Grönlanti: Tanskalle kuuluva itsehallintoalue ja maailman suurin saari

Grönlanti (grönlanniksi Kalaallit Nunaat, tanskaksi Grønland) on Tanskalle kuuluva itsehallintoalue ja maailman suurin saari Pohjois-Atlantin ja Pohjoisen jäämeren välissä. Maantieteellisesti Grönlanti kuuluu Pohjois-Amerikkaan, hallinnollisesti se on Tanskan itsehallinnollinen osa. Virallinen kieli on inuittikieliin kuuluva grönlannin kieli.

Grönlanti Kalaallit Nunaat (grönlanniksi) Grønland (tanskaksi)
lippu vaakuna
Valtiomuoto	Tanskalle kuuluva itsehallinnollinen alue
Monarkki Pääministeri	Frederik X Múte Bourup Egede
Pääkaupunki	Nuuk
Pinta-ala
– yhteensä	2 166 086 km²  (sijalla 12)
– josta sisävesiä	83,1 % (suurin osa jäätikköä)
Väkiluku (vuoden 2015 arvio)	57 733 (sijalla 206)
– väestötiheys	0,03 as. / km²
– väestönkasvu	0 % (2015 arvio)
Viralliset kielet	grönlanti
Valuutta	Tanskan kruunu (DKK)
BKT (2014 arvio)
– yhteensä	2,173 miljardia USD (PPP)  (sijalla 193)
– per asukas	37 900 USD (2008)
HDI (1998)	0,927 (sijalla ?)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	13,9 %
– teollisuus	19,2 %
– palvelut	67 %
Aikavyöhyke	UTC−1 / UTC−4
– kesäaika	UTC±0 / UTC−3
Itsenäisyys – Tanskan itsehallintoalue	1979
Lyhenne	ISO 3166-2: GL
Kansainvälinen suuntanumero	+299
Kansallislaulu	”Nunarput utoqqarsuanngoravit”
Infobox OKNimi-testi OK

Valtaosa Grönlannin yli kahden miljoonan neliökilometrin pinta-alasta on jäätikön peitossa. Saaren noin 57 000 asukasta keskittyvät jäättömälle 350 000 neliökilometrin laajuiselle alueelle, jolla voidaan harjoittaa jopa maanviljelyä. Kalastus ja metsästys ovat aina olleet tärkeitä elinkeinoja Grönlannissa.

Sekä inuitit että skandinaavit ovat asuneet Grönlannissa suunnilleen 1000-luvulta alkaen. Skandinaavien asutus hävisi 1400-luvun alussa ja syntyi uudelleen 1700-luvulla. Norjan erotessa Tanskasta Grönlannin alueet jäivät Tanskalle. Saaren itsehallinto on vahvistunut asteittain. Vuonna 1979 Tanska myönsi Grönlannille autonomian, ja vuonna 2008 grönlantilaisista 75 prosenttia äänesti itsehallinnon puolesta.

Grönlanti havittelee itsenäisyyttä. Ilmaston lämmetessä ikijään alta paljastuvat mineraalivarat saattavat muuttaa Grönlannin riippuvuussuhdetta Tanskaan niin taloudellisesti kuin poliittisestikin.

Nimi Grønland (suom. vihreä maa) juontaa juurensa Islannin saagoista, joiden mukaan Islannista karkotettu Erik Punainen antoi uudelle kotisaarelleen miellyttävän nimen houkutellakseen sinne asukkaita.

Grönlannin omakielinen nimi – Kalaallit Nunaat – merkitsee ″kalaallitien (ihmisten, grönlantilaisten) maata”. 1970-luvulla käytöstä jääneen vanhan oikeinkirjoitustavan mukaan nimi kirjoitettiin Kalâtdlit Nunât. Tämä nimiasu esiintyy esimerkiksi ennen vuotta 1978 julkaistuissa postimerkeissä.

