San Marinon Grand Prix 1994

toukokuuta 1994 Autodromo Enzo e Dino Ferrari -radalla Imolassa Italiassa. Kilpailu oli kauden kolmas osakilpailu.

San Marinon Grand Prix 1994
3. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1994.
Päivämäärä	1. toukokuuta 1994
Sijainti	Autodromo Enzo e Dino Ferrari, Imola, Emilia-Romagna, Italia
Ratatyyppi	moottorirata
Radan pituus	5,040 km
Kilpailun pituus	58 (61) kierrosta, 292,320 km
Sää	aurinkoinen, kuiva
Paalupaikka
Kuljettaja	Ayrton Senna (Williams-Renault)
Paaluaika	1.21,548
Palkintokoroke
Voittaja	Michael Schumacher (Benetton-Ford)
Toinen	Nicola Larini (Ferrari)
Kolmas	Mika Häkkinen (McLaren-Peugeot)
Nopein kierros
Kuljettaja	Damon Hill (Williams-Renault)
Kierrosaika	1.24,335 (kierroksella 10)
Infobox OK

Michael Schumacher voitti kilpailun, ja toiseksi ajoi Nicola Larini, joka saavutti uransa ensimmäisen palkinto- ja pistesijan. Mika Häkkinen oli kolmas.

Samana viikonloppuna sattui useita ulosajoja ja onnettomuuksia, joissa kuoli kaksi kuljettajaa: itävaltalainen tulokaskuljettaja Roland Ratzenberger ja brasilialainen kolminkertainen maailmanmestari Ayrton Senna. Traagisten tapahtumiensa johdosta kilpailusta käytetään monesti myös nimitystä Imolan musta viikonloppu.

Kilpailun jälkeen kuljettajien turvallisuuteen alettiin kiinnittää enemmän huomiota.

Perjantai

Perjantaina ensimmäisissä aika-ajoissa Jordan-kuljettaja Rubens Barrichello menetti autonsa hallinnan Variante Bassa -shikaanissa. Barrichello mursi nenänsä ja kätensä sekä nielaisi kielensä ollen vähällä tukehtua, mutta lääkäri sai hänen kielensä pois kurkusta^lähde?.

Lauantai

Lauantain aika-ajossa Simtek-tallin Roland Ratzenberger kuoli kallo- ja niskavammoihin, kun auto iskeytyi ratavalliin Villeneuve-mutkassa. Lähestyessään mutkaa hänen autonsa etusiipi hajosi ja jäi autoon kiinni, tehden autosta ohjauskyvyttömän. Onnettomuushetkellä Ratzenbergerin ajonopeus oli yli 300 km/h. Törmäyksen voima oli noin 500g (500 kertaa Maan vetovoima, eli 500 x 9,81 m/s²), suurin voima, mitä yksittäisessä kolarissa Formula 1:ssä on koskaan mitattu. Ratzenberger kuoli välittömästi.

Ratzenbergerin kuolema vaikutti tunnelmaan varikolla rajusti. Esimerkiksi Ayrton Senna päätti olla ottamatta enää osaa aika-ajoihin, ja jopa harkitsi jättävänsä huomisen kisan ajamatta, mutta hän silti päätti ajaa. Hän oli onnettomuuden jälkeen yhteydessä entiseen kilpakumppaniinsa Alain Prostiin, jossa he päättivät viikonlopun jälkeen ryhtyä toimiin Formula 1:n turvallisuuden parantamiseen.

Sunnuntaina kilpailu alkoi rajulla kolarilla heti startissa, kun Pedro Lamy törmäsi lähtöruudukkoon jääneen JJ Lehdon Benettonin vasempaan takakulmaan. Onnettomuusautoista lensi kappaleita yleisöön loukaten lievästi yhdeksää katsojaa.

Lähtöruudukkokolarin seurauksena turva-auto tuli johtamaan letkaa poistuen radalta viidennen kierroksen lopulla, jolloin kilpailu pääsi jälleen käyntiin.

Seitsemännen kierroksen toisessa mutkassa (Tamburello-mutka) Williams-tallin Ayrton Senna menetti autonsa hallinnan ja ajautui 309 km/h vauhdilla ulos radalta. Senna ehti jarruttaa ja vaihtamaan kahdesti pienemmälle vaihteelle ennen törmäystä suojaamattomaan betonivalliin 211 km/h nopeudella. Mutkaan lisättiin shikaani jo seuraavan vuoden kilpailuun.

Kilpailu keskeytettiin Sennan onnettomuuden jälkeen punaisella lipulla. Kisa aloitettiin uudestaan lähtöruudukosta lämmittelykierroksen jälkeen. Kuljettajien välisiin eroihin radalla lisättiin heidän eronsa ennen kilpailun keskeyttämistä, eli kuudennen kierroksen loppuaikojen mukaisesti. Tämä teki kilpailun seuraamisesta hankalaa, sillä sijoitukset radalla eivät vastanneet todellisia sijoituksia / aikaeroja.

