Jyväskylä: Kaupunki Keski-Suomen maakunnassa

Jyväskylä on vuonna 1837 perustettu vanha kaupunki. Jyväskylä kaupungissa asuu noin 148 000 ja laajemmin koko seudulla asuu noin 191 000 henkilöä. Jyväskylä on väkiluvultaan Suomen 7:nneksi suurin kunta ja lähikuntineen viidenneksi suurin kaupunkialue. Kaupunki on samalla merkittävä kasvukeskus.

Jyväskylä
vaakuna	sijainti
Sijainti	, 025°44′40″E
Maakunta	Keski-Suomen maakunta
Seutukunta	Jyväskylän seutukunta
Kuntanumero	179
Hallinnollinen keskus	Jyväskylän keskustaajama
Perustettu	1837
Kuntaliitokset	Säynätsalo (1993) Jyväskylän mlk (2009) Korpilahti (2009)
Kokonaispinta-ala	1 466,35 km² 75:nneksi suurin 2022
– maa	1 171,02 km²
– sisävesi	295,33 km²
Väkiluku	147 821 7:nneksi suurin 31.12.2023
– väestötiheys	126,2 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	15,2 %
– 15–64-v.	66,2 %
– yli 64-v.	18,6 %
Äidinkieli	2022
– suomenkielisiä	93,8 %
– ruotsinkielisiä	0,2 %
– muut	6,0 %
Kunnallisvero	8,00 % 254:nneksi suurin 2024
Kaupunginjohtaja	Timo Koivisto Toimialajohtajat: Eino Leisimo, Erja Saarivaara
Kaupunginvaltuusto	67 paikkaa
2021–2025  • SDP  • Kok.  • Vihr.  • Kesk.  • PS  • Vas.  • KD	13 13 12 9 9 7 4
www.jyvaskyla.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Kaupungin pinta-ala on 1 466,35 km², josta 295,33 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 126,23 asukasta/km². Jyväskylän kantakaupunki sijaitsee enimmäkseen Päijänteen pohjoispäähän Äijälänsalmen kautta yhteydessä olevan Jyväsjärven sekä Palokkajärven ja Tuomiojärven välisellä kannaksella, jonka läpi virtaa Tourujoki Palokkajärvestä Jyväsjärveen.

Jyväskylän rajanaapurikunnat ovat Joutsa, Toivakka, Jämsä, Luhanka, Muurame, Petäjävesi, Laukaa ja Uurainen. Vuonna 2009 kaupunki, Jyväskylän maalaiskunta ja Korpilahti liittyivät yhteen, minkä vaikutuksesta Muuramen kunta jäi lähes joka puolelta Jyväskylän ympäröimäksi.

Jyväskylässä on yliopisto, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammattikoulu Gradia sekä useita muita oppilaitoksia. Kaupungin ja koko maakunnan suurin teollisuuden työnantaja on Valmet Oyj.

 

Jyväskylä sijaitsee eteläisen ja keskisen Suomen rajaseudulla ja on ollut läpi historiansa merkittävä liikenteen risteyskohta. Lähimmät suuret kaupungit ovat Kuopio (144 km), Tampere (149 km) ja Lahti (169 km). Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin Jyväskylästä on matkaa maanteitse 272 km, rautateitse matka on 342 km. Muutamiin muihin suurehkoihin kaupunkeihin kertyy maanteitse matkaa seuraavasti: Mikkeli 113 km, Hämeenlinna 188 km, Kouvola 192 km, Seinäjoki 216 km, Pori 273 km, Vaasa 282 km, Turku 304 km ja Oulu 339 km.

Jyväskylän kaupunki sijaitsee Päijänteen pohjoispäässä. Kantakaupunki on Päijänteen pohjoispäähän Äijälänsalmen kautta yhteydessä olevan Jyväsjärven sekä Tuomio- ja Palokkajärven välisellä kannaksella, jonka lävistää Tourujoki. Jyväskylän pisin jokimuodostelma on Tikkakosken Luonetjärvestä Puuppolan Korttajärveen virtaava Autiojoki 10,9 kilometrin pituudellaan. Päijänteen jälkeen suurimmat alueen järvet ovat Muuratjärvi ja Leppävesi. Suurimpia Jyväskylään kuuluvia saaria ovat Päijänteen Muuratsalo (osa), Vuoritsalo, Kumina, Lehtisaari, Lehtissaari ja Iso-Poro ja Leppäveden saari, josta osa tunnetaan nimellä Manunsaari, osa nimellä Oravasaari. Oravasaaren kylä ei nimestään huolimatta pääosin sijaitse tällä saarella.

Jyväskylä ympäristöineen on mäkistä maastoa. Jyväskylän korkein mäki on Korpilahden Moksin kylässä sijaitseva 258 metriä korkea Uutelanmäki. Ennen vuoden 2009 kuntaliitosta Jyväskylän korkein kohta oli 249 metrin korkuinen Pirttimäki. Tunnetumpia maankohoumia ovat Laajavuori, jolla sijaitsee hiihtokeskus ja Matti Nykäsen mäki sekä Harju, joka on tunnettu aikaisemmin nimillä Jyväsharju ja Syrjänharju. Se ei ole nimestään huolimatta ole harju, vaan Sisä-Suomen reunamuodostuman osa. Sen laella on Vesilinna, yhdistetty vesi- ja näkötorni, jossa on myös luontomuseo ja ravintola. Ydinkeskusta on Harjun ja Jyväsjärven välissä.

Ilmasto

Pääartikkelit: Jyväskylän kaupunginosat ja Luettelo Jyväskylän pienalueista

Jyväskylän kaupunki on jaettu 14 suuralueeseen ja edelleen 86 kaupunginosaan.

Varhaisvaiheet

 

 

Jyväskylän seudulta tunnetaan arkeologisia löytöjä kivikaudelta lähtien. Keskiajalla Keski-Suomi oli Päijännettä ja vesireittejä pitkin liikkuvien hämäläisten metsästys- ja kalastusaluetta, mutta samaan aikaan alueella liikkui myös saamelaista väestöä. Nykyisen Jyväskylän alue kuului Saarion, Hauhon ja Sääksmäen talollisten nautintaoikeuksien piiriin. Laukaan Vuojärvestä tehty siitepölyanalyysi osoittaa, että alueella on jo 500–700-luvulla alkanut kaskiviljely, sillä erityisesti rukiin siitepölyä on tuon aikaisissa sedimenteissä. Varhaisin nimeltä tunnettu alueen asukas oli Heikki Ihanninpoika Jyväsjoki, jonka mainitaan vuoden 1506 asiakirjoissa rakentaneen talon Äijälään.

