Manchester United Fc: Englantilainen jalkapalloseura

Joukkueen kotipaikka on Old Trafford, Traffordissa. Kotiottelunsa se pelaa Old Trafford -stadionilla, jonne mahtuu 76 212 katsojaa. Seura on Englannin jalkapallon historian menestynein. Se on voittanut liigamestaruuden 20 kertaa, FA Cupin 12 kertaa, liigacupin kuudesti, Euroopan cupin (nyk. Mestarien liiga) kolmesti, Cup-voittajien cupin ja UEFA Super Cupin kerran. Manchester United oli ensimmäinen englantilaisjoukkue, joka voitti Euroopan cupin. Maailmanlaajuisesti seuralla on 330 miljoonaa kannattajaa.

Manchester United
Koko nimi	Manchester United Football Club
Lempinimet	The Red Devils
Perustettu	1878
Kaupunki	Trafford, Suur-Manchester, Englanti
Kenttä	Old Trafford
– kapasiteetti	76 212
Sarja	Englannin Valioliiga
Värit
Toimitusjohtaja	Richard Arnold
Puheenjohtaja	Avram ja Joel Glazer
Päävalmentaja	Erik ten Hag
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu }} Kolmas peliasu
Meneillään oleva kausi
Infobox OKNimi-testi OK

Alex Ferguson voitti seurassa 38 pokaalia mukaan lukien 13 Valioliiga-mestaruutta, viisi FA Cupia ja kaksi Mestarien liigan mestaruutta vuosina 1986–2008. Ferguson jäi eläkkeelle vuonna 2013, jolloin hänen seuraajakseen palkattiin David Moyes. Moyes valmensi joukkuetta vain 10 kuukautta ennen potkujaan, minkä jälkeen seuran valmentajaksi palkattiin Louis van Gaal. Hollantilainen teki kolmen vuoden sopimuksen seuran kanssa, mutta valmensi niistä vain kaksi ennen potkujaan toukokuussa 2016. Tämän jälkeen José Mourinho aloitti seuran päävalmentajana.

Kaudella 2010–2011 United nousi mestaruudellaan Liverpoolin ohi maan menestyneimmäksi seuraksi.

Alkuvuodet (1878–1945)

Seura perustettiin vuonna 1878 ja se tunnettiin alun perin nimellä Newton Heath Lancashire & Yorkshire Railway Football Club (Newton Heath L&YR FC). Pelipaidan värit olivat silloin vihreä ja kulta. Pelipaikkana toimi pieni ja raihnas kenttä North Road, joka sijaitsi lähellä nykyistä Manchester Piccadilly -rautatieasemaa. Vuonna 1885 Newton Heath muuttui ammattilaisjoukkueeksi ja kolmen vuoden kuluttua joukkue hyväksyttiin Football Alliance -liigaan. Newton Heath pelasi kolme kautta Football Alliancessa, kunnes vuonna 1892 tapahtuneen pääsarjan laajennuksen ansiosta seura pääsi 16 joukkueen pääsarjaan kaudeksi 1892–1893. Seura katkaisi välinsä rautatieyhtiöön ja julistautui itsenäiseksi yhtiöksi. A.H. Albut valittiin joukkueen sihteeriksi (manageriksi) ja ensimmäisen ottelunsa Heathens pelasi 3. syyskuuta 1892 Blackburnia vastaan. 4–3 tappioon päättyneessä ottelussa Robert Donaldson teki ensimmäisen pääsarjamaalin seuran historiassa. Ensimmäisellä kaudella Newton Heath säilytti vaivoin paikkansa 1. divisioonassa, se jäi sarjan viimeiseksi mutta voitti Small Heathin testiottelun uusinnassa. Paljon valituksia olosuhteista saanut North Road toimi seuran kenttänä aina vuoteen 1893 saakka, kunnes uudeksi kentäksi tuli Claytonin esikaupunkialueella sijaitseva Bank Street. Toisella pääsarjakaudellaan 1893–1894 Newton Heath putosi 2. divisioonaan. Joukkue jäi kaudella sarjan viimeiseksi 14 pisteellä, viisi pistettä perässä toiseksi viimeiseksi sijoittunutta Darwen FC:tä. Manchester Cityn varjossa ollut Newton Heath pelasi vuosia maansa 2. divisioonassa, ollen kuitenkin muutaman kerran lähellä nousua.

