Syyskuun 11. Päivän Terroriteot: Terrori-isku Yhdysvaltoihin 2001

päivän terroriteoiksi (myös: , WTC-iskut ja 9/11) kutsutaan terrori-iskujen sarjaa, joka tehtiin Yhdysvalloissa tiistaina 11. syyskuuta 2001. Tällöin kaapattiin neljä matkustajalentokonetta, joista kaksi ohjattiin tahallisesti päin New Yorkin World Trade Centerin kaksoistorneja. Etelätorni tuhoutui vajaan tunnin kuluttua ja Pohjoistorni vajaan kahden tunnin kuluttua. Kolmas lentokone ohjattiin päin maan pääkaupungin Washingtonin tuntumassa olevaa Pentagonin rakennusta. Neljäs lentokone putosi maahan Shanksvillessä Pennsylvaniassa.

Syyskuun 11. päivän terroriteot
Paikka	New York City, New York (kaksi ensimmäistä); Arlington, Virginia (kolmas); Shanksville, Pennsylvania (neljäs) kaikki Yhdysvalloissa
Ajankohta	11. syyskuuta 2001 8.46–10.28 (UTC−4)
Iskutyyppi	lentokonekaappaus, massamurha, itsemurhaisku
Kuolleita	2 996 (mukaan lukien 19 kaappaajaa ja 343 palomiestä)
Haavoittuneita	yli 6 291
Epäilty/epäillyt	Al-Qaida Osama bin Ladenin johdolla ja Khalid Sheikh Mohammedin suunnittelulla
Infobox OK

Yhdeksän tunnin kuluttua tuhoutui vielä kolmas tornitalo, WTC 7, johon ei osunut lentokonetta.

Lentokoneiden kaappaajat olivat 19 Al-Qaidan terroristia, jotka toimivat Osama bin Ladenin ja Khalid Sheikh Mohammedin komennossa. Tutkimusten perusteella WTC:n kaksoistornien sortumisen syynä pidetään lentokoneiden törmäysten aiheuttamia rakennevaurioita ja tulipaloja. WTC 7:n romahdus puolestaan aiheutui tulipaloista, joiden vuoksi rakenteet pettivät.

Iskuissa kuoli yhteensä lähes 3 000 ihmistä, joista yli 2 700 sai surmansa kaksoistorneissa ja niihin lentäneissä lentokoneissa. Välillisesti iskun seurauksena on kuollut vuoden 2016 heinäkuuhun mennessä vielä ainakin 1 064 ihmistä, lähinnä syöpään sairastuneita pelastustyöntekijöitä. Syöpään sairastuneita on ilmaantunut yhteensä noin 5 500.

Terroritekojen jälkeen Yhdysvallat aloitti terrorisminvastaisen sodan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Varhain aamulla 11. syyskuuta 2001 yhteensä 19 kaappaajaa otti haltuunsa neljä matkustajalentokonetta. Ne olivat American Airlinesin lento AA 11 ja United Airlinesin lento UA 175, jotka olivat matkalla Bostonista Los Angelesiin, American Airlinesin lento AA 77 Washingtonista Los Angelesiin ja United Airlinesin lento UA 93 Newarkista San Franciscoon.

AA 11 törmäsi World Trade Centerin pohjoistorniin kello 8.46 ja UA 175 etelätorniin kello 9.03. Aluksi törmäyksen syystä ei ollut varmuutta. Tiedotusvälineissä ei tiedetty, oliko kyseessä onnettomuus vai tahallinen teko. Toisen iskun jälkeen tekojen tahallisuus alkoi olla ilmeistä. Presidentti George W. Bush antoi kello 9.30 lausunnon, jonka mukaan oli tapahtunut ”ilmeinen terroristihyökkäys”. Kolmas kaappaajaryhmä ohjasi AA 77:n päin Pentagonia kello 9.37. Neljäs lento UA 93, jonka kohteena oli luultavasti joko Valkoinen talo tai Yhdysvaltain kongressitalo, putosi maahan lähelle Shanksvilleä Pennsylvaniaan kello 10.03, kun matkustajat olivat yrittäneet saada lentokoneen haltuunsa kaappaajilta.

Jotkut matkustajat ja henkilökunta pystyivät soittamaan lentokoneista radio- tai matkapuhelimilla ja kertomaan yksityiskohtia, kuten että jokaisessa lentokoneessa oli useita kaappaajia ja että he olivat käyttäneet kyynelkaasun tai pippurisumuttimen kaltaista suihketta. Kaappaajilla oli mukana veitsiä, joilla he puukottivat lentoemäntiä ja ainakin yhtä matkustajaa. Iskuja tutkimaan asetettu 9/11-komissio vahvisti myöhemmin tiedon, että kaappaajista kaksi oli ostanut vastikään Leathermanin monitoimiveitsen. Sekä AA 11:n lentoemäntä että UA 175:n ja 93:n matkustajat mainitsivat kaappaajilla olevan pommin, mutta yksi matkustajista arveli sen olevan valepommi. Ilmeisesti se piti paikkansa, sillä putoamispaikoilta ei löydetty jäänteitä räjähteistä.

Lennon 93 mustan laatikon nauhoitusten ja lentokoneesta soitettujen puheluiden perusteella tiedetään, että henkilökunta ja matkustajat yrittivät ottaa lentokoneen haltuunsa saatuaan puhelimitse tietää, että samalla tavalla kaapattuja koneita oli jo törmännyt rakennuksiin samana aamuna. Kaappaajat tekivät jyrkkiä ohjausliikkeitä ja lopulta käänsivät lentokoneen laskuun, kun kävi ilmeiseksi että matkustajat saisivat lentokoneen hallintaansa. Lopulta lentokone kääntyi ylösalaisin ja putosi maahan. Terrori-iskujen pääsuunnittelijana pidetty Khalid Sheikh Mohammed mainitsi vuonna 2002 al Jazeeran haastattelussa, että lennon 93 kohde oli kongressitalo, jolle oli annettu koodinimi ”Oikeustieteellinen tiedekunta”.