Jyväskylä kuului uuden ajan alussa Laukaaseen, mutta eteläpuolen Korpilahti, Säynätsalo ja Muurame kuuluvat Jämsään. Tuon aikaisen Jyväskylän alueella oli vanhimman (vuoden 1593) maakirjan mukaan kahdeksan taloa, ja lisäksi Palokassa 5 ja Keljossa 2 taloa. Näistä Mattilan talo hallitsi yksinään myöhemmän Jyväskylän jakokunnan maita Keljon kylän rajalta Vesangan ja Palokan kylän rajaan. Jyväskylän vanhin saman suvun hallussa jatkunut tila on Lahden talo, joka on vuonna 1600 erotettu Mattilasta. Lahden talon historia ja sitä hallinnut Lahden suku kietoutuvat merkittävästi Jyväskylän kaupungin alueeseen. Kuitenkin Lahden suku on myöhemmissä vaiheissa haarautunut ja hajaantunut pitkälti ympäri Suomea, ja nykyään suvun edustajia tunnetaan asuvan Lapissa asti. Lahdenrinne Jyväsjärven lounaisnurkassa on Lahden talon vanhaa ydinaluetta.

Nykyisen Jyväskylän alueella oli vuoteen 1593 mennessä perustettu myös (Vaajakosken suunnan) Oravasaaren, Haapaniemen, (Palokan suunnan) Mankolan, Rutalan, Mikkolan, (Tikkakosken suunnan) Tikkamannilan, Puuppolan, Kuikan, Nyrölän sekä (Vesangan) Siekkilän, Soikkalan, Yrjölän ja Sipilän talot. Vanhan Korpilahden alueella oli runsaasti taloja: Maahi, Kurkela, Ekonen, Tissola, Hurttia, Härkölahti, Ahvenus, Puolakka, Leustu, Oittila, Putkilahti, Könnö, Raidanlahti, Moksi, Kopiseva, Lehtimäki, Rutalahti, Särkijoki, Saukko, Painaja, Veijo, Maatia ja Uittime sekä nykyisen Muuramen alueen talot.

Taloista esimerkiksi Kekkolan, Kuokkalan, Äijälän, Mattilan ja Tourulan nimet ovat säilyneet nykyaikaan asti kaupungin asuinalueiden niminä. Nykyinen Kekkola sijaitsee kuitenkin hieman eri paikassa kuin tuolloin Kuokkalassa Päijänteen rannalla ollut Kekkolan talo. Myöhemmin Mattilasta erotettu Taavettila sijaitsi nykyisen kaupungin keskustan paikalla. Huikko ja Tourula olivat Tourujoen itärannalla. Taloja syntyi tulevina vuosisatoina niin, että Jyväskylästä tuli Laukaan pitäjän suurin kylä. Hyvien vesiyhteyksien ja maanteiden vuoksi Jyväskylästä kehittyi pieni kauppapaikka. Vuonna 1801 sille myönnettiin markkinaoikeudet. Kun Jyväskylälle pyydettiin kaupunginoikeuksia 1820-luvulla, vedottiin kappelikirkonkylän ”vilkkauteen”; sinne oli nimittäin asettunut värjäri, nahkuri, kultaseppä sekä kupari- ja läkkiseppä ja siellä oli aina auki oleva ruokapaikka.

Kaupunkioikeudet

 

Jyväskylä irrottautui Laukaasta anomalla kaupunkioikeuksia. Hankkeen aloitti majuri Carl Christian Rosenbröijer esittämällä sitä 1823 Laukaan pitäjänkokouksessa. Kaupunginoikeudet saatiin 1837, ja nykyisen kaupungin alueen ydinalueella sijainneiden Taavettilan ja Mattilan talojen isännät joutuivat myymään maitaan kaupunkia varten. Heitä uhattiin pakkolunastuksella. Vain pieni osa tuosta kaupungille saadusta alueesta asemakaavoitettiin, mutta alueen oli pakko olla huomattavasti laajempi, jotta kaupungin lehmille riitti laidunmaata – tuolloin Suomen kaupungeissakaan ei ollut epätavallista, että asukkaat omistivat lehmiä.

Jyväskylän vanhan kirkon alue (markkinapaikka) olisi ollut kaupungille luontevin paikka. Se ei kuitenkaan ollut ainoa vaihtoehto. Suomen senaatti lähetti Jakob Leonard Boringhin, päämittauskonttorin insinöörin etsimään sopivinta kaupunginpaikkaa. Hän löysi sopivat paikat myös Kuokkalasta ja Keljosta, mutta paikaksi valittiin lopulta markkinapaikka, jonne kaupunkia oli suunniteltukin. Nykyään myös kaksi muuta ehdotettua paikkaa kuuluu kaupungin alueeseen.

Lähes kaikki kaupungin ensimmäiset asukkaat tulivat Jyväskylän seudun ulkopuolelta. Asemakaavan uudelle kaupungille suunnitteli ensin Boringh. Siinä oli viisitoista korttelia, joissa kussakin oli kahdeksan tonttia lukuun ottamatta keskimmäistä korttelia, joka oli tori. Carl Ludvig Engel muutti kaavaa lisäämällä kaavan kumpaankin päähän pienempiä tontteja, suurentamalla torin ympäristön tontteja ja poistamalla poikittaiset palokujat eli tulipaloja ehkäisevät lehtipuurivit. Nykyisen kaupungin ydinkeskusta on tuo Engelin asemakaavan alue. Vuonna 1838 kaupungissa oli vain 189 asukasta.

