Nižni Novgorod: in alueen pääkaupunki Venäjällä

Gorki, Го́рький), on 1,23 miljoonan asukkaan suurkaupunki, ja Venäjän kaupungeista kuudenneksi suurin. Se sijaitsee Volgan ja sen sivujoen Okan yhtymäkohdassa, runsaat 400 km Moskovasta itään. Nižni Novgorod on Volgan liittovaltiopiirin ja Nižni Novgorodin alueen hallinnollinen keskus.

Nižni Novgorod (Нижний Новгород)
lippu	vaakuna
Nižni Novgorodin alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella
Nižni Novgorod
Koordinaatit: , 44°00′27″E
Valtio	Venäjän federaatio
Liittovaltiosubjekti	Nižni Novgorodin alue
Piiri	Kaupunkipiiri
Perustettu
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	411 km²
Väkiluku (2014)  ()	1 263 873
Aikavyöhyke	UTC+3 (MSK)
Postinumero	603 000–603 901 [2]
Suuntanumero(t)	+7 831
http://www.admgor.nnov.ru/english/index.html (englanniksi), (venäjäksi), (saksaksi), (espanjaksi)
Rekisterikilven numero 52
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Nimi

Kaupungin nimi oli alun perin vain Novgorod (uusi kaupunki), mutta sen erottamiseksi toisesta, vanhemmasta ja tunnetummasta Novgorodista (Veliki Novgorod) lännessä, kaupunkia kutsuttiin yleisesti ”alempien maiden Novgorodiksi” tai ”alemmaksi uudeksi kaupungiksi”.

Tämä maa-alue nimettiin ”alemmaksi” (ven. нижний, nižni), vaikka se on korkeammalla paikalla kuin Veliki Novgorod, koska se sijaitsee alavirtaan eli etelämpänä muista Venäjän kaupungeista, kuten Moskovasta, Vladimirista ja Muromista.

Vuosina 1932–1990 kaupungin nimi oli Gorki kaupungissa syntyneen kirjailija Maksim Gorkin mukaan.

Keskiaikainen ruhtinaiden hallintokeskus, 1200-1300 -luku

Nižni Novgorodin perusti vuonna 1221 Vladimirin ruhtinas Juri II mordvalaisen kylän paikalle Volga ja Oka jokien risteykseen. Se oli itäslaavien itäisin alue aina keskiajan loppuun saakka 1500-luvulle asti.

Mordvalaisten jatkuvat hyökkäykset alueen takaisinvaltaamiseksi olivat uhka uudelle linnoitukselle. Suuriruhtinas Purgazin johtamien mordvalaisjoukkojen suurhyökkäys vuonna 1229 saatiin torjuttua. Sit-joen verisen taistelun ja ruhtinas Juri II:n kuoleman jälkeen vuonna 1238 mongolit miehittivät linnoituksen. Nižni Novgorodin linnoitus käytti myöhemmin hyväkseen kahden joen muodostamaa luonnollista vallihautaa ja se oli ruhtinaskunnan tärkein varustus itäisen rajan turvaamisessa.

Nižni Novgorod kuului Moskovan ja Tverin ohella useiden vastaperustettujen kaupunkien joukkoon, jotka säästyivät vähäpätöisyytensä vuoksi mongolien tuhoilta, mutta kasvoivat tataarivallan aikana 1300- ja 1400-luvuilla Venäjän poliittisen elämän keskuksiksi.

Kublai-kaanin suostumuksella Nižni Novgorod liitettiin Vladimir–Suzdalin ruhtinaskuntaan vuonna 1264. Sen merkitys kasvoi entisestään, kun Suzdalin ruhtinaskunnan hallintokeskus siirrettiin sinne Gorodetsista vuonna 1350. Ruhtinas Dmitry Konstantinovitš Suzdal (1323–1383) pyrki vuodesta 1365 lähtien tekemään pääkaupungistaan Moskovan kilpailijan. Hän rakennutti kivilinnoituksen, useita kirkkoja ja oli historioitsijoiden suojelija. Itäslaavien tärkeimmän historiallisen kronikan (ven. Повесть временных лет) varhaisimman olemassa olevan käsikirjoituksen, Laurentian Codexin (ven. Лаврентьевский список) kirjoitti muistiin paikallinen munkki Laurentius vuonna 1377.

Moskovan ruhtinaskunnan vahvin linnoitus, 1400-1700 -luku

 

Vuonna 1392 kaupunki liitettiin Moskovan ruhtinaskuntaan ja siitä tuli pian Venäjän puolustuksen ratkaiseva kohta Volgan tataareja vastaan. Paikalliset ruhtinaat ottivat sukunimekseen Šuiski ja asettuivat Moskovaan, jossa he kohosivat hovissa merkittäviksi henkilöiksi ja suvusta nousi valtaistuimelle tsaariksi Vasili IV Šuiski.