 

Pääartikkeli: Grönlannin maantiede

Grönlanti irtosi Euroopan mantereesta noin 54–55 miljoonaa vuotta sitten. Nykyisin Grönlanti on maailman suurin saari, josta valtaosa on maailman toiseksi suurimman jäätikön peitossa. Noin 85 prosenttia Grönlannin alueesta peittää jäätikkö, jonka keskipaksuus on noin 1,5 kilometriä. Jäätikkö virtaa keskiosan harjanteista ja jääkupoleista kiihtyvällä vauhdilla mereen. Toisaalta satelliittimittaukset osoittavat jäätikön paksuuden kasvavan keskimäärin 5,4±0,2 senttiä vuodessa. Nettovaikutus on kuitenkin negatiivinen: jäätä sulaa enemmän kuin muodostuu, joten jäätikön massa pienenee. Nykyisin jäätikön pinta-ala on 1,8 miljoonaa neliökilometriä ja jäättömän alueen 350 000 neliökilometriä.

Grönlannin jäättömillä tundra-alueilla on ikiroutaa. Kallioperä on enimmäkseen arkaaisia kivilajeja, mutta paikoin on myös tertiäärikauden basalttia. Uloin merenrannikko on paljasta kalliota, usein jyrkkiä graniitti- ja gneissirantoja. Sisämaassa ja vuonojen rannoilla on matalaa tundrakasvillisuutta, suojaisimmissa paikoissa pieniä leppiä, pihlajia ja koivuja.

Kaikki asutus sijaitsee jäättömillä rannikoilla, ja väestö on keskittynyt saaren länsireunalle.

Ilmasto

 

Grönlannin ilmasto on arktinen. Ilmasto kuitenkin vaihtelee voimakkaasti toisaalta pohjoisen ja etelän, toisaalta rannikon ja sisämaan välillä. Etelässä vuoden keskilämpötila on +0,5 °C ja kylmimmän kuukauden keskilämpötila −7,8 °C, pohjoisessa taas vuoden keskilämpötila −8,7 °C (jäätiköllä −25 °C) ja kylmimmän kuukauden −30,6 °C. Kesäisin lämpötila saattaa nousta yli 10 celsiusasteeseen, eteläisimmässä kärjessä ja suojaisten vuonojen perukoilla toisinaan jopa yli 20 °C. Etelässä sademäärät ovat paljon pohjoista suuremmat Pohjois-Atlantilta puhaltavien lämmittävien tuulien ansiosta.

Maapallon ilmaston lämpeneminen saa Grönlannin jääkerrokset sulamaan aikaisempaa nopeammin. Tällä uskotaan olevan tulevaisuudessa mittavia vaikutuksia merenpinnan korkeuteen ja merien elämään, ellei prosessia voida hidastaa tai siihen vaikuttaa joillakin muilla keinoilla.

Grönlannin jäätikkö oli pienimmillään noin 6000 vuotta sitten. Jäätikkö alkoi pienetä holoseenin alun lämpimänä ajanjaksona, jolloin kesät olivat selvästi nykyistä lämpimämpiä (noin 4 °C), mutta ilmaston alettua viiletä noin 6000 vuotta sitten jäätikkö on kasvanut.

Luonto ja luonnonsuojelu

 

Grönlannissa eläviä nisäkkäitä ovat jääkarhu, mursu, susi, naali, jänikset, myskihärkä, peura ja sopulit sekä monet valaat ja hylkeet, kuten sarvivalas, maitovalas, norppa ja grönlanninhylje. Lintuja pesii noin 60 lajia, ja niiden lisäksi maassa pysähtyy noin 150 muuttolintulajia. Kaloja ja äyriäisiä on runsaasti sekä merialueilla että Grönlannin makeissa vesissä. Liikakalastus on vahingoittanut turskan, kampasimpukan ja ruijanpallaksen kantoja. Joista saadaan edelleen runsaasti nieriää, meristä muita lohikaloja, ja lisäksi pyydystetään katkarapuja ja taskurapuja.

Grönlannissa kasvaa noin viisisataa putkilokasvilajia. Niihin kuuluu viisi kämmekkälajia. Suojaisimmissa vuonojen perukoissa elää puitakin, mutta yleisin puuvartinen kasvi on vajaat kaksimetriseksi kasvava harmaalehtinen tunturipaju. Kansalliskukka on pientä maitohorsmaa muistuttava naalinhorsma, grönlanniksi niviarsiaq.

Viljelykasveja, muun muassa perunaa, viljellään vähäisessä määrin Etelä-Grönlannissa. Lisäksi saarella on muualta tuotuja eläimiä, esimerkiksi vetokoiria, lampaita ja poroja. Jopa nautakarjan kasvatusta on harkittu.

