Suomen väestö koostuu Suomen asukkaista, joiden määrä, eli Suomen väkiluku, oli 31. joulukuuta 2023 kaikkiaan 5 604 558 henkeä. Pääosa väestöstä on etnisesti suomalaisia. Väestöstä 85,9 prosenttia puhui vuoden 2022 lopussa äidinkielenään suomea ja 5,2 prosenttia ruotsia. Vieraskielisten osuus väestöstä oli 8,9 prosenttia ja ulkomaalaistaustaisten 9,1 prosenttia. Samaan aikaan maassa asui noin 324 000 ulkomaan kansalaista, ja heidän osuutensa väestöstä oli 5,8 prosenttia. Suurimmat ulkomaalaisten ryhmät olivat virolaiset, venäläiset, irakilaiset sekä kiinalaiset.
Väestötiedot vuonna 2022 | |
---|---|
Väkiluku | 5 563 197 |
Väentiheys | 18,3 / km² |
Väestönkasvu | 0,3 % |
Syntyvyys | 8,9 / 1 000 henkilöä |
Kuolleisuus | 10,6 / 1 000 henkilöä |
Elinajanodote | 81,81 vuotta |
-miehet | 79,15 vuotta |
-naiset | 84,46 vuotta |
Hedelmällisyysluku | 1,32 |
Lapsikuolleisuus | 1,8 / 1 000 syntymää |
Nettomaahanmuutto | 4,1 / 1 000 henkilöä |
HIV:n levinneisyys aikuisväestössä | <0,1 % |
Lukutaitoisia | 100 % väestöstä |
Ikärakenne | |
Mediaani-ikä | 43,6 vuotta |
0–14-vuotiaat | 15,4 % |
15–64-vuotiaat | 61,6 % |
65 vuotta täyttäneet | 23,1 % |
Suomi on yksi Euroopan harvimmin asutuista maista; väestötiheys on suhteellisen alhainen, noin 18 hmistä neliökilometrillä. Väestö on jakaantunut maantieteellisesti hyvin epätasaisesti – suurin osa väestöstä elää rannikon tuntumassa, maan etelä- ja lounaisosissa. Yli miljoona henkeä asuu pääkaupunkiseudulla. Lapissa asuu keskimäärin vain kaksi ihmistä neliökilometrillä.
Suomi on uskonnon ja äidinkielen suhteen varsin homogeeninen maa, sillä 85,9 prosenttia maan kansalaisista on suomenkielisiä ja 65,2 prosenttia kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Suurimman kielivähemmistön muodostavat suomenruotsalaiset, joita asuu etenkin Uudellamaalla, Ahvenanmaalla ja Pohjanmaan rannikolla.
Suomen väestö on verrattain korkeasti koulutettua. Vuonna 2022 Suomen 15 vuotta täyttäneestä väestöstä 74,7 prosenttia oli suorittanut jonkin peruskoulun jälkeisen tutkinnon.
Määrä | Vuosi | |
---|---|---|
Väestö yhteensä | 5 604 558 | 12/2023 |
Väestö (miehet) | 2 774 424 | |
Väestö (naiset) | 2 830 134 | |
Kokonaishedelmällisyysluku | 1,26 | 2023 |
Kaupungistumisaste | 87,2 % | 2023 |
Vuoden 2023 lopussa Suomessa oli yhteensä 5 604 558 asukasta, joista 2 774 424 oli miehiä ja 2 830 134 naisia. Väkiluku kasvoi 40 588 henkilöllä. Elävänä syntyneitä oli 43 320, kuolleita 61 106, uusia maahanmuuttajia 71 918 ja maastamuuttajia 13 422. Suomen kansalaisuuden sai yhteensä 13 077 henkeä.
Suomen suuret ikäluokat ovat vuosina 1945–1949 syntyneitä. Tuolloin syntyi vuosittain yli 100 000 lasta. Seuraavien viidenkymmenen vuoden aikana Suomen väestörakenne muuttuu ennusteiden mukaan merkittävästi. Vuoden 2021 väestöennusteen mukaan 65 vuotta täyttäneitä on vuonna 2070 jo 32,8 prosenttia väestöstä, kun vastaava väestöosuus vuoden 2023 joulukuussa oli 23,4 prosenttia.
