Pelko: Tunne

Pelkoa voi seurata pelkokäyttäytyminen, joka ilmenee joko taistelemisena, pakenemisena tai paikalleen jähmettymisenä.

Pelkoa lähellä olevia tai siihen kuuluvia tunteita ovat ahdistus, hysteerisyys, paniikki ja viha. Fobia on johonkin asiaan tai tilanteeseen liittyvä suhteeton pelko, joka johtaa kohteen välttämiseen ja rajoittaa henkilön elämää. Fobiat luokitellaan psykiatriassa sairauksiksi.

Pelko on epämiellyttävä tunne, mutta ihminen voi joskus nauttia pelon kokemuksesta esimerkiksi viihteen kautta.

Pelot voi jakaa järkeviin ja haitallisiin. Pelon perimmäinen tarkoitus on edistää eloonjäämistä saamalla ihminen välttämään turhia riskejä, suojautumaan vaaroilta ja pakenemaan vaarallisia tilanteita. Pelon tunne voi myös pitää ihmisen valppaana, antaa energiaa, herättää ja kohdistaa toiminta olennaiseen. Järkevät pelot kanavoituvat varovaisuudeksi, vastuullisuudeksi ja viisaudeksi, jotka saavat ihmisen esimerkiksi ottamaan vakuutuksen tai käyttämään turvavyötä. Sen sijaan pelottomuus väärässä paikassa voi johtaa uhkarohkeaan käyttäytymiseen ja onnettomuuksiin.

Joskus pelko kasvaa niin voimakkaaksi, että se lamauttaa ihmisen ja tekee hänestä arviointi- ja toimintakyvyttömän. Ihmisten erilainen tapa pelätä näkyy esimerkiksi onnettomuustilanteessa, kun yksi lamaantuu ja toinen ryhtyy automaattisesti pelastamaan ihmisiä.

Jotkin yleisistä peloista ovat elämää rajoittavia ja kohtuuttoman suuria suhteessa todelliseen vaaraan. Tällainen on esimerkiksi lentopelko, sillä lentäminen on suhteellisen turvallinen matkustusmuoto.

Pelko voi johtaa siihen, että ihminen alkaa välttää asioita, joiden ajatteleminen käynnistää fyysisen pahan olon. Äärimmillään ihminen voi menettää kaiken kiinnostuksensa asioihin tai ihmissuhteisiin. Pelot ovat usein sitkeitä, ja pelon kierre säilyy usein läpi koko elämän.

Pelko voi kohdistua hyvin monenlaisiin asioihin, tilanteisiin tai tunteisiin. Pelko voi olla synnynnäistä tai opittua. Pelkojen taustalla olevat tekijät vaihtelevat pelosta riippuen.

Luonnonilmiöihin liittyvät pelot, kuten pimeän, tyhjän, tulen tai suurten eläinten pelko, ovat universaaleja pelkoja. Ne ovat esiintyneet ihmisellä aina ja suojelleet häntä vaaroilta.

Tavallisimpia pelkoja ovat esimerkiksi epäonnistumisen pelko, hylätyksi tulemisen pelko, tuntemattomien asioiden pelko, kuoleman pelko, yksinjätetyksi joutumisen pelko ja oman itsenäisyyden tunteen menettämisen pelko.

Suomalaisille vuonna 2014 Facebookin kautta tehdyssä kyselyssä vastanneista yli puolet sanoi pelkäävänsä läheistensä kuolemaa, kärsimystä ja sairastumista. Vajaa puolet sanoi pelkäävänsä väkivaltaa, omaa sairastumista, avoimia tai korkeita paikkoja, tai onnettomuuteen joutumista. Vajaa kolmasosa mutta yli viidesosa sanoi pelkäävänsä esimerkiksi sotaa, ympäristön saastumista, omien vanhempien ikääntymistä, omien lasten tulevaisuutta, omaa kuolemaa, käärmeitä, hämähäkkejä tai hyönteisiä, kipua, ulkona pimeällä liikkumista tai lentämistä. Kuoleman pelko on selvästi yleisempää nuorilla aikuisilla kuin vanhoilla ihmisillä. Fyysisiä oireita pelosta ilmoitti saavansa 34 prosenttia. Sosiaalista elämää pelko rajoitti 8 prosentilla, ja 7 prosentilla pelko hallitsee elämää.