Grönlannin koillisosa muodostaa maailman laajimman kansallispuiston.

Grönlannin asuttivat ensimmäisen kerran jo tuhansia vuosia sitten todennäköisesti intiaanisukuiset heimot, mutta ilmeisesti 300–400-luvuilla asutus hävisi. Viikingit asuttivat Grönlannin vuoden 1000 tienoilla, jolloin saaren ilmasto oli lauhkeampi kuin myöhemmin, mutta viileämpi kuin nykyisin (2019). Asuttaminen liittyi keskiajan lämpökauteen, joka Grönlannissa alkoi jo ilmeisesti 600-luvulla. Nykyisten inuittien esi-isät saapuivat Grönlantiin samoihin aikoihin, mutta alkujaan eri seuduille.

Skandinaaveilla oli Grönlannissa kaksi pääsiirtokuntaa: nykyisen Nuukin tienoilla sijainnut läntinen siirtokunta ja etelämpänä, lähellä nykyistä Qaqortoqia sijainnut Erik Punaisen perustama itäinen siirtokunta. Norjalainen Kuninkaan peili 1220–1230-luvuilta kertoo, että grönlantilaiset toivat saarelle rautaa ja puuta sekä veivät turkiksia, köysiä, mursunhampaita ja taljoja. Norjan kuningas Haakon IV liitti Grönlannin muodollisesti Norjaan vuonna 1261, minkä jälkeen grönlantilaiset eivät saaneet käyttää kauppamatkoilla omia laivojaan, vaan jäivät norjalaisten ja etenkin bergeniläisten varaan. 1300-luvun puolivälistä alkaen emämaa ei enää piitannut Grönlannista, sillä turkiksia sai helpommin Venäjältä ja mursunhampaat oli korvannut Afrikasta tuotu norsunluu. Elintärkeä Bergenistä kulkenut yhteysaluskin lakkautettiin vuonna 1367 tai 1369.

Skandinaaviasutus hävisi 1400-luvulla. Syynä on pidetty ilmaston kylmenemistä, sillä sen seurauksena maanviljely muuttui mahdottomaksi ja myös alueella jatkuvasti vallinnut puupula paheni entisestään. Vuonna 2022 julkaistun tutkimuksen mukaan syynä onkin voinut olla kuivuus. Tutkimuksessa otettiin näytteitä siirtokunnan lähellä olevasta järvestä, ja 2 000 vuoden mittaiselta ajalta tutkitut näytteet osoittivat, että seutu ei ollut erityisesti viilentynyt vaan alue muuttui vähitellen kuivemmaksi. Asiaan vaikuttivat myös skandinaavien ja inuittien edeltäjien väliset konfliktit. Läntinen siirtokunta hävisi ilmeisesti jo vuonna 1350. Islantilainen annaali vuodelta 1379 kuvaa skrælingien eli Thulen kansan hyökkäystä grönlantilaisten kimppuun, ja vuosina 1350–1400 kirjoitettu Grönlannin kuvaus kertoo läntisen siirtokunnan jääneen Thulen kansan haltuun. Viimeinen kirjallinen maininta skandinaaviasutuksesta koskee vuonna 1408 Hvalseyn kirkossa pidettyjä häitä. Pääasiassa kalastuksesta ja hylkeenpyynnistä eläneet inuitit kestivät ilmaston kylmenemistä.

 

Norjalainen lähetyssaarnaaja Hans Egede (1686–1758) saapui 1720-luvulla Grönlantiin tarkoituksenaan levittää kristinuskoa skandinaavien siirtokuntiin, joita hän uskoi edelleen olevan olemassa. Hän tapasi siellä kuitenkin inuitteja ja päätyi tekemään lähetystyötä heidän keskuuteensa sekä perustamaan Nuukin.

Grönlanti jäi Tanskalle, kun Norja erosi Tanskasta 1814. Yhdysvallat tunnusti alueen Tanskan omaisuudeksi vuonna 1916, mutta Norja vaati vuonna 1931 tunnustusta itärannikolla, 71. ja 75. leveysasteen välissä, hallussaan olleelle alueelle. Kansainvälinen oikeus tunnusti vuonna 1933 Grönlannin osaksi Tanskaa.

