Saimaan Pallo: Lappeenrantalainen jääkiekkoseura

Se on pelannut Suomen ylimmällä sarjatasolla SM-liigassa yhtäjaksoisesti vuodesta 1996 lähtien. Seura perustettiin vuonna 1948 Lauritsalan kauppalassa alun perin jalka- ja jääpalloseuraksi, ja ensimmäisen jääkiekko-ottelunsa se pelasi vuonna 1954. SaiPan paras saavutus on SM-pronssi SM-sarjakaudelta 1965–1966.SaiPa on ollut kolmesti pronssiottelussa vuosina 1966, 1999 ja 2014.

SaiPa
Koko nimi	Saimaan Pallo
Perustettu	1948
Kaupunki	Lappeenranta, Suomi
Kotiareena	Lappeenrannan kisapuiston jäähalli
– kapasiteetti	4 820
Sarja	SM-liiga
Värit
Toimitusjohtaja	Jani Valkeapää
Puheenjohtaja	Jussi Okko
Päävalmentaja	Ville Hämäläinen
Kapteeni	Miska Siikonen
Omistaja	Jouni Okko (Okimar Invest Oy) 24,91 % Timo Tersa (T.T. Rauta Oy) 24,91 % Jussi Markkanen 19,06 % Kari Koskimies 16,51 % Teemu Toiviainen 8,25 % Timo Tikkinen 5,21 % SaiPa ry 1,15 %
Yhteistyöseurat	Imatran Ketterä (Mestis)
Media	Etelä-Saimaa
SM-mitalit
Kultaa	0
Hopeaa	0
Pronssia	1 (1966)
Infobox OKNimi-testi OK

Seuran edustus- ja A-juniorijoukkueesta vastaa vuonna 2000 perustettu Liiga-SaiPa Oy. Muut juniorijoukkueet toimivat emoseura Saimaan Pallo – SAIPA ry:n alaisuudessa. SaiPan kotihalli on Parkkarilan kaupunginosassa sijaitseva Lappeenrannan kisapuiston jäähalli, jonka yleisökapasiteetti on 4 820 katsojaa. Vuodesta 2020 lähtien SaiPan nimellä ja väreillä on pelannut myös salibandyseura SaiPa Salibandy.

Perustaminen ja 1950-luku

SaiPa perustettiin Lauritsalan kauppalassa vuonna 1948 seudun lupaaville jää- ja jalkapallon harrastajille, joille ei löytynyt harrastusmahdollisuutta juniorivuosien päätyttyä. Urheilun harrastamisesta uudessa seurassa kiinnostuneet saapuivat Kaukaan kansakoululle 9. marraskuuta 1948, ja vastaperustetun seuran nimeksi valittiin 12 ehdotuksen joukosta Saimaan Pallo eli SaiPa. Seuran historian ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ryhtyi Pauli Tarvonen.

SaiPan toiminta keskittyi ensimmäisten vuosien aikana jääpalloon ja jalkapalloon, kunnes vuonna 1951 otettiin esille ehdotus jääkiekon lisäämisestä seuran mahdolliseksi harrastusmuodoksi. Vaikka ajatusta kannatettiin, lajista tuli seuran vakituinen harrastusmuoto vasta vuonna 1953, jolloin se korvasi jääpallon. SaiPa pelasi ensimmäisen jääkiekko-ottelunsa 4. helmikuuta 1954 Imatralla Imatran Jyskettä vastaan, ja voitti ottelun maalein 8–3. Seuran ensimmäinen kotiottelu päättyi puolestaan Jyskeen voittoon lukemin 7–9. SaiPa pelasi talven aikana lisäksi kaksi muuta ottelua, jotka molemmat se voitti.^lähde?

Melko hyvin menneen talven jälkeen seura lähetti pelaajistaan Vilho Pekkosen Suomen Jääkiekkoliiton vuosikokoukseen, jossa tämä kuuli englanninkielisestä The Hockey Handbookista eli Jääkiekon käsikirjasta. Seuran puheenjohtaja Bryan Backmansson käänsi kirjan suomeksi ja se hankittiin seuran käyttöön, minkä myötä seura aloitti entistä määrätietoisemman harjoittelun, ja harjoitteli tiettävästi täysipainoisemmin kuin monet ajan muut jääkiekkoseurat.

Vuosien 1954 ja 1955 välisenä talvena SaiPa pelasi maakuntasarjassa vaihtelevalla menestyksellä, sillä ottelut menivät lähinnä sääntöjä opetellessa. Seura ei jäänyt kuitenkaan täysin ilman menestystä, sillä piirisarjan voitto kirjattiin lopulta SaiPalle. Lisäksi joukkue voitti muutamia otteluita Suomen Cupissa. Kesällä 1955 aloitettiin hanke kotikentän siirtämisestä Lauritsalan keskustasta Kaukaalle. Sopiva paikka löydettiin, ja niin kutsutusta ”Abessinian männiköstä” tuli SaiPan kotikaukalo seuraavien kahdeksan vuoden ajaksi. Uuden kotikentän nimeksi valittiin lukuisten ehdotusten joukosta Osmo Meilahden ehdottama Kiekkopuisto. Ensimmäinen ottelu pelattiin uudella kentällä 16. joulukuuta 1955, kun SaiPa kohtasi Suomen maajoukkueen häviämällä sille 5–1.

