Novgorod: Kaupunki Venäjällä

Se sijaitsee Olhavanjoen rannalla kuuden kilometrin päässä Ilmajärvestä. Kaupunki on Novgorodin alueen keskus. Asukkaita on 218 724 henkeä (vuonna 2010).

Novgorod Вели́кий Но́вгород, Veliki Novgorod
Vastapäivään alkaen oikeasta yläkulmasta: "Venäjän vuosituhat" -monumentti, Pyhän Sofian katedraali, Kuvataiteiden museo, Jurjevin luostari, Kreml, Jaroslavin hovi
lippu	vaakuna
Novgorodin alueen sijainti Venäjällä
Novgorod
Koordinaatit: , 31°16′E
Valtio	Venäjä
Alue	Novgorod
Piiri	Novgorodin kaupunkipiirikunta
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	76,6 km²
Väkiluku (2010)	218 724
Aikavyöhyke	UTC+3 (MSK)
Suuntanumero(t)	+7 8162, +7 81622
adm.nov.ru (venäjäksi)
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Vuonna 2009 Novgorodissa vietettiin kaupungin 1150-vuotisjuhlallisuuksia.

Varhaisvaiheet

 

Novgorod on yksi Venäjän vanhimmista kaupungeista. Nestorin kronikka mainitsee sen ensimmäisen kerran jo vuoden 859 yhteydessä, joskin todellisuudessa kaupunki on satakunta vuotta nuorempi. Nestorin kronikan mukaan alueen slaavilaiset ja suomalais-ugrilaiset heimot lopettivat veron maksun varjageille ja alkoivat hallita itse itseään. Ajauduttuaan keskinäisiin sotiin he kuitenkin kutsuivat varjagit ja näiden ruhtinaan Rurikin hallitsijakseen vuonna 862. Tämän kertomuksen todenperäisyys on hyvin kiistanalainen.

Novgorodin edeltäjä lienee ollut Ilmajärven rannalla sijainnut Rurikinlinna eli Rjurikovo Gorodištše, joka oli käytössä jo 800-luvulla. Se oli tyypiltään mäkilinna. On arveltu, että skandinaavisissa lähteissä mainittu nimi Holmgård tai myös Holmgard olisi tarkoittanut tätä kohdetta. Rurikinlinnan kaivauksissa on löydetty sekä slaavilaiseksi että suomalais-ugrilaiseksi katsottua esineistöä. 900-luvun puolivälissä asutus siirrettiin nykyiselle paikalle, mihin perustunee sen nimitys ”Uusikaupunki”. Karjalaisten tiedetään kutsuneen kaupunkia nimellä Uusilinna.

Keskiaika

Novgorod oli Kiovan Rusin toiseksi tärkein keskus. Sen sijainti Itämereltä Mustalle merelle johtaneen Viikinkien idäntien sekä Volgaa pitkin itään suuntautuneen reitin risteyksessä vauhditti kaupan, käsityöammattien ja kulttuurin kehitystä. Vielä keskiajalla Novgorod oli tärkeä kaupunki myös alueen suomensukuiselle väestölle, tästä kertoo esimerkiksi kaupungin keskiaikainen Tšjudintsov -niminen katu, joka on viitannut Tšuudeihin.

Vuosina 1136–1478 Novgorod oli Novgorodin tasavallan pääkaupunki. Sinne keskittyi Hansaliiton toimintaa. Pääosa Kultaisen Ordan ja Länsi-Euroopan välisestä kaupasta (suola, turkikset, nahat) kulki Novgorodin kautta, vaikka Novgorod ei varsinaisesti ollut Hansan jäsen. Tämä kauppareitti hiipui, kun Moskovan ruhtinaskunta valloitti ja tuhosi Novgorodin valtakunnan 1478.

Moskovan Venäjän ja keisarikunnan osa

1500-luvun puolivälissä Novgorod oli Moskovan ja Pihkovan jälkeen Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki. Vuonna 1570 Iivana IV:n opritšnikat tuhosivat lähes koko sen väestön. Vuosien 1611–1617 ruotsalaismiehityksen aikana kaupunki koki jälleen suuria menetyksiä, kun Jakob de la Gardien johtama miehitysarmeija huollettiin paikallisten asukkaiden kustannuksella, mutta 1600-luvun puoliväliin mennessä sen asukasluku kasvoi taas huomattavasti.