Terrori-iskujen vuoksi World Trade Centeristä sortui kolme rakennusta. Vaikka Etelätorniin iskettiin myöhemmin kuin Pohjoistorniin, se sortui aikaisemmin. Etelätorni sortui 56 minuuttia törmäyksen jälkeen, kello 9.59, yhdeksässä sekunnissa, ja Pohjoistorni sortui kello 10.28, tunnin ja 42 minuuttia törmäyksen jälkeen 11 sekunnissa. Kun lentokoneet törmäsivät torneihin, kerosiini syttyi räjähdysmäisesti tuleen ja levisi ilmaan ja rakennuksiin. Voimakas tulipalo tuhosi kantavien teräsrakenteiden paloeristeen, ja niiden lujuus ja kantavuus heikkeni kuumuuden vuoksi huomattavasti. Kun teräspilarit vääntyivät, lattiat painuivat notkolle ja vetivät ulkokehän pilareita sisäänpäin. Silloin sisäkehän pilareihin kohdistui niin kova rasitus, että niiden liitokset eivät enää kestäneet ja rakennukset alkoivat sortua. Etelätorni sortui Pohjoistornia nopeammin, koska siihen osunut lentokone tuhosi jo törmäyksessä enemmän kantavia rakenteita kuin Pohjoistornissa. Kun Pohjoistorni sortui, WTC 7:n eteläinen julkisivu vaurioitui ja rakennuksessa syttyi useita tulipaloja. NISTin vuonna 2008 julkaisemien tulosten mukaan WTC7:n sortuminen johtui useiden kerrosten laajuisten, sinänsä tavanomaisten mutta kontrolloimattomien tulipalojen aiheuttamasta runkorakenteiden pettämisestä. Välipohjien teräksisten tukirakenteiden ja palkkien kuumeneminen aiheutti NISTin mukaan poikkeuksellisen tapahtuman, tärkeän rakenteellisen pilarin pettämisen rakenteiden lämpölaajenemisen vuoksi. Tällöin nopeasti etenevä vaurio aiheutti koko rakennuksen romahduksen.

Arlingtonissa lentokone törmäsi lähes maanpinnan tasalla Pentagonin länsiseinään, jolloin uloimman kehän kaksi ensimmäistä kerrosta tuhoutuivat, ja noin 20 minuutin kuluttua kaikki viisi kerrosta sortuivat seitsemän pylväänvälin leveydeltä. Rakennuksessa syttyi välittömästi useita tulipaloja.

Lentoliikennettä rajoitettiin nopeasti iskujen vuoksi. Kello 9.08 Yhdysvaltain ilmailuhallinto FAA kielsi kaikkien sellaisten koneiden lentoonlähdön, joiden piti lentää New Yorkin tai sen lähialueen ilmatilassa. Kielto laajennettiin koskemaan kaikkia siviilikoneita koko maassa kello 9.26 ja Yhdysvaltain ilmatila suljettiin kello 9.45. Kaikki ilmassa olleet 4 500 lentokonetta määrättiin laskeutumaan lähimmälle lentokentälle mahdollisimman pian. Ilmatila oli tyhjä siviilikoneista kello 12.15. Yhdysvaltoihin tulossa olleet koneet joutuivat joko kääntymään takaisin tai etsimään laskeutumispaikan jostain muualta, enimmäkseen Kanadasta.

Tiedotusvälineet lähettivät koko päivän vahvistamattomia ja usein ristiriitaisia uutisia. Esimerkiksi uutistoimisto Associated Press välitti uutisen autopommista, joka oli räjähtänyt ulkoministeriön luona. CNN raportoi Washington Mallin puistossa syttyneestä tulipalosta. Viranomaiset luulivat myös Delta Airlinesin lentoa 1989 kaapatuksi, mutta kone laskeutui lopulta turvallisesti Clevelandin lentokentälle. Useat televisiokanavat, kuten CNN, raportoivat räjähdyksistä WTC-torneissa iskujen aikaan.

Iskujen uhrit

Terrori-iskuissa ja kaappauksissa kuoli yhteensä lähes 3 000 ihmistä, mutta tarkkaa lukua on vaikea määritellä. Muutama viikko iskujen jälkeen uhreja arvioitiin olevan yli 6 000. Kun iskuista oli kulunut vuosi, muistotilaisuudessa luettiin New Yorkin silloisen pormestarin Rudolph Giulianin johdolla 2 801:n New Yorkissa kuolleen uhrin nimet. Luettelosta oli vähän aikaisemmin poistettu kymmeniä nimiä petosepäilyjen vuoksi. Tämänkin jälkeen arvio New Yorkissa kuolleiden määrästä on laskenut. Vuonna 2004 komission raportissa annettiin New Yorkin uhrien lukumääräksi 2 749, mutta sen jälkeen viralliseen iskuissa kuolleiden luetteloon on lisätty ihmisiä. Viimeksi luetteloon on lisätty Leon Heyward, joka kuoli imusolmukesyöpään vuonna 2008, minkä jälkeen New Yorkissa kuolleiden virallinen lukumäärä on 2 752. Arlingtonissa kuolleita oli 184 ja Shanksvillessä 40, jolloin uhrien kokonaislukumääräksi saadaan 2 976. Kaikki 19 kaappaajaa saivat surmansa. Kuolleiden joukossa oli yli 90 eri maan kansalaisia.

New York

National Institute of Standards and Technology (NIST) arvioi raportissaan, että World Trade Centerin kaksoistorneissa oli iskujen tapahtuessa noin 18 000 ihmistä, suunnilleen yhtä paljon kummassakin. NIST:n raportin mukaan kaksoistornissa kuoli yhteensä 2 150–2 160 ihmistä: Pohjoistornissa kuolleita oli 1 460−1 530 ja Etelätornissa 630−700. Monet Etelätornissa olleet ihmiset saivat tietää, että Pohjoistornissa oli tapahtunut jokin onnettomuus, ja osa ehti poistua jo ennen toisen lentokoneen törmäystä.

Kaikista uhreista vain 160−190 oli ollut törmäysalueen alapuolella. New York Times mainitsee, että ainakin 18 ihmistä pystyi pakenemaan Etelätornissa törmäysalueelta tai sen yläpuolisista kerroksista, koska yksi porraskäytävä säilyi ehjänä. Pohjoistornissa ei tiedetä kenenkään selvinneen hengissä 91. kerroksesta tai sen yläpuolelta.

Lentokoneen törmätessä Pohjoistorniin satoja ihmisiä kuoli välittömästi. Sadat muut jäivät loukkuun, koska rappukäytävät tuhoutuivat kulkukelvottomiksi 92:sesta kerroksesta ylöspäin. Ihmisiä juuttui myös hisseihin. Monet ihmiset hyppäsivät ikkunoista savun ja kuumuuden vuoksi ja kuolivat pudottuaan maahan tai matalampien rakennusten katoille. USA Today -lehden arvion mukaan hyppääjiä oli vähintään kaksisataa. Tornissa työskentelevillä ihmisillä oli virheellinen käsitys, että heidät olisi voitu evakuoida helikoptereilla, joten jotkut loukkuun jääneet pyrkivät katolle. Pelastuslennot eivät kuitenkaan kuuluneet evakuointisuunnitelmiin ja katoille vievät ovet oli lukittu. Helikopterit eivät olisi muutenkaan voineet laskeutua katoille savun, kuumuuden ja katolle kiinnitettyjen laitteiden vuoksi.

