Riika: Latvian pääkaupunki

Riika (latv. Rīga, liiviksi Rīgõ) on Latvian pääkaupunki ja Baltian maiden merkittävin teollinen, liiketoiminnallinen, kulttuurillinen ja urheilullinen keskus sekä myös tärkein satamakaupunki. 627 487 asukkaallaan (2020) se on Baltian maiden suurin kaupunki ja koko Itämeren neljänneksi suurin kaupunki asukasluvultaan Pietarin, Tukholman ja Helsingin jälkeen. Kaupungin pinta-ala on 307,17 neliökilometriä. Yli puolet (1,07 miljoonaa) koko Latvian asukkaista elää Riian agglomeraatiossa (Riian kaupunki ympäröivine alueineen, lähikaupungit mukaan luettuna), mutta näistä arviolta kolmasosa asuu kaupungin rajojen sisällä. Riian suunnittelualueella oli vuoden 2010 alussa kaikkiaan 1 081 137 asukasta.

Riika (Latvia: Rīga Liivi: Rīgõ)
lippu	vaakuna
Riika
Koordinaatit: , 24°06′17″E
Valtio	Latvia
Tasavallan tason kaupunki	Riika
Piirit	Centra, Kurzeme, Ziemeļu, Latgale, Vidzeme ja Zemgale
Perustettu	1201
Hallinto
– Kaupunginjohtaja	Vilnis Ķirsis
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	307 km²
– Maa	258,67 km²
– Josta vettä	48,5 km² (16 %)
Korkeus	6 m
Väkiluku (2021)  ()	614 618
Aikavyöhyke	UTC+2
– Kesäaika	UTC+3
Postinumero	LV-10(01–84)
Suuntanumero(t)	66 ja 67
Rīgas pašvaldības portāls
Lähteet: = Väkiluku, Google Earth = Koordinaatit ja korkeus
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Riian historiallinen keskusta on sisällytetty Unescon Maailmanperintöluetteloon ja se on huomattava jugendtyylisestä arkkitehtuuristaan, jollaista ei Unescon näkemyksen mukaan ole maailmassa toista. Riika oli yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista vuonna 2014.

Suomen kielessä kaupungin nimi Riika taipuu kuten siika: Riika : Riiassa : Riikaan.

Esi- ja varhaishistoria

Arkeologisten todisteiden perustella Riiassa oli kauppakeskus jo 100-luvulla eaa. Kauppakeskus sijaitsi liiviläisten muinaisella asuma-alueella ja viikinkien Väinäjoen kautta kulkevan idäntien suulla.^selvennä

1100-luvun jälkipuoliskolla alueelle alkoi tulla saksalaisia kauppiaita ja ristiretkeläisiä. Vuonna 1158 Baltian saksalaiset kauppiaat perustivat kaupallisen asutuksen Liivinmaalle nykyisen Riian alueelle. Noin vuonna 1180 alueelle saapui kauppiaiden mukana myös Bremenin roomalaiskatolisen arkkipiispan lähettämä lähetyssaarnaaja Meinhard, joka käynnisti liiviläisten kastamisen ja muutamaa vuotta myöhemmin Ykskylän (latv. Ikšķile) kirkon ja kivisen linnoituksen rakentamisen Riiasta vajaa 30 kilometriä kaakkoon eli Väinäjokea ylävirtaan. Toinen linnoitus rakennettiin asukkaiden turvaksi tätä lähemmäksi, Väinäjoen saareen nykyisen Salaspilsin lähelle. Tässä vaiheessa seutu oli vielä Polatskin ruhtinaan veronkantoaluetta ja Baltian maiden asukkaiden käännytystyö kristinuskoon rauhanomaista. Vuonna 1186 Meinhard vihittiin Ykskylän piispaksi, mutta hän kuoli vuonna 1196. Hänen seuraajansa saapui käännytystyöhön paavin kannustaman ristiretkeläisjoukon mukana vuonna 1198, mutta uusi piispa sai pian surmansa taistelussa liiviläisten kanssa.