Ensimmäiset kaudet maakuntasarjassa

Toisella kaudella SaiPan nousu Suomensarjaan jäi toteutumatta huonon maalieron vuoksi. Kolmannella kaudella joukkue ei hävinnyt ainuttakaan ottelua, mutta hävisi nousukarsinnassa Riihimäen Pallonlyöjille 4–2 eikä onnistunut vieläkään nousemaan ylemmäs. Joukkue pelasi myös seuraavan kauden 1957–1958 tappioitta ja onnistui lopulta nousemaan Suomensarjaan voittamalla karsintaottelussa Joensuun Pallo-Toverit maalein 7–2. SaiPa saavutti kaudella myös Suomen Cupin hopeaa häviämällä loppuottelussa Tampereen Ilvekselle 3–2. Paikka loppuottelussa oli oiva saavutus maakuntasarjan joukkueelle, joka oli onnistunut voittamaan ennen loppuotteluun yltämistä muun muassa Helsingin IFK:n.^lähde?

Seuraava kausi 1958–1959 oli SaiPalle 10-vuotisjuhlakausi. Joukkue pelasi Suomensarjassa hyvin. Sarjaan vuotta aiemmin noussut SaiPa pääsi mestaruussarjakarsintoihin, joissa se voitti ennakkosuosikit ja nousi SM-sarjaan. Joukkueen harjoituksissa aloitti samalla kaudella tuleva tunnettu kiekkoilija Lalli Partinen.^lähde?

Kymmenen vuotta SM-sarjassa ja ensimmäinen mitali

SaiPa pelasi ensimmäisen pääsarjaottelunsa Kiekkopuistossa 13. joulukuuta 1959 Rauman Lukkoa vastaan, häviten ottelun 3–7. Joukkueen ensimmäisen pääsarjatason maalin teki Jorma Hietanen. Joukkue otti ensimmäisen pääsarjatason pisteensä pelaamalla tasan 4–4 Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan. Ensimmäinen pääsarjatason voitto tuli HJK:ta vastaan maalein 5–3. Vaikka SaiPa oli valmistautunut Mestaruussarjaan tarkoilla harjoitussuunnitelmilla, sen loppusijoitus oli heikko ja tippuminen Suomensarjaan jäi pisteestä kiinni. Seuran talous oli huonosta menestyksestä huolimatta kunnossa Mestaruussarjan suurimman yleisömäärän ansiosta.^lähde?

SaiPa aloitti seuraavan kautensa 1960–1961 harjoitusottelulla ruotsalaista Djurgårdensia vastaan. Varsinaisen sarjakauden aloitus jouduttiin siirtämään tuonnemmaksi leudon sään vuoksi. Joukkueen kausi meni kaksijakoisesti, sillä hyvää alkukautta seuraksi huono loppukausi. Joukkueen sijoitus oli lopulta kahdeksas, mikä riitti sarjapaikan säilymiseen. Seuraava kausi 1961–1962 oli joukkueelta kehno ja sijoitus oli viimeinen tasapistein Turun Palloseuran kanssa. Sarjapaikka ratkaistiin uusintaottelulla, jonka pelaamista SaiPa ehdotti puolueettomalla kentällä, mutta johon Palloseura halusi arpoa kotijoukkueen. SaiPa voitti karsinnan ja Lauritsalassa pelattu ottelu päättyi joukkueen voittoon, joten sarjapaikka säilyi. Kausi 1962–1963 ei myöskään mennyt suunnitelmien mukaisesti, mutta sarjapaikka onnistuttiin säilyttämään silti viimeisten otteluiden loppukirin ansiosta.^lähde?

25. toukokuuta 1963 Lauritsalaan päätettiin rakentaa tekojäärata, joka valmistui talkootyöllä seuraavan kauden alkuun mennessä. Kenttä avattiin nykyisen Lappeenrannan kisapuiston jäähallin paikalla 23. lokakuuta 1963. Kausi 1963–1964 meni SaiPalta ilman putoamispelkoa hyvän alkukauden tuoman viidennen sijan ansiosta. Kausi 1964–1965 vaikutti erittäin lupaavalta SaiPan johdettua sarjaa viidellä pisteellä ensimmäisen puoliskon päätteeksi. Joukkueesta kutsuttiin maajoukkueleirille hyvän menestyksen myötä viisi pelaajaa, joista Markku Eiskonen loukkaantui siellä pahasti. SaiPa pelasi leirin jälkeen kuuden ottelun tappioputken. Kausi päättyi viidenteen sijaan ja pronssimitali jäi pisteen päähän. Suomen Cupissa joukkue sai kuitenkin toisen Cup-mitalinsa, toisen hopean loppuottelun päätyttyä jatkoaikatappioon 2–3 porilaista RU-38:aa vastaan.^lähde?

 

Kaudella 1965–1966 SM-sarjassa kokeiltiin uutta sarjamuotoa jakamalla joukkueet kahteen lohkoon. SaiPa sijoittui omassaan toiseksi ja eteni jatkosarjaan. Tampereen Ilves oli jatkosarjassa ylivoimainen, mutta muista sijoista käytiin kovaa kamppailua. SaiPa sijoittui jatkosarjassa kolmanneksi ja saavutti yhä toistaiseksi ainoan pääsarjamitalinsa, SM-pronssin. Kauden avausottelussa Porin Karhuja vastaan tehtiin myös seuran kaikkien aikojen yleisöennätys 7 244 katsojalla.^lähde?