Seuran historian alku ei ollut lupaava eikä menestyksestä ollut tietoakaan. Seuran johto päätti pitää markkinat rahankeruuta varten. Markkinat eivät kuitenkaan tuottaneet juurikaan mitään. Seuran ”pelastuminen” olikin aika onnekas: Newton Heathin kapteenin Harry Staffordin bernhardilaiskoira karkasi markkinoiden aikana ja löytyi myöhemmin kaupungin keskustasta, josta löytäjä myi koiran eteenpäin Henry Daviesille. Liikemies Davies alkoi katua myöhemmin ostoaan ja alkoi etsiä oikeaa omistajaa. Lopulta Davies sai palautettua koiran Staffordille ja lupasi kaiken lisäksi antaa huomattavan rahainvestoinnin seuralle. Daviesista tuli myös seuran puheenjohtaja. Uusi alku seurassa vaati myös nimen vaihtoa, joka kuvastaisi raikkaampaa uutta nousua. Manchester Central ja Manchester Celtic olivat varteenotettavia ehdotuksia, kunnes italialainen siirtolainen Louis Rocca sanoi: ”Herrat, miksemme kutsu itseämme Manchester Unitediksi?” Nimi muuttui ja Manchester United perustettiin virallisesti 26. huhtikuuta 1902. Nimenvaihdon yhteydessä Davies vaihtoi pelipaidan väriksi punaisen ja valkoisen, jotka ovat vielä nykyäänkin seuran pelipaidan värit.

Ernest Mangnall palkattiin uudeksi sihteeriksi James Westin tilalle 28. syyskuuta 1902. Magnall otti tehtäväkseen nostaa United maan korkeimmalle pääsarjatasolle 1. divisioonaan. Ensimmäinen ponnistus tuotti 2. divisioonassa sijoituksen viides. Magnallia ei viides sija tyydyttänyt ja hän uskoi joukkueen kaipaavan uusia kasvoja ja palkkasi joukkueeseen uusia pelaajia, muun muassa maalivahti Harry Mogerin, puolustukseen Dick Duckworthin ja John Pickenin. Suurimman vaikutuksen häneen teki kuitenkin Charlie Roberts, jonka hän hankki huhtikuussa 1904 Grimsby Townista, ennätyshintaan 750 puntaa. Kaudella 1903–1904 United sijoittui kolmanneksi jääden vain yhden pisteen päähän noususta.

Lopulta kaudella 1905–1906 United sijoittui toiseksi ja nousi pääsarjaan. Ensimmäisellä liigakaudellaan joukkue sijoittui kahdeksanneksi. Ensimmäistä liigamestaruutta punaiset pääsivät juhlimaan vuonna 1908. Ennen mestaruutta Manchester City oli rikkonut Englannin jalkapalloliiton sääntöjä ja Unitedin paikalliskilpailija sai 250 punnan sakot ja joukkueesta 18 pelaaja ei saanut tulevaisuudessa edustaa Citya. Manchester United käytti tilaisuuttaan hyväksi ja hankki Citystä Billy Meredithin (”Walesin taikuri”) ja Sandy Turnbullin. Meredith ja Turnbull olivatkin tärkeässä osassa Unitedin mestaruusjoukkueessa. United voitti kaudella mestaruuden ylivoimaisesti: se keräsi 52 pistettä ja jätti toiseksi sijoittuneen Aston Villan yhdeksän pisteen päähän.

Seuraavallakin kaudella United jatkoi voittojen parissa voittaen Charity Shieldin ja FA Cupin. Meredith ja Turnball olivat jälleen ratkaisevassa osassa kauden aikana. Turnball oli FA Cupin paras maalintekijä 22 maalilla ja ratkaisi loppuottelussa voiton Unitedille. FA Cupin loppuottelussa seura voitti Bristol Cityn 1–0. Seuraavaa ”tuplaa” manchesterilaiset saivat odottaa vain kaksi vuotta, kun United voitti kaudella 1910–1911 liigamestaruuden ja Charity Shieldin toistamiseen. Liigamestaruus tuli pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Aston Villaan. Sillä välin seura oli muuttanut uudelle stadionille Old Traffordille. Ensimmäinen peli upouudella stadionilla pelattiin 19. helmikuuta 1910 ottelussa Liverpoolia vastaan. Liverpool voitti ottelun 3–4. Kausi 1911–1912 oli Unitedin osalta menestyksetön ja Magnallin lähdettyä pois Unitedista uudeksi manageriksi tuli John Bentley.