1200–1500-luku

 

Vuonna 1200 Liivinmaan uusi piispa Albert von Buxhövden saapui Riikaan mukanaan 23 laivaa ja 500 aseistettua ristiretkeläistä. Seuraavana vuonna 1201 von Buxhövden perusti Väinäjoen ja sen vähäisen Rige-sivuhaaran väliselle liiviläisalueelle Riian kaupungin hallinnolliseksi, kirkolliseksi ja kaupalliseksi keskukseksi. Kaupunki oli ensimmäinen koko Liivinmaalla. Liivinmaan piispanistuin siirrettiin Ykskylästä Riikaan, jonne ryhdyttiin rakentamaan Neitsyt Marialle omistettua tuomiokirkkoa (peruskivi vuonna 1211). Vuonna 1202 Buxhövden perusti Riiassa kalparitariston ritarikunnan, jonka tavoitteena oli turvata tilapäisiä ristiretkeläisiä vakaampi ritarijoukko balttien käännytystyön turvaksi. Hän myös salli hopearahan lyömisen kaupankäynnin edistämiseksi.

Kalparitaristo kärsi tappion semgalleille Saulen taistelussa vuonna 1236. Tämän jälkeen ritaristo liitettiin Saksalaiseen ritarikuntaan, joka vakiinnutti saksalaisten valtakauden Vanhan-Liivinmaan alueella. Preussin ja Liivinmaan tavoin Riika tuli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan suojelukseen, vaikka sitä ei liitetty keisarikunnan alueisiin.

Riika kärsi 1200-luvuilla peräti viidestä tulipalosta, minkä seurauksena kaupungissa kiellettiin puurakennusten rakentaminen kaupunginmuurien sisäpuolelle. Kaupunki kehittyi silti kauppakeskukseksi, ja se liittyi Hansaliittoon vuonna 1282.

Kun Hansaliiton merkitys väheni, edelleen kasvanut Riika joutui yhä enemmän ulkomaiden poliittisen ja sotilaallisen mielenkiinnon kohteeksi. Uskonpuhdistuksessa maat, mukaan lukien Riika, siirtyivät protestanttisuuteen. Vuonna 1561 Riika sai 20 vuodeksi vapaakaupungin aseman.

Puola-Liettuan, Ruotsin ja Venäjän valtakuntaa

 

Vuonna 1581 Riika joutui Puolan alaisuuteen, kunnes Ruotsin Kustaa II Aadolf valloitti kaupungin ja sen läheisyydessä sijainneen Daugavgrīvan linnoituksen kolmikymmenvuotisessa sodassa vuonna 1621.

Vuosien 1656–1658 Pohjan sodassa Riika joutui Venäjän miehittämäksi, mutta se palautui sodan jälkeen Ruotsille. Riika oli Ruotsin valtakunnan suurin kaupunki, jolla oli laajat itsehallinto-oikeudet. Vuonna 1683 ilmestyi ensimmäinen latviankielinen aapinen, ja vuonna 1698 Raamattu julkaistiin latviaksi.

 

Suuressa Pohjan sodassa vuonna 1710 Venäjän Pietari Suuri valloitti Riian, joka jäi Venäjälle sodan lopettaneessa Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721. Riiasta tuli yksi Venäjän tärkeimmistä satamakaupungeista, jollaisena se pysyi ensimmäiseen maailmansotaan saakka. 1900-luvun alkuun mennessä Riika oli tullut myös huomattavaksi teollisuuskaupungiksi, ja se oli Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki Moskovan ja Pietarin jälkeen.

Valtiollisista muutoksista huolimatta baltiansaksalaiset pysyivät vuosisatojen ajan Riian suurimpana väestöryhmänä. Vuonna 1867 heitä oli 42,9 prosenttia kaupungin väestöstä. Kaupungin hallintokielenäkin oli saksa vuoteen 1891 saakka, jolloin sen syrjäytti tästä asemasta venäjä. Samoihin aikoihin kuitenkin latvialaiset nousivat kaupungin suurimmaksi väestöryhmäksi ja Riiasta kehittyi Latvian kansallisen heräämisen tärkein keskus.

Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä Riiasta oli kehittynyt puolen miljoonan asukkaan monikulttuurinen metropoli ja Börsenbankin ja Kommerzbankin kaltaisten modernien pankkien myötä merkittävä eurooppalainen finanssikeskus.

