Annie Ernaux (s.
Duchesne, s. 1. syyskuuta 1940) on ranskalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2022.
Annie Ernaux | |
---|---|
Ernaux toukokuussa vuonna 2017. | |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1. syyskuuta 1940 |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | ranska |
Pääteokset | Vuodet (Années, 2021) |
Palkinnot | |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
Ernaux varttui Normandiassa Yvetot'ssa työväenluokkaisessa perheessä. Myöhemmin hänen vanhempansa omistivat kahvilan ja ruokakaupan. Ernaux opiskeli Rouenin ja Bordeaux'n yliopistoissa kasvatustieteitä ja nykykirjallisuutta ja jatkoi opintoja jonkin aikaa Marivaux’ssa.
Opintojen jälkeen 1970-luvulla Ernaux opetti Bonneville Lycéessa, Éviren yliopistossa Annecy-le-Vieux’ssa ja Pontoisessa ja työskenteli myöhemmin Kansallisen etäopetuksen keskuksessa (’Center national d’enseignement à distance-CNED’).
Ernaux'n ensimmäinen teos oli omaelämäkerrallinen romaani Les Armoires vides (1974). Toisesta omaelämäkerrallisesta teoksestaan La Place (’Miehen paikka’, 1984) hän sai Renaudot-palkinnon. La Place kertoo Ernaux'n isäsuhteesta, hänen lapsuuskokemuksistaan pienessä ranskalaiskaupungissa ja aikuistumisesta.
Ernaux valitsi teoksissaan jo varhain omaelämäkerrallisen tyylin, jossa hän yhdistää yksilöllisiä kokemuksia yhteiskunnallisiin ja historiallisiin tapahtumiin. Hän on todennut saaneensa vaikutteita sosiologi Pierre Bourdieu’lta ja puhuu kirjoittamisensa yhteydessä sosiologisesta katseesta. Kirjailija on sanonut tyylinsä sijoittuvan kirjallisuuden, historian ja sosiologian väliin (’in-between’).
»Tällä tarkoitan sitä, että pyrin tekemään 'elettyä' kokemusta tarkan konkreettiseksi luopumatta kirjallisuuden erityisyydestä, vaatimuksesta kirjoittaa hyvin, ehdottomasta sitoutumisesta aiheeseen. Tämä tarkoittaa tietysti myös sitä, ettei kuulu mihinkään tiettyyn genreen, olipa kyseessä romaani tai omaelämäkerta.»
Teoksissaan Ernaux on kartoittanut muun muassa vanhempiensa sosiaalista etenemistä, nuoruuttaan, avioliittoaan, intohimoista ihmissuhdettaan, aborttiaan, Alzheimerin tautia, äitinsä kuolemaa ja rintasyöpää.
Ernaux'n vuonna 2008 ilmestynyt muistelmateos Les Années (Vuodet, 2021) oli arvostelumenestys, ja sitä pidetään hänen pääteoksenaan. Kirja kertoo Ranskan yhteiskunnasta toisen maailmansodan lopusta 2000-luvun alkuun. Vuodet-teoksessa Ernaux etääntyy aiemmin tunnusomaisesta autofiktiivisestä tyylistään, jota hän kutsuu autososiobiografiaksi, kohti sosiologista näkökulmaa. Ville Hänninen kirjoittaa kritiikissään Parnassossa, että vaikka Ernaux käyttää vaarallista me-muotoa, painotus on silti subjektiivinen ja muistot esimerkiksi 1960-luvusta ovat hyvin erilaisia kuin suomalaisilla. Vuodet sai vuonna 2008 Académie françaisen François Mauriac -palkinnon, 2008 Marguerite Duras -palkinnon.
Ernaux on inspiroinut tyylillään uudemman polven ranskalaiskirjailija Édouard Louis’ta. ”Minulle se oli kuin räjähdys”, Louis kertoi ensimmäisestä kohtaamisestaan Ernaux'n teosten kanssa. Ernaux oli saanut Louis’n ”ymmärtämään, kuinka kumouksellinen omaelämäkerta voi olla”.
This article uses material from the Wikipedia Suomi article Annie Ernaux, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses.
®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.