1800-luvun liikenne

 

Säännöllinen höyrylaivaliikenne alkoi 1850-luvulla. Se, että kaupunki rakennettiin kappelikirkonkylään, joka ei ollut Päijänteen rannalla, oli vesiliikenteen kannalta huono ratkaisu, sillä suurilla sisävesialuksilla ei päässyt suoraan kaupunkiin, vaan laivat jätettiin ulkosatamaan Päijänteen rannalle, mutta ongelma poistui, kun Äijälänjokea ruopattiin niin, että se muuttui Äijälänsalmeksi. Silloin Jyväsjärven ja Päijänteen välille avautui suurillekin sisävesialuksille kelpaava laivayhteys. Kun Vääksyn kanava vuonna 1871 valmistui, päästiin toiseen merkittävään asutuskeskukseen (nykyiseen kaupunkiin) Lahteen asti. Pian valmistui toinenkin kanava, Kalkkisten kanava, joka mahdollisti laivaliikenteen Heinolaan. Kanavat paransivat Jyväskylän, Heinolan ja Lahden yhteyksiä olennaisesti. Haapamäki–Jyväskylä-rata (1897) edisti merkittävästi Jyväskylän talouselämän kehitystä ja koko Keski-Suomen teollistumista.

Suomalaisuuden edistäminen

 

1800-luvulla Jyväskylän seudun huomattavimpia vaikuttajia oli piirilääkäri Wolmar Schildt, yksi huomattavimmista suomalaisasian kannattajista. Suureksi osaksi hänen ansiostaan Jyväskylästä kehittyi suomenkielisen kulttuurin edelläkävijä. Jyväskylään perustettiin 1858 suomenkielinen lyseo (nyk. Jyväskylän Lyseon lukio), valtakunnallisesti ensimmäinen laatuaan, 1863 suomenkielinen opettajaseminaari, josta valmistuivat ensimmäiset kansakoulunopettajat kolme vuotta myöhemmin, sekä suomenkielinen tyttökoulu 1864. Nämä koulut toivat Jyväskylään runsaasti sivistyneitä ihmisiä opettajien ja koko valtakunnan alueelta tulleiden oppilaiden muodossa. Jyväskyläläisiä opettajia olivat esimerkiksi kirjankustantajiksi ryhtyneet Kaarle Jaakko Gummerus, Karl Gustav Göös ja Alexander Georg Weilin.

Teollisuuden alku

1800-luvun loppupuolella kaupunki ja sen ympäristö vaurastuivat muun muassa metsien arvonnousun takia. Tänä aikana kaupunkiin rakennettiin monia merkittäviä, vieläkin käytössä olevia julkisia rakennuksia. Vähitellen Jyväskylään nousi teollisuutta; ensimmäiset merkittävät tehtaat olivat Lohikosken paperitehdas ja Schaumanin vaneritehdas, joka perustettiin 1912. Myöhemmin, 1920 ja 1930-luvulla Jyväskylän seudulle, vihollisen lentokoneiden ulottumattomiin, sijoitettiin runsaasti Puolustusvoimien aseteollisuutta, suurimpina Valtion Kivääritehdas ja Valtion Tykkitehdas.

Suomen Ateena

Jyväskylän sivistys- ja koulukaupunkimaine synnytti aikoinaan kaupungille lempinimen Suomen Ateena. Kaupungissa oli jo ensimmäisten koulujen perustamisen aikoihin haaveiltu yliopiston saamisesta kaupunkiin. Ensimmäinen merkki haaveen täyttymisestä saatiin, kun kaupunkiin perustettiin vuonna 1912 Suomen ensimmäinen kesäyliopisto. Opettajaseminaari muuttui 1934 Kasvatusopilliseksi korkeakouluksi, jolla oli jo oikeus myöntää tohtorin tutkintoja. Varsinaista yliopistoa saatiin odottaa vuoteen 1966 asti, jolloin Kasvatusopillinen korkeakoulu monialaistui ja sen nimeksi muutettiin Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä on edelleen merkittävä opiskelukaupunki ja sen asukkaat keskimääräistä korkeammin koulutettuja. Jyväskylä kuitenkin menetti varsinaisen erityisasemansa itsenäisyyden ajan alulla koulutuksen ja kirjasivistyksen koko Suomen laajuisen edistymisen vuoksi.

Kaupungin rakentaminen

 

Jyväskylä on noussut suhteellisen myöhään Suomen suurimpien kaupunkikeskusten joukkoon. Jyväskylän lyseon kasvatti Alvar Aalto perusti arkkitehtitoimistonsa Jyväskylään syksyllä 1923 ja suunnitteli siitä lähtien kaupunkiin ja sen ympäristöön lukuisia rakennuksia. Jyväskylä pysyi melko hiljaisena koulukaupunkina 20. vuosisadan alkuvuosiin asti, mutta se alkoi vähitellen kasvaa ja teollistua. OY Wilh. Schauman AB:n ja puolustuslaitosten valmistuminen Jyväskylään teollistutti kaupunkia jo ennen toista maailmansotaa, mutta vasta sotien jälkeen alkoi kaupungin nopea kasvu eikä se enää ollut pelkästään Suomen Ateena. Jyväskylästä tuli yksi Suomen merkittävimmistä teollisuuskeskuksista. 40 vuodessa kaupungin väkiluku kuusinkertaistui, kaupunkiin tehtiin mittavia alueliitoksia (tärkeimmät vuosina 1941 ja 1965) ja uusia asumalähiöitä kaavoitettiin. Samalla lähes kaikki keskustan historialliset puutalot väistyivät uudisrakennusten tieltä. Tämä purkuvimma oli valtakunnallinen ilmiö, mutta Jyväskylässä se oli erityisen tuhoisa, ja sen syynä oli ainakin osittain tonttipula.

Jyväskylään tuli talvi- ja jatkosodan jälkeen Sortavalan maalaiskunnan siirtoväkeä.

1960-luvulla saivat alkunsa kulttuuritapahtumat Jyväskylän kesä ja Jyväskylän talvi. Vuonna 1951 järjestettiin ensimmäiset Jyväskylän suurajot, nykyiseltä nimeltään Secto Rally Finland.

 

Keski-Suomen lääni

Jyväskylä oli Keski-Suomen läänin pääkaupunki läänin olemassaolon ajan vuosina 1960–1997. Aiempina vuosisatoina Jyväskylä kuului muun Laukaan kunnan osana ensin Hämeen lääniin aina vuoteen 1775 asti, jonka jälkeen se kuului Vaasan lääniin aina Keski-Suomen läänin perustamiseen 1960 saakka. Vuoden 1997 lääniuudistuksessa Keski-Suomesta tuli yhdessä Turun ja Porin ja Vaasan läänien sekä Hämeen läänin pohjoisosien kanssa osa Länsi-Suomen lääniä, jonka pääkaupunki oli Turku.