World Trade Centerin pelastus- ja sammutustehtävissä sai surmansa myös satoja poliiseja ja pelastus- ja terveydenhoitoalan työntekijöitä. New York Cityn palolaitos FDNY menetti 341 palomiestä ja kaksi ensihoitajaa. New Yorkin poliisilaitos menetti 23 ja Port Authorityn poliisilaitos 37 poliisia. Maailman suurimpiin toimijoihin alallaan kuuluva investointipankki Cantor Fitzgerald menetti yksityisistä yrityksistä eniten työntekijöitään, 658 henkeä. Yrityksen toimitilat olivat Pohjoistornissa kerroksissa 101–105. Vakuutusyhtiö Marsh & McLennan menetti 355 ja vakuutusyhtiö Aon Corporation 175 työntekijää.

Helmikuussa 2005 viranomaiset ilmoittivat, että World Trade Centerin uhreista on pystytty tunnistamaan vajaat 1 600 ja tunnistustyöt lopetetaan. Noin 1 100 uhria ei pystytty tunnistamaan, ja viranomaisilla on hallussaan noin 10 000 luu- ja kudosjäännettä joita ei ole voitu yhdistää kehenkään henkilöön. Ruumiiden jäänteitä löydettiin Deutsche Bankin konttorin purkutöiden yhteydessä syyskuussa 2005 ja lisää vielä syyskuussa 2006 ja kesällä 2010. New York Postin mukaan kauimmaiset jäänteet uhreistä löydettiin 346 metrin päästä WTC-aukion keskipisteestä.

Arlington

Arlingtonissa sai surmansa 125 ihmistä Pentagonin rakennuksessa ja 64 kaapatussa lentokoneessa. Uhreista 55 oli armeijan työntekijöitä. Iskun jälkeen tehdyissä tutkimuksissa kuolleiden jäännöksiä löytyi vain ensimmäisestä ja toisesta kerroksesta, mutta on todennäköistä, että sortuneella alueella uhreja on ollut myös ylemmissä kerroksissa. Noin kolmannes kuoli törmäyksessä ja toinen kolmannes tulipaloissa, ja loppujen kuolinsyy oli törmäyksen ja tulipalon yhteisvaikutus. Kuolonuhrien lisäksi 106 ihmistä loukkaantui vakavasti.

Aineelliset vahingot

 

Iskujen seurauksina 110-kerroksiset World Trade Centerin kaksoistornit ja 47-kerroksinen WTC 7 sortuivat. Tornitalojen sortuessa niistä putosi runsaasti osia, jotka osuivat 22-kerroksiseen Marriott-hotelliin eli WTC 3:een. WTC 3 kärsi vakavia vaurioita ja sortui osittain. WTC 4, WTC 5 ja WTC 6 vahingoittuivat myös pahasti tulipalojen ja sortuneiden rakennusten osien vuoksi, ja niiden sisäpintamateriaalit paloivat. Myös muut rakennukset vahingoittuivat WTC Plazan ympärillä. Myös vesiverkosto vaurioitui useassa kohdassa WTC:n alueella. Romahtaneiden WTC-tornien romukasoissa virtasi sulaa metallia.

WTC:n ulkopuolisista rakennuksista yksi, ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko tuhoutui kokonaan siihen osuneista sirpaleista. World Financial Centerin rakennuksista kärsivät eniten American Expressin rakennus (WFC3) ja Talvipuutarha. Liberty Streetin toisella puolella ollut Deutsche Bankin rakennus vaurioitui niin pahoin, että se purettiin myöhemmin. Myös 15-kerroksinen Fiterman Hall West Broadwaylla kärsi pahoja vaurioita ja tuhoutui asuinkelvottomaksi. Se päätettiin purkaa, ja purkutyöt päättyivät marraskuussa 2009. WTC-kompleksin pohjois- ja eteläpuolilla West Street -kadun varrella sijaitsevat vuoden 1926 art deco -tyylinen Verizon-rakennus ja vuoden 1907 uusgoottilaistyylinen 90 West Street vaurioituivat vakavasti, mutta molemmat kunnostettiin vuosikymmenen loppuun mennessä.

Federal Emergency Managementin (FEMA) raportin mukaan New Yorkin iskuissa sortui kokonaan viisi rakennusta (WTC 1, 2, 3 ja 7 sekä ortodoksikirkko) ja osittain kolme (WTC 4, 5 ja 6). Yksitoista rakennusta sai lisäksi vakavia vaurioita. Vaurioituneita tai sortuneita rakennuksia oli yhteensä 56.

Pelastustoimet

 

New Yorkin palolaitoksesta (FDNY) saapui World Trade Centerin alueelle yli 200 yksikköä, puolet laitoksen vahvuudesta. Paikalle saapui myös yli sata ensihoitoyksikköjen ambulanssia, mikä oli noin 30 prosenttia saatavilla olleista. Koska vuoro oli juuri vaihtunut, monet vuoronsa päättäneet palomiehet ja ensihoitajat palasivat yksiköihinsä. Tilanne oli monimutkainen, eikä palolaitoksen johto ollut täysin selvillä siitä, keitä kaikkia oli paikalla. New Yorkin poliisilaitos (NYPD) lähetti paikalle nopeasti hätätapaus- (ESU) ja helikopteriyksikkönsä sekä muita poliisivoimia. Kello 12:een mennessä neljäsosa NYPD:n koko henkilöstöstä oli sijoitettu WTC:n alueelle.

Palolaitos ja kaksi eri poliisilaitosta eivät pystyneet luomaan tapahtumapaikalle yhtenäistä johtoa. Niiden komentopaikat sijaitsivat erillään, eivätkä ne pystyneet välittämään toisilleen sellaistakaan tietoa, joka olisi ollut päätöksenteon kannalta elintärkeää. Esimerkiksi NYPD:n helikoptereiden välittämä tieto, että Etelätornista oli putoamassa suuria osia, ei kulkenut palolaitoksen päälliköille. Palolaitoksen perustamalla komentopaikalla ei ollut ylempiä poliisilaitoksen päälliköitä, ja palolaitoksen ja poliisilaitoksen ylemmät päälliköt olivat toisiinsa yhteydessä hyvin vähän. Etsintäoperaatioita ei onnistuttu koordinoimaan, ja usein eri yksiköt etsivät siviileitä turhaan samoista kohteista.