Väestötiheys on Suomessa korkeinta Uudellamaalla: 188,4 henkilöä neliökilometrillä. Matalinta väestötiheys on Lapin maakunnassa, vain 1,9 henkilöä neliökilometrillä.
Omakotitaloissa asuu 49 prosenttia suomalaisista. Noin 1,3 miljoonaa henkeä asuu yksin. Vuosina 1992–2002 yksin asuvien määrä kaksinkertaistui. Liki puolessa Suomen asuinrakennuksista asuu vain yksi ihminen. Yksinasuvilla on muuta väestöä alempi tulotaso, joka selittyy sillä, että yksinasuvat ovat usein opiskelijoita tai eläkeläisiä. Kaikki yksin asuvat eivät kuitenkaan ole pienituloisia, sillä moni keski-iässä oleva ja työssäkäyvä asuu yksin. Näin ollen yksin asuvista ei voi puhua yhtenä ryhmänä.
Vuoden 2022 lopussa 86,9 prosenttia väestöstä asui taajamissa. Taajamia oli yhteensä 705, ja niiden maapinta-ala oli yhteensä 6 949,92 neliökilometriä. Yli viisi kuudesta suomalaisesta asui siis alueella, joka on ainoastaan 2,3 prosenttia koko maan maapinta-alasta.
Suomessa on yhdeksän yli sadantuhannen asukkaan kaupunkia. Kuudesta yli 200 000 asukkaan kaupungista kolme, Helsinki, Espoo ja Vantaa, muodostavat noin 1,2 miljoonan asukkaan pääkaupunkiseudun.
Kaupunki | Väkiluku 31.12.2023 | Muutos 2023 (%) |
---|---|---|
Helsinki | 674 963 | 1,5 |
Espoo | 314 152 | 2,9 |
Tampere | 255 066 | 2,4 |
Vantaa | 247 447 | 1,9 |
Oulu | 214 651 | 1,3 |
Turku | 201 889 | 2,0 |
Jyväskylä | 147 821 | 1,3 |
Kuopio | 124 011 | 1,2 |
Lahti | 120 700 | 0,4 |
Pori | 83 117 | –0,2 |
Suomen kansalliskieliä ovat suomi ja ruotsi. Kansalliskieliä on oikeus käyttää valtion ja kaksikielisten kuntien viranomaisten kanssa asioidessa. Saamenkielisillä on oikeus käyttää saamen kieltä tuomioistuimissa sekä asioidessaan saamelaisalueen viranomaisten ja eräiden valtion viranomaisten kanssa.
Suomen kielilain mukaan kunnat voivat olla yksi- tai kaksikielisiä – määritelmä riippuu kielten puhujamääristä kunnassa. Useimmat kunnat ovat suomenkielisiä. Vuoteen 2014 asti manner-Suomessa oli kolme yksikielisesti ruotsinkielistä kuntaa, mutta valtionosuusjärjestelmän muutosten rohkaisemana nämäkin kunnat muuttuivat kaksikielisiksi. Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan kaikki ahvenanmaalaiset kunnat ovat ruotsinkielisiä, vaikka Ahvenanmaalla asuvista äidinkieleltään suomenkielisiä on vajaat 5 prosenttia (2022).
Suomen väestö äidinkielittäin vuonna 2022:
Kieli | Väestöosuus |
---|---|
suomi | 85,89 % |
ruotsi | 5,16 % |
venäjä | 1,68 % |
saame | 0,04 % |
muut | 7,23 % |
Suomessa puhuttava suomi jakautuu useisiin murteisiin. Niiden pääryhmät ovat itä- ja länsimurteet. Ne voi erottaa toisistaan kirjakielen d:n avulla: länsimurteissa sen korvaa r tai l.
Suomen kielen puhujamäärä oli suurimmillaan vuonna 2013 ja vuoteen 2022 se laski noin 90 000 hengellä.
