Seksuaalinen Suuntautuminen: Seksuaalisen kiinnostuksen pysyvä kohdistuminen

Seksuaaliset suuntautumiset määritellään suhteessa ihmisen omaan sukupuoleen. Heteroseksuaalisuus tarkoittaa yksilön tuntemaa vetoa vastakkaiseen sukupuoleen. Biseksuaalisuus tarkoittaa vetoa kummankin sukupuolen edustajiin. Homoseksuaalisuus tarkoittaa vetoa omaan sukupuoleen. Joskus myös aseksuaalisuutta pidetään yhtenä seksuaalisen suuntautumisen muotona, mutta tästä käsityksestä ei ole yksimielisyyttä.

Jos halutaan viitata sosiaaliseen sukupuoleen tai sukupuoli-identiteetteihin, joita on enemmän kuin kaksi, voidaan puhua myös panseksuaalisuudesta, jossa henkilö tuntee vetoa kaikkiin sukupuoliin. Lisäksi esimerkiksi Seta määrittelee myös biseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden sukupuoli-identiteetin näkökulmasta, jolloin biseksuaalisuus ja panseksuaalisuus ovat päällekkäisiä.

Seksuaaliseen suuntautumiseen suhtautuminen on historian saatossa vaihdellut, kulttuurista riippuen. Stålströmin (1998) mukaan historiallinen tutkimus jakaa länsimaisen perinteen kahteen osaan: helleenis-roomalaiseen ja juutalais-kristilliseen. Edellinen piti homoseksuaalisuutta osana arkipäivää, jälkimmäinen suhtautuu siihen tuomitsevasti. Myös esimerkiksi lääketieteen, psykologian ja psykiatrian alueilla, ei-heteroseksuaalisuuteen suhtautuminen on vaihdellut, synti- ja rikosleimasta aina sairausleimaan asti. Tieteellinen tutkimus ja yhteiskuntakriittiset liikkeet ovat vaikuttaneet sairausleiman poistamiseen eri puolilla maailmaa. Muun muassa Suomessa sekä miesten että naisten homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu vuoteen 1971 asti. Sairausluokituksesta homoseksuaalisuus poistui Yhdysvalloissa vuonna 1974 ja Suomessa 1981. Suomessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia pyrkii edistämään Seta ry

Vuonna 2016 britannialaisessa kyselytutkimuksessa yli kaksi kolmasosaa HLB-henkilöiksi identifioituvista oli sinkkuja, koskaan naimattomia tai rekisteröidyssä parisuhteessa. 3,3 prosenttia 18-24-vuotiaista sanoi olevansa HLB-henkilöitä ja yli 65-vuotiaista 0,6 prosenttia.

Yleisesti seksuaalista suuntautumista pidetään erillään seksuaalisesta käyttäytymisestä, eli on vallalla käsitys, että ihmisen seksuaalisia haluja eivät määrää niinkään teot, vaan joko synnynnäiset tai ympäristön aikaansaamat mieltymykset. Seksuaalisen suuntautumisen syntytavasta ihmisyksilössä ei ole varmaa tietoa, vaikkakin biologiset selitysmallit ovat asiantuntijoiden keskuudessa suosituimpia , kohdistuen perinnöllisiin sekä alkuraskauden aikaisiin tekijöihin, tai molempiin . Varmaa sen sijaan on, että seksuaalinen suuntautuminen ei ole valinta. Ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on jatkumo, vaihdellen yksinomaan heteroseksuaalisesta kiintymyksestä yksinomaan homoseksuaaliseen kiintymykseen ja kaikkeen niiden väliltä .

Biologiset selitykset

Tutkimusten kautta on löydetty useita biologisia tekijöitä, joilla voi olla yhteys seksuaalisen suuntautumisen kehittymiseen. Näitä ovat muun muassa geenit, sikiöaikaisten hormonien vaikutus, sekä aivorakenteen muutokset. Ainuttakaan yksittäistä määräävää tekijää ei ole löytynyt, ja tältä osin tutkimus jatkuu edelleen.

Vaikka tutkijat yleisesti ajattelevat että seksuaalinen suuntautuminen ei ole yhden tekijän aikaansaama, vaan geenien, hormonaalisten sekä ympäristötekijöiden yhteisvaikutusta, he kuitenkin tukevat biologista mallia seksuaalisen suuntautumisen synnylle.