Kun Etelätorni sortui, sekä NYPD että FDNY saivat siitä tiedon yhtaikaa. Vastoin yleistä käsitystä helikoptereista ei osattu ennakoida Etelätornin sortumista, NYPD ei evakuoinut henkilöstöään ennen sitä. Pohjoistornissa olevat palomiehet ja -päälliköt eivät silti tienneet tarkkaan, mitä tapahtui. Pohjoistornin aulassa ollut päällikkö antoi alaisilleen vetäytymiskäskyn, mutta radioissa oli toimintahäiriöitä, kaikki palomiehet eivät kuulleet käskyjä. Monet poistuivat rakennuksesta vasta kuultuaan käskystä toisilta palomiehiltä. Palolaitoksen ylin päällikkö ja monet muut päälliköt saivat surmansa, kun myös Pohjoistorni sortui. Tapahtumapaikka jäi hetkeksi ilman komentajaa.

Koska tilanne oli mutkikas, on vaikea arvioida, kuinka paljon eri laitosten välisen yhteistoiminnan puute vaikutti pelastustoimien kulkuun. Komission raportin mukaan yhteistoiminnan puute ei kuitenkaan haitannut ratkaisevasti siviilien evakuoimista. Vain 5,4 prosenttia uhreista oli työskennellyt törmäyskohdan alapuolella, joten evakuointi onnistui hyvin ja kuolonuhrien määrä jäi paljon pienemmäksi kuin se olisi voinut olla. Pelastushenkilökunta kantoi liikuntakyvyttömät ihmiset pois torneista, ja palomiehet pelastivat ihmisjoukon, joka oli jäänyt loukkuun Pohjoistornin 22. kerrokseen. Lisäksi palomiesten ja poliisien läsnäolo rauhoitti ihmisiä, eikä paniikinomaista joukkopakoa syntynyt. Poliisit ohjasivat ihmisiä pohjakerroksissa ja auttoivat heitä poistumaan rakennuksista nopeasti turvallisia reittejä pitkin.

Jälkikäteen on arvosteltu paljon sitä, että WTC:n turvallisuushenkilökunta ei evakuoinut Etelätornia välittömästi Pohjoistorniin tehdyn iskun jälkeen. Kukaan ei osannut odottaa toista iskua, ja tuhansien ihmisten evakuoiminen oli jo luonnostaan riskialtista. Olosuhteet olivat lisäksi joillakin alueilla tornien ulkopuolella vaaralliset. 12 minuuttia iskun jälkeen poliisit kuitenkin käskivät evakuoida rakennuksen.

Arlingtonissa piirikunnan, osavaltion ja liittovaltion viranomaiset toimivat yhteistyössä huomattavasti sujuvammin kuin New Yorkissa. Alueella oli käytössä hätätapauksia varten virallinen komentojärjestelmä Incident Command System, ja monet poliisi- ja paloyksiköt olivat toimineet jo aikaisemmin yhdessä alueellisissa tapahtumissa ja harjoituksissa. Olosuhteet olivat Arlingtonissa myös helpommat. Siellä tehtiin vain yksi isku, tapahtumapaikka oli helppo eristää eikä lähialueella ollut muita rakennuksia. Siellä ei loukkaantunut yhtään pelastustyöntekijää.

Epäiltyjen nimeäminen

Iskujen jälkeen FBI pystyi nopeasti nimeämään epäillyt kaappaajat ja antamaan monista myös tarkempia tietoja. Viranomaiset saivat nimittäin haltuunsa Mohammed Attan matkalaukun, joka ei ollut ehtinyt edelliseltä lennolta mukaan kaapattuun koneeseen. Matkalaukku sisälsi Boeing 757 lentosimulaattorin-opastusvideon, linkkuveitsen, pippurisumutetta ja papereita, jotka paljastivat kaikkien 19 kaappaajan henkilöllisyyden ja tietoja heidän suunnitelmistaan, motiiveistaan ja taustoistaan. Yhden kaappaajan passi löytyi lisäksi WTC-tornien läheltä. Viranomaisten mukaan Kansallinen turvallisuusvirasto NSA sieppasi iskujen tapahtumapäivänä puheluita, joissa tunnetut Osama bin Ladenin kannattajat iloitsivat iskuista ja sanoivat: ”Me olemme osuneet kohteisiin”.

Myös Saksan tiedusteluviranomaiset kertoivat siepanneensa bin Ladenin kannattajien puheluita, joissa kerrottiin yksityiskohtia kaappaajien suunnitelmista. Iskujen jälkeisenä päivänä Saksan, Ranskan ja Britannian tiedusteluviranomaiset ilmoittivat epäilevänsä ”vahvasti”, että bin Laden oli syyllinen. Kaksi päivää iskujen jälkeen, 13. syyskuuta, Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell ilmoitti, että pääepäilty on Osama bin Laden. Kolmantena päivänä iskujen jälkeen kaappaajien nimet julkistettiin ja heidät yhdistettiin bin Ladeniin. Presidentti Bush julisti 15. syyskuuta Yhdysvaltojen olevan sodassa ja nimesi bin Ladenin pääepäillyksi.

27. syyskuuta 2001 FBI julkaisi kaikkien 19 kaappaajan nimet, kuvat sekä tietoja heidän todennäköisestä kansallisuudestaan, syntymäajoistaan, asuinpaikoistaan ja käyttämistään salanimistä. Kaappaajista viisitoista oli kotoisin Saudi-Arabiasta, kaksi Yhdistyneistä arabiemiirikunnista, yksi Egyptistä ja yksi Libanonista. Saudiarabialaisten määrää on selitetty sillä, että iskujen suunnittelijat olisivat tietoisesti halunneet vahingoittaa Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian suhteita. Toisaalta levottomia saudiarabialaisia nuoria oli helppo rekrytoida, ja he saivat viisumin Yhdysvaltoihin nopeasti. Joukon johtajana oli egyptiläinen Mohammed Atta. Attan matkalaukusta löytyneiden kirjeiden perusteella on arveltu, että kaappaajia on ohjailtu psykologisesti ja heihin on vaikuttanut uskonnollinen mystiikka, pitkät rukoukset ja muut rituaalit, jotka ovat johtaneet itsesuggestioon. Myös vastakkaisia mielipiteitä on esitetty: George Washingtonin yliopiston psykologian professorin Jerrold Postin mukaan kaappaajat olivat hyvin koulutettuja, kypsiä aikuisia, joilla on ollut vahva uskonnollinen vakaumus.

FBI:n iskuja käsittelevät tutkimukset, koodinimeltään ”PENTTBOM”, olivat FBI:n historian laajimmat ja monimutkaisimmat, ja niihin otti enimmillään osaa yli 7 000 agenttia. FBI:n terrorisminvastaisen osaston johtajan Dale L. Watsonin mukaan todisteet, jotka yhdistävät Osama bin Ladenin ja al-Qaidan iskuihin, ovat ”selvät ja kiistämättömät”.

