Slovakki: Slaavilainen kieli

Se on erittäin läheistä sukua tšekille, ja muita sukukieliä ovat mm. puola ja sorbi. Slovakin ja tšekin kielten puhujat kykenevät yleensä ymmärtämään toisiaan vaivatta, mihin vaikutti aikanaan erityisesti Tšekkoslovakian valtio, jossa ihmiset puhuivat aina omaa kieltään ja tulivat ymmärretyiksi. Nuorimmille sukupolville, jotka eivät ole kokeneet yhteistä Tšekkoslovakian aikaa, naapurikielen ymmärtäminen saattaa olla hieman hankalampaa. Tästä huolimatta kahden kielen voidaan katsoa kuuluvan saman kielen murrejatkumoon.

Slovakki
Oma nimi	slovenčina, slovenský jazyk
Tiedot
Alue	Slovakia Tšekki
Virallinen kieli	Slovakia  Vojvodina Euroopan unioni
Puhujia	5,6 miljoonaa
Sija	ei sadan suurimman joukossa
Kirjaimisto	latinalainen
Kielenhuolto	Slovakian tiedeakatemia
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	slaavilaiset kielet länsislaavilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	sk
ISO 639-2	slo (T), slk (B)
ISO 639-3	slk
Ohje
Infobox OK

Kielenhuollosta vastaa Slovakian tiedeakatemian alainen Ľ. Štúrin kielitieteellinen instituutti.

Jyväskylän yliopisto on ollut 1970-luvun lopulta lähtien ainoa pohjoismainen yliopisto, jossa on voinut opiskella slovakkia.

Yhteensä slovakilla arvioidaan olevan 5,6 miljoonaa puhujaa, joita löytyy Slovakian lisäksi myös Tšekistä, Unkarista, Ukrainasta, Serbiasta, Romaniasta ja Puolasta. Slovakian väestöstä 78,6 % puhuu slovakkia äidinkielenään.

Tšekkoslovakian jakaannuttua vuonna 1993 Slovakiaksi ja Tšekiksi slovakista tuli Slovakian ainoa virallinen kieli.

Vuonna 2009 Slovakian parlamentti sääti lain, jonka mukaan "epäsopivasta" slovakin kielen käytöstä voidaan langettaa 5000 euron sakot. Laki tosin salli vähemmistökielten käytön esim. terveyspalveluiden asiakaskohtaamisissa, mikäli alueella on riittävän suuri vähemmistökielen puhujumäärä. Kaksikieliset kyltit ovat myös edelleen sallittuja, mutta slovakinkielinen teksti tulee olla suurempi.

Slaavit saapuivat Karpaattien altaaseen ja nykyisen Slovakian alueelle noin vuonna 500. Unkarilaisten maahantulon jälkeen slovakkien yhteys eteläslaaveihin ja tšekkeihin katkesi, ja slovakin kieli alkoi eriytyä. Yhteydet tšekkiin jatkuivat ja vahvistuivat kuitenkin Prahan yliopiston perustamisen jälkeen (1348). Tšekkiläisellä Králicen raamatulla (1593) oli suuri merkitys, sillä protestantit käyttivät sitä Raamattunaan.

Ensimmäiset maininnat slovakin kielen varhaismuodoista ovat peräisin latinankielisistä lähteistä 1000-luvulta. Tšekinkieliset maininnat slovakista ovat keskiajalta. 1600-luvulla katolilaiset alkoivat ottaa kieltä käyttöön virsikirjoissa ja muissa kirkollisissa teksteissä Trnavan yliopiston myötävaikutuksesta.

Anton Bernolák ja Ľudovít Štúr alkoivat kehittää slovakin kirjakieltä 1700-luvun loppupuolella. Bernolák kehitti ensimmäisen slovakin kirjakielen länsislovakin murteiden pohjalta, mutta yritys epäonnistui.

Ensimmäinen slovakin kielen kieliopin julkaisi Martin Hattala vuonna 1852. Tämä nousi nopeasti valtavaan suosioon ja sitä käytettiin standardikielen pohjana. Raamattu käännettiin ensimmäisen kerran kokonaan slovakiksi vuonna 1829.

Samo Czambel julkaisi 1902 slovakin kielen oikeinkirjoitusoppaan, joka on käytännössä voimassa nykyäänkin.