Suurin osa Suomen ruotsinkielisistä asuu Uudellamaalla ja Pohjanmaan rannikolla, Ahvenanmaalla sekä Varsinais-Suomessa. Esimerkiksi Pohjanmaalla sijaitsevan Luodon – ruotsiksi Larsmon – kunnassa asukkaista 92 prosenttia on ruotsinkielisiä. Vuonna 2014 vieraskielisten määrä ylitti ruotsinkielisten määrän Suomessa.
Suomen laissa mainitut kielivähemmistöt ovat suomenruotsalaisten lisäksi saamelaiset, karjalaiset, romanit ja viittomakieliset. Suomessa käytetään sekä suomalaista viittomakieltä että suomenruotsalaista viittomakieltä. Vuoden 2021 väestötilaston mukaan saamenkielisiä oli 2 023. Romanien lukumäärää ei voi arvioida kielitiedoista, koska useimpien romanien äidinkieleksi on merkitty suomi tai ruotsi.
Venäjänkielisistä erotetaan joskus omaksi ryhmäkseen niin sanotut vanhavenäläiset eli niiden venäläissukujen edustajat, jotka ovat asuneet Suomessa useiden sukupolvien ajan. Suomen Venäjänkielisten Yhdistysten Liitto on arvostellut jakoa vanhavenäläisiin ja uusvenäläisiin perusteettomana ja harhaanjohtavana, sillä näillä käsitteillä ei ole selkeitä määritelmiä. THL arvioi vuonna 2012 Suomen 62 554 venäjänkielisestä vanhavenäläisiin kuuluvan noin 5 000.
Tilastokeskuksen mukaan liki puolet Suomen venäjänkielisistä on Inkerin alueen suomalaisia eli inkeriläisiä tai suomensukuisten kansojen edustajia. Näin on siksi, että inkeriläisiä on pakolla venäläistetty Neuvostoliitossa ja Venäjällä, josta he ovat muuttaneet Suomeen.
Vuoden 2021 lopussa Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Ahvenanmaan maakunnissa ruotsinkielisiä oli enemmän kuin venäjänkielisiä. Muissa maakunnissa asui enemmän venäjän- kuin ruotsinkielisiä.
Suomessa ei tilastoida etniseen ryhmään kuulumista, mutta väestötilastossa on eräitä etnistä taustaa kuvaavia muuttujia, kuten äidinkieli ja syntymämaa. Kansainvälisen väestölaskentasuosituksen mukaan etnisyys perustuu etnisen ryhmän omaan käsitykseen historiallisesta ja alueellisesta tai valtiollisesta alkuperästä, ja etnisyystiedon tulisi aina perustua henkilön omaan ilmoitukseen. Koska Suomessa väestölaskenta tehdään rekistereiden pohjalta, Suomi ei voi tuottaa virallista tilastoa etnisistä ryhmistä.
Suomessa on selvitetty etnistä taustaa viimeksi vuoden 1970 väestönlaskennassa, jolloin laskettiin romanien ja saamelaisten määrä. Silloin saamelaisena pidettiin henkilöä, jonka ensiksi oppima kieli oli saame. Tämän lisäksi saamelaisiksi luettiin ne, joiden vanhemmista tai isovanhemmista jollakin ”on tai on ollut saamenkieli ensimmäisenä kielenään”. Lisäksi tutkimuksessa hyväksyttiin saamelaisiksi joitakin ”yleisen käsityksen mukaan saamelaisia henkilöitä”, vaikka yksikään vanhemmista tai isovanhemmista ei ollut saamenkielinen. Näillä perusteilla saamelaisia oli vuonna 1970 kaikkiaan 3 936.
1990-luvun puolivälissä tehtyjen arvioiden mukaan saamelaisia oli noin 5 800, romaneja 6 000–7 000, juutalaisia 1 400 ja tataareja noin 900. Arvio saamelaisten määrästä poikkeaa selvästi Tilastokeskusken lukemista (yllä), muista ryhmistä ei ole Tilastokeskuksen arvioita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2015 julkaiseman arvion mukaan romaneja oli 10 000–12 000, saamelaisia noin 6 000–10 000 ja tataareja noin 900.