 

 

Kun Jyväskylän kaupunki vuonna 1837 perustettiin, sen alue oli maanomistuskiistojen vuoksi pieni ja epäkäytännöllisen muotoinen. Sen pinta-ala oli vain 6,2 km², ja se käsitti kaksi kapean käytävän kautta yhteydessä toisiinsa ollutta aluetta, joista toinen oli Jyväsjärven ja toinen Köhniönjärven rannalla ja lisäksi pienen erillisen osan Jyväsjärven Korkeakoskenlahden perukassa. Ensimmäisen kerran Jyväskylän kaupungin aluetta laajennettiin vuonna 1860, kun siihen liitettiin niin sanottu Ramoisen osa, pieni Tourujoen suulla sijaitseva alue, joka oli kuulunut Taavettilan tilaan ja jota kaupunki oli jo kauan havitellut itselleen. Sen pinta-ala oli 0,2 km².

Vuonna 1908 kaupunki osti Syrjälän ja Mustamäen tilat, ja vuonna 1914 niiden alueet liitettiin Jyväskylän maalaiskunnasta kaupunkiin. Liitosalue käsitti Mäki-Matin esikaupungin sekä Köhniönjärvestä Ruokepuoliseen ulottuvan maakaistaleen. Mäki-Matti lisättiin viime hetkellä vuonna 1910 vahvistettuun Jyväskylän kaupungin uuteen asemakaavaan kuudenneksi kaupunginosaksi.

Vuoden 1941 liitokset

Vuonna 1941 Jyväskylän kaupunkiin liitettiin Tourulan, Nisulan ja Halssilan esikaupungit, osa Keljosta ja Viitaniemi. Liitoksen piti toteutua jo 1940, mutta sitä lykättiin talvisodan syttymisen takia. Maalaiskuntien oli tuolloin yleensäkin hyvin vaikea huolehtia kaupunkimaisesti rakennetuista alueista, esim. niiden kunnallistekniikasta. Jyväskylän maalaiskunta olikin vapaaehtoisesti valmis luovuttamaan esikaupungit Jyväskylän kaupungille, mutta liitoksen valmistelu ei sujunut sulassa sovussa, sillä kaupunki halusi itselleen muitakin alueita eikä maalaiskunta halunnut niitä luovuttaa. Kaupunki olisi halunnut itselleen muun muassa Kuokkalan, joka oli siihen aikaan maalaiskunnan tärkein viljelysalue. Sitä ei vielä liitettykään kaupunkiin. Alun perin esikaupunkilaiset itse pyysivät liitosta, mutta myöhemmin he vastustivat sitä.^lähde? Asia oli ollut vireillä vuosikausia, ja esikaupunkien asukasluku oli asiaa valmisteltaessa nopeasti kasvanut.

Vuoden 1941 alueliitoksesta seurasi kunnallinen ja seurakunnallinen erikoisuus, sillä maalaiskunnan kunnantalo sekä maaseurakunnan kirkko sijaitsivat kaupunkiin ja kaupunkiseurakunnan alueeseen liitetyllä Taulumäellä vuoden 2009 kunta- ja seurakuntaliitokseen saakka. Seurakuntaliitoksessa tuosta maaseurakunnan kirkosta tuli uuden Jyväskylän seurakunnan pääkirkko.

Vuonna 1948 liitettiin kaupunkiin Lahjaharju. Maalaiskuntakin oli enimmäkseen liitoksen kannalla. Maalaiskunta esitti jopa kaupungin esittämää liitosta laajempaa liitosaluetta, jotta rajasta tulisi luonnollisempi. Samalla Tyyppälänpohjan niittypalsta siirrettiin takaisin kaupungista maalaiskuntaan, koska se oli siirretty kaupunkiin erehdyksessä. Samana vuonna kaupunki esitti hyvin laajaa liitosta maalaiskunnasta kaupunkiin, mutta se ei toteutunut selvitysmies Kalle Tarkan hidastelun takia.

Vuoden 1965 liitokset

Vuonna 1965 tehtiin liitos, joka yli kolminkertaisti Jyväskylän kaupungin pinta-alan: kaupunkiin siirrettiin Kuokkala, Äijälä, lähes koko maalaiskuntaan kuulunut osa Keljosta, Seppälänkangas, Mannila ja Tuomiojärvestä Ruokepuoliseen ulottuva maakaistale. Alueliitoksessa kaupungin pinta-ala kasvoi 36 neliökilometristä 116 neliökilometriin. Alueliitos oli pitkälti sama kuin vuonna 1948 esitetty; kuitenkin Ritoniemi ja Jyskä, jotka olivat kuuluneet vuoden 1948 liitosanomukseen ja joista 1960-luvullakin haaveiltiin, jäivät maalaiskunnalle. Lähes kaikki liitosaluelaiset vastustivat alun perin liitosta, mutta pian, kun liitos toteutui, he huomasivat, ettei liitos ollutkaan niin paha asia kuin he luulivat. Tästä kertoo Keskisuomalaisen vuoden 1965 ensimmäinen numero. Liitoksessa Jyväskylä ohitti asukasluvussa Kuopion, mutta Kuopio ohitti Jyväskylän vuoden 1969 alussa, kun pääosa Kuopion maalaiskunnasta liitettiin Kuopioon.

1968 toteutettiin pieni liitos, joka johtui siitä, että toinen vuoden 1965 liitoksessa syntyneistä pohjoisista rajoista tuli eräässä kohdassa epäkäytännölliseen paikkaan. 1978 kaupunkiin liitettiin pieni Heinälammella sijaitseva alue. Viimeinen osaliitos maalaiskunnasta kaupunkiin tehtiin vuonna 1990, jolloin kaupunkiin siirrettiin pieni alue Väinölässä tai Äijälässä.