Krimiläisen tataaripäällikkö Edigun joukkojen poltettua kaupungin vuonna 1408, Nižni Novgorod rakennettiin uudelleen ja moskovalaiset pitivät sitä tärkeimpänä linnoituksenaan sodassa Kazanin tataareita vastaan. Vuonna 1469 Iivana III Suuri ja vuonna 1552 Iivana IV Julma lähtivät kaupungista valloittamaan tataarien pääkaupunkia Kazania.

Valtava punatiilinen kreml, yksi Moskovan Venäjän vahvimmista ja vanhimmista säilyneistä linnoituksista, rakennettiin vuosina 1508–1511 venetsialaisen arkkitehti Pietro Francescon valvonnassa. Hän suunnitteli linnoituksia myös mm. Moskovaan. Linnoitus oli riittävän vahva kestämään tataarien piirityksiä vuosina 1520 ja 1536. Venäjän laajentumista itään viivästytti Kazanin piiritys vuoteen 1552 asti.

Vuonna 1612 paikallisen lihakauppiaan Kuzma Mininin kokoama vapaaehtoisten joukko, joita johti ruhtinas Dmitri Požarski karkotti puolalaisten joukot Moskovasta ja lopetti vuosien 1598–1613 sekasorron ajan sekä vakiinnutti Romanov-dynastian. Kremlin edessä oleva pääaukio on nimetty Mininin ja Požarskin mukaan, paikalliset kutsuvat sitä pelkästään nimellä Minin-aukio. Kuzma Mininin maalliset jäännökset on haudattu linnoitukseen. Näiden tapahtumien muistoksi pystytettiin vuonna 2005 tarkka kopio Punaisella torilla Moskovassa sijaitsevasta Mininin ja Požarskin muistomerkistä Pyhän Johannes Kastajan kirkon eteen.

Seuraavan vuosisadan aikana kaupunki menestyi taloudellisesti. Venäjän rikkain kauppiassuku Stroganov asettui kaupunkiin. Arkkitehtuuri- ja ikonimaalaustyyli, joka tunnetaan nimellä Stroganovin koulukunta (ven. Строгановская школа) kehittyi kaupungissa 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa.

Nižni Novgorodin historiallisessa vaakunassa vuodelta 1781 on valkoisessa kentässä punainen hirvi, jolla oli mustat sarvet ja sorkat. Uusi vaakuna vuodelta 2006 on samanlainen, ja siinä on kaupungille vuonna 1970 myönnetyn Leninin kunniamerkin punainen nauha ja kultainen kruunu.

Venäjän suurin kauppakeskus, keisarivallan aika 1800–1917

 

Vuonna 1817 Nižni Novgorodiin siirrettiin Venäjän vilkkain kauppatapahtuma Makaryevin messut, jotka alkoivat houkutella vuosittain miljoonia kävijöitä ja näytteilleasettajia Aasiaa ja Eurooppaa myöten. 1800-luvun puoliväliin mennessä kaupunki oli vakiintunut Venäjän imperiumin kauppapääkaupungiksi. Insinööri Alexandr Popovin maailman ensimmäinen radiovastaanotin ja insinööri Vladimir Šuhovin maailman ensimmäiset hyperboloiditorni- ja ristikkokuoret esiteltiin Yleisvenäläisessä teollisuus- ja taidenäyttelyssä Nižni Novgorodissa vuonna 1896. Venäjän virallisten keisarillisten tilastojen mukaan Nižni Novgorodissa oli 14. tammikuuta 1913 mennessä 97 000 asukasta.

Suurin teollisuusyritys oli Sormovon rautatehdas, jolla oli oma rautatieyhteys Moskovan rautatieasemalta Nižni Novgorodin eteläpuolella. Yksityinen Moskova-Kazanin rautatieyhtiön asema oli Yläkaupungissa. Muut teollisuudenalat kehittyivät vähitellen, ja 1900-luvun alussa kaupunki oli myös kehittynyt teollisuuskeskus.

Neuvostoaika 1917-1990

 

Volgan ja Okan yli ei ollut pysyvää siltaa ennen Lokakuun vallankumousta vuonna 1917. Tilapäisiä siltoja rakennettiin messutapahtumien ajaksi. Ensimmäisen sillan rakentamisen Volgan yli aloitti Moskova–Kazan -rautatieyhtiö vuonna 1914, mutta se valmistui vasta Neuvostoliiton aikakaudella, kun rautatie Kotelnitšiin avattiin liikenteelle vuonna 1927.