Tuntemattoman pelko, tai muutoksen pelko, voi saada monenlaisia arkipäiväisiä muotoja. Henkilö voi esimerkiksi pitäytyä aina samanlaisessa ruoassa, vaatetuksessa, asuinpaikassa, tai lehdissä ja televisio-ohjelmissa, ja hän voi vältellä poikkeavia ajatuksia tai ihmisiä. Hän voi myös pitäytyä vain sellaisten asioiden tekemisessä, joissa hän tietää onnistuvansa.

Esiintymispelko on yleinen pelko, josta kärsivät useat esiintyvät taiteilijatkin. Vuonna 2014 suomalaisilla tehdyssä kyselyssä vain 21 prosenttia vastaajista ilmoitti ettei pelännyt julkista esiintymistä lainkaan, ja 20 prosenttia ilmoitti pelkäävänsä sitä erittäin paljon.

Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä ihminen pelkää monia erilaisia tilanteita, kuten puheenpitoa yleisön edessä, keskustelun aloittamista ja ylläpitämistä, muiden nähden kirjoittamista, syömistä ja juomista, tai esimiehen kanssa puhumista. Sosiaalisen pelon syy voi olla ennakointi joutua kielteisen arvioinnin kohteeksi. Keskeinen tunne on häpeä. Henkilö voi saada sosiaalisessa tilanteessa psyykkisiä oireita, kuten tunnetta tarkkailun tai tuomitsemisen kohteena olemisesta; tai fyysisiä oireita, kuten sydämen hakkaamista, kämmenten hikoamista, lihasten jännittymistä, poskien punehtumista tai tärinää. Hän voi kokea myös käyttäytymishäiriöitä, kuten kyvyttömyyttä puhua, koota ajatuksiaan tai toimia. Käyttäytyminen voi ilmetä lievänä estyneisyytenä tai haluna paeta tilanteesta.

Lasten pelot

 

Lapset pelkäävät etenkin asioita, joita he eivät ymmärrä, tai asioita, joista aikuiset varoittelevat tai joilla lapsia pelotellaan. Lapsesta voi tulla pelokas, jos hänen vanhempansa antavat varoittelullaan hänelle kuvan, että maailma on vaarallinen paikka.

Lapset kertovat pelkäävänsä esimerkiksi painajaisunia, televisio-ohjelmia, mielikuvitusolentoja, todellisia ja kuvitteellisia eläimiä, pimeää, nukkumaan menoa, läheisistä ihmisistä eroon joutumista, hylätyksi tulemista, ympäristöön liittyviä asioita, uusia tilanteita ja uusia asioita. Lastenkirjallisuudessa käsitelläänkin usein pelkoja ja niiden voittamista. Siitä on erilaisia käsityksiä, vähenevätkö vai lisääntyvätkö pelot lapsen kasvaessa.

Erään suomalaisen tutkimuksen mukaan lähes 80 % lapsista pelkää jotain televisio-ohjelmaa. 2000-luvulla varsinkin lapsille suunnatut televisio-ohjelmat ja niiden mielikuvitushahmot aiheuttavat pelkoja. Vuonna 1993 ahdistusta ja pelkoa aiheuttivat aikuisten väkivaltaohjelmat. Tutkijan mukaan lapset eivät enää katsele aikuisten ohjelmia yhtä paljon kuin ennen. Pahimmillaan pelot voivat aiheuttaa levottomuutta, ahdistusta, unihäiriöitä ja erilaisia psykosomaattisia oireita.

Sukupuolierot

Pienten tyttöjen ja poikien pelkojen määrässä ei ole havaittu suuria eroja. Tytöillä havaittiin eräässä suomalaistutkimuksessa hiukan poikia enemmän läheisiin ihmisiin liittyviä pelkoja.

Yli 11-vuotiailla tytöillä on havaittu olevan enemmän pelkoja kuin pojilla. Nuoret tytöt kärsivät esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelosta enemmän kuin pojat. Tyttöjen pelot voivat esimerkiksi vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä öisin kaupungilla, missä ahdistelun uhka saa heidät pysyttelemään liikkeessä.

Aikuisilla naisilla pelot ja yksittäiset fobiat ovat yleisempiä kuin miehillä. Syytä ei tiedetä, mutta sen on arveltu olevan osittain biologinen ja osittain opittu. Naisilla on yksittäisiä fobioita 8–10 kertaa yleisemmin kuin miehillä. Elämänikäinen paniikkihäiriö on naisilla kaksi ja puoli kertaa yleisempi kuin miehillä, ja sen kanssa samanaikainen torikammo yleensä vaikea ja krooninen. Kolme neljäsosaa naisista pelkää julkisia paikkoja, miehistä vain yksi neljäsosa. Sosiaalisten tilanteiden pelossa ei ole suurta sukupuolieroa. Katuväkivaltaa ja työpaikkaväkivaltaa naiset pelkäävät useammin kuin miehet.