Itsenäisyysjulistus ja pääkaupunki

Ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1917 Saksa miehitti Riian. Seuraavan vuoden maaliskuussa Brest-Litovskin rauhansopimuksen mukaan Riika olisi joutunut Saksalle, mutta kun Saksa 11. marraskuuta 1918 joutui antautumaan länsiliittoutuneille, se ei voinut pitää aluetta hallinnassaan. Sen sijaan Latvia julistautui itsenäiseksi 18. marraskuuta, ja Riika tuli sen pääkaupungiksi. Latvian itsenäistyttyä Riika menetti asemansa Venäjän kaupan keskuksena ja Britannia ja Saksa tulivat Latvian tärkeimmiksi kauppakumppaneiksi.

Maailmansota oli romahduttanut kaupungin talouden ja väestömäärän. Sotavuosien aikana Riika oli kokenut seitsemän eri vallanpitäjää ja vallanvaihdokset olivat asukkaille merkinneet ryöstelyä, terroria ja kuolonuhreja.

 

Toinen maailmansota ja Neuvostoliiton aika

Toisen maailmansodan aikana Latvian ja sen mukana Riian miehitti ensin Neuvostoliitto kesällä 1940 ja seuraavana vuonna Operaatio Barbarossan jälkeen Saksa. Baltiansaksalaiset pitivät Saksaa vapauttajana, mutta Riian juutalaisväestö joutui suuresti kärsimään. Suuri osa Riian juutalaisista joutui kaupungin läheisyyteen perustetulle Kaiserwaldin keskitysleirille. Sodan aikana Latvia menetti melkein kolmasosan väestöstään.

 

Vuonna 1945 Riika joutui jälleen Neuvostoliiton miehittämäksi. Siitä tuli Latvian sosialistisen neuvostotasavallan pääkaupunki. Teollistumisen (erityisesti VEF-elektroniikkatehtaan laajentamisen) ja Neuvostoliiton asutuspolitiikan tuloksena kaupunkiin muutti suuri määrä venäläisiä, mikä muutti kaupungin väestörakenteen.

Nopean väestönkasvun vuoksi Riikaan alettiin suunnitella 1970-luvulla metroverkkoa, mikä kuitenkin jäi ympäristönsuojelijoiden ja voimistuvan itsenäisyysliikkeen vuoksi rakentamatta. 1980-luvulla Väinäjoen yli rakennettiin kolme uutta siltaa. Kaupungin väkiluku saavutti 900 000 asukkaan rajan vuonna 1989, minkä jälkeen se kääntyi laskuun.

Jälleen itsenäisen Latvian pääkaupunkina

Neuvostoliiton hajottua Riiasta tuli 17. syyskuuta 1991 jälleen itsenäisen Latvian pääkaupunki. Vuonna 2004 Latvia liittyi Natoon ja Euroopan unioniin. Vuonna 2004 halpalentoyhtiöiden tulo johti matkailijoiden määrän kasvuun.

 

Riika sijaitsee Itämereen kuuluvan Riianlahden etelärannikolla Rigavan rannikkotasangolla. Kaupungin historiallinen keskusta kohoaa Väinäjoen rannalla noin kymmenen kilometrin päässä merestä. Maasto on alavaa ja hiekkapitoista tasankoa, jonka korkeus on 1–10 metriä merenpinnasta. Osa kaupungin alavimmasta alueesta on tulvaherkkää.

Riian ilmasto on kohtalaisen lämmin ja kostea, koska kaupunki sijaitsee lähellä merta. Kesät ovat viileät ja pilviset, ja heinäkuun korkeimpien vuorokausilämpötilojen keskiarvo on 21,7 °C. Talvet ovat melko lämpimät, ja suojasäitä on usein. Tammikuun keskimääräinen lämpötila on −5 °C. Maa peittyy lumeen tavallisesti joulukuun puolessavälissä, ja lumi sulaa maaliskuun puoleenväliin mennessä. Vuoden kaikista päivistä 40 prosenttia on pilvisiä.