Yhdysvallat miehitti Grönlannin vuonna 1940 sen jälkeen, kun Saksa oli miehittänyt Tanskan. Grönlanti oli Yhdysvaltain hallinnassa toisen maailmansodan loppuun, vuoteen 1945 saakka. Yhdysvallat tarjosi vuonna 1946 Grönlannista Tanskalle sata miljoonaa dollaria, mutta Tanska kieltäytyi. Yhdysvallat oli yrittänyt ostaa Grönlannin jo vuonna 1867, ja vuonna 2019 myös presidentti Trump kertoi harkitsevansa saaren ostamisen ehdottamista. Tanskan ja Yhdysvaltojen välille solmittiin 27. huhtikuuta 1951 puolustussopimus. Thuleen perustettiin ensimmäinen amerikkalainen sotilastukikohta.

Grönlannin siirtomaa-asema kumottiin vuonna 1953. Kuninkaallisella kauppaseuralla ollut kauppamonopoli lakkautettiin, ja Grönlannista tuli Tanskan täysivaltainen maakunta, joten se sai oikeuden lähettää kaksi edustajaa Tanskan valtiopäiville. Vuonna 1979 Grönlannista tuli autonominen alue. Samana vuonna pidetyissä parlamenttivaaleissa sosiaalidemokraattinen ja kansallismielinen puolue Siumut nousi suurimmaksi puolueeksi ja puolueen johtaja Jonathan Motzfeldt muodosti hallituksen. Helmikuussa 1982 järjestettiin kansanäänestys, jossa 53 prosenttia äänestäjistä kannatti Grönlannin eroa Euroopan yhteisöstä. Ero astui voimaan 1. helmikuuta 1985. Siumutin johtoon noussut Lars Emil Johansen muodosti hallituksen vuonna 1991, mutta Motzfeldtista tuli jälleen pääministeri vuonna 1997, ja hän jatkoi tehtävässä myös vuoden 1999 vaalien jälkeen. Vuoden 2002 vaalien jälkeen hänen seuraajakseen tuli Hans Enoksen.

Marraskuun 2008 kansanäänestyksessä grönlantilaiset äänestivät laajemman itsehallinnon puolesta. Äänestystulos astui voimaan kesäkuussa 2009, kun Grönlannin itsehallinto laajeni. Paikallishallinto sai muun muassa oikeuden luonnonvarojensa hallintaan sekä poliisi- ja oikeusasioiden hoitamiseen. Lisäksi grönlannista tuli alueen ainoa virallinen kieli. Vuoden 2009 vaaleissa voitti itsenäisyysmielinen vasemmistopuolue Inuit Ataqatigiit, joka päätti sosiaalidemokraattien 30 vuoden valtakauden.

Grönlanti on Tanskan itsehallinnollinen osa. Sen päämies ja hallitsija on Tanskan kuningas Frederik X, joka nimittää saarelle paikallisen edustajan hoitamaan hallitsijan pääasiassa seremoniallisia tehtäviä tämän puolesta. Kruunun edustajana helmikuusta 2011 alkaen on toiminut Mikaela Engell.

Grönlanti kuului Euroopan yhteisöön vuodesta 1975, mutta erosi siitä vuonna 1985. Niinpä Grönlanti ei itsehallinnollisena alueena ole EU:n jäsen. Pohjoismaiden neuvoston jäsen se kuitenkin on, samoin Arktisen neuvoston ja Maailman postiliiton jäsen.

Parlamentti

Grönlannin yksikamarisessa parlamentissa (Inatsisartut) on 31 edustajaa, jotka valitaan neljän vuoden välein suhteellisella vaalitavalla. Parlamentti valitsee hallituksen äänestämällä, ja pääministeriksi valitaan yleensä suurimman puolueen puheenjohtaja. Grönlannista valitaan kaksi edustajaa myös Tanskan parlamenttiin.

Pääpuolueet ovat olleet pitkään sosiaalidemokraattinen Siumut (vuoden 2009 parlamentissa yhdeksän paikkaa) ja liberaali Atassut (vuonna 2009 kolme paikkaa). Vuonna 2009 suurimmaksi nousi vasemmistolainen Inuit Ataqatigiit sen saatua 14 paikkaa.