Vuonna 2022 Suomessa asui 323 686 ihmistä, joilla oli jonkun muun maan kansalaisuus kuin Suomen. Heistä 16 prosenttia oli virolaisia ja 10 prosenttia venäläisiä. Yli viisituhatta kansalaista oli Irakista, Kiinasta, Ruotsista, Thaimaasta, Intiasta, Afganistanista, Syyriasta, Somaliasta, Vietnamista, Turkista ja Ukrainasta. Suomen kansalaisuuden vuonna 2019 saaneiden kansallisuuksista yleisimmät olivat Venäjä, Viro, Irak, Somalia ja Afganistan. Vuonna 1997 syntyneistä Suomessa asuvista nuorista aikuisista noin 7 prosentilla toinen tai molemmat vanhemmista olivat syntyneet ulkomailla. Marraskuussa 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan 0–17-vuotiaista lapsista joka kymmenes oli ulkomaalaistaustainen. 2020-luvulle tultaessa pääkaupunkiseudulla 30–34-vuotiaista jo joka neljäs oli ulkomaalaistaustainen.
Suomeen muuttaneiden määrä on on yltänyt uuteen ennätykseen 2000-luvulla vuosina 2004–2008 (20 333, 21 355, 22 451, 26 029, 29 100 henkeä), vuosina 2011–2013 (29 500, 31 280, 31 941 henkeä), vuonna 2016 (34 905 henkeä) ja vuonna 2021 (36 364 henkeä). Vuosina 2010–2019 nettomuutto Suomeen oli 153 602 muuttoa.
Ulkomailta muutti Suomeen vuoden 2022 aikana 48 086 henkeä, eli määrä on Tilastokeskuksen mittaushistorian korkein. Vuoden 2022 lopussa Suomessa asui hieman alle 6 000 alle 1-vuotiasta maahanmuuttajataustaista, kun suomalaistaustaisten alle 1-vuotiaiden määrä oli hieman alle 40 000.
Maahanmuuttajaryhmät joita yli 5 000: (Luvut perustuvat kansalaisuuteen, syntymämaahaan ja syntyperään. Mukana on sekä Tilastokeskuksen että Yhdistyneiden kansakuntien tuottamia lukuja)
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Suomalaisista kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon 65,2 prosenttia vuonna 2022. Ortodokseja oli 1,1 prosenttia. Luterilaisten määrä on laskenut kasvavalla vauhdilla: vuonna 1900 luterilaisia oli 98 prosenttia, vuonna 1950 heitä oli 95 prosenttia ja vuonna 2000 enää 85 prosenttia. Ortodoksien osuus on pysynyt samana 1990-luvulta asti. Kirkkoon kuuluvista suomalaisista kuusi prosenttia käy kirkossa vähintään kerran kuukaudessa. Kirkossa käyminen on vähentynyt 2000-luvulla.
Kolmanneksi suurin uskonnollinen ryhmä on helluntaiherätys, johon kuuluu noin 45 000 jäsentä ja joka on siten Suomen vapaakristillisistä yhteisöistä suurin. Perinteisesti Suomen helluntaiherätys on toiminut yhdistyspohjaisena, eikä siksi näy uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmääriä vertailevissa tilastoissa. Vuonna 2002 helluntailaisille rekisteröitiin uskonnollinen yhdyskunta, Suomen Helluntaikirkko, mutta siihen kuuluu edelleen vain vähemmistö helluntailaisista.
Rekisteröityneet yli tuhannen jäsenen uskonnolliset yhdyskunnat vuoden 2018 lopussa:
Suomen väestö on verrattain korkeasti koulutettua. Vuoden 2022 lopussa Suomen 15 vuotta täyttäneestä väestöstä 74,7 prosenttia oli suorittanut jonkin peruskoulun jälkeisen tutkinnon: 41,4 prosenttia keskiasteen, 32,2 prosenttia korkeakouluasteen ja 1,1 prosenttia tutkijakoulutusasteen.