1700-luvulla Novgorod menetti Pietarin kehityksen takia taloudellisen merkityksensä. Vuonna 1727 siitä tuli Novgorodin läänin pääkaupunki. 1800-luvun loppuun mennessä sillä oli enää hallinnollisen ja kirkollisen keskuksen rooli. Vuonna 1927 Novgorodin lääni lakkautettiin, ja kaupungista tuli aluksi Leningradin alueen piirikunnan ja vuodesta 1930 lähtien hallintopiirin keskus. Nykyinen Novgorodin alue on perustettu vuonna 1944.

Toinen maailmansota ja sen jälkeinen aika

Toisen maailmansodan aikana Novgorod oli saksalaisten miehittämä ja tuhoutui pahoin. Sodan jälkeen kaupunki on rakennettu uudelleen ja sen historiallisia muistomerkkejä on restauroitu. Neuvostoaikana Novgorodista muodostui huomattava teollisuuskeskus.

 

 

Hallinnollisesti Novgorod on kaupunkipiirikunta, jota johtaa kaupunginduuma ja yleisillä vaaleilla valittava kaupunginjohtaja. Nykyinen^milloin? kaupunginjohtaja on maaliskuussa 2008 valittu Juri Bobryšev, joka edustaa Yhtenäinen Venäjä -puoluetta. Kaupunki on myös sitä ympäröivän Novgorodin piirin sekä Novgorodin alueen hallinnollinen keskus.

Novgorod on Pietariin, Tšudovoon ja Batetskiin johtavien rautateiden risteysasema. Vaikka kaupunki ei ole Venäjän pääratojen varrella, Novgorodin rautatieasemalta liikennöi päivittäin muutama paikallisjuna Pietarin Moskovan asemalle tai Vitebskin asemalle, lisäksi yö/aamujuna Moskovan Leningradin asemalle. Tämän ohella Novgorodiin liikennöi kauttakulkuliikenteen junia, esimerkiksi juna Murmanskista etelään Minskiin. Linja-autoliikenne Pietariin on tiheämpää kuin junaliikenne.

Novgorodin kaupungin läheltä kulkee Moskovan ja Pietarin välinen M10-valtatie. Kaupungin lähellä on kaksi lentokenttää, joilla tosin ei ole ollut säännöllistä matkustajaliikennettä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Lähin kansainvälinen lentokenttä on Pulkovon lentoasema. Olhavanjoella on laivaliikennettä.

Vuoden 2008 kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen aikana kemian teollisuus muodosti 54 % kaupungin teollisuustuotannosta, elintarviketeollisuus 19 % ja sellu- ja paperiteollisuus 8 %. Kaupungin suurimmat yritykset ovat kemian tehdas Akron, pakkausvalmistaja Amkor, Dirolin purukumitehdas, Novgorodin metallitehdas ja Splav-yhtymä. Pienyritysten palveluksessa toimii 19 % työvoimasta. Suuri merkitys on myös matkailulla. Vuonna 2007 kaupungin majoituslaitoksissa yöpyi 163 400 asiakasta, kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2000.

Kaupungissa toimii Jaroslav Viisaalle nimetty Novgorodin valtionyliopisto sekä muualla sijaitsevien korkeakoulujen osastoja. Kulttuurilaitoksia ovat mm. teatteri ja filharmonia.

Olhavanjoki jakaa Novgorodin kahteen osaan. Vasemmalla rannalla sijaitsee ns. Sofian puoli (Sofijskaja storona) ja oikealla rannalla ns. Kauppapuoli (Torgovaja storona). Niiden joelle avautuvat rakennustaiteelliset muistomerkit muodostavat ainutlaatuisen historiallisen kokonaisuuden, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Kaupunki on huomattava kansainvälinen matkailukohde.

Detinets

 

Sofian puolella Olhavanjoen rannalla sijaitsee 900–1100-luvuilla syntynyt kreml, josta Novgorodissa käytetään nimitystä Detinets. Tiilellä päällystetty kalkki- ja mukulakivinen muuri on rakennettu vanhoille perustuksille vuosina 1484–1490. Alkuperäisistä 13 tornista on säilynyt 9. Niistä korkein on 30-metrinen Kokui-torni.