Myös Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus pitää tiedustelutietojen perusteella al-Qaidaa ja Osama bin Ladenia syyllisinä syyskuun iskuihin. bin Ladenia ei kuitenkaan etsintäkuulutettu iskuista, vaikka hän oli FBI:n kymmenen etsityimmän henkilön listalla.

Al-Qaida

Pääartikkeli: Al-Qaida

Al-Qaida perustettiin vuonna 1989, kun Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista. Järjestön perustana oli 1980-luvulla maahan saapuneiden vapaaehtoisten taistelijoiden verkosto. He kävivät Neuvostoliiton vastaista pyhää sotaa jihadia ja saivat rahoitusta sekä Yhdysvalloista että Saudi-Arabiasta. Vuosina 1985–1992 arviolta 12 500 ulkomaalaista sai koulutusta pommien teossa, sabotaasissa ja kaupunkisodankäynnissä leireillä, jotka perustettiin CIA:n avustuksella. On epäilty, että CIA olisi kouluttanut myös Osama bin Ladenia. 1990-luvun alussa al-Qaida toimi Sudanissa, mutta vuoden 1996 jälkeen järjestön päämaja ja harjoitusleirit muutettiin Afganistaniin, missä bin Laden loi kiinteät suhteet talebaneihin. Vuonna 1996 bin Laden antoi ensimmäisen fatwansa. Siinä hän julisti sodan amerikkalaisia vastaan, koska heillä oli Saudi-Arabiassa joukkoja, jotka miehittivät maata, jossa on kaksi muslimien pyhää kaupunkia. FBI:n entisen johtajan Louis J. Freehin mukaan vuoden 1996 fatwa merkitsi al-Qaidan antamaa sodanjulistusta Yhdysvalloille.

Vuonna 1998 julistettiin toinen fatwa, jonka olivat allekirjoittaneet Osama bin Laden ja Ayman al-Zawahiri. Siinä julistettiin jihad länsimaita ja Israelia vastaan. Fatwassa julistetaan muun muassa, että amerikkalaisten ja heidän liittolaistensa tappaminen on jokaisen muslimin henkilökohtainen velvollisuus, jotta pyhät moskeijat vapautettaisiin heidän vallastaan ja heidän armeijansa poistuisi kaikista islamilaisista maista.

Osama bin Laden

Pääartikkeli: Osama bin Laden

Osama bin Laden kielsi aluksi osallisuutensa iskuihin lausunnossa, jonka qatarilainen al-Jazeera -satelliittikanava lähetti 16. syyskuuta 2001. Joulukuussa 2001 Yhdysvaltain hallitus julkisti videonauhan, jossa bin Ladenia muistuttava oikeakätinen hahmo iloitsi iskuista ja kertoi tienneensä niistä etukäteen. Bin Laden oli vasenkätinen. Viranomaisten mukaan nauha oli tehty syyskuussa Kandaharissa. Samassa kuussa al-Jazeera lähetti uuden videon, jossa bin Ladenia muistuttava henkilö ylisti Yhdysvaltoja vastaan tehtyjä terrori-iskuja ja kehotti iskemään erityisesti talouselämää vastaan. Hän ei kuitenkaan sanonut olevansa itse iskujen takana. Neljä päivää ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja, lokakuussa 2004, al-Jazeera lähetti nauhoituksen, jossa bin Laden myönsi osallisuutensa syyskuun 11. päivän iskuihin. Al-Jazeera ilmoitti nauhan olevan peräisin Pakistanista, ja Yhdysvaltain turvallisuusviranomaiset pitivät sitä aitona. Nauhoituksessa bin Laden sanoo muun muassa:

»Olimme sopineet komentaja Attan kanssa – Allah olkoon hänelle armollinen – että kaikki operaatiot pitäisi toteuttaa 20 minuutissa, ennen kuin Bush ja hänen hallintonsa huomaavat.»

Hänen mukaansa vahinkoja olisi tullut vähemmän, mikäli Bush olisi toiminut nopeammin.

»Mutta nyt, Jumalan kiitos, meillä oli kolme kertaa enemmän aikaa.»

Syyskuussa 2002 al-Jazeera lähetti haastattelun, jossa Khalid Sheikh Mohammed ja Ramzi Binalshibh kertoivat iskujen suunnittelusta. Heidän kertomansa mukaan iskuista oli päätetty vuoden 1999 alussa ja bin Laden sai tietää tarkan päivämäärän 6. syyskuuta 2001.

Khalid Sheikh Mohammed

Pääartikkeli: Khalid Sheikh Mohammed

Al-jazeeran toimittaja Yosri Fouda raportoi huhtikuussa 2002, että Khalid Sheikh Mohammed on myöntänyt haastattelussa osallisuutensa ”Pyhän tiistain operaatioon” yhdessä Ramzi Binalshibhin kanssa. ”Minä olen al-Qaidan sotilaskomitean päällikkö, ja Ramzi on Pyhän tiistain operaation suunnittelija. Kyllä, me teimme sen.” Komission raportissa Mohammedia nimitetään iskujen ”pääarkkitehdiksi”. Pakistanin turvallisuusviranomaiset vangitsivat hänet maaliskuussa 2003 Pakistanissa Rawalpindissa. Mohammed tunnusti maaliskuussa 2007 Yhdysvaltain viranomaisten kuulusteluissa, että hän oli vastuussa syyskuun 11. päivän iskuista ”alusta loppuun”. Hän väitti joutuneensa kidutetuksi pidättämisensä jälkeen, mutta sanoi kuitenkin antaneensa tunnustuksen ilman että häntä olisi pakotettu tai painostettu. Human Rights Watchin johtaja Kenneth Roth on kyseenalaistanut suljetuin ovin käydyn kuulustelun ja tunnustuksen laillisuuden ja pitää mahdollisena, että tunnustus on saatu kiduttamalla. CIA on myöntänyt käyttäneensä Khalid Sheikh Mohammedin kuulusteluissa vesikidutusta. Vuonna 2009 julkaistun muistion mukaan Mohammedia kidutettiin ”vesihoidolla” 183 kertaa ja toista epäiltyä Abu Zubaydahia 83 kertaa .