SaiPa vajosi kahden mainion kauden jälkeen takaisin keskikastiin kauden 1966–1967 päätyttyä kuudenteen sijaan. Joukkueen huoltajana aloitti samalla kaudella toimessaan vielä nykyisinkin oleva Markku ”Makkara” Puroharju. Lauritsala yhdistyi Lappeenrannan kaupunkiin 1. tammikuuta 1967, minkä myötä SaiPasta tuli entistä vahvemmin koko Lappeenrannan alueen joukkue. Myös kausi 1967–1968 päättyi kuudenteen sijaan. Kausi 1968–1969 oli seuran 20-vuotisjuhlakausi sekä kymmenes peräkkäinen kausi pääsarjatasolla. Juhlakausi päättyi kuitenkin karusti seuran tippumiseen Suomensarjaan ja vuosikymmenen mittaisen pääsarjaputken päättymiseen.^lähde?

1970-luvun vuoristorata

 

Kausi 1969–1970 oli SaiPan ensimmäinen kausi Suomensarjassa sekä alemmalla sarjatasolla kymmeneen vuoteen. Joukkue sijoittui sarjan itälohkossa toiseksi ja eteni karsintasarjaan, jossa HJK oli kuitenkin parempi. Seuraavaan kauteen panostettiin enemmän ja joukkue eteni jälleen karsintasarjaan, muttei onnistunut nousemaan SM-sarjaan ja sijoittui Suomensarjan kolmanneksi. Joukkuetta vahvistettiin lisää kolmannelle Suomensarja-kaudelle, minkä lisäksi valmennusta ja joukkueenjohtoa uudistettiin. Kausi oli menestyksekäs: joukkue menetti saatavilla olleista pisteistä vain yhden ja maaliero oli 145–28. Kaikki karsintasarjan kymmenen ottelua päättyivät voittoon ja SaiPa nousi takaisin SM-sarjaan.^lähde?

SM-sarjakausi 1972–1973 alkoi jäähallin avajaisilla Kisapuiston tekojään kattamisen myötä. Menestys jäi vaatimattomaksi joukkueen sijoituttua viimeiseksi, 20 pisteen päähän toiseksi viimeisestä sijasta. SaiPa putosi takaisin Suomensarjaan ja pelasi siellä kauden 1973–1974 ilman tappioita, vaikka kauteen lähdettiin lähes kokonaan omilla junioreilla. Myös karsintasarja sujui tappioitta, joten joukkue nousi jälleen SM-sarjaan, jossa kausi 1974–1975 päättyi toiseksi viimeiselle sijalle. Koska uuden sarjajärjestelmän mukaisesti kaksi viimeistä putosi jääkiekon I-divisioonaan, edessä oli jälleen paluu alemmalle sarjatasolle.^lähde?

Kaudella 1975–1976 nousu uuteen jääkiekon SM-liigaan jäi toteutumatta, kun joukkue hävisi karsintapaikan ratkaisseen uusintaottelun. Eräs kauden kummallisista tapahtumista oli Joensuussa käyty joukkotappelu, johon osallistuivat niin kaikki pelaajat kuin muutama katsojakin. Toinen I-divisioonakausi 1976–1977 päättyi kolmanteen sijaan Oulun Kärppien ja Vaasan Sportin jälkeen. Joukkue voitti sarjan seuraavalla kaudella 1977–1978 ja eteni liigakarsintoihin, mutta hävisi niissä kaikki ottelunsa. SaiPa voitti I-divisioonan myös seuraavalla 30-vuotisjuhlakaudellaan 1978–1979, muttei onnistunut taaskaan nousemaan SM-liigaan Kärppien ja KooVeen sijoituttua edelle karsintasarjassa.^lähde?

Alpo Suhonen ryhtyi SaiPan valmentajaksi kaudelle 1979–1980, ja kausi päättyikin SM-liiganousuun. Joukkueessa aloitti samalla kaudella maineikas ketju Petri Skriko – Heikki Mälkiä – Pentti Matikainen.^lähde?

Enimmäkseen SM-liigassa vietetty 1980-luku

SaiPa sijoittui ensimmäisellä SM-liigakaudellaan 1980–1981 kahdeksanneksi eli kolmanneksi viimeiseksi. Joukkueessa pelasi samalla kaudella seuran ensimmäiset yhdysvaltalaispelaajat Stuart Ostlund ja Peter Scamurra. NHL-seura Vancouver Canucks varasi kauden päätteeksi Petri Skrikon vuoden 1981 varaustilaisuudessa. Alpo Suhonen siirtyi valmentamaan Suomen juniorimaajoukkueita, joten seuran uudeksi päävalmentajaksi nousi Pentti Matikainen. Kaudella 1981–1982 joukkueessa aloitti myöhemmin seuran tunnetuksi pelaajaksi noussut yhdysvaltalaishyökkääjä Ralph Cox, joka voitti SM-liigan jäähypörssin ja sijoittui pistepörssissä neljänneksi. SaiPa sijoittui seitsemänneksi ja jäi maalin erolla pudotuspelien ulkopuolelle.^lähde?