Seuraavan kymmenen kauden aikana Unitedin tila rappeutui asteittain, kunnes vuonna 1922 se putosi takaisin 2. divisioonaan. Nousu takaisin pääsarjaan toteutui kuitenkin jo melko pian vuonna 1925. Pysyminen liigassa oli kuitenkin joukkueelle vaikeaa ja muutaman kauden rimpuilun jälkeen se putosi jälleen 2. divisioonaan vuonna 1931. Seuraavina kausina seura oli jatkuvassa ”hissiliikkeessä” nousten ja pudoten. Vuonna 1934 United sijoittui huonommin kuin koskaan: 20. sija 2. divisioonassa. Ennen toista maailmansotaa United nousi jälleen liigaan ja takasivat liigapaikan seuraavaksikin kaudeksi sijoittuen 14. kaudella 1938–1939.

Toisen maailmansodan aikaan, 11. maaliskuuta 1941 Old Traffordia pommitettiin. Suurin osa rakennuksesta tuhoutui – ainoastaan päätunneli säilyi ehjänä. Kentän ollessa täysin pilalla etsi United korvaavaa kenttää Old Traffordille. Manchester City antoi Maine Roadin Unitedin käyttöön korvausta vastaan. Sodan päätyttyä Manchester United alkoi täysin uudistaa joukkuettaan, muun muassa hankkimalla skotlantilaisen managerin Matt Busbyn.

Busbyn vuodet (1945–1969)

Vuonna 1945 Manchester United pääsi sopimukseen uuden managerin Matt Busbyn kanssa. Hän otti käyttöönsä ennenkuulumattoman menettelytavan työhönsä, hän sinnikkäästi muovasi omaa joukkuettaan valitsemalla pelaajat ja pitämällä harjoitukset itse. Hänelle tarjottiin myös valmentajan paikkaa Liverpoolissa, mutta Busby valitsi Unitedin. Busbyn ensimmäinen hankinta ei ollut pelaaja, vaan apulaisvalmentaja Jimmy Murphy. Busbyn pesti lähti hyvin käyntiin ja kolmantena valmennus kautenaan vuonna 1948 United voitti FA Cupin, kiitos paikallisen trion Stan Pearsonin, Jack Rowleyn ja Charlie Mittenin.

Charlie Mitten lensi cup-voiton jälkeen Kolumbiaan etsimään parempaa palkkaa maksavaa seuraa, mutta muut Unitedin vanhat kasvot jäivät voittamaan seuralle pitkään kaivattua pääsarjamestaruutta vuonna 1952. Mestaruusvuoden jälkeen joukkue alkoi hajota ja Busby alkoi nuorentaa joukkuetta rajusti – omista kasvateista uudelleen rakennettuun joukkueeseen kuuluivat muun muassa Roger Byrne, Bill Foulkes, Mark Jones ja Dennis Viollet. Ensimmäisellä kaudella Busby ajoi nuoria sisään ja sijoitus oli liigassa kahdeksas. Vuonna 1956 United voitti historiansa neljännen liigamestaruuden, joukkueen keski-iän ollessa vain 22 vuotta. Yksi huippulupaus joukkueessa oli laituri Duncan Edwards. Hän teki debyyttinsä joukkueessa 16-vuotiaana vuonna 1953. Hänen sanottiin pystyvän pelaamaan kentällä mitä tahansa pelipaikkaa, häntä pidetäänkin seuran historian yhtenä parhaimpana pelaajana. Busby Babesiksi (suom. Busbyn pienokaiset) kutsuttu joukkue jatkoi voittokulkuaan voittaen seuraavallakin kaudella liigamestaruuden. FA Cupin loppuottelussa se kuitenkin hävisi Aston Villalle numeroin 2–1. Manchester Unitedista tuli ensimmäinen englantilaisjoukkue, joka kilpaili Euroopan cupissa. Kaudella 1956–1957 Eurooppa cupissa United ylsi välieriin saakka, jossa tuleva mestari Real Madrid oli parempi yhteismaalein 5–3. Aiemmin samassa cupissa manchesterilaiset olivat ottaneet historiansa suurimaalisimman voiton europeleissä, kun Belgian mestari Anderlecht kukistui peräti 10–0.

 