Guantanamo Bayn vankileirillä pidettiin kesäkuussa 2008 sotilastuomioistuimen oikeudenkäynti, jossa oli Khalid Sheikh Mohammedin lisäksi syytettynä neljä muuta al-Qaidan jäsentä: Ramzi Binalshibh, Mustafa Ahmad al-Hawsawi, Ali Abd al-Aziz Ali ja Walid Bin Attash. Mohammed nimitti oikeudenkäyntiä ”inkvisitioksi” ja kieltäytyi asianajajasta. Kuullessaan, että hänet voitaisiin tuomita kuolemanrangaistukseen, hän vastasi: ”Sitä juuri haluankin, olen jo kauan halunnut marttyyriksi.” Marraskuussa 2009 Yhdysvaltain oikeusministeri Eric Holder ilmoitti, että Mohammed ja neljä muuta syytettyä siirretään pois Guantanamo Bayn vankileiriltä, jotta he voisivat osallistua siviilioikeudenkäyntiin New Yorkissa. Oikeudenkäynnille ei kuitenkaan annettu tarkkaa päivämäärää. Holder uskoi, että syyttäjät tulisivat vaatimaan kuolemantuomiota kaikille syytetyille, ja oikeudenkäynti olisi tasapuolinen ja ”avoin sekä yleisölle että koko maailmalle”. Tammikuussa 2010 Valkoisen talon lehdistösihteeri Robert Gibbs sanoi, että Mohammad tuomitaan todennäköisesti kuolemaan ja teloitetaan. Hänen lausuntonsa on huolestuttanut oikeusasiantuntijoita, joiden mielestä lausunto on vaarantanut oikeudenkäynnin tasapuolisuuden.

Motiivi

Vuosien 1996 ja 1998 fatwojen lisäksi Osama bin Laden on selvittänyt motiivejaan vuonna 2002 internetissä julkaistussa kirjeessään amerikkalaisille. Kirjeessä hän vastaa lyhyesti taistelevansa amerikkalaisia vastaan, koska ”te olette hyökänneet ja hyökkäätte yhä meitä vastaan”. Esimerkkeinä hän mainitsee Palestiinan miehityksen, Israelin valtion luomisen ja amerikkalaisten tekemät tai heidän tukemansa hyökkäykset muslimeja vastaan Somaliassa, Tšetšeniassa, Kashmirissa ja Libanonissa. Hän syyttää Yhdysvaltoja myös siitä, että Irakissa on kuollut talouspakotteiden vuoksi 1,5 miljoonaa lasta. Osama on myös maininnut yhdeksi tärkeimmistä syistä sen, että Yhdysvallat oli pitänyt joukkojaan Saudi-Arabiassa vuoden 1991 Persianlahden sodasta lähtien.

Khalid Sheikh Mohammed opiskeli Yhdysvalloissa 1980-luvulla, eikä hänen tiedetä silloin osoittaneen mitään vihamielisyyttä maata kohtaan. Komission raportin mukaan hänen vihamielisen asenteensa taustalla on Yhdysvaltain Israelia suosiva politiikka. Myös Mohammed Atta suhtautui Yhdysvaltojen politiikkaan hyvin kriittisesti ja piti YK:ta puolueellisena järjestönä, joka ei ole koskaan toiminut Yhdysvaltoja tai Israelia vastaan. Hän kiihtyi opiskeluaikaisen tuttavansa mukaan eniten kahdesta aiheesta: Jugoslavian sisällissodasta, jota käytiin hänen mielestään nimenomaan muslimeja vastaan, ja Yhdysvaltain vaikutuksesta Lähi-idässä. Kaappaaja Abdulaziz Alomari sanoi tekonsa kertovan ”vääräuskoisille”, että ”teidän pitäisi lähteä kukistettuina Arabian niemimaalta ja lopettaa raukkamaisten juutalaisten tukeminen Palestiinassa”.

Amerikkalaisen Lähi-idän tutkijan Michael Scott Doranin mukaan Osama bin Ladenin lopullisena tavoitteena oli, että Yhdysvaltojen kostotoimet yhdistäisivät muslimit länttä vastaan, nostattaisivat vallankumouksia arabivaltioissa ja edistäisivät radikaalia islamia.

Khalid Sheikh Mohammed on kertonut kuulusteluissa, että hän esitti ajatuksen kaapattujen lentokoneiden avulla tehtävistä iskuista Osama bin Ladenille ensimmäisen kerran vuonna 1996. Mohammedin suunnitelma oli kaapata kymmenen konetta, viisi Yhdysvaltojen itä- ja viisi länsirannikolla, mutta bin Laden ei pitänyt ajatusta toteuttamiskelpoisena. Silloin bin Laden oli palannut Sudanista takaisin Afganistaniin ja keskittyi vahvistamaan asemaansa siellä. Mohammedin mukaan vasta vuoden 1998 Itä-Afrikan lähetystöpommi-iskut osoittivat, että bin Laden halusi todella hyökätä Yhdysvaltoja vastaan, ja ne olivat käännekohta syyskuun 11. päivän iskujen suunnittelussa.

Bin Laden antoi vuoden 1998 lopussa tai seuraavan vuoden alussa Mohammedille luvan jatkaa iskujen suunnittelua, ja maalis- huhtikuussa hän kertoi Mohammedille Kandaharissa, että al-Qaida tukisi suunnitelmaa.. Keväällä 1999 Khalid Sheikh Mohammed, Osama bin Laden ja hänen alaisensa Mohammed Atef tapasivat useita kertoja Kandaharissa ja keskustelivat suunnitelmasta. Mohammedin alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös idea, että yhdestä kaapatusta lentokoneesta olisi annettu lausunto medialle, mutta ajatuksesta luovuttiin. Mohammed, bin Laden ja Atef valitsivat yhdessä iskujen kohteet, jotka olivat Valkoinen talo, Yhdysvaltain kongressitalo, Pentagon ja World Trade Center.

Bin Laden johti suunnitelmia, antoi taloudellista tukea ja oli valitsemassa tekijöitä. Bin Laden valitsi ensin tehtävään Nawaf al-Hazmin ja Khalid al-Mihdharin, jotka molemmat olivat kokeneita jihad-sotureita ja olivat taistelleet Bosniassa. Hazmi ja Mihdhar saapuivat Yhdysvaltoihin tammikuussa 2000 osallistuttuaan sitä ennen al-Qaidan kokoukseen Kuala Lumpurissa Malesiassa. Keväällä 2000 Hazmi ja Mihdhar kävivät lentotunneilla San Diegossa Kaliforniassa. He osasivat englantia vain vähän, joten eivät menestyneet lentotunneilla. Loppujen lopuksi he toimivat vain apureina.

Hampurista saapui Afganistaniin vuoden 1999 lopussa ryhmä miehiä, joiden joukossa oli Mohammed Atta, Marwan al-Shehhi, Ziad Jarrah ja Ramzi Binalshibh. Bin Laden valitsi miehet toteuttamaan suunnitelmaa, koska he olivat koulutettuja, puhuivat englantia ja olivat asuneet lännessä. Uusia kokelaita etsittiin erikoiskykyjen perusteella, jolloin al-Qaidan johtajat löysivät myös Hani Hanjourin, jolla oli jo lentolupakirja.