Kaudella 1982–1983 SaiPa sijoittui kuudenneksi ja pelasi seurahistoriansa ensimmäisissä pudotuspeleissä. Joukkue hävisi avauskierroksella Tampereen Ilvekselle suoraan kahdessa ottelussa. Seuraavalle kaudelle 1983–1984 seura asetti tavoitteekseen olla vähintään neljäs, mutta lopullinen sijoitus oli kuudes. Ralph Cox palasi SaiPaan välivuoden jälkeen kaudelle 1984–1985. Kausi oli joukkueelta heikko, mutta se säilytti sarjapaikkansa karsintasarjassa. Seuraavalle kaudelle 1985–1986 seura vahvisti joukkuettaan NHL:ssä pelanneella maajoukkuemaalivahdilla Hannu Kamppurilla. Kausi päättyi vahvistuksesta huolimatta putoamiseen I-divisioonaan, minkä seurauksena joukkueesta poistui 14 pelaajaa. Ensimmäinen divisioonakausi päättyi viidenteen sijaan ja toinen divisioonakausi 1987–1988 toiseen sijaan sekä sarjanousuun. Kausi muistetaan tapauksesta, jossa joukkueen ulkomaalaispelaaja Tim Hrynewich löi erään Forssassa pelatun ottelun päätöskättelyissä vastustajaa päähän mailalla. Hrynewich sai tempauksestaan viiden kuukauden pelikiellon sekä seitsemän kuukauden ehdollisen vankeustuomion ja usean tuhannen markan sakot.^lähde?

SaiPa sijoittui nousun jälkeisellä SM-liigakaudella 1988–1989 yhdeksänneksi. Kausi oli tapahtumarikas: TuTosta hankittu Steve Harrison jäi kiinni dopingista ja hyökkääjä Mikko Niemistä puukotettiin. Lisäksi SaiPa hankki Oulun Kärpistä Mario Lemieux'n veljen Alain Lemieux'n, joka loukkaantui kuitenkin jo viiden ottelun jälkeen.^lähde?

Kaudella 1989–1990 alkoi Ari Santasen 11-vuotinen jakso SaiPassa ja Vesa Viitakoski valittiin vuoden tulokkaaksi. Joukkue sijoittui kahdeksanneksi. Kaudella 1990–1991 seura tavoitteli pudotuspelipaikkaa vahvistamalla joukkuetta muun muassa tšekkipelaajilla Jaroslav Benákilla ja Otakar Janeckýlla, mutta nimekäs miehistö epäonnistui ja joukkue putosi I-divisioonaan. Menestyksellisen täystuhon lisäksi taloudellinen tulos oli 1,5 miljoonaa markkaa miinuksella, ja seuran kokonaisvelkasaldo hipoi viittä miljoonaa.^lähde?

Konkurssin partaalla I-divisioonassa vuosina 1991–1996

1990-luvun alku oli kriisintäytteistä aikaa SaiPalle. Seuran tärkein tavoite oli talouden kohentaminen konkurssin välttämiseksi. Joukkue pelasi I-divisioonassa kaudella 1991–1992 ja kärsi yleisökadosta. Taloustilanne heikkeni kauden aikana entistä enemmän, ja joulutauolla seura irtisanoi kaikki sopimuksensa sekä tarjosi pelaajille uusia, joiden palkka oli puolitettu. Pelaajista kuusi hylkäsi uuden sopimuksen, mutta joukkueen kausi päättyi kuudenteen sijaan sekä taloudelliseen nollatulokseen.^lähde?

Kaudella 1992–1993 joukkue oli I-divisioonan seitsemäs ja seuran talous kohentui puolella miljoonalla markalla. Myös kausi 1993–1994 toi puolen miljoonan markan taloushelpotukset. Joukkue eteni kauden päätteeksi liigakarsintaan, muttei onnistunut nousemaan SM-liigaan. Kaudella 1994–1995 joukkueen kotiotteluiden yleisömäärät nousivat: esimerkiksi eräässä ottelussa KooKoota vastaan oli yli 3 000 katsojaa. SaiPa voitti kauden päätteeksi runkosarjan ja kaatoi pudotuspeleissä sekä Järvenpään Haukat että Kiekko-67:n. Joukkue hävisi kuitenkin liigakarsinnoissa Ilvekselle eikä noussut vieläkään SM-liigaan. Maalivahti Jussi Markkanen pelasi kauden aikana nuorten MM-kisoissa 1995, Ari Santanen voitti sarjan pistepörssin ja Tero Hämäläinen sijoittui maalipörssin ykköseksi.^lähde?

Heikki Mälkiä aloitti SaiPan valmentajana kaudella 1995–1996. Joukkue sijoittui runkosarjassa toiseksi ja voitti pudotuspeleissä Kotkan Titaanit sekä Joensuun Kiekko-Karhut. Karsintasarjan ensimmäisessä vaiheessa kaatui Kokkolan Hermes ja joukkue eteni pelaamaan SM-liigapaikasta viimeiseksi sijoittunutta TuToa vastaan. SaiPa voitti sarjan otteluvoitoin 3–0 ja nousi takaisin SM-liigaan.^lähde?

Vakiintuminen SM-liigaseuraksi

 

Maalivahti Jussi Markkanen palasi yhden Tapparassa viettämänsä kauden jälkeen SaiPaan kaudelle 1996–1997. Joukkueen ennakoitiin karsivan liigapaikastaan, mutta KalPa jäi kuitenkin sen taakse. Seura teki kaudesta 700 000 markan voitot, minkä ansiosta se pystyi maksamaan viimeisetkin velkansa pois. Kaudella 1997–1998 joukkue pelasi hyvin ja sijoittui runkosarjassa kuudenneksi, mutta hävisi pudotuspelien avauskierroksella Ilvekselle otteluvoitoin 3–0. Joukkueen tärkein pelaaja oli sarjan maalipörssin voittanut kanadalaishyökkääjä Dale McTavish.^lähde?