 

Lähes kaikki tärkeät Latvian rahoituslaitokset sijaitsevat Riiassa, mukaan lukien Latvian keskuspankki. Ulkomainen kauppa Riian kautta on ollut kasvussa viime vuosina, ja kauppa on saanut uutta pontta 1. toukokuuta 2004 lähtien, jolloin Latvia liittyi Euroopan unioniin. Yli 50 prosenttia Latvian yhtiöistä on rekisteröity Riian alueella. Tämä näkyy myös Latvian kansantaloudessa. Maan bruttokansantuotteesta Riika toi vuonna 2009 kaikkiaan 55 prosenttia.

Liikevaihdoltaan Riian kymmenen suurinta yritystä olivat joulukuussa 2009 (liikevaihto milj. LVL):

• JSC Latvenergo, sähkövoiman tuotanto ja jakelu (609,75)
• Rimi Latvia Ltd, kauppa (404,39)
• JSC Latvijas gāze, maakaasun jakelu lämmitykseen (329,71)
• Latvija Statoil Ltd, polttoaineen vähittäismyynti (260,47)
• Elko grupa LTD, tietokoneiden, tietokonetarvikkeiden ja ohjelmistojen tukkukauppa (229,45)
• LDZ Cargo Ltd, rautatierahti (216,26)
• JSC Sadales tīkls, sähkövoiman jakelu (210,54)
• Mažeiķu nafta Ltd, öljytuotteiden tukkukauppa (193,97)
• JSC Latvijas dzelzceļš Ltd, matkustajaliikenne (146,46)
• Latvijas mobilais telefons, mobiili tietoliikenne (146,23)

Riiassa valmistetaan noin puolet koko Latvian teollisuustuotannosta, keskittyen rahoitusalan yleishyödyllisiin palveluihin, ruokiin ja juomiin, lääkkeisiin, puunjalostus-, tulostus- ja julkaisutoimintaan, tekstiileihin ja huonekaluihin sekä tietoliikennelaitteiden valmistukseen.^lähde?

 

 

Useimmat Latvian kansallisista valtateistä alkavat Riiasta. Kansainvälisistä maantiereiteistä merkittävimpiä ovat eurooppatiet E22 (eli valtatie A6 ja A10), E67 (Via Baltica, valtatie A1 ja A7) ja E77 (A2 ja A8), jotka kulkevat myös Riian kautta tai ohi. Muita merkittäviä valtateitä ovat A3 ja A9.

Riian rautatieasemalta liikennöidään sekä lähi- että kaukoliikenteen junilla. Kansainvälistä henkilöliikennettä on erityisesti Venäjälle (Pietari ja Moskova) mutta myös Viron rajalle (Valka) ja Daugavpilsin kautta Liettuaan (esimerkiksi Vilna) ja ainakin kesäkaudella Valko-Venäjälle (Polatsk ja Minsk). Kansainvälisen liikenteen odotetaan lisääntyvän, jos Euroopan yhteisön Rail Baltica -ratahanke saa yhdistettyä Baltian maiden rataverkon nopeammalla yhteydellä Varsovaan 2010-luvun aikana.

Riian kansainvälinen linja-autoasema on merkittävä kaukoliikenteen keskus, jolla liikennöi runsas 30 linja-autoliikenteen yritystä. Vuonna 2009 linja-autoasemalta lähti päivittäin keskimäärin 458 vuoroa, joista 50 oli kansainvälisiä kaukoliikenteen reittejä. Vuositasolla linja-autoaseman kautta kulki 2,281 miljoonaa matkustajaa.

Riian satama on tärkeä meriliikenteen keskus niin rahti- kuin matkustajalaivoille. Riiassa käy vuosittain noin 60 000 laivamatkustajaa, eniten Ruotsista ja Saksasta. Latvian lipun alla purjehtivat Tallinkin matkustaja-autolautat M/S Isabelle ja M/S Romantika liikennöivät väliä Tukholma–Riika. Sataman rahtiliikenteen odotetaan kasvavan, koska kauppa on vilkastunut Latvian ja muiden entisen Neuvostoliiton valtioiden sekä Kiinan kansantasavallan välillä.

