielinen: isä on ruotsinkielinen ja äiti suomenkielinen. Stubbilla on pikkuveli.

Isänsä puolelta Stubbin suku on lähtöisin Pohjanmaan Ähtävältä, joka on nykyään osa Pedersören kuntaa. Stubb (sanasta stubbe, suom. 'kanto') oli sukunimi, joka annettiin nimettömille torppareille. Stubbin isoisän isoisän isä Jukka Stubb (s. 1838) muutti Ähtävältä Riihimäelle, jossa hän työskenteli rautateillä. Stubbin isän puolen isovanhemmat Volmar Stubb ja Marita Breitenstein syntyivät Viipurissa. Myös Stubbin isä Göran Stubb syntyi Viipurissa.

Äitinsä puolelta Stubb kuuluu Satakunnan Kokemäeltä lähtöisin olevaan Setälän sukuun, jonka tunnetuin jäsen on 1800–1900-lukujen vaihteen molemmin puolin vaikuttanut kansanedustaja, ministeri ja kielentutkija E. N. Setälä. Stubbin isoisä Kai Setälä varttui Lieksassa kolmen veljensä kanssa. Suomen kielen asemaan merkittävästi vaikuttanut Johan Vilhelm Snellman on Stubbille sukua suorassa linjassa äidin puolelta.

Kielitaito

Stubbin äidinkielet ovat suomi ja ruotsi. Lisäksi hän puhuu englantia, ranskaa, saksaa ja italiaa.

Urheilu ja harrastukset

 

Stubb on aktiivinen kuntourheilija ja osallistuu säännöllisesti maratoneihin ja triathloneihin. Hänen maratonennätyksensä on 3.08.26.

Stubb pelasi nuorena jääkiekkoa HIFK:ssa B-junioreihin asti. Hän kannattaa edelleen HIFK:ta ja käy toisinaan katsomassa seuran otteluita. Golfissa hänellä on PM- ja EM-edustuksia maajoukkueessa vuosina 1986–1990.

Uskonto

Stubb kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja hänen kotiseurakuntansa on Espoon ruotsalainen seurakunta. Stubb on kertonut saaneensa suomalaisen perinnekristillisen kasvatuksen ja että kristinusko ja sen perinteet ovat vahva osa hänen identiteettiään.

Stubb on tehnyt oman versionsa kristillisestä kolmiyhteisestä Jumala-käsityksestä; hänen kolmiyhteisyyden keskiössä ovat mielen, kehon ja sielun tasapaino. Stubbin mukaan tämä kolminaisuus tuo hänelle henkilökohtaisesti merkitystä elämässä. Stubb pitää uskontoa yksityisasiana, mutta on kertonut rukoilevansa toisinaan.

Stubb kertoi ennen presidentinvaaleja jatkavansa presidentin uudenvuodenpuheessa perinnettä Jumalan siunauksen toivottamisesta, mikäli tulee valituksi presidentiksi.

Ritarikunnat

•   Serafiimiritarikunnan ritari (Ruotsi, 2024)
•   Vapaudenristin ritarikunta (Suomi, 2024, suurmestari)
•   Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (Suomi, 2024, suurmestari)
•   Suomen Leijonan ritarikunta (Suomi, 2024, suurmestari)
•   Kunnialegioona (Ranska, 2018)
•   Marianmaan ristin ritarikunta (Viro, 2014)
•   Italian tasavallan ansioritarikunta (Italia, 2008)

Palkinnot

• Positiivarien ja Nuorkauppakamarin Vuoden positiivisin suomalainen -palkinto (2009)
• Maailman talousfoorumin Nuori globaali johtaja -tunnustus (2009)
• Schwarzkopf-säätiön Europa-palkinto nuorten eurooppalaistan arvostamalle poliitikolle (2009)
• WWF:n Itämeri-palkinto johtajuudesta Itämeren suojelussa (2009)

Kunniatohtorinarvot

• Kauppatieteiden kunniatohtori, Lappeenrannan teknillinen yliopisto (2012)
• Filosofian kunniatohtori, Furman University (2017)

• Amsterdamin sopimus. Kohti kansalaisten Eurooppaa. Helsinki: Euroopan komission Suomen edustusto, 1997.
• Kosonen, Eikka & Kaila, Heidi & Stubb, Alexander: Mitä sisältää Amsterdamin sopimus?. Helsinki: Ulkoasiainministeriö, Eurooppa-tiedotus, 1997. ISBN 951-724-170-4.
• Negotiating Flexibility in the European Union. Amsterdam, Nice and Beyond. Basingstoke: Palgrave, 2002. ISBN 0-333-94830-0.
• Bomberg, Elizabeth & Stubb, Alexander (toim.): The European Union. How Does it Work?. Oxford: Oxford University Press, 2003. ISBN 0-19-924766-8.
• Minne menet EU?. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2931-4.
• Hautala, Heidi & Rehn, Olli & Rosas, Allan & Stubb, Alexander: Minun Eurooppani. Neljä visiota Euroopan unionin tulevaisuudesta. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2366-9.
• EU 2005. Hikinen vuosi. Osa kirjoituksista julkaistu aiemmin eri lehdissä. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32330-6.
• Hymyile, olet EU:ssa! Europarlamentaarikon päiväkirja. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30340-2.
• (toim.): Marginaalista ytimeen. Suomi Euroopan unionissa 1989–2003. Osa kirjoituksista julkaistu aiemmin eri lehdissä. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-31-2961-6.
• Alaston totuus ja muita kirjoituksia suomalaisista ja eurooppalaisista. The Naked Truth and Other Stories about Finns and Europeans. Kolumnit julkaistu aiemmin Blue Wings -lehdessä vuosina 2005–2009. Suomentanut Tero Valkonen. Kääntökirja. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35175-8.
• Ei, herra ministeri. Ulkoministerin ensimmäinen vuosi. Toimittanut Anu-Elina Lehti. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35514-5.
• Stubb, Alexander & Järvimäki, Ilkka: Miehen treenikirja. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23673-3.
• Stubb, Alexander & Hämäläinen, Karo: Alex. Otava, 2017. ISBN 978-951-1-31393-9.

•   Sitaatteja aiheesta Alexander Stubb Wikisitaateissa

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alexander Stubb Wiki Commonsissa

• Alexander Stubbin kotisivu.
• Alexander Stubb Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Alexander Stubb Euroopan parlamentti.
• Alexander Stubb European University Instituten sivuilla. (englanniksi)

Some:

• Facebook
• Instagram
• Twitter