Kun Sennaa vielä hoidettiin onnettomuuspaikalla, Larousse-talli päästi kuljettajansa Éric Comasin radalle, vaikka kilpailu oli yhä keskeytetty punaisilla lipuilla. Ilmeisesti talli ei ollut täysin selvillä, mitä oli tapahtunut. Comasin lähestyessä onnettomuuspaikkaa hänen nopeutensa oli lähes kilpailuvauhtia. Ratavirkailijat joutuivat varoittamaan häntä jo kaukaa. Comas onnistui hidastamaan tarpeeksi ja mitään ei sattunut, mutta näky onnettomuuspaikalla oli Comasille niin suuri järkytys, että hän vetäytyi kilpailusta, eikä puhunut kokemuksesta yli kymmeneen vuoteen.

Senna sai surmansa turmassa saamiensa vammojen seurauksena. Merkittävimpänä kuolemaan johtaneena syynä on pidetty kolarissa irronneen etupyörän tai jousituksen iskeytymistä pään alueelle.

Kilpailun aikana loukkaantui myös neljä mekaanikkoa yhdessä ja samassa onnettomuudessa kun Minardi-kuljettaja Michele Alboreton oikea takarengas irtosi hänen autostaan sinkoutuen kovalla vauhdilla ratamekaanikkojen sekaan. Pahimmin loukkaantui Lotus-tallin kaksi mekaanikkoa, jotka tarvitsivat sairaalahoitoa. Onnettomuudessa loukkaantui lievemmin myös kaksi Ferrari-tallin mekaanikkoa.

Benettonin Michael Schumacher voitti kilpailun Ferrarin Nikola Larinin tullessa toiseksi ja McLarenin Mika Häkkisen sijoittuessa kolmanneksi,

Palkintokorokkella Schumacher ja Mika Häkkinen vielä hymyilivät, mutta lehdistötilaisuudessa ilmeet olivat jo vakavoituneet Sennan tilan vakavuuden selvittyä kuljettajille. Varikolla monet itkivät avoimesti.

Tieto Sennan kuolemasta saavutti muut kilpailijat ja yleisön vasta muutamia tunteja kilpailun jälkeen, kello 18:40 paikallista aikaa, mutta Italian lain mukaan, Sennan virallinen kuolinaika oli kello 14:17, hetki jolloin hänen autonsa osui ratavalliin. Sennan autosta löytyi rullattu Itävallan lippu, jota hänen oli oletettavasti tarkoitus heiluttaa Ratzenbergerin kunniaksi kilpailun päätyttyä.

Senna ja Ratzenberger olivat ensimmäiset F1:ssä kuolleet kuljettajat sitten Elio de Angeliksen testionnettomuuden vuonna 1986, ja Sennan kuolema oli ensimmäinen kilpailussa tapahtunut sitten Riccardo Palettin vuonna 1982. Turvallisuuteen kiinnitettiin jälleen entistä tiukempaa huomiota mm. autojen sääntömuutoksilla (puinen pohjalevy ja rajoituksia siivekkeiden kokoon), ja Imolan rataa muutettiin selvästi hitaammaksi: muun muassa Sennan ja Ratzenbergerin turmaksi koituneet Tamburello-mutka ja Villeneuve-mutka muutettiin shikaaneiksi. Myös muihin ratoihin, esimerkiksi Barcelonaan ja Montrealiin, tehtiin kiireellisesti hidastusshikaaneja. Imolan mustan viikonlopun jälkeen F1-kilpailussa ei kuollut kuljettajia yli 20 vuoteen, kunnes Japanin Grand Prixissa 2014 Jules Bianchi joutui kisassa vakavaan onnettomuuteen ja kuoli saamiinsa vammoihin heinäkuussa 2015. Tällä välillä F1-kilpailuissa kuitenkin kuoli kolme ratavirkailijaa. Lisäksi kuljettaja María de Villota kuoli F1-testeissä tapahtuneessa onnettomuudessa saamiinsa vammoihin vuonna 2013.

• Nopein kierros: Damon Hill 1,24.335
• Karl Wendlingerin viimeiset MM-pisteet
• Ayrton Sennan uran viimeinen kilpailu

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta San Marinon Grand Prix 1994 Wiki Commonsissa

 

Formula 1 -luokan San Marinon Grand Prix’t

1950-luku	1950	1951	1952	1953	1954	1955	1956	1957	1958	1959
1960-luku	1960	1961	1962	1963	1964	1965	1966	1967	1968	1969
1970-luku	1970	1971	1972	1973	1974	1975	1976	1977	1978	1979
1980-luku	1980	1981	1982	1983	1984	1985	1986	1987	1988	1989
1990-luku	1990	1991	1992	1993	1994	1995	1996	1997	1998	1999
2000-luku	2000	2001	2002	2003	2004	2005	2006	2007	2008	2009
2010-luku	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019
Radat	Autodromo Enzo e Dino Ferrari (1981–2006)

Formula 1 -kausi 1994

Brasilia	Tyynimeri	San Marino	Monaco	Espanja	Kanada	Ranska	Britannia
Saksa	Unkari	Belgia	Italia	Portugali	Eurooppa	Japani	Australia