Tšekkoslovakian valtion muodostamisen jälkeen (1918) slovakki altistui vahvalle tšekkivaikutukselle. Sotien välisenä aikana korostettiin kielten samankaltaisuutta, ja ”tšekkoslovakin” kielen käsite yleistyi jälleen. Tšekkiläistäminen päättyi vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Päämurteita on kolme: länsi-, keski ja itäslovakki. Tšekin puhujat pystyvät ymmärtämään läntisiä ja keskisiä murteita helpohkosti. Kirjoitetun ja puhutun kielen ero ei ole niin suuri kuin tšekissä. Kirjakieli perustuu etupäässä keskislovakialaisiin murteisiin. Näistä ovat peräisin slovakin kirjakielen niin sanottu synkooppilaki, joka ei salli kahta pitkää vokaalia (diftongit lasketaan pitkiksi vokaaleiksi) peräkkäisissä tavuissa, sekä ä-kirjain, jota ei esiinny missään muussa slaavilaisessa kielessä. Länsislovakialaisten murteiden vokaalijärjestelmä muistuttaa paljon tšekkiä: "valkoinen" on sekä tšekiksi että länsislovakiksi bílý, mutta slovakin kirjakielellä biely. Itäslovakialaisissa murteissa puolestaan ei ole lyhyiden ja pitkien vokaalien eroa lainkaan.

Erot tšekin ja slovakin välillä ovat verrattavissa ruotsin ja norjan tai bulgarian ja makedonian välisiin eroihin. Näin ollen kahden eri kielen puhujat kykenevät ymmärtämään toisiaan vähäisellä vaivannäöllä. Slovakian puhujat ymmärtävät hieman paremmin tšekkiä kuin päinvastoin. Ulkomailta tulevat, esim. englanninkieliset, elokuvat dupataan usein tšekiksi ja esitetään tällä kielellä myös Slovakiassa. Yksi syy tähän on se, että Tšekissä on kaksi kertaa enemmän ihmisiä, jolloinka tšekinkieliset markkinat ovat houkuttelevammat. Samettivallankumouksen jälkeen syntyneet tšekkiläiset ja slovakit puhuvat myös yhä enenevässä määrin englantia keskenään.

Tšekkiläisissä yliopistoissa opiskelee arviolta 21 000 slovakin puhujaa, jotka saavat kirjoittaa lopputyönsä slovakiksi. Slovakinkieliset opettajat saavat myös käyttää slovakkia Tšekin yliopistoissa.

Eroja tšekin- ja slovakinkielisten fraasien välillä:

Slovakkia on toisinaan kutsuttu myös "slaavien esperantoksi", koska sen keskenäinen ymmärrettävyys muiden slaavilaisten kielten välillä on korkea.

Pääartikkeli: Slovakin kielen aakkoset

Slovakkia kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin, joiden apuna käytetään monia diakriittisiä merkkejä. Niiden paljous voi oudoksuttaa kieltä osaamatonta, mutta todellisuudessa slovakin oikeinkirjoitus on poikkeuksellisen johdonmukainen, sillä se noudattaa melko tarkasti kielen fonologiaa ja lähes jokaista äännettä vastaa oma kirjaimensa.

Ääntämistä helpottaa myös se, että sanan pääpaino on aina ensimmäisellä tavulla toisin kuin esimerkiksi puolassa tai venäjässä.

Vokaalit

Lähde:

Slovakissa erotetaan pitkät ja lyhyet vokaalit. Pitkät vokaalit merkitään akuutilla (´): á, é, í, ó, ú ja ý.

Slovakki tuntee lisäksi neljä diftongia: ia, ie, iu ja ô (vastaa suomen uo:ta). Ääntämyksessä voidaan erottaa myös au-, eu- ja ou-diftongit, jotka kirjoitettuna esiintyvät muodossa av, ev ja ov.

Niin sanottua kovaa e-äännettä merkitään ä-kirjaimella. Sitä käytetään vain sanan sisässä b:n, m:n, p:n ja v:n jäljessä. Tavallinen e/é on pehmeä, mikä tarkoittaa sitä, että sen edellä oleva konsonantti liudentuu (pehmenee eli palataalistuu). Samoin käyttäytyy i, jonka kova vastine on y. Näin esimerkiksi sana deti 'lapset' lausutaan suunnilleen djetji.