Useat matkailijat saapuvat lentäen Riian kansainväliselle lentoasemalle (RIX), joka on airBalticin kotikenttä ja Baltian suurin lentoasema. Lentoasema sijaitsee kymmenen kilometriä Riian keskustasta lounaaseen. Tätä vuonna 1973 toimintansa aloittanutta lentoasemaa nykyaikaistettiin vuonna 2001 kaupungin täyttäessä 800 vuotta. Maaliskuussa 2007 avattiin uusi eteläinen terminaali. Kiitotien pidentämistyöt valmistuivat lokakuussa 2008, jonka jälkeen lentokentälle on voinut laskeutua suuremmillakin konetyypeillä, joita ovat Airbus A340, Boeing 747, 757, 767 ja 777. Vuotuiset matkustajamäärät ovat kasvaneet vuodesta 1993 (310 000 matkustajaa) yli neljään miljoonaan vuonna 2009, Baltian suurimmaksi. Vuonna 2010 lentoasema sai palkinnon parhaasta yli viisi miljoonaa matkustajaa käsittelevästä lentoasemasta. Vuonna 2014 valmistui EU:n rahoittama kunnostushanke, jonka myötä lentoasema kykenee käsittelemään 5-6 miljoonaa matkustajaa vuodessa. Pitemmän aikavälin kehityssuunnitelman mukaan Riika tähtää 14 miljoonan matkustajan lentoasemaksi vuoteen 2032 mennessä.

Kaupungin sisästä liikennettä palvelee kattava linja-auto-, johdinauto-, raitiovaunu- ja reittitaksiverkosto, jota ylläpitää Rīgas satiksme, Lähijunia kulkee Jūrmalaan, Saulkrastiin, Aizkraukleen, Salaspilsiin, Tukumsiin ja Jelgavaan. Riikaan on pitkään suunniteltu metroa, mutta sitä ei ole koskaan rakennettu.

 

Panoramanäkymä Riikaan. Etualalta rautatiesillan oikealta puolelta on löydettävissä muun muassa Riian keskustori, Stockmannin Riian tavaratalo ja Riian rautatieasema.

 

 

Riian historiallinen keskusta on vuodesta 1997 lähtien ollut yksi Unescon maailmanperintökohteista. Kaupunki on erittäin merkittävä sen laajan jugend-arkkitehtuurin takia, jota Unesco pitää vertaansa vailla olevana koko maailmassa.

Riian tärkeimpiä nähtävyyksiä on historialliseen keskustaan kuuluva Riian vanhakaupunki eli Vecrīga, jossa on paljon historiallisia kortteleita ja jonne on vuosisatojen kuluessa noussut useita korkeita kirkkoja. Riian tuomiokirkko, jonka arkkitehtuuri yhdistelee muun muassa varhaisgotiikkaa ja barokkia, rakennettiin vuoden 1211 (peruskivi) jälkeisen vuosikymmenen aikana. Se on Baltian maiden suurin kirkko. Pyhän Pietarin kirkko on 123-metrinen rakennus, jonka ylätasanteelle voi nousta hissillä. Pyhän Jaakobin katedraali edustaa arkkitehtoniselta tyylisuunnaltaan varhaisgotiikkaa. Esplanāden puistossa sijaitseva ortodoksinen Kristuksen syntymän katedraali on yksi Baltian maiden suurimmista ortodoksisista kirkoista.

Vanhankaupungin läheisyydessä sijaitsee lukuisia jugendtyylisiä rakennuksia. Riiassa on monia tunnettuja aukioita, joista Rats Laukumsilla sijaitsee Riian nähtävyyksiin kuuluva Mustapäiden talo. Riian keskustassa sijaitseva viiden hehtaarin laajuinen Vērmanes-puutarha on Riian vanhin julkinen puisto.

Vanhassakaupungissa sijaitsee myös 42 metriä korkea, vuonna 1935 pystytetty Vapauden muistomerkki, joka kunnioittaa Latvian vapaussodan (1918–1920) aikana kaatuneita. Riian linnassa toimii Latvian historian museo ja presidentin kanslia.

 

Vuonna 1930 valmistuneella Riian keskustorilla käy joka päivä kymmeniä tuhansia asiakkaita. 368,5 metriä korkea Riian radio- ja televisiotorni on Euroopan kolmanneksi korkein rakennus.