Hanjour saapui San Diegoon 8. joulukuuta 2000 ja liittyi Hamzin seuraan. Pian he lähtivät Arizonaan, jossa Hanjour sai vielä kertauskoulutusta. Marwan al-Shehhi saapui Yhdysvaltoihin toukokuun lopussa, Atta 3. kesäkuuta ja Jarrah 27. kesäkuuta 2000. Binalshibh haki useita kertoja viisumia Yhdysvaltoihin, mutta sitä ei myönnetty, koska hän oli jemeniläinen ja hänen pelättiin jäävän maahan laittomaksi siirtolaiseksi. Binalshibh jäi Hampuriin ja toimi välittäjänä Attan ja Khalid Sheikh Mohammedin välillä. Muut kolme Hampurin solun jäsentä saivat lento-opetusta Etelä-Floridassa.^lähde?

Kaappaajien apurit alkoivat saapua Yhdysvaltoihin keväällä 2001. Heinäkuussa 2001 Atta tapasi Binalshibhin Espanjassa, ja he keskustelivat salakielellä suunnitelman yksityiskohdista, muun muassa lopullisten kohteiden valinnasta. Binalshibh myös välitti bin Ladenin toiveen, että iskuihin pitäisi ryhtyä mahdollisimman pian.

 

Heti tapahtuman jälkeen Yhdysvallat ja monet muut maat määräsivät lisähyökkäysten estämiseksi turvatoimia. New Yorkin liikenne suljettiin heti iskujen jälkeen, ja Yhdysvalloissa julistettiin täydellinen siviili-ilmailun kielto syyskuun 13. päivään asti. Myös Lontoossa määrättiin samanlainen rajoitus. Yhdysvaltain sulkiessa ilmatilansa Euroopasta ja Aasiasta oli matkalla Pohjois-Amerikkaan noin 500 lentoa, joista korkeintaan puolimatkassa olleet koneet kääntyivät takaisin. Lopuista osa ohjattiin kentille Meksikossa ja suurin osa, noin 239 konetta, kanadalaisille kentille. Kanadan ilmailuhallinto käynnisti hätäohjelman, operaatio Keltaisen nauhan koordinoimaan koneiden ohjausta viidelletoista kentälle ympäri maata. Kaikkiaan kanadalaisille kentille saapui yli 33 000 matkustajaa.

Myöhemmin matkustusmääräyksiä Yhdysvaltoihin kiristettiin pysyvästi, etenkin lentoliikenteen osalta.

Iskuilla oli merkittäviä poliittisia seurauksia. Useissa maissa kovennettiin terrorismin vastaisia lakeja jopa niin rajusti, että viranomaisten toiminnan nähtiin rajoittavan kansalaisoikeuksia.

Yhdysvaltain hallitus kiristi huomattavasti suhtautumistaan terrorismista syytettyihin ryhmiin ja niitä tukeviin hallituksiin. Pian iskujen jälkeen Yhdysvalloissa hyväksyttiin kiireellä valmisteltu Patriot Act -laki, joka antoi viranomaisille oikeuden pidättää kansalliseksi uhaksi oletetun ulkomaalaisen henkilön määräämättömäksi ajaksi ilman oikeudenkäyntiä tai oikeuksia. Tämä mahdollistaa Taliban- ja al-Qaida-epäiltyjen pidon Kuubassa Guantanamo Bayn vankileirillä. Kotimaassa turvallisuuden valvontaa varten perustettiin kokonaan uusi liittovaltion ministeriö, Department of Homeland Security.

Yhdysvaltain vaikutuksiltaan merkittävin vastaus iskuihin oli presidentti Bushin julistama terrorismin vastainen sota, johon kuului hyökkäys Afganistaniin lokakuussa 2001.

9/11-komission puheenjohtaja ja New Jerseyn entinen kuvernööri Thomas H. Kane sekä komission varapuheenjohtaja Lee H. Hamilton ovat kertoneet kirjassaan Without Precedent: The Inside Story of the 9/11 Commission, että komissiolta salattiin joitain tietoja ja heidän tutkimuksiaan vaikeutettiin joidenkin asioiden osalta muun muassa Valkoisen talon ja eri viranomaisten taholta. Valkoisen talon mukaan riippumattoman komission tutkimus häiritsi silloista meneillään ollutta kongressin tutkimusta ja käynnissä ollutta terrorismin vastaista sotaa, jolla perusteli komission erinäiset vaikeudet suorittaa tutkimuksia. Myös 9/11-komission vanhempana neuvonantajana toiminut New Jerseyn entinen yleinen syyttäjä John Farmer Jr. on todistanut samaa iskuihin liittyvien tosiasioiden salaamisen ja peittelemisen osalta. Kirjassaan The Ground Truth: The Story Behind America’s Defense on 9/11 kyseisistä asioista kertova Farmer Jr. kertoi Washington Postin haastattelussa vuonna 2006, että on ”järkyttynyt siitä kuinka paljon oikea totuus poikkesi yleisölle kerrotusta”. Tätä hän perustelee muun muassa NORAD:n nauhoituksilla, joiden sisällöt poikkeavat virallisesti kerrotusta. Kaikki miehet olivat kuitenkin lopulta varsin tyytyväisiä komission loppuraporttiin.

Pian iskujen jälkeen media alkoi raportoida epäilyjä sisäpiirikaupoista, ja tutkimuksia käynnistettiin kolmella mantereella. Myös Yhdysvaltain rahoitustarkastus United States Securities and Exchange Commission, SEC alkoi tutkia epätavanomaista kaupankäyntiä iskujen vaikutuksen kohteeksi joutuneilla osakkeilla. Rahoitustarkastus listasi 38 yritystä, kuten United Airlinesin ja American Airlinesin, joiden osakkeilla käytiin epätavallisen voimakasta kauppaa iskuja edeltävinä viikkoina, mikä viittasi siihen, että joillain ostajilla ja myyjillä oli ennakkotietoa terrori-iskuista. Rahoitustarkastuksen puheenjohtaja Harvey Pitt kertoi kongressille, että tutkimus oli rahoitustarkastuksen ”korkein prioriteetti”.

Joulukuussa 2001 ja vuoden 2002 alkupuolella mediassa raportoitiin laajasti saksalaisen Convar-yrityksen operaatiosta, jossa WTC:n raunioista talteen otetuista vaurioituneista kiintolevyistä pyrittiin palauttamaan tietoja. Yrityksen pääjohtaja Peter Henschel toi esiin, että tutkimusta tehtiin eräille amerikkalaisille tahoille, jotka toimivat yhteistyössä FBI:n kanssa. Henschelin mukaan tutkimusten perusteena olivat epäilyt, että rikolliset olivat hyödyntäneet rahansiirroissaan sekä sisäpiirin tietoa hyökkäyksistä että iskujen aikaista kaaosta. Convarin mukaan 11. syyskuuta saatettiin tehdä yli 100 miljoonan dollarin arvoisia rikollisia rahansiirtoja. Saksan ZDF-televisiokanavan mukaan Convar oli maaliskuuhun 2002 mennessä onnistunut palauttamaan tiedot useista sadoista kiintolevyistä.^lähde?