Seuraavalla kaudella United lähti Euroopan cupiin suurin odotuksin. 6. helmikuuta 1958 Unitedin joukkue oli palaamassa voitokkaalta vieraspelimatkalta Jugoslaviasta. Välieriin selvinneet englantilaiset olivat voittaneet Belgradin punaisen tähden yhteismaalein 5–4. Münchenin vanhalta Riem-lentokentältä nousua yrittänyt lentokone murskaantui ja koneen 43 matkustajasta 23 sai surmansa. Manchester Unitedin kahdeksan pelaaja kuoli onnettomuudessa – Geoff Bent, Roger Byrne, Eddie Colman, Duncan Edwards, Mark Jones, David Pegg, Tommy Taylor ja Liam ”Billy” Whelan. Seuran organisaatiosta kuoli myös kolme muuta työntekijää – Walter Crickmer, Bert Whalley ja Tom Curry. Maalivahti Harry Gregg piti onnettomuuden jälkeen järjestystä yllä ja luuli koneen räjähtävän hetkenä minä hyvänsä. Gregg kahmaisi mukaansa Bobby Charltonin (joka oli tehnyt debyyttinsä 18 kuukautta aiemmin) ja Dennis Violletin ja vei heidät ulos koneesta turvaan. Seitsemän pelaajaa kuoli heti koneessa ja kahdeksas Duncan Edwards kuoli vammoihinsa sairaalassa myöhemmin. Oikea laituri Johnny Berry selvisi hengissä, mutta joutui lopettamaan peliuransa vammojen vakavuuden vuoksi. Matt Busby loukkaantui onnettomuudessa todella vakavasti, eikä eloonjäämistä pidetty kovin todennäköisenä. Busby jäi kuitenkin henkiin ja pääsi sairaalasta kahden kuukauden päästä.

Busby ajatteli jo lopettavansa uransa jalkapallon parissa, mutta päätti sitten rakentaa joukkueen uudelleen. Hän hankki Denis Law'n ja Pat Crerandin 1960-luvun alussa. Nuorissakin tuli uusi sukupolvi, jonka kirkkain tähti oli belfastilainen George Best. Vuonna 1963 Manchester United juhli FA Cupin mestaruutta ja sijoittui sijalle 19 liigassa. FA Cupin menestys siivitti Unitedia seuraavalla kaudella liigassa ja se sijoittui hienosti toiseksi. Busby oli onnistunut joukkueen uudelleen rakentamisessa täydellisesti ja vuosina 1965 ja 1967 se juhli liigamestaruutta. Vuonna 1968 kymmenen vuotta Münchenin tragedian jälkeen United voitti Euroopan cupin. Vuosien 1964 ja 1968 välillä kolme Unitedin pelaajaa voitti Kultaisen pallon – Bobby Charlton, Denis Law ja George Best. Busby lopetti managerin tehtävät Unitedissa vuonna 1969.

1969–1986

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

 

Wilf McGuinness korvasi Busbyn tehtävässään. Ensimmäinen kausi (1969–1970) joukkueen peräsimessä oli pettymys, Unitedin sijoittuessa liigassa vasta kahdeksanneksi. McGuinness palasi seuraavaksi kaudeksi reservijoukkueen valmentajaksi ja Busby otti managerin paikan puoleksi vuodeksi. Fanit uskoivat Busbyn tuovan joukkueelle tuttua menestystä, mutta kauden loppusijoitus kahdeksas oli pettymys. Kesällä 1971 skotti jätti managerin tehtävät lopullisesti, mutta jäi silti töihin seuran johtoportaaseen. Samaan aikaan United menetti kaksi kovaa pelimiestään Nobby Stilesin ja Pat Crerandin.

Busbyn lähdön jälkeen seura yritti tavoitella uudeksi managerikseen Celticin Euroopan cupin voittoon valmentanutta Jock Steinia. Stein oli jo hyväksynyt suullisen sopimuksen, mutta sopimus kariutui viime hetkellä, ja uudeksi manageriksi tuli Frank Farrell. Farrellinkaan alaisuudessa korjausta ei tapahtunut, ja liigasijoitus oli jälleen kahdeksas. Fa Cupissa United putosi kuudennella kierroksella, kun Stoke City voitti ottelun, ja liigacupissa Stoke City osoittautui kovaksi vastukseksi ja pudotti ManU:n neljännellä kierroksella. Farrell toimi tehtävässään puolitoista vuotta, ja vuoden 1972 lopussa hänet korvasi Tommy Docherty. Lempinimellä ”The Doc” tunnettu Docherty oli fanien ja median suosiossa, ja hän pelasti Unitedin putoamiselta sillä kaudella. Pelätty putoaminen 2. divisioonaan tapahtui vuonna 1974, ja Unitedin kultainen pallotrio^selvennä jätti joukkueen. Kolmikkoa palkattiin korvaamaan Lou Macari, Stuart Houston ja Brian Greenhoff, jotka eivät kuitenkaan koskaan nousseet seurassa edeltäjiensä arvoon.