Väinäjoen yli johtaa useita siltoja. Vanhin näistä on keskustan rautatiesilta (latv. Dzelzceļa tilts). Kivisilta (latv. Akmens tilts) yhdistää Riian vanhankaupungin ja Pārdaugavan lähiön. Saarisilta (latv. Salu tilts) yhdistää Maskavas Forštaten ja Zaķusalan. Kaapelisilta (latv. Vanšu tilts) yhdistää vanhankaupungin Ķīpsalaan. Vuonna 2008 valmistui ensimmäinen osa uudesta Eteläsillasta (latv. Dienvidu tilts).

Latvian tasavallan presidentin kanslia toimii Riian linnassa, Kaapelisillan kupeessa osoitteessa Pils laukums 3. Kesäkuussa 2013 presidentinlinnassa suoritettiin remonttia. Sen aikana 20. kesäkuuta 2013 syttyi tulipalo, joka tuhosi historiallista irtaimistoa sekä katto- ja lattiarakenteita.

Riian julkisivu kehittyy kaupungin uudistuessa. Latvian kansalliskirjaston rakentaminen alkoi syksyllä 2007 Väinäjoen rannalle. Valon linnaksi nimetty kansalliskirjaston uudisrakennus otettiin käyttöön vuonna 2014. Ķīpsalaan rakennetaan kolmea muuta korkeaa rakennusta – 25-kerroksista Da Vinci -kompleksia ja kahta 30-kerroksista Z-Towers-tornitaloa.

Riian Antonijas-katu on Venäjän hyökättyä Ukrainaan 2022 nimetty kaupunginvaltuuston päätöksellä Ukrainan itsenäisyyden kaduksi (Ukrainas neatkaribas iela). Kadulla sijaitsee lähetystörakennuksia, muun muassa Venäjän ja Ukrainan lähetystöt. Myös Suomen suurlähetystön rakennus sijaitsee siellä.

 

Talvinen panoraama Riikaan Pyhän Pietarin kirkon tornista.

 

Riian korkein päättävä elin on kaupunginvaltuusto (Rīgas dome). Siihen kuuluu 60 valtuutettua, jotka valitaan neljän vuoden välein järjestettävissä kunnallisvaaleissa. Valtuutetut valitsevat keskuudestaan valtuuston puheenjohtajan, joka on samalla Riian kaupunginjohtaja, sekä kolme varakaupunginjohtajaa. Nykyinen kaupunginjohtaja (vuodesta 2020) on Mārtiņš Staķis. Kaupunginhallitukseen (Rīgas domes prezidijs) kuuluu kaupunginjohtaja sekä edustajia valtuuston poliittisista ryhmittymistä näiden valtuustopaikkamäärän mukaan.

 

Aluejako

Riika on jaettu seitsemään hallinnolliseen piiriin. Kolme näistä perustettiin 1. syyskuuta 1941, ja kolme muuta perustettiin lokakuussa 1969. Riiassa ei ole virallisia alemman tason hallinnollisia yksiköitä, mutta Riian kaupunginvaltuusto valmistelee suunnitelmaa, jossa Riika tulee koostumaan 58 kaupunginosasta. Nykyiset piirien nimet on vahvistettu 28. joulukuuta 1990.

Maaliskuun 2011 väestönlaskennan mukaan Riiassa oli 658 640 asukasta. Kaupungissa asuu siis noin kolmannes koko Latvian väestöstä. Riian väestöstä latvialaisia on 42,33 prosenttia, venäläisiä 41,03 prosenttia, valkovenäläisiä 4,19 prosenttia, ukrainalaisia 3,86 prosenttia, puolalaisia 1,99 prosenttia, juutalaisia 1,07 prosenttia ja loput 5,53 prosenttia muita kansallisuuksia.^lähde?

Riian ja samalla koko Latvian väkiluku on ollut laskusuunnassa siitä lähtien, kun maa vuonna 1991 itsenäistyi Neuvostoliitosta.

Väkiluvun kehitys

Riian väkiluku oli suurimmillaan yli 900 000 vuosina 1989–1990, vähän ennen Latvian itsenäistymistä.