Biologiset selitykset saavat tukea erilaisista sairauksista. Yksi sellainen on androgeeni-insensitiivisyyssyndrooma, jonka täydessä muodossa biologisen XY-miehen kehon kudokset ovat täysin immuuneja androgeeneille eli miehistäville hormoneille. Nämä CAIS-naiset eivät kuitenkaan ole yksinomaan miehistä kiinnostuneita, vaan ilmoittavat taajemmin XX-naisista poikkeavia seksuaalisia suuntautumisia.

Toinen tutkijoita kiinnostava sairaus on kongenitaalinen adrenaalihyperplasia (CAH), jossa lisämunuaisen kuorikerros tuottaa liikamäärän androgeeneja. CAH-naisilla on suuremmalla todennäköisyydellä ei-heteroseksuaalinen suuntautuminen.

Perinnölliset tekijät

Homomiehen veli on homoseksuaali yhdeksän prosentin todennäköisyydellä, ja vastaava pätee myös lesbonaisten siskoihin. Tämä on enemmän kuin keskivertoväestössä. Tämä havainto ja myös kaksostutkimukset viittaavat perintötekijöiden osittaiseen merkitykseen homoseksuaalisuuden säätelyssä. Tutkimuksissa on havaittu homoseksuaalisuuden perinnöllisyyden olevan satojen geenien pienten yksittäisvaikutusten summa. Miehillä ja naisilla ne ovat sitä paitsi suurelta osin eri geenejä.

Hormonaaliset tekijät

Sikiöajan hormoneilla saattaa olla joko ensisijainen vaikutus aikuisen seksuaalisen suuntautumisen kehittymiseen, tai yhteisvaikutus geenien tai ympäristötekijöiden kanssa. Vuonna 2010 julkaistu Garcia-Falguerasin ja Swaabin tutkimus toteaa, että kohdunsisäinen altistuminen hormoneille on määräävä kriteeri. Yleinen epäilys on, että raskausaikainen matala androgeenialtistus johtaa miehistä kiinnostuneisuuteen (androfilia) ja korkea androgeenialtistus naisista kiinnostuneisuuteen (gynefilia).

Synnytyksen jälkeiset korkeat androgeenitasot saattavat johtaa enemmän biseksuaaliseen kuin homoseksuaaliseen suuntautumiseen. Monissa tutkimuksissa on todettu sikiöaikaisten androgeenien vaikutukset seksuaaliseen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen muun muassa rhesus-apinoilla tehtyjen tutkimusten perusteella.

Tieteellisen katsauksen (2023) mukaan yli 90 % orientaatiosta olisi hormonien määräämää. Tämä johtuu siitä, että kohdussa sukupuolihormonit määrittävät aivojen kehityksen. Esimerkiksi munasarjojen monirakkulaoireyhtymä on yleisempää ei-heteronaisilla (p < 0.0001) ja estrogeeni näyttäisi lisäävän kiinnostusta miehiin. Sen sijaan eri miesryhmillä saattaa olla homoseksuaalisuuteen ohjaavia eri mekanismeja. Sosialisaatiolla voi olla vaikutusta, mutta se on lähes mitätöntä yksilöille, jotka ovat varhain altistuneet miestyypillisesti androgeeneille.

Poikalasten syntymäjärjestys

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on huomattu, että mitä useamman pojan äiti on synnyttänyt, sitä todennäköisemmin pojasta tulee homoseksuaali. Vasenkätisyys näyttää mitätöivän tämän vaikutuksen.

Tätä Ray Blanchardin teoriaa poikien syntymäjärjestyksestä tukee todistusaineisto sen sikiöaikaisesta synnystä, vaikkakaan toistaiseksi tarkkaa todistetta sen syntymekanismista ei ole. Tutkimus kuitenkin ehdottaa immunologista alkuperää, mikä aiheutuisi äidin immuunireaktiosta tiettyyn ainesosaan pojan sikiökehityksessä raskauden aikana, mistä tulee todennäköisempi reaktio aina kun poikia syntyy lisää. Tämän immuunireaktion seurauksena muutoksia myöhemmin syntyneiden poikien sikiöaikaisessa kehityksessä ajatellaan tapahtuvan. Tämä prosessi alkaisi silloin, kun äidin immuunijärjestelmä synnyttäisi vasta-aineita, jotka kulkeutuisivat kohtuun, ja siellä aiheuttaisivat muutoksia sikiön aivorakenteeseen, aiheuttaen kiinnostuksen pojassa myöhemmin enemmän miehiin kuin naisiin.