Maalaiskunnan ja kaupungin liitoshankkeet

 

Valtakunnallisen kuntauudistushankkeen yhteydessä 1968 laadittiin lääneittäin kuntauudistussuunnitelmat. Tällöin tuli esille myös maalaiskunnan ja kaupungin liitoshanke, joka kariutui. Liitoksesta keskusteltiin sekä virallisesti että epävirallisesti 1970-luvulla, mutta käytännöllisiin toimenpiteisiin ei ryhdytty. 1982 Jyväskylän kaupunginvaltuusto teki kuntaliitosaloitteen valtioneuvostolle, mutta se kaatui maalaiskunnan vastustukseen. Vuonna 1988 kaupunki teki sisäministeriölle pakkoliitosaloitteen, jota myös lääninhallitus tuki. Sen lisäksi kaupunki esitti 1991 vapaaehtoista kuntaliitosta. Kuntaliitosselvitys tehtiin 1990, mutta maalaiskunnan valtuusto äänesti 1992 liitosta vastaan ja valtioneuvosto päätti, että pakkoliitosta ei tehdä.

Maalaiskunnan valtuustossa tehtiin 1994 uusi aloite liitosneuvottelujen käynnistämisestä ja Jyväskylän kaupunginhallitus hyväksyi esityksen. Selvitysmiehenä toimi tällöin Kalevi Kivistö. Kuntien välille syntyi kuitenkin erimielisyyksiä ja maalaiskunnan valtuusto keskeytti prosessin muutaman äänen enemmistöllä. Viimeisen epäonnistuneen liitosyrityksen jälkeen Jyväskylän seudulla alettiin liitoksen sijaan puhua verkostokaupungista. Sitä varten seudun kunnanhallitukset tekivät aluekeskusohjelmaa ohjaavan sopimuksen. Vuoden 2004 alusta vuoden 2008 loppuun Jyväskylän seutu muodostui yhdeksästä kunnasta ja sen asukasmäärä oli 161 500. Seudun kunnat olivat Hankasalmi, Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän maalaiskunta, Korpilahti, Laukaa, Muurame, Petäjävesi, Toivakka ja Uurainen.

Keväällä 2007 keskustelut kuntien yhdistämisestä käynnistyivät uudelleen, tällä kertaa maalaiskunnan valtuustosta johtavien virkamiesten vastustuksesta huolimatta. Jyväskylän maalaiskunnan valtuusto päätti 18.6.2007 ja Jyväskylän valtuusto 25.6.2007 esittää sisäasiainministeriölle uuden kunnan perustamista koskevan erityisselvityksen tekemistä. Hallinto- ja kuntaministeri nimitti Jarmo Asikaisen kuntajakoselvittäjäksi 14.8.2007. Hän jätti raporttinsa sekä ehdotuksen yhdistämissopimukseksi 15.12.2007 valtuustoille.

 

Maalaiskunta suhtautui vielä 2000-vuosikymmenen puolessavälissä liitossuunnitelmiin yleensä kielteisesti, mutta mielipide muuttui nopeasti. 2000-luvulla maalaiskunta perusteli kriittistä kantaansa lähinnä kaupungin velkaantuneisuudella. Kuntajakoselvittäjän raportin mukaan varallisuudessa ei kuitenkaan ollut juurikaan eroa: kaupungin netto-omaisuus asukasta kohden oli liitosselvityksen alkaessa 4 936 euroa ja maalaiskunnan 4 870 euroa. Omaisuuden käyvillä arvoilla kaupunki oli maalaiskuntaa vauraampi muun muassa maaomaisuuden sekä kokonaan omistamansa vesi- ja energiayhtiö Jyväskylän Energia Oy:n ansiosta.

Uusi Jyväskylä

Valtuustot päättivät liitoksesta 18.2.2008. Jyväskylän kaupunginvaltuusto puolsi liitosta äänin 57–2, Korpilahden kunnanvaltuusto 19–7 ja maalaiskunnan kunnanvaltuusto 32–19. Päätöksen myötä Jyväskylän kaupunki kuntana ja Jyväskylän maalaiskunta lakkautettiin ja uusi Jyväskylän kunta perustettiin vuoden 2009 alusta. Samalla uuteen Jyväskylään liittyi myös 5 000 asukkaan Korpilahden kunta; Korpilahden ja Jyväskylän kaupungin liitoksesta päätettiin jo ennen maalaiskunnan liitosselvityksen alkamista Korpilahden kunnanvaltuustossa 13.11.2006 ja Jyväskylän kaupunginvaltuustossa 27.11.2006.

Uuden kunnan vaakunaksi valittiin edelleen Jyväskylän kaupungin vaakuna ja nimeksi Jyväskylä. Niin ikään Markku Anderssonista, joka oli ollut Jyväskylän kaupunginjohtajana vuodesta 2004, tuli uuden Jyväskylän ensimmäinen kaupunginjohtaja. Liitoksessa kaupungin väkimäärä nousi noin 128 000:een ja pinta-ala 1 100 neliökilometriin, se ohitti asukasluvun perusteella Kuopion ja Lahden ja siitä tuli asukasluvultaan Suomen seitsemänneksi suurin kunta ja suurin sellainen kunta, jolla ei ole erikseen ruotsinkielistä nimeä.

Uuden Jyväskylän ensimmäinen valtuusto valittiin lokakuun 2008 kunnallisvaaleissa. Valtuustoon valittiin 75 valtuutettua eli 62 vähemmän kuin kolmessa erillisessä valtuustossa oli. Valtuuston ensimmäinen kokous pidettiin jo 3. marraskuuta 2008, vaikka uutta kuntaa ei vielä ollut olemassa. SDP oli valtuuston suurin puolue 21 paikalla. Kokoomuksella oli 16 ja keskustalla 15 valtuutettua. Vihreät saivat valtuustoon yhdeksän paikkaa, vasemmistoliitto kuusi, kristillisdemokraatit neljä, perussuomalaiset kolme ja SKP yhden.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Ulkomaalaistaustaiset

Vuonna 2022 Jyväskylässä asui 8 855 ulkomaalaistaustaista henkilöä, mikä vastasi 6,1 prosenttia kaupungin väestöstä. Näistä varsinaisia ulkomaan kansalaisia oli 5 523 asukasta. Muita kieliä kuin suomea, ruotsia tai saamea puhui 8 694 asukasta. Puhutuimmat vieraat kielet olivat venäjä, persia ja englanti. International Jyväskylä – Info Center on ohjaus- ja neuvontapiste, joka palvelee Keski-Suomen alueen maahanmuuttajia. Neuvontapalveluita saa asumiseen, työnhakuun, työsuojeluun, verotukseen, opiskeluun, perheasioihin, vapaa-aikaan sekä viranomaisten kanssa toimimiseen.