SaiPa sijoittui runkosarjan kuudenneksi myös kaudella 1998–1999 ja kohtasi pudotuspeleissä Helsingin Jokerit. Joukkue sai pelata sarjan kaksi ensimmäistä ottelua kotikentällään, koska Jokereiden Hartwall Areenalla järjestettiin samaan aikaan muita tapahtumia. Sarjan kolmanteen otteluun Helsinkiin matkasi tuhansia SaiPan kannattajia. SaiPa teki suuryllätyksen kaatamalla Jokerit suoraan kolmessa ottelussa. Välierissä tuli vastaan toinen 1990-luvun kestomenestyjä TPS, joka voitti SaiPan niin ikään suoraan kolmessa ottelussa. SaiPalla oli mahdollisuus voittaa historiansa toinen SM-mitali, mutta se hävisi Hämeenlinnassa pelatussa pronssiottelussa HPK:lle.^lähde?

Kausi 1999–2000 oli SaiPalle pettymys runkosarjan päätyttyä yhdeksänteen sijaan. Seuraavalla kaudella sijoitus oli kymmenes ja kaudella 2001–2002 vuorostaan viimeinen. Kausi 2002–2003 alkoi mallikkaasti ja joukkue oli hieman ennen joulutaukoa parhaimmillaan kolmantena sarjataulukossa, mutta loppukauden romahdus pudotti joukkueen 11. sijalle. Kausina 2003–2004 ja 2004–2005 joukkue jäi sarjataulukossa 12. sijalle. Maalivahti Jarmo Myllys pelasi kyseisinä kausina viimeiset ottelunsa SaiPassa.^lähde?

SaiPa sijoittui kaudella 2005–2006 runkosarjan seitsemänneksi, vaikka lähti kauteen sarjan lähes pienimmällä pelaajabudjetilla. Heikki Mälkiän valmentama joukkue kohtasi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella TPS:n ja voitti sarjan suoraan kahdessa ottelussa. Puolivälierissä vastaan tullut HIFK voitti sarjan kolme ensimmäistä ottelua ja meni lopulta jatkoon otteluvoitoin 4–2. Seuraavat kaudet 2006–2007 ja 2007–2008 menivät SaiPalta heikommin, vaikka pudotuspelipaikka ei jäänytkään jälkimmäiseksi mainitulla kauas: joukkue kohtasi kotonaan runkosarjan toiseksi viimeisellä kierroksella kymmenentenä olleen TPS:n, hävisi ja menetti kyseisen sijan sille. Seuraavalla kaudella 2008–2009 SM-liiga avattiin jälleen ja SaiPan 60-vuotisjuhlakausi epäonnistui muun muassa lukuisten loukkaantumisten seurauksena, minkä myötä joukkue kohtasi play-outeissa^selvennä Rauman Lukon. SaiPa selvitti kautensa voittamalla sarjan suoraan kolmessa ottelussa kanadalaishyökkääjä Shayne Toporowskin hyvien pelisuoritusten johdattamana.^lähde?

SaiPa solmi kaudeksi 2009–2010 yhteistyösopimuksen Mikkelin Jukureiden kanssa. Seuran toimitusjohtajana vuodesta 2006 toiminut Sami Koikkalainen lopetti työssään elokuussa 2011 ja hänet korvasi seuran entinen puolustaja Riku Kallioniemi.^lähde?

Liigan keskikastia ja hetkellistä menestystä 2010-luvulla

 

SaiPa nuorensi pelaajistoaan kaudelle 2012–2013. Seura hankki muun muassa KalPasta Simo-Pekka Riikolan, Tommi Jokisen sekä Jaakko Rissasen. Joukkue aloitti kauden vahvasti esiintymällä ajoittain sarjataulukon ykkösenä, ja joulutauolle mentäessä joukkueen sijoitus oli toinen, mikä oli omiaan nostattamaan Lappeenrantaan kiekkokuumeen. Joukkue sijoittui lopulta yhdeksänneksi 89 pisteellä ja eteni pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan tullut HIFK voitti ottelusarjan 2–1. Seura teki kaudesta taloudellisen huipputuloksen jäämällä yli 740 000 euroa voitolle. Onnistuneen taloustuloksen suurimpia tekijöitä olivat kasvaneet yleisömäärät, fanituotemyynti sekä jäähallin ravintolatoiminta.^lähde?

SaiPa lähti kauteen 2013–2014 varsin säilyneellä kokoonpanolla, jonka harvoja muutoksia oli maalivahti Jussi Markkasen paluu joukkueeseen. Edellisen kauden oivalliset peliesitykset saivat jatkoa ja joukkue esiintyi sarjataulukon kärkipaikoilla läpi alkukauden, ollen tällä kertaa joulutauolla sarjan kolmas. Lopullinen runkosarjasijoitus oli neljäs ja joukkue teki seurahistorian uuden piste-ennätyksen keräämällä tasan 100 pistettä. Joukkue kohtasi puolivälierissä JYPin ja johti sarjaa jo voitoin 3–0, mutta ratkaisu haettiin lopulta seitsemännestä ottelusta, jossa joukkue nousi kahden maalin tappioasemasta maalein 6–4 tulleeseen voittoon. Välierissä joukkue hävisi ennakkosuosikki Kärpille otteluvoitoin 1–4. Pronssiottelu pelattiin Lukkoa vastaan Raumalla ja 48 vuoden mittaiseksi venynyt mitaliton putki oli mahdollista päättää, mutta Lukko oli parempi maalein 3–2.^lähde?