 

Pelko aiheuttaa ihmisissä erilaisia fyysisiä oireita. Moni on raportoinut pelon aiheuttavan vatsan alueella tärinää, puristusta, kuumaa palloa muistuttavaa tunnetta tai painetta. Monella pelko ilmenee sydämen tykytyksenä tai käsien hikoiluna. Joskus pelko tuntuu koko kehossa tärinänä, heikotuksena, huonona olona tai lihasten jäykkyytenä. Pelko voi jähmettää ihmisen paikoilleen. Joillakin pelko voi aiheuttaa oksennuksen, migreenin tai kylmän hien.

Muita fyysisen pelon oireita ovat iiristen laajeneminen ja ihokarvojen pystyyn nouseminen. Yhdessä lihasten jännittymisen ja sydämen hakkaamisen kanssa nämä oireet kertovat kehon valmistautumisesta fyysiseen toimintaan.

 

Psykologi Seligman ehdollisti kokeessaan hiiren pelkäämään summeria. Aina kun summeri soi, hiiri sai sähköiskun. Lopulta hiiri hyppäsi penkille, aina summerin soidessa, vaikkei mitään sähköiskua tullutkaan. Kun hiirtä estettiin hyppäämästä, pelko katosi. Joitakin pelkoja voi vastaavalla tavalla sammuttaa myös ihmisillä. Kuitenkaan aina pelot eivät häviä vastaavalla tavalla. Esimerkiksi korkeanpaikankammo voi jopa pahentua, jos siitä kärsivän vie heti kerrostalon katolle. Seligmanin mukaan tietyt pelot ovat tulleet ihmisille evoluution mukana geeneihin. Tosin ainakaan tutkija Minekan havaintojen mukaan itse pelkoreaktio ei riipu geeneistä. Hän havaitsi että laboratoriossa apinanpoikaset eivät oppineet pelkäämään käärmettä, mutta kun nämä pääsivät emonsa helmoihin, ne alkoivat pelätä käärmeitä.

Ruotsalainen psykofysiologi Öhman kehitteli ajatusta eteenpäin ja totesi että ihmisille on geneettinen alttius tietyille peloille. Tämän mukaan toiset ihmiset ovat herkempiä peloille kuin toiset. Lisäksi nykyihmiset pelkäävät herkemmin asioita, joita ihmisten esivanhemmat pelkäsivät. Eräässä kokeessa hän tutki pelkoehdollistumista kohteilla, jotka olivat ihmisten esivanhempien pelon kohteita (käärme, hämähäkki) ja kohteilla, jotka eivät olleet (kukka). Pelkoreaktio voitiin luoda, mutta esivanhempien pelkokohteet olivat sitkeämpiä ja pysyvämpiä kuin modernit pelonkohteet, kuten tuliase. Tämä voidaan selittää siten että evoluutiolla ei ole ollut aikaa viedä herkistymistä geeneihin.

Pelko syntyy aivojen mantelitumakkeessa. Ensin ihmisen näkö- ja kuulohavainnot siirtyvät hermoärsykkeinä aivolisäkkeeseen. Se ohjaa hermoärsykkeet näkö- ja kuulokeskuksiin, joissa ne käsitellään ja lähetetään edelleen mantelitumakkeeseen. Jos aistimus merkitsee mantelitumakkeen mielestä mahdollisesti vaaraa, mantelitumake aktivoi otsalohkon, joka arvioi tilanteen. Jos vaaraa ei ole, otsalohko rauhoittaa mantelitumakkeen, mutta jos tilanne on vaarallinen, mantelitumake hälyttää hypotalamuksen, aivorungon ja otsalohkon. Elimistö virittyy pelkotilaan, jossa se valmistautuu joko taisteluun tai pakoon.

Äärimmäisen pelottavan asian edessä mantelitumake voi ohittaa otsalohkon ja virittää elimistön pelkoreaktiot äärimmilleen. Sympaattisen hermoston kautta lähtee viesti lisämunuaisiin, jonka erittämien hormonien vaikutuksesta keho virittäytyy toimintaan. Adrenaliinia erittyy niin paljon, että äärimmäisessä tapauksessa ihminen voi jopa kuolla sydämen pettämiseen.