Suomessa kroonisiksi kansantaudeiksi katsotaan sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, astma ja allergia, krooniset keuhkosairaudet, syöpäsairaudet, muistisairaudet, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet ja mielenterveyden ongelmat.
Miesten ja naisten elinajanodote oli Suomessa vuonna 2021 Euroopan unionin keskiarvon yläpuolella. Miesten ja naisten välinen kuolleisuusero on Suomessa suuri verrattuna useimpiin muihin läntisen Euroopan maihin. Vuoden 2021 tietojen mukaan suomalaisten elinajanodote on edelleen jatkanut nousuaan ja oli 81,9 vuotta. Se oli 2021 korkeampi kuin esim. Tanskassa, Portugalissa, Alankomaissa, Kyproksella ja Itävallassa. Miesten elinajanodote 79,3 vuotta oli noin kaksi vuotta lyhyempi kuin Ruotsissa ja Norjassa ja toisaalta sama kuin Tanskassa.
Suomalaisten yleisimmät kuolinsyyt vuonna 2022 olivat
Suomen väkiluku 1200-2019 | ||
---|---|---|
Vuosi | Väestö | %± |
1200-luku | 65 000 | — |
1571 | 300 000 | +361.5% |
1650 | 450 000 | +50.0% |
1695 | 500 000 | +11.1% |
1721 | 391 000 | −21.8% |
1750 | 421 000 | +7.7% |
1760 | 491 000 | +16.6% |
1770 | 561 000 | +14.3% |
1780 | 663 000 | +18.2% |
1790 | 705 600 | +6.4% |
1800 | 832 700 | +18.0% |
1810 | 863 300 | +3.7% |
1820 | 1 177 500 | +36.4% |
1830 | 1 372 100 | +16.5% |
1840 | 1 445 600 | +5.4% |
1850 | 1 636 900 | +13.2% |
1860 | 1 746 700 | +6.7% |
1870 | 1 768 800 | +1.3% |
1880 | 2 060 800 | +16.5% |
1890 | 2 380 100 | +15.5% |
1900 | 2 655 900 | +11.6% |
1910 | 2 943 400 | +10.8% |
1920 | 3 147 600 | +6.9% |
1930 | 3 462 700 | +10.0% |
1940 | 3 695 617 | +6.7% |
1950 | 4 029 803 | +9.0% |
1960 | 4 446 222 | +10.3% |
1970 | 4 598 336 | +3.4% |
1980 | 4 787 778 | +4.1% |
1990 | 4 998 478 | +4.4% |
2000 | 5 181 000 | +3.7% |
2010 | 5 375 276 | +3.7% |
2020 | 5 533 793 | +2.9% |
Jääkausi päättyi Suomessa noin 11 000 vuotta sitten, minkä jälkeen alueen asutus alkoi. Saamelaisten esivanhemmat muodostivat todennäköisesti Suomen alkuperäisen väestön. Kivi- ja pronssikaudella Suomen asukasluku oli vielä hyvin pieni, ja rautakaudellakin se on luultavasti ollut vain joitakin kymmeniä tuhansia.
Keskiajalla väestö kasvoi ja ensimmäiset kaupungit syntyivät etelän rannikkoseuduille. 1500-luvun lopulla Suomen alueella eli arvioiden mukaan noin 300 000–350 000 ihmistä. 1770-luvulla asukasluku oli 580 000 ja vuonna 1810 runsaat 860 000 henkeä. Kaupungeissa asui heistä 48 000, aatelistoon kuului 2 500 ja papistoon noin 5 000 henkeä. Nopeasti kasvavaan aatelittomaan säätyläisväestöön kuului virkamiehiä, maanmittareita ja tilanomistajia – heitä oli yhteensä 15 000 henkeä. Talonpoikaistaloja oli runsaat 58 000 ja torppia 24 000. Itselliset ja muut tilattomat muodostivat noin 19 000 hengen ryhmän.