Viimeisimmät parlamenttivaalit järjestettiin 24. huhtikuuta 2018. Pääpuolueet kannattavat Grönlannin itsenäisyyttä. Vaaliin osallistui seitsemän puoluetta, joista päättyneellä vaalikaudella hallituksen muodostivat sosialidemokraattinen Siumut ja vihervasemmistoa edustava Inuit Ataqatigiit. Vähäisen kannatuksen Yhteistyöpuolue ei kannata itsenäisyyttä. Siumut säilytti asemansa suurimpana puolueena, mutta ääniosuus pieneni 34 prosentista 27,2 prosenttiin ja Inuit Ataqatigiitin kannatus supistui 25,5 prosenttiin, kun taas keskustalaisen Demokraterne-puolueen kannatus kasvoi 19,6 prosenttiin. Vaalien jälkeen yhdeksi hallituksen tärkeimmistä teemoista nostettiin alueen korkeiden itsemurhalukuihin puuttuminen.

Kysymys itsenäisyydestä

Grönlannin hallituksessa istuvat Siumut ja Nunatta Qitornai kannattavat itsenäisyyttä.

Entinen pääministeri Kuupik Kleist on tuonut esille, että Grönlannin tulisi pyrkiä hyödyntämään alueen potentiaalisia öljy- ja mineraalivaroja monipuolistaakseen talouttaan. Näiden turvin varmistettaisiin itsenäisen Grönlannin taloudellinen pärjääminen.. Alkuvuodesta 2018 Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen sanoi, että itsenäistymiskysymys on grönlantilaisten itsensä päätettävissä, mutta itsenäisen Grönlannin tulee pärjätä taloudellisesti itse.

Yhtenä tavoitteena oli antaa Grönlannin itsenäisyysjulistus vuonna 2021, jolloin tuli kuluneeksi 300 vuotta Tanskan vallan alkamisesta. Itsenäisyysjulistus vuonna 2021 oli myös Nunatta Qitornain keskeinen vaaliteema vuonna 2018.

Ensimmäisenä askeleena kohti itsenäisyyttä on perustuslakia kirjoittavan komitean asettaminen. Siumut lupasi tuoda komitean kirjoittaman luonnoksen kansanäänestykseen vuonna 2023. Keskusta-vasemmistolainen Inuit Ataqatigiit (IA) voitti vuoden 2021 vaalit, ja sen johtaja sanoi antavansa komitean käyttää niin paljon aikaa kun se tarvitsee. Ulkopoliittisesti suuri kysymys on suhde Yhdysvaltoihin, Grönlanti on tärkeä kohde strategisesti, eikä IA halua sen muuttuvan Yhdysvaltojen osavaltioksi.

Pääartikkeli: Luettelo Grönlannin kunnista

Grönlannin asutut alueet jakautuvat viiteen kuntaan: Avannaata, Kujalleq, Qeqertalik, Qeqqata ja Sermersooq. Maan koillisosan kansallispuisto ja Thulen lentotukikohta Pituffikissa ovat kuntajaon ulkopuolella.

 

 

Grönlannin elinkeinot jaetaan viiteen pääryhmään: kalastus ja metsästys, mineraalivarat, turismi sekä palveluelinkeinot. Grönlanti on valtaosin riippuvainen kalastuksesta, jonka tärkein saalis ovat katkaravut. Myös hylkeenpyynnillä ja sen ympärillä toimivalla turkisteollisuudella on merkittävä työllistävä vaikutus. Nykyisin noin kolmannes saaren budjetista tulee tukena Tanskalta.

Grönlannin elinkeinoja ovat muun muassa kalastus, metsästys ja kaivostoiminta. Työpaikoista kaksi kolmasosaa sijoittuu julkiselle sektorille, mutta käytännössä Grönlannin talous perustuu kalastukseen ja siihen liittyvään teollisuuteen. Pohjoisessa ja idässä kalastuksen ja metsästyksen osuus on suurempi kuin etelässä.

Kalastus tuottaa 80 prosenttia vientituloista, ja tärkeimmät tuotteet ovat pohjankatkarapu ja grönlanninpallas. Vuosittain Grönlannin vesiltä kalastetaan 200 000 tonnia kalaa, josta 25 prosenttia on ulkomaalaisten kalastamaa. Turskanjalostustoiminta on romahtanut siitä, mitä se on parhaimmillaan ollut, ja myös turskamäärät ovat vähentyneet. Maanviljelyä harjoitetaan jonkin verran esimerkiksi Grönlannin eteläkärjessä. Valtaosa viljelijöistä tuo yli puolet rehustaan Euroopasta.