Psykologiset teoriat

Mitään merkittäviä todisteita ei ole, jotka viittaisivat siihen että esimerkiksi kasvatuksella, tai lapsuudenaikaisilla kokemuksilla olisi merkitystä seksuaalisen suuntautumisen syntymisessä . Myös monet psykologian ja psykiatrian asiantuntijaorganisaatiot ovat todenneet, että yhtä syytä seksuaaliselle suuntautumiselle ei voida löytää, vaan kyse on monimutkaisesta ilmiöstä, johon vaikuttavat sekä biologiset että ympäristötekijät . Muun muassa American Psychiatric Association on todennut, että aiemmin ei-heteroseksuaalisuuden syynä pidettiin huonoa perhedynamiikkaa tai häiriöitynyttä psykologista kehitystä, mutta tällaiset aiemmat käsitykset pohjautuivat väärään tietoon ja ennakkoluuloihin.

Empiirinen tutkimus ei myöskään tue esimerkiksi uskomuksia homoseksuaalisuudesta psykopatologiana.

Perinteinen kaksinapainen näkemys seksuaalisesta suuntautumisesta perustuu pääasiassa Alfred Kinseyn ja kumppaneiden 1953 tekemille tutkimuksille, ja heidän kehittämälleen Kinseyn asteikolle (The Kinsey Heterosexual-Homosexual Scale, KHHS), jonka reunaehtoina ovat 100-prosenttinen heteroseksuaalisuus ja 100-prosenttinen homoseksuaalisuus. Yksilö sijoittuu johonkin kohtaan tällä asteikolla.

Vuonna 1980 Klein laajensi seksuaalisen orientaation käsitettä ja kehitti uuden asteikon (Klein Sexual Orientation Grid, KSOG). Laajennetussa tulkinnassa seksuaalisen orientaation katsotaan koostuvan seitsemästä eri osa-alueesta:

1. Seksuaalinen käyttäytyminen, eli kenen kanssa yksilö harrastaa seksiä.
2. Emotionaalinen suuntautuminen, eli kenestä hän pitää ja ketä rakastaa.
3. Seksuaaliset fantasiat, eli kenestä yksilö unelmoi.
4. Seksuaalinen mielenkiinto, eli kehen mielenkiinto kohdistuu.
5. Sosiaalinen suuntaus, eli kenen kanssa yksilö muodostaa parin.
6. Elämäntapa, sosiaalinen maailma ja yhteisö, eli missä ja kenen kanssa hän käyttää aikaansa.
7. Oma identiteetti, eli miten hän itse kokee oman suuntautumisensa.

Jokainen seitsemästä kohdasta pisteytetään asteikolla 1-7, jossa 1 merkitsee vain vastakkaisen sukupuolen kanssa ja 7 vain saman sukupuolen kanssa.

Kleinin asteikon korvaavaksi asteikoksi on kehitetty myös niin sanottu SASO-asteikko (Sell Assessment of Sexual Orientation), jossa on 12 kysymystä: 6 kysymystä arvioi seksuaalista kiinnostusta, 4 arvioi seksuaalista käyttäytymistä, ja 2 arvioi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvää identiteettiä

Seksuaaliseen suuntautumisen arviointi ja määrittely ei ole ongelmatonta, sillä on vaikeaa määritellä yksilön seksuaalista suuntautumista arviointiasteikolla, koska seksuaalisen suuntautumisen määritelmä ei ole yksiselitteinen. Yleisesti ottaen, siihen sisältyy kolme aluetta, jotka otetaan arvioinnissa mukaan: seksuaalinen viehtymys, seksuaalinen käyttäyminen, sekä seksuaalinen identiteetti. Kuitenkaan selvää yhteyttä esimerkiksi henkilön itse määrittelemän seksuaalisen identiteetin, sekä homo- ja heteroseksuaalisen käyttäytymisen määrällä ja niitten vaihtelulla ei ole.

• Luettelo seksuaalisista suuntautumisista
• Seksuaalinen tasa-arvo
  • Heteronormatiivisuus
  • Heteroseksismi
• Romanttinen suuntautuminen
• Seksuaalinen joustavuus

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seksuaalinen suuntautuminen.

• Scientific American: Beware Bogus Theories of Sexual Orientation (englanniksi)
• Minireview: Hormones and human sexual orientation (englanniksi)