Seura menetti monia tärkeitä pelaajia ennen kautta 2014–2015 mutta paikkasi heitä onnistuneesti: yhdysvaltalaispuolustaja Sam Lofquist ja kanadalaishyökkääjä David McIntyre nousivat joukkueen kulmakiviksi, ja yhdysvaltalaispuolustaja Brian Salcido sijoittui puolustajien pistepörssissä toiseksi. Joukkueen runkosarjasijoitus oli 94 pisteellä kahdeksas. Joukkue kaatoi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Porin Ässät suoraan kahdessa ottelussa, mutta hävisi puolivälierissä Oulun Kärpille otteluvoitoin 4–1. Seura osallistui kauden aikana lisäksi ensimmäistä kertaa jääkiekon Mestarien liigaan, joissa se eteni puolivälieriin häviten niissä Kärpille suoraan kahdessa ottelussa.^lähde?

SaiPan päävalmentajana aloitti ennen kautta 2016–2017 Ari Santanen. Kaudesta muodostui epäonnistuminen joukkueen jäätyä runkosarjan viimeiseksi. Mestarien liigassa joukkue voitti kuitenkin alkulohkonsa 11 pisteellä jättäen taakseen saksalaisen Eisbären Berlinin ja ruotsalaisen Luleå HF:n. SaiPa aloitti kauden 2017–2018 uudella päävalmentajalla Tero Lehterällä. Kausi oli edellistä parempi ja runkosarjasijoitus oli seitsemäs. Joukkue kohtasi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Lahden Pelicansin ja eteni jatkoon otteluvoitoin 2–1 Ahti Oksasen tehtyä ratkaisevan voittomaalin kolmannen osaottelun jatkoajalla.^lähde? Puolivälierissä joukkue hävisi TPS:lle otteluvoitoin 4–2. Kaudella 2018–2019 SaiPa juhlisti 70-vuotista taivaltaan.

2020-luku

Seura vahvisti joukkuettaan ennen kautta 2020–2021 Jarno Koskirannalla, joka palasi SaiPaan KHL-seura SKA Pietarista. Koronaviruspandemian värittämä kausi päättyi lopulta vaatimattomasti kolmanneksi viimeiseen sijaan. Seura palkkasi uudeksi päävalmentajaksi kaudelle 2021–2024 Pekka Virran kolmevuotisella sopimuksella, minkä lisäksi seurassa aiemmin menestyksekkäästi pelannut David McIntyre teki paluun joukkueeseen. Virta erotettiin päävalmentajan tehtävästään lokakuussa 2022. Joukkue esiintyi heikosti kauden alkupuoliskolla ollen joulukuun alussa runkosarjan viimeinen. SaiPa muun muassa hävisi joulukuun alussa kotiottelussaan HPK:lle maalein 2–8. Ennen tätä edellisen kerran SaiPan kotiottelussa vastustaja oli tehnyt viisi maalia tai enemmän yhteen erään reilut 21 vuotta sitten.

Peliasu

SaiPa pelaa kotiottelunsa keltaisella paidalla, mustilla housuilla, keltaisilla sukilla ja mustalla kypärällä. Sama peliasu on käytössä yleensä myös vierasotteluissa, mutta peliasusta on olemassa mustapaitainenkin versio.

Logot

•  
  SaiPan alkuperäinen mailalogo korvautui Sputnik-logolla 1950-luvun lopulla. Nykyisin käytössä oleva logo.
•  
  SaiPan 60-vuotisjuhlalogo vuonna 2008.
•  
  SaiPan Boston Bruins -tyylinen logo. Käytössä vuosina 1980–1992 sekä yksittäisissä kauden 2012–2013 retro-otteluissa.

SaiPan maali- ja kannustuslaulu on Erkki Liikasen kappale ”Lätkä lentää”, jonka imatralainen cover-yhtye Osmo’s Cosmos on sittemmin uudelleenlevyttänyt kahdesti. Paikallisista musiikin ammattilaisista (Mokoma, Stam1na, Kotiteollisuus, Anal Thunder, Laineen Kasperi) kollektiivisesti muodostunut Hockey Club Lepran Sonnit äänitti kappaleesta niin sanotun neljännen version kaudelle 2015–2016.

SaiPan cheerleadereinä toimii vuonna 2009 tanssiryhmä SaiPa Cheerleaders.

SaiPan virallinen kannattajayhdistys on vuonna 2005 perustettu SaiPaFanit ry, joka tunnettiin aiemmin nimellä SaiPa Fan Club. Yhdistys vaihtoi nimekseen Saimaan Keltamustat ry toukokuussa 2014. Joukkuetta kannustaa myös ryhmä nimeltä Punaviivakerho. Kisapuiston seisomakatsomossa on toiminut kaudesta 2007–2008 lähtien epävirallinen kannattajayhteisö Willimiehet. Se on ryhmä SaiPan kannattajia, jotka haluavat tukea joukkuettaan näkymällä ja kuulumalla katsomoissa. Ryhmän nimi vakiintui vuonna 2007 ja sillä kunnioitetaan Lappeenrannan vaakunassa esiintyvää niin kutsuttua Willimiestä.