Jyväskylän väestö, syntyperä (2022)

Syntyperä	Asukasluku	Prosenttia
Suomi	137 032	93,9
Neuvostoliitto	1 634	1,1
Afganistan	548	0,4
Iran	501	0,3
Kongon demokraattinen tasavalta	378	0,3
Kiina	335	0,2
Irak	318	0,2
Venäjä	298	0,2
Viro	278	0,2
Turkki	273	0,2
Intia	228	0,2
Syyria	207	0,1
Jugoslavia	205	0,1
Thaimaa	204	0,1
Myanmar	185	0,1
Saksa	144	0,1

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Jyväskylässä oli 140 188 asukasta, joista 131 433 asui taajamissa, 7 258 haja-asutusalueilla ja 1 497:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Jyväskylän taajama-aste on 94,8 prosenttia. Jyväskylän taajamaväestö jakaantuu kuuden eri taajaman kesken:

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Jyväskylän keskustaajama ulottuu Jyväskylän lisäksi osittain Muuramen kunnan alueelle. Yhteensä Jyväskylän keskustaajamassa on 123 241 asukasta ja sen pinta-ala on 94,19 neliökilometriä.

Vuoden 1960 väestönlaskennassa silloisten Jyväskylän, Jyväskylän maalaiskunnan, Korpilahden ja Säynätsalon alueella oli useita taajamia. Jyväskylän kaupungin ainoa taajama oli Jyväskylän keskusta. Siellä oli 39 449 asukasta, joista 39 117 asui Jyväskylän kaupungissa ja 394 maalaiskunnan puolella. Pääosin Jyväskylän maalaiskunnassa sijainneet taajamat (suluissa asukasluvut) olivat:

• Haapaniemi (210)
• Kanavuori-Mustalahti (395)
• Keljonkangas (1 508)
• Kuohu (465)
• Kuokkala (879)
• Palokka (494)
• Rajaharju (538)
• Rantue (yhteensä 421, joista 359 maalaiskunnassa ja 62 kaupungin puolella)
• Ritopohja (350)
• Ränssimäki (299)
• Tikka (655)
• Tikkakoski (2 664)
• Vaajakoski (7 198)

Korpilahden ainoa taajama oli Korpilahden kirkonkylä, jossa oli 1 324 asukasta. Säynätsalon taajamat olivat Säynätsalon kirkonkylä (1 470 asukasta), Lehtisaari (836 asukasta) ja Muuratsalo (805 asukasta).

 

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Jyväskylässä on seuraavat seurakunnat:

• Jyväskylän seurakunta on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta, jonka alueseurakuntia ovat Huhtasuon, Keskustan, Keltinmäen, Korpilahden, Kuokkalan, Palokan, Säynätsalon, Tikkakosken ja Vaajakosken alueseurakunnat.
• Jyväskylän ortodoksinen seurakunta on Suomen ortodoksisen kirkon Jyväskylän alueella toimiva seurakunta.
• Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Jyväskylässä toimii Jyväskylän helluntaiseurakunta. Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Jyväskylässä toimii Tikkakosken helluntaiseurakunta.
• Jyväskylän Reformoitu Baptistiseurakunta on Jyväskylän alueella toimiva reformoitu seurakunta.

Historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Jyväskylän kaupungin nykyisellä alueella ovat:

• Jyväskylän kaupunkiseurakunta (yhdistetty Jyväskylän maaseurakunnan ja Korpilahden seurakunnan kanssa Jyväskylän seurakunnaksi 2009)
• Jyväskylän maaseurakunta (yhdistetty Jyväskylän kaupunkiseurakunnan ja Korpilahden seurakunnan kanssa Jyväskylän seurakunnaksi 2009)
• Korpilahden seurakunta (yhdistetty Jyväskylän kaupunkiseurakunnan ja maaseurakunnan kanssa Jyväskylän seurakunnaksi 2009)
• Säynätsalon seurakunta (liitetty Jyväskylän kaupunkiseurakuntaan 2005)

 

Jyväskylän kaupunginvaltuustossa on 67 jäsentä. Kaudella 2021–2025 suurimmat puolueet ovat SDP (13), kokoomus (13) ja vihreät (12). Jyväskylän kaupungissa oli vasemmistoenemmistö vuoteen 1984 asti ja uudelleen vuosina 1992–1996.

Kaupunginjohtajat

Jyväskylän virassa oleva kaupunginjohtaja on Timo Koivisto. Kaupunginjohtajien luettelo:

• Varma T. Suosalmi (edistysp.) 1930–1935
• Arvo Haapasalo (sit.) 1935–1955
• Jorma Tuominen (sd.) 1955–1959
• Veli Järvinen (sd.) 1959–1974
• Jaakko Loven (sd.) 1975–1994
• Pekka Kettunen (sd.) 1994–2004
• Markku Andersson (kok.) 2004–2015
• Timo Koivisto (sd.) 2015–

 

 

Jyväskylä oli vielä 2000-luvun alussa ennen alueliitosta pinta-alaltaan pieni sekä suomalaisittain varsin tiiviisti rakennettu kaupunki. Ruutukaavan mukaan rakennettu kaupungin vanhin osa, nykyinen ydinkeskusta sijaitsee Jyväsjärven ja Harjun (alkuperäiseltä nimeltään Syrjälänharjun) välissä. Se on Suomen kaupunkien pelkistetyin, yksinkertaisin ja symmetrisin ruutukaava. Kaupungin hallinto ja palvelut ovat hyvin keskittyneitä ja keskusta rakennettu tiiviisti^lähde?. Jyväskylälle on ollut ominaista myös kaupunkikuvan nopea uudistuminen sekä vanhojen rakennusten purkamisen että nopean uusien kaupunginosien rakentamisen johdosta. Jyväskylä onkin rakennuskannaltaan erittäin nuori kaupunki. 1800-luvun ja 1900-luvun alun empiretyylisestä puutalo-Jyväskylästä ei ole paljoa jäljellä.