Matkailun merkitys on kasvanut, mutta se ei ole vielä kovin suuri syrjäisen sijainnin ja hankalien liikenneyhteyksien sekä kalleuden takia. Palveluelinkeinojen puolella julkisella sektorilla on suuri merkitys.^lähde?

Tulevaisuudessa Grönlannin toivotaan saavan tuloja öljynporauksesta ja erityisesti jään alta paljastuvista mineraalivaroista. Maniitsoqiin on myös suunnitteilla suuri alumiinisulatto.

Tärkeimmät luonnonvarat ovat hiili, sinkki, lyijy, rautamalmi, kulta, platina, molybdeeni, kala, hylkeet ja valaat. Viennistä 72 prosenttia on kalaa ja kalatuotteita, 10 prosenttia metalleja.

Energiatalous perustuu tuontiöljyyn, joka vuonna 2018 kattoi 83% energiankulutuksesta. Hiili ja muut kattoivat prosentin ja loppu 16% oli uusiutuvia, lähinnä vesivoimaa. Buksefjordin vesivoimala valmistui 1993. Se toimittaa sähköä ja kaukolämpöä pääkaupunki Nuukiin. Neljä muuta voimalaa valmistui 2000-luvulla.

Liikenne

Katso myös: Luettelo Grönlannin lentoasemista

Tärkein lentokenttä on Kangerlussuaqin lentoasema länsirannikolla Kangerlussuaqissa, josta on kansainvälisiä lentoja Kööpenhaminaan. Kangerlussuaq on myös Grönlannin sisäisten lentojen keskus. Air Greenland aloitti 2007 sesonkireitin Yhdysvaltoihin Baltimoreen. Kesällä 2007 Air Iceland lensi Keflavíkin ja Nuukin väliä kolmesti viikossa. Lisäksi etelästä Narsarsuaqista lennetään säännöllisesti Kööpenhaminaan ja itärannikolta Kusulukista Reykjavíkiin. Arctic Umiaq Line ajaa säännöllistä laivaliikennettä etelästä Narsarsuaqista pohjoiseen Ilulissatiin huhtikuusta joulukuuhun. Grönlannin kaupunkien välillä ei ole teitä eikä rautateitä.

 

Grönlannin arvioitu väkiluku heinäkuussa 2011 oli 57 670. Vuonna 2009 Grönlannin asukkaista oli 89 prosenttia inuitteja ja 11 prosenttia tanskalaisia. Grönlannin asutuskeskukset ovat pieniä: esimerkiksi Qassimiutin asutuskeskuksessa asuu 33 ihmistä. Vuonna 2011 naisten arvioitu eliniänodote oli 73,7 vuotta, miesten 68,3 vuotta. 1950-luvun jälkeen kuolleisuus infektiotauteihin on pienentynyt, mutta pitkäaikaissairaudet, väkivaltaiset kuolemat ja itsemurhat ovat lisääntyneet.

Kielet

Grönlannin ainoa virallinen kieli on eskimo-aleuttilaisiin kieliin kuuluva grönlannin kieli. Lisäksi maassa puhutaan tanskaa ja englantia. Englanti on pakollinen kieli kouluissa, mutta pätevistä opettajista on ollut pulaa. Kun Grönlannin autonomiaa laajennettiin entisestään vuonna 2009, tanska menetti virallisen kielen asemansa.

Vuonna 2018 hallitus alkoi suunnitella englannin nostamista ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi kouluissa tanskan sijaan, mikä aiheutti huolta tanskankielisten asukkaiden keskuudessa.

Uskonto

 

Kristinusko saapui Grönlantiin noin vuoden 1000 tienoilla viikinkien mukana. Nykyisin suurin uskonnollinen ryhmä on luterilaisuus, joka muodostaan Tanskan kansankirkossa oman hiippakuntansa, jossa on kolme rovastikuntaa Grönlannin hiippakunnan nykyinen piispa on Paneeraq Siegstad Munk.

Nuukissa toimii myös katolinen seurakunta, joka kuuluu Kööpenhaminan katoliseen hiippakuntaan.

Muita uskonnollisia ryhmiä ovat Jehovan todistajat ja bahait. Myös paikallista šamanismia harjoittaa pieni joukko.