1770-luvun hallintorakennuksen eteläpuolella on 1600-luvun lopulla rakennettu yksitorninen Andreas Stratelatesin kirkko kellotorneineen ja 1700-luvun barokkityylinen Pokrovan kirkko. Kremlin keskellä on vuonna 1862 pystytetty Venäjän tuhatvuotisjuhlan muistomerkki, jonka hahmot kuvaavat maan historian, tieteen ja taiteen merkkihenkilöitä.

Suurin osa historiallisista rakennuksista sijaitsee kremlin pohjoisosassa. Niistä tärkein on Novgorodin pääkirkko ja sen itsenäisyyden symboli, Ingegerdin vuosina 1045–1050 rakennuttama korkeiden gallerioiden ympäröimä viisitorninen ja viisilaivainen Pyhän Sofian katedraali. Sen sisällä on jäänteitä 1000–1100-lukujen freskoista, monumentaalinen 1300–1500-lukujen ikoneista koostuva pääikonostaasi sekä 1500-luvulta peräisin oleva sivuikonostaasi. Katedraalin länsipäädyssä on pronssireliefein koristeltu Magdeburgissa valmistettu portti, joka tarinan mukaan on tuotu sotasaaliina Sigtunan kaupungista vuonna 1187. Todellisuudessa oven on valmistanut magdeburgilainen mestari Riquinus, joka on kuvannut itsensä oven alareunaan. Ovi oli alun perin tilattu Plockiin tai Polotzkiin, mutta ostettiin Novgorodiin.^lähde? Eteläpäädyssä on Bysantissa 1000-luvulla valmistettu Chersonesin portti.

 

Sofian katedraalin lounaispuolella on 1770-luvulla rakennettu kaksikerroksinen metropoliitan residenssi. Sen takana sijaitsevat säilyneet piispanresidenssin rakennukset: kaksikerroksinen Fasettipalatsi (1433), ns. Arkkipiispan palatsi (1670), korkea vartiotorni (1673), siihen yhdistetty Sergei Radonežilaisen porttikirkko (1459 tai 1463) ym. Fasettipalatsissa, jonka goottilaiset yksityiskohdat kertovat rakennustyöhön osallistuneista saksalaisista mestareista, on nykyään käsityötaiteen näyttely. Sofian katedraalin itäpuolella lähellä kremlin muuria on kirkon 1400-luvulla pystytetty ja myöhemmin uudelleenrakennettu kellotorni.

Entisessä läänin hallintorakennuksessa sijaitsee Novgorodin museon päänäyttely. Sen kokoelmissa on 1000–1400-lukujen tuohikirjeitä ja muita arkeologisia löytöjä, 1100–1600-lukujen ikoneja sekä 1700–1900-lukujen venäläistä maalaustaidetta. Museon arvokkaimman osan muodostaa sen ikonikokoelma, jota voidaan verrata Tretjakovin gallerian ja Venäläisen taiteen museon vastaaviin kokoelmiin. Näytteillä on mm. Sofian katedraalia varten 1000-luvulla maalattu Pietarin ja Paavalin ikoni, joka on yksi Venäjän vanhimmista, sekä Novgorodin palvotuin Neitsyt Marian ennusmerkin ikoni, jonka kerrotaan pelastaneen kaupungin suzdalilaisten piiritykseltä vuonna 1169.

Sofian puolen esikaupunki

 

Olhavanjoen molemmin puolin sijaitsevat esikaupungit oli alun perin ympäröity vallihaudoin vahvistetulla puisella varustuksella. 1300-luvulla se korvattiin kivimuurilla, josta on säilynyt vain pyöreä Valkoinen torni Sofian puolen eteläkärjessä. Vallitusten eteläpuolella sijaitsevat vuosina 1185–1192 rakennettu Sinitšja-mäen Pietarin ja Paavalin kirkko, 1100-luvun perustuksille vuonna 1464 pystytetty Tuomaan kirkko ja Johanneksen kirkko vuodelta 1422.