 

Monissa Suomen kaupungeissa on toteutettu tai suunnitteilla keskieurooppalaiseen tapaan kävelykatuja. Aikaisemmin valtatien 4 läpikulkuliikennettä palvellut kaupungin keskustaa länsi-itäsuunnassa halkova Kauppakatu muutettiin ensin joukkoliikennekaduksi ja sittemmin yhdeksi Suomen ensimmäisistä kävelykaduista vuonna 1993. Sen varrella sijaitsee kauppakeskuksia, kahviloita ja ravintoloita. Kävelykadulla järjestetään myös tapahtumia.

Monia Jyväskylän rakennuksista on suunnitellut arkkitehti Alvar Aalto. Ydinkeskusta sijaitsee Jyväsjärven ja Harjun välissä.

Jyväskylä on valtateiden 4, 9, 13 ja 23 risteys. Jyväskylän keskustan ohittaa itäpuolelta ohitustie, vuonna 1989 valmistunut Rantaväylä, joka valmistuessaan siirsi valtatien 4 liikenteen pois kaupungin ruutukaavakeskustan liikenneverkosta. Rantaväylän varressa sijaitsee useita Jyväskylän yliopiston sekä kansainvälisen yritysmaailman uudisrakennuksia. Vanhojen tehdasrakennusten häviäminen Jyväsjärven rannasta mahdollisti uuden Lutakon kaupunginosan rakentamisen Kuokkalan sillan juureen. Merkittävä tekijä kaupunkikuvan kannalta on myös keskustan välittömässä läheisyydessä sijaitseva entinen Kankaan paperitehdas. Suurikokoista tehdasaluetta ja paperitehdasta alettiin purkamaan vuonna 2018, tilalle rakennettaan uusi asuinalue. Jyväskylä on menestynyt säännöllisesti Taloustutkimuksen toteuttamassa suurten kaupunkien imagotutkimuksessa parhaista asuinpaikoista, ja oli vuonna 2014 kolmannella sijalla edellisvuoden tapaan. Jyväskylällä on hyvä imago myös yritysjohtajien silmissä.

 

Jyväskylälle on ollut vanhastaan tunnusomaista vahva sekä humanistinen että työväenhenkinen kulttuuriperintö. Kun perinteinen teollisuustuotanto kaupungissa on väistynyt uudemman elinkeinoelämän alta ja samalla muiden kuin humanististen tieteiden osuus kaupungin opiskelumahdollisuuksista on kasvanut, myös kaupungin kulttuuriprofiili ja identiteetti ovat olleet murroksessa 1960-luvulta lähtien.^{kenen mukaan?} Uusia virikkeitä perusjyväskyläläiseen kaupunkikulttuuriin on tuonut myös nopea muuttoliike, etenkin opiskelijaväestön suuri määrä. Jyväskyläläiset muodostavatkin nykyisin kaupunkiväestön, jossa syntyperäisten asukkaiden osuus on pieni ja sekä tulo- että lähtömuutto on vilkasta. Vuonna 2004, ennen kuntaliitoksia, 15-vuotiaista asukkaista 63 %, 25-vuotiaista asukkaista 22 % ja 50-vuotiaista asukkaista vain 19 % oli syntynyt Jyväskylässä.

Keski-Suomen ohella merkittäviä tulijoiden lähtömaakuntia ovat Uusimaa, Pohjois-Savo ja Pirkanmaa.

Ruokakulttuuri

Jyväskylän pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla uunissa koivun, lepän tai pajun varpujen päällä paistettu varpupaisti, kaalia, selleriä ja tomaattia sisältävä Palokan salaatti, ruisrieska, muikunmäti, kahvi ja rinkeli sekä pusut. Jyväskylän maalaiskunnan pitäjäruoiksi valittiin sianpääsyltty, peruhauvikkaat ja luumureemi.

Musiikkikulttuuri

Jyväskylästä on lähtöisin useita tunnettuja raskaan rockin yhtyeitä, kuten Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Swallow the Sun ja Lost Society. Suomirapin ja -indien kärkihahmoihin kuuluvat Gettomasa ja Litku Klemetti ovat myös osa Jyväskylän musiikkikulttuuria.

 

Jyväskylässä sijaitsee monipuolinen Jyväskylän yliopisto, jossa opiskelee noin 15 000 ja työskentelee noin 2 600 henkilöä. Jyväskylässä toimii myös Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja HUMAK Humanistisen ammattikorkeakoulun Jyväskylän kampus. Jyväskylässä sijaitsevia toisen asteen ammatillisia oppilaitoksia ovat Jyväskylän ammattiopisto ja Jyväskylän kotitalousoppilaitos. Jyväskylässä toimii nykyisin kolme lukiota, jotka ovat Schildtin lukio, Jyväskylän normaalikoulun lukio ja Jyväskylän Lyseon lukio. Näistä jälkimmäinen on vanhin suomenkielinen oppikoulu. Korpilahden lukio sekä kaikki entisessä Jyväskylän maalaiskunnassa sijainneet kolme lukiota on lakkautettu 2010-luvun alussa.

 

Linja-autoasema ja rautatieasema toimivat Jyväskylässä yhdistettynä matkakeskuksena. Jyväskylän kautta kulkevat yleiset tiet eri ilmansuuntiin
    Helsinki, Lahti, Oulu, Kemi, Rovaniemi, Utsjoki (etelään / pohjoiseen)
    Turku, Loimaa, Tampere, Jämsä, Kuopio, Joensuu, Niirala (Tohmajärvi) (lounaaseen / koilliseen)
  Kokkola, Mikkeli, Lappeenranta (luoteeseen / kaakkoon)
  Seinäjoki, Vaasa (luoteeseen)
  Pori, Kankaanpää, Parkano, Virrat, Pieksämäki, Varkaus, Joensuu (länteen / itään)
  Laukaa (koilliseen)

 

Linja-autoasema ja rautatieasema toimivat Jyväskylässä yhdistettynä matkakeskuksena.

Jyväskylään pääsee junalla etelästä Tampereen suunnasta, lännestä Haapamäen suunnasta sekä idästä Pieksämäeltä. Ilman junanvaihtoa Jyväskylästä pääsee Tampereen kautta Helsinkiin ja Turkuun, Pieksämäen kautta Kuopioon sekä Haapamäen kautta Seinäjoelle. Henkilöjunaliikenne pohjoisesta Haapajärven suunnalta lakkautettiin vaiheittain vuosina 1968–1987, viimeisimpänä henkilöliikenne Äänekoski–Jyväskylä-rataosuudella vuonna 1987.