1800-luvulla väestö alkoi kasvaa ennennäkemättömän voimakkaasti, mutta toisaalta väestönkasvua hillitsivät tartuntataudit, kuten kolera, 1860-luvun katovuodet ja 1900-luvulle siirryttäessä myös siirtolaisuus. Suurin väestötappiovuosi oli vuosi 1868, jolloin väestö väheni 96 000 henkilöllä nälänhädän takia.
Ikäluokat kasvoivat 1930-luvulla 60 000 lapsesta yli 75 000 lapseen, mutta ne pienenivät jyrkästi sotavuosina, ja kasvoivat jälleen sodan jälkeen vuoteen 1949 asti. Syntyvyys oli vuosina 1930–1949 selvästi sidoksissa talouden ja elintason kehitykseen. Sodanjälkeistä vauvabuumia vahvistivat asutustoiminta ja jälleenrakennus. Viimeisimmät väestötappiovuodet ovat olleet 1969 ja 1970, jolloin suomalaisia muutti joukoittain Ruotsiin.
Muiden teollisuusmaiden tavoin syntyvyys ja kuolleisuus kääntyivät laskuun 1900-luvun puolivälin jälkeen, mikä on johtanut väestön nopeaan ikääntymiseen. Maahanmuuttajien osuus väestöstä on Suomessa Euroopan unionin maiden pienimpiä, vaikka se onkin noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana. Euroopan unionin maissa asuvista ihmisistä 4,84 on muiden maiden kansalaisia. Tilastokeskuksen väestötietojen mukaan Suomen luonnollinen väestönlisäys kääntyi vuositasolla negatiiviseksi vuonna 2016. Nettomaahanmuuton oletetaan kuitenkin pitävän väestönkasvua yllä vielä tämänkin jälkeen. Esimerkiksi vuoden 2022 alkupuoliskolla Suomen väestö kasvoi pääosin maahanmuuton takia.
Tilastokeskuksen vuoden 2021 ennusteen mukaan suomen väestön lukumäärä kääntyy laskuun vuonna 2034. Vuonna 2027 lähes joka toisen (43,3 %) 35–64-vuotiaan espoolaisen arvioidaan olevan vieraskielinen. Espoossa vieraskielisten määrä nousee ennusteen mukaan 30 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Vuonna 2021 Yleisradio uutisoi, että aluekehittämisen konsulttitoimiston MDI:n väestöennusteen mukaan Suomen väestönkasvu perustuu tulevaisuudessa täysin vieraskielisten määrän kasvuun. MDI:n mukaan vieraskielinen väestö kasvaa Suomessa puolella miljoonalla ihmisellä vuoteen 2040 mennessä. Maahanmuuttajataustaisten kuolleisuus on vähäistä, koska he ovat iältään nuorempia ja syntyvyyskin on suurempaa kuin kantaväestöllä. Vieraskielisiä on ennusteiden mukaan vuonna 2040 noin 900 000, kun heitä oli vuonna 2021 noin 400 000.
Vuoden 2023 syksyllä Helsingin kaupunginkanslia arvioi, että vieraskielisen väestön määrän ennakoidaan kaksinkertaistuvan Uudellamaalla vuoden 2040 loppuun mennessä. Ennusteen mukaan vuonna 2030 Uudenmaan alueella on jo lähes 400 000 vieraskielistä asukasta, vuonna 2040 jo 561 600. Vuoden 2021 lopussa vieraskielisiä oli Uudellamaalla 265 000 henkeä.
Viimeisen sadan vuoden aikana noin miljoona suomalaista on muuttanut ulkomaille. Yhdysvaltoihin lähdettiin jo 1600-luvulla, myöhemmin houkuttelivat myös Kanada, Australia, Venäjä, Ruotsi ja Norja. Ruotsiin lähdettiin parempipalkkaisiin töihin etenkin 1960- ja 1970-luvuilla. Vasta 1980-luvulta alkaen Suomeen on muuttanut enemmän ihmisiä kuin Suomesta pois.
This article uses material from the Wikipedia Suomi article Suomen väestö, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses.
®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.