Mantelitumake ja talamus voivat käsitellä pelkoja tiedostamatta. Näin voimme siis pelätä asiaa, jota emme muista tai edes tietoisesti havainneet. Tästä esimerkkinä ranskalaisen lääkärin Clapareden havainto eräästä potilaasta. Tämä ei aivovaurion vuoksi kyennyt muodostamaan enää uusia muistoja, joten Clapareden täytyi joka kerta potilaan tavatessaan esittäytyä. Eräällä kerralla lääkäri pani käteensä nastan ennen kättelyä. Seuraavalla kerralla potilas ei muistanut Claparedeä, mutta ei toisaalta suostunut kättelemäänkään.

Hermosolut jotka vievät mantelitumakkeesta talamukseen, ovat epätarkkoja ja reagoivat vain suuriin ärsykeryhmiin. Mantelitumake ei erota esimerkiksi käärmettä kepistä tai krokotiilia veden pinnalla kelluvasta puunrungosta. Hermosolut aivokuoren ja talamuksen välillä taas ovat tarkempia ja ne valikoivat ärsykkeitä. Näin ollen siis mantelitumake ja talamus ovat työssään, kun säikähtää keppiä käärmeenä. Pian kuitenkin aivokuori korjaa erehdyksen.

Pysyvä pelko voi syntyä vain yhdestä kerrasta. Ihmisen neurologinen järjestelmä tallentaa tapahtumaan liittyvän pelon tunteen pysyvästi aivoihin tapahtumaa seuraavan unen aikana.

Pelosta on usein vaikea päästä eroon. Kirjallisuudessa ehdotettuja menetelmiä pelon karkottamiseksi ovat esimerkiksi pakottavan tarpeen löytäminen pelosta pääsemiseksi, konkreettinen harjoittelu, pelon kohteeseen liittyvien kauhukuvitelmien korvaaminen neutraaleilla tai positiivisilla, pelätyn vahingon realistinen tarkastelu, itsetuntemuksen lisääminen, toisten ihmisten tuki, rukoukseen turvautuminen, altistushoito, hypnoosi ja jooga. Yksittäisiä pelkoja vastaan on lisäksi kehitetty omia menetelmiään. Esimerkiksi joillain lentoyhtiöillä on lentopelkoprojekteja, joissa lentopelosta kärsivät ihmiset oppivat rentotumaan ja kohtaamaan pelkonsa mielikuvaharjoituksissa. Esiintymiskursseilla pyritään taltuttamaan esiintymispelkoa. Jotkut turvautuvat alkoholiin pelkojensa lievittämiseksi.

Politiikassa ihmisten pelkoihin ulkopuolelta tulevaa uhkaa kohtaan voidaan vastata esimerkiksi lupauksilla tiukentaa rajavalvontaa. Kaupunkisuunnittelun tasolla ihmisten kokemat pelot voivat vaikuttaa kaupunkien harjoittamaan turvallisuuspolitiikkaan, rikoksentorjuntaan ja arkkitehtuuriin. Turva-alan yritykset kasvavat pelon ilmapiirin lisääntyessä. Työelämässä "pelolla johtaminen" on eräs tapa nostaa työpaikan tehokkuutta.

Kasvatuksessa lapsia voidaan pelotella mielikuvitusolennoilla kuten kummituksilla, Näkillä tai möröllä, jotta he eivät uskaltaisi mennä vaarallisiin paikkoihin.

Joissain uskonnoissa voidaan pyrkiä herättämään jumalanpelkoa.

Kauhu on kansanperinteen, mytologian, fiktion ja muun viihteen lajityyppi, joka pyrkii herättämään kauhun tunteita.

• Julkunen, Marja-Liisa & Koikkalainen, Saara: Nyt iskee pelko: Pelko tieto- ja kaunokirjallisuudessa ja suomalaisten kokemuksessa. Kirjokansi, 2018. ISBN 978-952-7142-84-4.
• Lönnqvist, Jouko & Henriksson, Markus & Marttunen, Mauri & Partonen, Timo. (toim). Psykiatria. 2011. Keuruu: Duodecim. ISBN 978-951-656-400-8.

Viitteet

• Koskela, Hille: Pelkokierre: Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta. Helsinki: Gaudeamus, 2009. ISBN 978-952-495-106-7.

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pelko.

•   Sitaatteja aiheesta Pelko Wikisitaateissa
• Peloton nainen – Tunteiden aivovasteet on selvitetty Suomessa. Nyt tiedetään, että tunteet näkyvät kaikkialla aivoissa. Yle Tieteen juttu pelosta ja ihmisaivoista