SaiPan kannattajat järjestivät kaksi tifoa kaudella 2008–2009. Ensimmäinen niistä järjestettiin 5. joulukuuta SaiPan ja Lahden Pelicansin välisessä ottelussa, jossa tifo koostui seisomakatsomon lippumerestä ja istumakatsomoiden mosaiikista. Toinen tifo oli 3. tammikuuta Heikki Mälkiän kunniaksi järjestetty lakanatifo. Kaudella 2021–2022 järjestettiin tifo Ville Kohon kunniaksi tämän juhlaottelussa 30. lokakuuta Oulun Kärppiä vastaan.^lähde?

SaiPan ensimmäinen sekä toistaiseksi ainoa pääsarjatason mitali on SM-pronssi vuodelta 1966. Seura on sen lisäksi saanut Suomen Cupissa hopeaa vuosina 1958, 1965 ja 1971. Seuran naisjoukkue on voittanut naisten SM-sarjassa pronssia vuonna 1990. Lisäksi seuran A-juniorit ovat voittaneet A-nuorten SM-liigan mestaruuden vuosina 1970 ja 2002, hopeaa vuosina 1965 ja 1966 sekä pronssia vuosina 1964, 1968 ja 1974.^lähde?

Valmennus:

• Päävalmentaja   Ville Hämäläinen
• Valmentaja   Santeri Immonen
• Maalivahtivalmentaja ja joukkueenjohtaja   Janne Valtonen
• Fysiikkavalmentaja ja fysioterapeutti   Antti-Juuso Ropo

Kapteenit

Pelaaja Aloittanut Lopettanut   Vilho Pekkonen 1959 1960   Paavo Karttunen 1960 1962   Lalli Partinen 1962 1969   Heikki Juselius 1969 1970   Hannu Lemander 1970 1971   Pentti Matikainen 1980 1981   Esko Heikkeri 1981 1983   Kari Weckström 1983 1984   Heikki Mälkiä 1984 1985   Timo Anttikoski 1985 1986   Reijo Mansikka 1988 1991   Petri Peronmaa 1991 1995   Ari Santanen 1995 1996   Antti Tuomenoksa 1996 1997   Ari Santanen 1997 2000

Pelaaja Aloittanut Lopettanut   Riku Kallioniemi 2000 2002   Pekka Tirkkonen 2002 2003   Mika Kauppinen 2003 2004   Petri Kokko 2004 2006   Kimmo Koskenkorva 2006 2007   Ville Koho 2007 2019   Elmeri Kaksonen 2019 2020   Jarno Koskiranta 2020 2023   Miska Siikonen 2023 2024

NHL:ssä pelanneet kasvatit

Pelaaja	Syntymävuosi	Seura(t)
Antti Aalto	1975	Mighty Ducks of Anaheim (1997–2001)
Petri Skriko	1962	Vancouver Canucks (1984–1991) Boston Bruins (1990–1992) Winnipeg Jets (1991–1992) San Jose Sharks (1992–1993)
Vesa Viitakoski	1971	Calgary Flames (1993–1996)
Petteri Nokelainen	1986	New York Islanders (2005–2006) Boston Bruins (2007–2009) Anaheim Ducks (2008–2010) Phoenix Coyotes (2009–2010, 2011–2012) Montreal Canadiens (2011–2012)

Palkitut pelaajat ja valmentajat pääsarjatasolla

Palkinto	Nimike	Pelaaja/Valmentaja
Aarne Honkavaara -palkinto	paras maalintekijä	Dale McTavish (1997–1998)   Chad Rau (2015–2016)
Jarmo Wasama -palkinto	vuoden tulokas	Petri Skriko (1980–1981)   Vesa Viitakoski (1989–1990)
Raimo Kilpiö -palkinto	herrasmiespelaaja	Pauli Hyväri (1962–1963)   Antti Ravi (1964–1965)   Chad Rau (2015–2016)   Ville Koho (2019–2020)
Urpo Ylönen -palkinto	paras maalivahti	Jussi Markkanen (2013–2014)
Kalevi Numminen -palkinto	paras valmentaja	Pekka Tirkkonen (2013–2014)
SM-liigan tähdistökentällinen		Petri Skriko, laitahyökkääjä (1983–1984)   Vladimír Machulda, laitahyökkääjä (2001–2002)   Jussi Markkanen, maalivahti (2013–2014)

Palkitut pelaajat ja valmentajat I-divisioonassa

Nimike	Pelaaja/Valmentaja
Vuoden tulokas	Jussi Markkanen (1992–1993)
Paras pistemies	Ari Santanen (1994–1995)
Paras maalintekijä	Tero Hämäläinen (1994–1995)
Tehopelaaja	Jyrki Silius (1994–1995)
Herrasmiespelaaja	Matti Nevalainen (1994–1995)
Vuoden valmentaja	Ilkka Kaarna (1994–1995)   Heikki Mälkiä (1995–1996)

Jäädytetyt pelinumerot

Nro	Pelaaja	Jäädytetty	Huomautus
3	Lalli Partinen	14.11.1998
8	Ville Koho	30.10.2021
9	Petri Skriko	14.11.1998
20	Heikki Mälkiä	3.1.2009	Käyttöoikeus pojallaan Simo Mälkiällä.