Neuvostoaikana kaupungista tuli merkittävä teollisuuskeskus. Henry Ford auttoi 1920-luvun lopulla rakentamaan suuren kuorma- ja traktoritehtaan (GAZ) lähettämällä kaupunkiin amerikkalaisia insinöörejä ja mekaanikkoja, mukaan lukien tuleva työväenjohtaja Walter Reuther. Gorkin autotehdas (GAZ) avattiin vuonna 1932 Neuvostoliiton ja Fordin autotehtaan yhteistyön tuloksena.

Toisen maailmansodan aikana kaupungissa tuotettiin merkittävä osa Neuvostoliiton sotakalustosta. GAZ valmisti GAZ-MM-kuorma-autoja, BA-64-panssariautoja, T-60 ja T-70-panssarivaunuja ja SU-76-rynnäkkötykkejä. Lentokonetehdas №21 (nykyisin Sokol) Semjon Lavotškinin johdolla tuotti kolmanneksen hävittäjistä. Krasnoje Sormovo (tehdas №112) valmisti sukellusveneitä ja vetureita ja 30 prosenttia T-34-panssarivaunuista. Tykkitehdas №92 valmisti tykistökalustoa ja radiopuhelintehdas №197 (nykyinen Nitel) viestintäkalustoa. Vuodesta 1941 vuoteen 1943 Gorki joutui natsi-Saksan iskujen ja pommitusten kohteeksi. Sodan kaksi ensimmäistä vuotta Luftwaffe pommitti näitä tehtaita: Molotovin autotehdas (nykyisin GAZ), Vallankumouksen moottori (nykyisin Rumo), Leninin Radioelektroninen laitos (Nitel) ja lentokonetehdas №21 (Krasnoje Sormovo).

Yksittäiset tiedustelulennot Gorkin yli alkoivat syksyllä 1941. Saksalaiset lentokoneet lensivät erittäin korkealla ja jäivät leijumaan autotehtaan ylle. Ensimmäinen Ju-88 -tiedustelukone ilmestyi taivaalle kaupungin ylle 9. lokakuuta klo 13.00. Pommitukset kaupungin läheisyydessä alkoivat 22. lokakuuta, ja osuivat lähiöalueella hisseihin ja varastoon Dzerzhinskin lähellä. 784. ilmatorjunta joukko-osasto osallistui kaupungin puolustukseen. Kremlin ja Aleksanteri Nevskin katedraalin torneihin, jota käytettiin satamavarastona, asennettiin ilmatorjunta-aseita. Ne puolustivat Okan ja Volgan siltoja sekä Kremliä ja messualuetta, joissa sijaitsivat kaupungin ja alueen viranomaiset.

Kaupungin massiivisimmat pommitukset tapahtuivat kesällä 1943. Saksan ilmavoimat tuhosivat lähes kokonaan Gorkin autotehtaan (GAZ). Tehtaan korjaaminen kesti 100 päivää. Korjaustyö alkoi jo pommi-iskujen aikana ja jatkui kiihtyvällä vauhdilla.

 

Rakennus- ja kokoonpanoryhmiä houkuteltiin Moskovasta, Uralilta, Siperiasta ja Keski-Aasiasta. Henkilöstön kokonaismäärä oli noussut 35 000:een. Propagandatukea varten tehtaalla alkoi työskennellä 7. kesäkuuta alkaen Pravda-sanomalehden liikkuva toimitus. Ensin käynnistettiin pyöräosasto ja tärkeimmät korjaustyöt saatiin päätökseen neljässä kuukaudessa. Gorkin autotehtaan uudellenrakentamisen päättymisen virallinen päivämäärä on 28. lokakuuta 1943. Sinä päivänä lähetettiin Josif Stalinille raportti, jonka allekirjoitti 27 000 rakentajaa.

Saksalaiset pommittivat Gorkia ensi kertaa 4. marraskuuta 1941 operaatiossa, joka liittyi Moskovasta käytävään taisteluun. Pommitukset jatkuivat helmikuussa 1942 ja saman vuoden kesällä sekä marraskuussa. Pitkän tauon jälkeen Gorkia pommitettiin uudelleen seitsemänä yönä 4.–8., 10.–11., 13.–14. ja 21.–22. kesäkuuta 1943 osana kesän suurhyökkäystä. Samalla iskettiin myös muihin Volgan alueen teollisuuskeskuksiin, Jaroslavliin ja Saratoviin.