Slovakissa on niin sanottu synkooppilaki, jonka mukaan kahdessa vierekkäisessä tavussa ei voi olla kahta pitkää vokaalia, muutamia lainasanoja lukuun ottamatta. Myös diftongit katsotaan pitkiksi vokaaleiksi.

Konsonantit

Slovakki on fonologisesti runsaskonsonanttinen kieli: siinä on 5 vokaalia ja 27 konsonanttifoneemia (suomessa on 8 vokaalia ja 13-16 konsonanttia).

Slovakissa myös konsonantit (l ja r) voivat muodostaa tavun, ja siksi slovakissa on sanoja, joissa ei ole yhtäkään vokaalia, esimerkiksi vlk 'susi', vrch 'vuori'. Myös niillä on pitkä vastine ĺ ja ŕ, esim. vŕba 'paju', vĺča 'sudenpentu'.

Dentaaleilla d, t, n ja l on liudentuneet vastineet ď, ť, ň ja ľ. Suhuäänteet č, dž, š ja ž sekä j luetaan aina liudentuneiksi.

Kuten tšekissä, myös slovakissa alkuperäinen slaavilainen g on muuttunut h:ksi kuten esimerkiksi ukrainassa - kummassakin kielessä hra 'peli', puolaksi gra, venäjäksi igra. Slovakissa muutos ei ole kuitenkaan ollut niin ehdoton ja poikkeukseton kuin tšekissä, jossa g on käytössä yksinomaan lainasanoissa: viereisen soinnillisen konsonantin vaikutuksesta alkuperäinen g on säilynyt mm. sanassa mozog 'aivot' (vertaa venäjän mozg), puolan mózg. Tšekissä sana on muodossa mozek.

Slovakista puuttuu tšekin vahvasti palatalisoitunut r-äänne, ř. Esimerkiksi nimeä Jiří vastaa slovakissa Juraj. Toisaalta slovakissa tehdään liudentuneen ja liudentumattoman l-konsonantin välille ero, joka on tšekistä hävinnyt.

Sanastoltaan slovakki on hyvin lähellä tšekkiä. Perussanasto taas on yhteistä lähes kaikille slaavilaisille kielille (katso esimerkiksi lukusanat alla). Tšekin kielen vahvan kirjallisen tradition vuoksi tšekkiläistä lainasanastoa on slovakissa paljon, myös niin sanottuja käännöslainoja. Lainasanastoa on runsaasti myös latinasta ja saksasta, jonkin verran unkarista ja romaniasta. Toisin kuin tšekissä, slovakin kielen uudistamisessa on kiinnitetty huomiota omaperäisyyteen luomalla neologismeja muun muassa murresanojen avulla.

Vieraista kielistä tulevia lainasanoja pyritään sovittamaan slovakin kieleen: víkend (suom. viikonloppu, englannin sanasta "weekend"), kvalita (suom. laatu, latinan sanasta "qualita").

Numerot yhdestä kymmeneen:

1. jeden
2. dva
3. tri
4. štyri
5. päť
6. šesť
7. sedem
8. osem
9. deväť
10. desať

Substantiivit jakautuvat kolmeen kieliopilliseen sukuun (maskuliini, feminiini, neutri). Lukuja on kaksi (yksikkö ja monikko), vaikkakin joitain jäänteitä kaksikon käytöstä on edelleen jäänyt kieleen.

Perussanajärjestys on subjekti-verbi-objekti.

»Všetci ľudia sa rodia slobodní a sebe rovní, v ich dôstojnosti a právach. Sú obdarení rozumom a svedomím a majú navzájom konať v duchu bratstva.»

Suomeksi:
»Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»

(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla)

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Slovakki.

 

Wikikirjastossa on aihe: Slovakki.

 

Slovakinkielinen Wiki, vapaa tietosanakirja

• Ethnologue, josta löytyy kielten luokitus

 

Euroopan unionin viralliset kielet

bulgaria · englanti · espanja · hollanti · iiri · italia · kreikka · kroatia · latvia · liettua · malta · portugali · puola · ranska · romania · ruotsi · saksa · slovakki · sloveeni · suomi · tanska · tšekki · unkari · viro