Huomautukset:

¹ = Valtava väkiluvun aleneminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
² = Väkiluvun aleneminen toisen maailmansodan ja maastakarkotuksen jälkeen.
³ = Venäjän imperiumin kaupunkitilaston mukaan Riika oli vuonna 1840 yksi valtakunnan suurimmista kaupungeista. Asukasluvultaan sitä suurempia olivat vain Venäjän Pietari ja Moskova sekä lisäksi (luettelon ulkopuolelle jätetyistä) imperiumin Puolan kuningaskunnan kaupungeista ainakin Varsova.
⁴ = Vuotta 2011 edeltävien vuosien osin laskennallisiin väkilukuarvioihin on syytä suhtautua varauksella. Maaliskuun 2011 väestönlaskennan väkiluvun pudotus edellisvuosiin verrattuna antaa viitteitä siitä, että kaupungin asukasluku saattaa olla pudonnut edellisten lamavuosien aikana tai jo aiemmin tilastoin mallinnettua väestönmuutosta nopeammin.

 

Koko Latvian koulujärjestelmä sai alkunsa vuonna 1211 perustetusta Riian tuomiokirkon koulusta. 1200–1500-luvuilla opetusta annettiin lähinnä saksan kielellä. 1500-luvun puolenvälin jälkeen myös latviankielistä opetusta kehitettiin. Itsenäistymisen jälkeen, vuoden 1919 lopulla, 8–14-vuotiaille lapsille tuli oppivelvollisuus. Samana vuonna Riikaan perustettiin Latvian yliopisto, maan ensimmäinen yliopisto.

Nykyäänkin Riika on Latvian sivistyksen keskus. Vuoden 2008 alussa 79 prosenttia koko Latvian korkeamman asteen opiskelijoista opiskeli Riian oppilaitoksissa. Vuonna 2010 kaupungissa oli 13 valtion ja 14 yksityistä korkeakoulua (mukaan luettuna kaksi ulkomaisen korkeakoulun sivupistettä); koko Latviassa oli tuolloin 34 korkeakoulua. Lisäksi kaupungissa toimi 10 valtiollista ja 14 yksityistä ammattikorkeakoulua. Riian korkeakouluista tunnetuimpia ovat:

• Latvian yliopisto, vuonna 1917 perustettu Latvian vanhin yliopisto. Sinne siirtyi aikoinaan osa vuonna 1862 perustetun Riian polyteknillisen opiston opetuksesta.
• Riian teknillinen yliopisto, perustettu vuonna 1958
• Rīga Stradiņš University (RSU), terveydenhoitoalan yliopisto
• Tukholman kauppakorkeakoulun sivupiste

Suurin osa Riian korkeakouluista on maksullisia, mutta valtiolta voi saada opiskeluun opintolainaa.

Vuonna 2014 Riika toimi Euroopan kulttuuripääkaupunkina.

Riian suosituimmat urheilulajit ovat jääkiekko ja koripallo. Jääkiekossa kaupunkia edustaa KHL:ssä pelaava Dinamo Riika. Dynamon kotihallina toimii vuonna 2006 avattu Riika-areena, joka toimi yhtenä vuoden 2006 jääkiekon MM-kilpailuiden pelipaikoista. Koripallossa pääsarjatasolla kaupunkia edustaa Barons LMT. Kaupungissa toiminut ASK Rīga voitti kolme Euroliigan mestaruutta, mutta seura lopetti toimintansa vuonna 2009. Riika-areena toimii Baronsien kotiareenana. Naisten koripallossa TTT Riga on voittanut 18 Euroliiga-mestaruutta.

Skonto FC on kaupungin menestynein jalkapallojoukkue, ja se pelaa Latvian pääsarjassa. Muita jalkapallojoukkueita ovat RFS/Olimps, FK Daugava Rīga ja FK Jaunība Rīga.

Riiassa järjestetään vuosittain Riian maraton, johon osallistui vuonna 2012 yli 18 000 juoksijaa 59 eri maasta. Vuonna 2018 osallistujia oli lähes 26 000, ja he edustivat 69 maata.

Riialla on ystävyyskaupunkeja sekä Euroopassa, Aasiassa, Pohjois-Amerikassa että Australiassa.

• Baister, Stephen & Patrick, Chris: Latvia. Chalfont St Peter: Bradt Travel Guides, 2007. ISBN 1-84162-201-X. Google Books (viitattu 4.11.2011). (englanniksi)

Viitteet

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Riika Wiki Commonsissa