Suuren osan neuvostoaikaa se oli suljettu kaupunki ulkomaalaisilta Neuvostoliiton sotilastutkimus- ja tuotantolaitosten turvallisuuden vuoksi, vaikka se oli suosittu pysähdyspaikka kotimaisille matkailijoille, jotka risteilivät Volgaa ylös ja alas jokilaivoilla. Miljooonakaupungin katukartatkin olivat myynnissä vasta 1970-luvun puolivälissä.

Vuonna 1970 kaupungille myönnettiin Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetuksella Leninin kunniamerkki. Mátyás Rákosi, Unkarin kommunistipuolueen maanpaossa 1956 lähtien ollut entinen pääsihteeri kuoli kaupungissa vuonna 1971. Fyysikko ja nobelisti Andrei Saharov karkotettiin kaupunkiin vuosiksi 1980–1986, jotta hänen yhteytensä ulkomaalaisiin vaikeutuisivat. Vuonna 1985 kaupungissa aloitettiin metroliikenne. Kaupungin ”suljettu” asema päättyi, kun alkuperäinen nimi Nižni Novgorod palautettiin vuonna 1990.

Neuvostovallan jälkeinen aika 1990-

Vuonna 2016 Venäjän presidentti avasi uuden Suuren Isänmaallisen Sodan 70-vuotisen Voiton muiston Tehtaan, joka on osa Almaz-Antein sotateollisuuskonsernia. Kaupungin 800-vuotisjuhlia vietettiin 21. elokuuta 2021. Venäjän keskuspankki laski liikkeelle Nižni Novgorodin 800-vuotisjuhlan muistorahan.

Asukasluvun kehitys

Teollisuus

Kaupungissa on GAZ:n (Gorkovski Avtomobilnyi Zavod) tehdas, joka tunnetaan Gorkin autotehtaana. Tehdas valmistaa Gazel-paketti- ja -avolava-autoja, ja se on aiemmin valmistanut Volga-henkilöautoja. Kaupungissa on myös suuri lasitehdas sekä Kaskol-lentokonetehdas.^lähde?

Liikenne

Kaupungissa toimii maanalainen, Nižni Novgorodin metro. Rautatieyhteydet ovat hyvät, junat pääkaupunki Moskovaan lähtevät pääasiassa Nižni Novgorodin Moskovan rautatieasemalta. Matka-aika suurnopeusjuna Sapsanilla Moskovaan oli alle neljä tuntia vuoden 2013 alussa; matka-aikaa pyritään rataa parantamalla lyhentämään yli tunnilla. Myös kaupungin keskustasta noin 18 kilometriä lounaaseen sijaitsevaa kansainvälistä lentoasemaa uusitaan kymmenvuotisella modernisointihankkeella.

Kaupungin jääkiekkoseura Torpedo pelaa KHL-liigassa, jääpalloseura Start pelaa Venäjän jääpallon superliigassa, ja jalkapalloseura FK Volga pelaa Venäjän valioliigassa.^lähde? Nižni Novgorod oli yksi FIFAN vuoden 2018 jalkapallon MM-kisojen isäntäkaupungeista.^lähde?

•  
  Ilmakuva: Nižni Novgorod sijaitsee Volgan ja sen sivuhaaran Okan yhtymäkohdassa.
•  
  Nižni Novgorodin Kremliä ja Mininin ja Požarskin keskusaukio
•  
  Messujen päärakennus
•  
  Kaupunkinäkymä joelle
•  
  Ensimmäinen silta Okan yli (Kanavinski).
•  
  Metro-silta
•  
  Toinen silta Okajoen yli (Molitovski).
•  
  Myzinski-silta
•  
  Jokilaivojen matkustajaterminaali.
•  
  Keskustan ostoskatu Bolšaja Pokrovskajan jalankulkualuetta.
•  
  Teatteritalo.
•  
  Planetaario ja sirkus.
•  
  Kaupungin teknisen yliopiston rakennus.
•  
  Mig-31 -lentokone, kaupungin Kaskolin tehtaiden tuotantoa.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nižni Novgorod Wiki Commonsissa

• Jandex-karttapalvelu
• Nižni Novgorod (venäjäksi)

 

Nižni Novgorodin alueen kaupungit

 

Hallinnollinen keskus: Nižni Novgorod
Arzamas | Balahna | Bogorodsk | Bor | Gorbatov | Gorodets | Dzeržinsk | Knjaginino | Kstovo | Kulebaki | Lukojanov | Lyskovo | Navašino | Pavlovo | Pervomaisk | Perevoz | Šahunja | Sarov | Semjonov | Sergatš | Tškalovsk | Uren | Vetluga | Volodarsk | Vorsma | Vyksa | Zavolžje

 

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: ru:Бомбардировка Горького