O: Latinalaisten aakkosten 15. kirjain

kirjain. O-kirjaimen nimi suomen kielessä on oo ja äännearvo [o].

Latinalaista O-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain omikron (O, o), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen О. Yhdennäköisyydestään huolimatta ne ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.

Latinalainen O lainautui sellaisenaan etruskin kautta kreikan lyhyttä /o/-foneemia osoittaneesta omikron-kirjaimesta.

Omikronin edeltäjä oli foinikialainen `ayin, joka muodoltaan muistutti jo O:ta ja osoitti soinnillista faryngaalista frikatiivia [ʕ]. Sen edeltäjien muoto saattoi olla myös neliömäinen tai kolmiomainen. Tämä oli yksi foinikiassa kuten muissakin seemiläisissä kielissä esiintyneistä konsonanttifoneemeista, joita kreikassa ei esiintynyt, joten kreikkalaiset muuttivat sen vokaalin merkiksi. Muita vastaavia olivat alfa (kreikassa vokaali [a] < foinikiassa glottaaliklusiili [ʔ]), epsilon (kr. [ɛ] tai [e] < foin. [h]), eeta (kr. [eː] < foin. [ḥ]) ja joota (kr. [i] ja [j] < foin. [j]). Samalla kirjaimiston tyyppi vaihtui abjadista aakkostoksi.

Pitkälle o:lle kreikassa oli erillinen kirjain oomega (Ω, ω) todennäköisesti koska vokaaleja erotti paitsi kvantiteetti myös laatu: omikronin Ο otaksutaan olleen puolisuppea [o] ja oomegan Ω puoliväljä [ɔː]. Oomega oli kreikkalaisten lisäyksiä aakkostoon eli sille ei ole edeltäjää seemiläisissä kirjaimistoissa. Muita tällaisia olivat ypsilon, fii, khii ja psii. Kaikki sijoitettiin aakkosjärjestyksessä aivan loppuun.

O-kirjaimella merkitään suomen kielessä pyöreää välistä takavokaalia [o].

Kaikissa latinalaista kirjaimistoa käyttävissä kielissä O vähintään alun perin on osoittanut pyöreää välistä (kielen mukaisesti puolisuppeaa tai puoliväljää) takavokaalia, mutta äänteenmuutosten seurauksena kytkös on voinut horjua.

Niin romaanisissa, germaanisissa, kelttiläisissä, balttilaisissa, slaavilaisissa kuin latinalaista kirjaimistoa käyttävissä uralilaisissakin kielissä samoin kuin albaniassa, turkissa ja maltassa O on yleensä pyöreä puolisuppea tai puoliväljä takavokaali [o] tai [ɔ]; kesto vaihtelee kielittäin ja sanoittain. [u] on mahdollinen ääntämys portugalissa ja katalaanissa ja yleinen ruotsissa. Ruotsissa [o]:ta merkitään paitsi joskus O:lla myös Å-kirjaimella. Hollannissa ja afrikaansissa O on [ɔ] tai [oː], mutta digrafi OE osoittaa vokaali [u].

Englannissa O:n ääntyminen vaihtelee tavattomasti, esim. sanassa hot amerikanenglannissa yleisesti [ɑ], brittienglannissa [ɒ] tai [ɔ]; sanassa core [ɔː], sanassa too [uː], sanassa foot [ʊ], sanassa women [ɪ] jne.

• Morseaakkosissa O merkitään: ---
• Radioaakkosissa O on suomalaisen standardin mukaan Otto ja NATO-standardin mukaan Oscar
• Pistekirjoituksessa (Braille) O merkitään:

• Tietokoneissa O koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

• O on hapen kemiallinen merkki.
• O:lla merkitään tietojenkäsittelytieteessä asymptoottista käyttäytymistä.
• O on lääketieteessä yksi ihmisen veriryhmä.

• O ja pituusmerkki (Ō ō)
• Ruotsalainen o (Å å)
• Ö
• Ø, eräissä pohjoismaisissa kielissä esiintyvä kirjain
• Õ, mm. virossa esiintyvä kirjain
• omikron (Ο ο), kreikkalainen kirjain
• oomega (Ω ω), kreikkalainen kirjain
• О (О о), kyrillinen kirjain
• O (kana) (japanin tavumerkit お, オ, ぉ ja ォ)

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta O Wiki Commonsissa