Sofian puolen eteläosassa, entisessä Ljudin- tai Savenvalajien päädyssä sijaitsevat tyypillistä 1400-luvun novgorodilaista arkkitehtuuria edustavat yksitorniset Blasiuksen (1407) ja Kahdentoista apostolin kirkot (1454). Sofian puolen pohjoisosassa entisessä Narvan päädyssä on vuosina 1292–1294 pystytetty ja vuonna 1682 uudelleen rakennettu Theodore Stratelatesin kirkko. Vallituksen pohjoispuolella ovat vuonna 1557 rakennettu moskovalaistyylinen Kolminaisuuden kirkko, yksitorninen Koževnikin Pietarin ja Paavalin kirkko (1406) sekä entisen Zverinin luostarin Nikolaoksen (1312–1313), Neitsyt Marian suojeluksen (1300-luku) ja Simeonin (1467) kirkot. Jälkimmäisen sisällä säilyneet freskot ovat harvinainen esimerkki myöhäisnovgorodilaisesta monumentaalimaalaustaiteesta.

Lähiseudun nähtävyydet

Novgorodin lähettyvillä on myös useita nähtävyyksiä. Entisen kaupunginmuurin itäpuolella Moskovaan vievän tien varrella sijaitsee vuosina 1381–1382 rakennettu Kristuksen syntymän hautausmaakirkko, jonka sisällä on bysanttilaistyylisiä freskoja.

Kaupungin eteläpuolella Olhavanjoen oikealla rannalla sijaitsee Rjurikovo Gorodištše eli Rurikinlinna. Arkeologisten kaivausten mukaan se oli 800–900-luvuilla kauppias- ja käsityöläisasutus, joka 1100-luvulta lähtien toimi Novgorodin ruhtinaiden residenssinä. Aiemman kirkon perustuksille vuosina 1342–1343 rakennettu Marian ilmestyksen kirkko tuhoutui saksalaisten tykistötulessa vuonna 1941. Sodassa tuhoutui myös Gorodištšen itäpuolella sijainnut vuonna 1198 rakennettu Nereditsan Kristuksen kirkastumisen kirkko, jonka paikalle on pystytetty kopio 1900-luvun alussa laadittujen mittausten mukaan.

Olhavanjoen länsipuolella Mjatšino-järven rannalla on ulkomuseo, jonne on siirretty Novgorodin alueen perinteistä puuarkkitehtuuria edustavia rakennuksia ja kyläkirkkoja. Niistä näyttävin on 1500-luvulla rakennettu Peredkin kylän Marian syntymän kirkko. Museon eteläpuolella sijaitsee Jurjevin luostari, jota dominoi vuonna 1119 rakennettu korkea Georgioksen kirkko.

Luostarin lähellä Olhavanjoen niskalla on ns. Perunin kukkula, jolla ennen kristinuskon tuloa sijaitsi muinaisten slaavien ukkosenjumalan Perunin palvontapaikka. Novgorodilaisten kastamisen jälkeen puinen Perunin patsas kaadettiin ja heitettiin Olhavaan. Nykyään paikalla on 1200-luvulla rakennettu yksikupolinen Marian syntymän kirkko.

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Novgorod.

• Novgorodin tasavalta
• Novgorodin tuohikirjeet
• Venäjän esihistoria
• Kiovan Venäjä

• Bulkin, Valentin: Novgorod : Architectural Landmarks, The Museum of History, Architecture and Art. Aurora Art Publishers, 1984.
• Goroda Rossii: entsiklopedija. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
• Korpela, Jukka: Idän orjakauppa keskiajalla – Ihmisryöstöt Suomesta ja Karjalasta. SKS, 2014. ISBN 978-952-222-590-0.

Viitteet

• Novgorod-Finland -portaali (Arkistoitu – Internet Archive) Kansallisarkiston ja Novgorodin alueen valtionarkiston yhteinen internet-portaali. Sen kautta on mahdollista hakea ja käyttää digitoituja aineistoja, jotka liittyvät suomalais-novgorodilaisiin suhteisiin. (venäjäksi), (suomeksi), (englanniksi)
• Novgorodin kaupunginhallinnon sivusto (venäjäksi)
• Novgorodin 1150-vuotisjuhlallisuuksille omistettu sivusto (venäjäksi), (englanniksi)
• Novgorodin museon sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi), (englanniksi)
• Veliky Novgorod for tourists (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi), (venäjäksi)
• Novgorodin valtionyliopiston sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)

 

Novgorodin alueen kaupungit

Pääkaupunki: Novgorod
Borovitši • Holm • Malaja Višera • Okulovka • Pestovo • Soltsy • Staraja Russa • Tšudovo • Valdai