Muuta

SaiPan kannattajaklubin Punaviivakerhon vuonna 2006 valitsemaan seuran kaikkien aikojen tähtikenttään kuuluvat maalivahti Jussi Markkanen, puolustajat Lalli Partinen ja Kai Tervonen sekä hyökkääjät Petri Skriko, Mika Kauppinen ja Jorma Hietanen.

 

O = Pelatut ottelut, V = Voitot, T = Tasapelit, H = Häviöt, TM = Tehdyt maalit, PM = Päästetyt maalit, P = Pisteet, SR = Sijoitus runkosarjassa, LS = Lopullinen sijoitus mahdollisen loppusarjan tai pudotuspelien jälkeen

Ennätyksissä huomioitu vain pääsarjassa tapahtuneet suoritukset.

Ottelukohtaiset ennätykset

• Suurin kotivoitto: SaiPa–HJK 14–1, 15.12.1964
• Suurin kotitappio: SaiPa–Tappara 4–16, 3.12.1972
• Suurin vierasvoitto: WU–SaiPa 1–11, 22.12.1963 (ennätystä sivuttu)
• Suurin vierastappio: Tappara–SaiPa 16–1, 11.2.1975
• Eniten tehtyjä maaleja kotiottelussa: SaiPa–HJK 14–1, 15.12.1964
• Eniten tehtyjä maaleja vierasottelussa: WU–SaiPa 1–11, 22.12.1963
• Eniten päästettyjä maaleja kotiottelussa: SaiPa–Tappara 4–16, 3.12.1972
• Eniten päästettyjä maaleja vierasottelussa: Tappara–SaiPa 16–1, 11.2.1975
• Eniten maaleja yhdessä kotiottelussa: SaiPa–Tappara 4–16, 3.12.1972
• Eniten maaleja yhdessä vierasottelussa: Ilves–SaiPa 13–5, 26.11.1972 (ennätystä sivuttu)

Pelaajaennätykset

• Eniten maaleja yhdessä kaudessa: 29, Vladimír Machulda, 2000–2001
• Eniten syöttöjä yhdessä kaudessa: 40, David McIntyre, 2015–2016
• Eniten pisteitä yhdessä kaudessa: 60, Otakar Janecký, 1990–1991
• Eniten jäähyminuutteja yhdessä kaudessa: 227, Kristián Kudroč, 2005–2006
• Eniten maaleja yhdessä ottelussa: 4, Jorma Hietanen, SaiPa–HJK, 28.11.1965 ^lähde?, Heikki Mälkiä & Petri Skriko, SaiPa–HPK, 30.10.1983, Jouko Viljakainen, SaiPa–KalPa, 9.12.1990, Vladimír Machulda, SaiPa–HIFK, 30.11.1999
• Eniten syöttöjä yhdessä ottelussa: 4, 14 kertaa, 14 pelaajaa
• Eniten pisteitä yhdessä ottelussa: 6, Petri Skriko, SaiPa–HPK, 30.10.1983
• Eniten otteluita: 853, Ville Koho
• Eniten maaleja: 126, Heikki Mälkiä
• Eniten syöttöjä: 158, Ville Koho
• Eniten pisteitä: 276, Heikki Mälkiä
• Eniten jäähyminuutteja: 606, Pauli Levokari

Kausiennätykset

• Eniten pisteitä: 100, 2013–2014 (60 ottelua, keskiarvo 1,66 pist/ott)
• Eniten voittoja: 26, 2013–2014 (60 ottelua, voittoprosentti 43,3)
• Eniten tasapelejä: 20, 2023–2024 (60 ottelua, tasapeliprosentti 33,3)
• Eniten tappioita: 39, 2001–2002 (56 ottelua, tappioprosentti 69,6)
• Eniten tehtyjä maaleja: 173, 1988–1989 (44 ottelua, keskiarvo 3,9 maalia/ott)
• Eniten päästettyjä maaleja: 274, 1972–1973 (36 ottelua, keskiarvo 7,6 maalia/ott) ^lähde?
• Vähiten voittoja: 5, 2023–2024 (60 ottelua, voittoprosentti 8,3)
• Vähiten tasapelejä: 1 1988–1989 (44 ottelua, tasapeliprosentti 2,27)
• Vähiten tappioita: 15, 1982–1983 (36 ottelua, tappioprosentti 41,67)
• Vähiten tehtyjä maaleja: 95, 2020–2021 (53 ottelua, keskiarvo 1,8 maalia/ott)
• Vähiten päästettyjä maaleja: 130, 2005–2006 (56 ottelua, keskiarvo 2,3 maalia/ott)
• Pisin tappioputki: 16, 2022-2023 (16 ottelua), suurin SM-Liigan historiassa

Yleisöennätykset

• Suurin yleisömäärä: 7 244, SaiPa–Karhut, 6.11.1965
• Pienin yleisömäärä: 882, SaiPa–TuTo, 9.3.1975
• Suurin yleisökeskiarvo kotiotteluissa: 4 105, kauden 2013–2014 runkosarjassa (kapasiteetti 4 825)

• Historia

Viitteet

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saimaan Pallo.

• SaiPan virallinen sivusto
• SaiPa jääkiekon SM-liigan sivustolla
• SaiPan juniorisivusto
• Kannattajaryhmän Saimaan Keltamustat ry:n sivusto