 

Kaukoliikenteen linja-autoilla pääsee suoraan Jyväskylästä kaikkiin maakuntakeskuksiin paitsi Hämeenlinnaan ja Maarianhaminaan. Junaan verrattuna linja-auto tarjoaa vaihdottoman ja nopeamman yhteyden esimerkiksi Ouluun, Lahteen ja Lappeenrantaan. Yöjunat eivät nykyisin liikennöi Jyväskylässä. Linja-autojen yöpikavuoroja kulkee päivittäin Helsingin, Jyväskylän ja Oulun välillä. Lentokoneella pääsee Jyväskylästä Helsinkiin 50 minuutissa. Lentoasema sijaitsee Tikkakoskella 22 kilometriä kaupungin keskustasta pohjoiseen.

Paikallisliikenteen järjestämisestä Jyväskylässä, Laukaassa ja Muuramessa on heinäkuusta 2014 alkaen vastannut joukkoliikenteen toimivaltainen viranomainen eli Jyväskylän seudun joukkoliikenne. Paikallisliikenteestä käytetään markkinointinimeä Linkki, joka tarkoittaa Jyväskylän seudulla linja-autoa. Paikallisliikenteen asioista päätetään seudullisessa joukkoliikennejaostossa. Liikenteen järjestämiseen liittyvistä käytännön tehtävistä vastaa Jyväskylän kaupunki. Kilpailutettuina liikennöitsijöinä toimivat Jyväskylän Liikenne Oy, Länsilinjat Oy ja Mennään Bussilla Oy.

Kesäisin kaupungista on sisävesiliikennettä. Jyväsjärvellä on lyhyitä muutaman tunnin illallisristeilyjä ja Päijänteen vesistöalueella myös pidempiä risteilyjä. Tunnettuja Jyväskylästä liikennöiviä sisävesialuksia ovat muun muassa M/S Katrilli, M/S Päijänne, M/S Rhea, M/S Suomen Neito, M/S Suomen Suvi, M/S Suometar ja S/S Suomi. Aiemmin kaupungista liikennöivät myös siipirataslaiva S/S Lahtis ja sisävesihöyrylaiva S/S Jyväskylä, jonka nimi on nykyään M/S Jyväskylä).

 

 

 

Jyväskylässä on kaupunginteatterin lisäksi harrastajateatteri Jyväskylän Huoneteatteri. Teatterin harrastajia vuosittain kokoava Harrastajateatterikesä siirtyi vuonna 2016 järjestettäväksi Jyväskylässä. Vuodesta 1979 lähtien kaupungissa on toiminut Jyväskylä Big Band. Jyväskylässä on aktiivinen rap-kulttuuri ja vuonna 2014 maakuntalehti Keskisuomalainen luonnehti tästä syystä kaupunkia jopa suomirapin pääkaupungiksi.

Tutustumiskohteita ja museoita

Kirkot ja muut sakraalirakennukset

Evankelis-luterilaiset kirkot

• Jyväskylän Kaupunginkirkko
• Keltinmäen kirkko
• Korpilahden kirkko
• Kuokkalan kirkko
• Palokan kirkko
• Säynätsalon kirkko
• Taulumäen kirkko
• Tikkakosken kirkko
• Vaajakosken kirkko

Ortodoksiset kirkot

• Kristuksen ylösnousemuksen kirkko

Katoliset kirkot

• Pyhän Olavin kirkko

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt

• Jyväskylän rautatieasema
• Jyväskylän vanha hautausmaa ja Taulumäen kirkko
• Jyväskylän yliopiston alue
• Harju ja Vesilinnan torni
• Kirkkopuisto ja sen ympäristö
• Kortepohjan alue
• Mankolan alue
• Rautpohjan ja Tourulan tehdasalueet
• Seminaarinmäen ja Älylän asuinalueet
• Säynätsalon teollisuusyhdyskunta ja Muuratsalon koetalo
• Viitaniemen asuinalue

Jyväskyläläisiä liikuntapaikkoja ovat muun muassa Laajavuoren talviurheilukeskus, Hippoksen liikuntapuisto ja vesiliikuntakeskus AaltoAlvari.

Urheiluseuroja

 

Kaupungin tunnettuja tapahtumia ovat muun muassa Jyväskylän suurajot, vuodesta 1956 järjestetty Jyväskylän kesä, kaupunkifestivaali Yläkaupungin Yö, kaupunkivalaistukseen erikoistunut Valon kaupunki, Lutakkoon sijoittuva Suomipop-festivaali, Suomen vanhin sisäfestivaali Jyrock sekä Suomen pitkäikäisin rapin livekeikkoihin keskittynyt klubi Ghetto Party.

Jyväskylän seutukunta muodostuu Jyväskylän kaupungin lisäksi Hankasalmen, Laukaan, Muuramen, Petäjäveden, Toivakan ja Uuraisten kunnista.

Jyväskylällä on lukuisia ystävyyskaupunkeja:

Lisäksi kunnalla on yhteistyösopimus Kiinan Mudanjiangin kanssa (vuodesta 1988).

Yhteistyö Jaroslavin kaupungin kanssa on laitettu jäihin maaliskuusta 2022 alkaen Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

• Luettelo Jyväskylän julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Koko Jyväskylän historiaa käsittelevää kirjallisuutta:

• Brummer: Jyväskylän kaupungin historia 1837–1912
• Jyväskylän kirja
• Tommila: Jyväskylän kaupungin historia 1837–1965
• Kokko: Jyväskylän kaupungin historia 1965–2007

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jyväskylä Wiki Commonsissa

•   Matkaopas aiheesta Jyväskylä Wikimatkoissa
• Jyväskylän kaupunki
• Jyväskylän seutu
• Tilastokeskus – Jyväskylän avainluvut
• Visit Jyväskylä
• Yle Elävä arkisto – Jyväskylä
• 28 hours in Jyväskylä (time-lapse menetelmällä kuvattu video Jyväskylän kaupunkikuvasta)
• Jyväskylän perustamiskirja kaupunginkirjaston sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)