Muistiossaan ”FBI:n tiedotustilaisuus osakekaupoista” 9/11-komissio kuitenkin viittasi 18. lokakuuta 2003 haastattelemiinsa FBI-agentteihin, joilla ei ollut tietoa mediassa käsitellystä tietojenpalautusoperaatiosta. Komission muistion mukaan eräs paikalla ollut newyorkilainen agentti totesi, että yhdenkään kiintolevyn säilyminen tietojenpalautuskelpoisena olisi ollut erittäin epätodennäköistä.

Vuonna 2004 komissio päätyi raportissaan siihen, että rahoitustarkastuksen, FBI:n ja muiden tahojen ”perusteelliset tutkimukset” eivät paljastaneet todisteita siitä, että kukaan, jolla oli ennakkotietoa iskuista, olisi hyötynyt pörssikaupasta. Komissio selvensi tätä lausetta alaviitteellä, jossa todettiin, että ”epätavallista kaupankäyntiä” oli todellakin tapahtunut, mutta että kaikilla osakekaupoilla oli viaton selitys, mukaan lukien United Airlinesilla ja American Airlinesilla käydyt kaupat. Komissio ei raportissaan palannut WTC-kiintolevyjen tietojenpalautusoperaatioon.

Illinois’n yliopiston taloustieteen professori Allen Poteshman julkaisi vuonna 2006 analyysin iskuja edeltävistä lentoyhtiöitä koskeneista osakekaupoista. Tämä California University Pressin julkaisema vertaisarvioitu tutkimus päätyi siihen, että pitkäaikaisten myyntioptioiden epätavallisen suuri määrä hieman ennen iskuja oli osoitus optiomarkkinoilla toimineiden sijoittajien tulevia iskuja koskevasta ennakkotiedosta. Ryhmä sveitsiläisiä taloustieteen asiantuntijoita julkaisi tammikuussa 2010 tutkimuksen, jonka mukaan sijoittajilla oli ilmeistä ennakkotietoa iskuista ainakin 13 kaupassa. Kansainvälinen talousasiantuntijoiden ryhmä osoitti huhtikuussa 2010, että optiomarkkinoilla oli kaupankäyntivolyymissä juuri ennen syyskuun 11:nnen iskuja merkittävä pitkän aikavälin kaupankäynnistä poikkeava piikki. Ryhmä katsoi tutkimustulosten viittaavan siihen, että joillain tahoilla oli sisäpiirin tietoa lähestyvistä iskuista.

Pääartikkeli: Syyskuun 11. päivän terroritekojen salaliittoteoriat

9/11-totuusliikkeen mukaan syyskuun 11. terroritekojen takana oli Yhdysvaltain hallinnon edustajia, jotka halusivat toteuttaa iskut saadakseen syyn esimerkiksi uusien sotien aloittamiseen. Totuusliikkeen Architects & Engineers for 9/11 Truth -ryhmän mukaan WTC-tornien, etenkin WTC7:n tuho, täytti useat räjäytyspurun merkit, mutta ei tulipalosta johtuvan sortuman merkkejä. Virallinen tutkinta kuitenkin sivuutti kaiken räjähteisiin viittaavan tutkinnan ja tarjosi vain tulipaloihin perustuvan selityksen, jota he kuitenkin pitivät epätodennäköisenä tapahtumien kulkuna. Raskauttavimpana syynä epäillä hallintoa totuusliikkeen sivusto 911truth.org puolestaan pitää ilmapuolustuksen alas ajamista, iskuihin liittyvää ennakkotietoa ja yritystä peitellä hallinnon osallisuuteen viittaavia todisteita.

Tapahtumasta on tehty useita elokuvia, esimerkiksi Paul Greengrassin United 93 (2006), Oliver Stonen World Trade Center (2006), Peter Marklen Flight 93 (2006) ja Stephen Daldryn Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä (2011) ja myös kymmeniä salaliittoa käsitteleviä dokumenttielokuvia, esimerkiksi 9/11: Blueprint for Truth, Loose Change 9/11: An American Coup, 9/11 Mysteries, 9/11: The Falling Man, 9/11 Press for Truth ja 9/11 Truth: Hollywood Speaks Out.

• Psykologinen sodankäynti
• Epäsymmetrinen sodankäynti

• Colin Bailey: One Stop Shop in Structural Fire Engineering: Case Studies: Historic Fires: World Trade Center Towers Collapse 2005. University of Manchester. Viitattu 4.9.2007. (englanniksi)
• NIST/John L. Gross & Therese P. McAllister: NIST NCSTAR 1-6, Federal Bulding and Fire Safety Investigation of the World Trade Center Disaster: Structural Fire Response and Probable Collapse Sequense of the World Trade Center Towers. NIST National Institute for Standard and Technology, U.S. Department of Commerce, 2005. CODEN: NSPUE2. Teoksen verkkoversio.
• Ronald Hamburger et al.: World Trade Center Building Performance Study/ Chapter 2: WTC 1 and WTC 2. Federal Emergency Management Agency, 2002. Teoksen verkkoversio.
• Usinfo: The Top September 11 Conspiracy Theories 19.9.2006. US. Department of State. Viitattu 8.11.2007. (englanniksi)
• National Security Council: Strategy for Winning the War on Terror 5.9.2006. The White House. Arkistoitu 12.1.2009. Viitattu 8.11.2007. (englanniksi)
• Office of the Press Secretary: President Bush Speaks to United Nations 10.11.2001. The White House. Viitattu 8.11.2007. (englanniksi)
• Tim Wilkinson: The World Trade Center and 9/11: A discussion on some engineering design issues 12.8.2002. The University of Sydney,. Arkistoitu 29.8.2007. Viitattu 15.8.2007. (englanniksi)
• NIST: Interim Report on WTC 7: Appendix L, National Institute of Standards and Technology
• NIST/Arthur Scheuerman: The Collapse of Building 7, 8.12.2006
• Firehouse: WTC: This Is Their Story, Interview with Chief Peter Hayden, Firehouse.com, Firehouse Magazine April 2002
• Wright, Lawrence: The Looming Tower. Alfred P. Knopf, 2006. (englanniksi)

Viitteet

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Syyskuun 11. päivän terroriteot Wiki Commonsissa

• Ylen Elävä arkisto: Syyskuun 11. päivän terroriteot