 

Tärkeä osa Grönlannin kulttuuria on aina ollut oma kieli. Vuonna 2009 voimaan tulleen Grönlannin itsehallintolain (Lov om Grønlands Selvstyre, 20 §) mukaan ainoa virallinen kieli on grönlanti. Aikaisemmin toinen virallinen kieli oli tanska.

Perinteiseen grönlantilaiseen ruokavalioon kuuluu paljon kalaa ja perunaa, vihanneksia sekä säilykkeitä. Eräissä inuittiyhteisöissä syödään paljon hylkeen- ja jääkarhunlihaa.

Inuittien perinteisen musiikin ydin on rummutuksen ja laulun yhdistäminen. Modernissa musiikissa yhdistyvät inuittien ja tanskalaisten perinteet sekä vaikutteet Kanadasta ja Pohjois-Venäjältä. Sisimiutissa toimii levy-yhtiö ULO, joka julkaisee eri tyylilajeja edustavaa grönlantilaista musiikkia.

Grönlannilla on oma yleisradioyhtiö Kalaallit Nunaata Radioa (KNR), jolla on lähetyksiä yhdellä televisio- ja yhdellä radiokanavalla. Joillakin paikkakunnilla on myös paikallistelevisioita, kuten Nuuk TV. Saarella ilmestyy myös kaksi lehteä, Sermitsiaq ja Atuagagdliutit/Grønlandsposten.

Grönlannilla on suurvalloille strategista merkitystä, ja saarella on myös runsaasti hyödyntämättömiä luonnonvaroja. Yhdysvalloilla on Grönlannin Thulessa lentotukikohta, jossa sijaitsevilla tutkilla maa voi havaita ohjusiskut pohjoisnavan yli. Yhdysvallat on myös ollut monta kertaa halukas ostamaan saaren. 2000-luvulla myös Kiina on pyrkinyt lisäämään Grönlannissa vaikutusvaltaansa esimerkiksi havittelemalla sieltä entistä Yhdysvaltain sotilastukikohtaa ja uuden lentokentän rakennussopimusta.

Jalkapallo on Grönlannissa suosittu urheilulaji. Pääkaupunki Nuukissa on stadion, jossa FIFAan kuulumaton saaren maajoukkue pelaa ottelunsa. Maan toinen täysimittainen jalkapallokenttä valmistui 2009 Qaqartoqiin.

Grönlannin käsipallomaajoukkue on osallistunut maailmanmestaruuskilpailuihin kolmesti. Vuonna 2007 joukkue sijoittui 24 osallistujan joukossa sijalle 22.^lähde?

Grönlannilla on myös ollut tapana osallistua joka toinen vuosi järjestettäviin saarelaiskisoihin.

• Itkonen, Tiina: Avannaa. Photographs of Greenlandic Landscapes. Heidelberg: Kehrer, 2014. ISBN 978-3-86828-512-3. (englanniksi)

•   Matkaopas aiheesta Grönlanti Wikimatkoissa

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Grönlanti Wiki Commonsissa

• The Government – Naalakkersuisut The Government of Greenland. Viitattu 20.10.2019. (englanniksi)
• To our foreign visitors Grønlands Statistik. Viitattu 20.10.2019. (englanniksi)
• Explore Greenland Official Greenland tourism information. Viitattu 20.10.2019. (englanniksi)
• Greenland profile BBC News. 23.7.2018. Viitattu 20.10.2019. (englanniksi)
• Greenland profile – Timeline BBC News. 19.2.2015. Viitattu 20.10.2019. (englanniksi)
• Grönlannin sulaminen voi nostaa merenpintaa metrillä Yle Uutiset. 2.9.2008. Viitattu 20.10.2019.
• Fogelholm, Sonja: Pohjoisen alkuperäiskansat elävät luonnon kanssa sopusoinnussa Yle Areena. 3.10.2012. Viitattu 20.10.2019.
• Pesonen, Hanna: Hyytävän kiehtova Grönlanti MTV3. 21.02.2003. Viitattu 20.10.2019.
• Tietoa Grönlannista Pohjoismainen yhteistyö. Pohjoismaiden neuvosto. Viitattu 20.10.2019.
• Laakso, Ville: Grönlanti havittelee itsenäisyyttä Yle Uutiset. 2.10.2012. Viitattu 20.10.2019.