Manchester United vietti 2. divisioonassa vain yhden kauden ja nousi takaisin liigaan. Docherty alkoi rakentaa joukkuetta ja seuraavan kauden lopussa seuran paidassa debytoi muun muassa Tranmere Roversista hankittu Steve Coppell. Liigacupissa joukkue ylsi semifinaaleihin asti ja FA Cupissa tie katkesi jo 3. kierroksella. Kaudella 1975–1976 ManU sijoittui hienosti kolmanneksi ja oli jälleen ottanut paikkansa liigan kärkisijoilla. United pääsi myös vuoden 1976 FA Cupin loppuotteluun, jossa vastaan asettui ennakolta heikompi 2. divisioonan Southampton. Kokemus ratkaisi ja Southampton pystyi Wembleylla yllättämään manchesterilaiset lukemin 1–0. Seuraavana vuonna he pääsivät jälleen cupin loppuotteluun, jossa kukistui Liverpool numeroin 2–1. Muutaman viikon päästä Docherty erotettiin, kun selvisi että hänellä oli suhde seuran fysioterapeutin vaimon kanssa.

Dave Sexton nimitettiin uudeksi manageriksi kesällä 1977. Sextonin myötä Unitedin peli muuttui puolustavammaksi, mikä ei ollut Busbyn ja Dochertyn hyökkäävämpään peliin tottuneiden kannattajien mieleen. Sextonin ajan tärkeimmät hankinnat olivat Joe Jordan, Gordon McQueen, Gary Bailey ja Ray Wilkins. Puolustavammalla Unitedilla oli vaikeuksia nousta liigassa keskikastia ylemmäksi, ollen vain kerran kahden parhaan joukossa. FA Cupin loppuottelussa vuonna 1979 Arsenal voitti manchesterilaiset ja juuri menestymättömyyden vuoksi Sexton sai potkut vuonna 1981, vaikka United olikin voittanut seitsemän edellistä ottelua.

Ron Atkinson palkattiin uudeksi manageriksi kesäkuussa. Ennen Unitediin tuloaan hän oli valmentanut muun muassa West Bromwich Albionia. Atkisonin aikana United voitti FA Cupin kahdesti kolmen vuoden aikana (1983 ja 1985) ja Charity Shieldin vuonna 1983. Atkisonin ManU-uran alussa seura käytti runsaasti puntia uusien pelaajien hankintaan. Uusina miehinä joukkueeseen hankittiin muun muassa Frank Stapleton, John Gidman ja Bryan Robson, josta tuli Britannian kallein pelaaja kun United maksoi hänestä 1,5 miljoonalla puntaa. Liverpoolin hallitsemalla 1980-luvulla ManU ei pystynyt pitkään kaivattuun liigamestaruuteen, vaikka Atkinson pystyi johdattamaan joukkueen säännöllisesti neljän parhaan joukkoon.

Kausi 1986–1987 alkoi surkeasti ja United oli sarjan viimeisellä sijalla. Atkison erotettiin lokakuussa 1986.

Alex Fergusonin ajanjakso

Ennen triplaa (1986–1998)

 

Uudeksi manageriksi tuli skotlantilainen Alex Ferguson Aberdeen FC:stä. Skotlannissa Ferguson oli johdattanut Aberdeenin suureen menestykseen ja fanit uskoivatkin hänen olevan oikea mies ”punaisten paholaisten” managerin pallille. Hän valmensi joukkueen avauskaudella sijalle 11. Seuraavalla kaudella (1987–1988) United ylsi liigassa toiseksi, häviten 9 pistettä voittaneelle Liverpoolille. Brian McClairista tuli ensimmäinen ManU-pelaaja sitten George Bestin, joka onnistui tekemään 20 maalia kaudessa.

Kahden seuraavan kauden aikana United oli pienoisissa vaikeuksissa ja Ferguson ei vastannut kannattajien odotuksia. Lähellä potkuja käynyt Ferguson johdatti Unitedin hänen aikansa ensimmäiseen pokaaliin, kun seura juhli FA Cupin voittoa vuonna 1990. Kaudella 1990–1991 United voitti Cup-voittajien cupin, kaatamalla finaalissa Espanjan suurseuran Barcelonan. Seuraavalla kaudella huonon loppukauden takia Unitedin kilpailija Leeds vei mestaruuden. Kuitenkin vuonna 1991 Lontoon pörssissä ManU oli 47 miljoonan punnan arvoinen.

Eric Cantonan hankinta seuraan marraskuussa 1992 oli ratkaiseva kipinä mestaruustoiveisiin, koska hänen taitonsa sekoitettuna Gary Pallisteriin, Denis Irwiniin, Paul Inceen ja Ryan Giggsiin tuotti kaudella 1992–1993 pitkään kaivatun liigamestaruuden. Edellisestä mestaruudesta oli jo 26 vuotta. Kaudella 1993–1994 United voitti tuplamestaruuden (liiga ja FA Cup). Tärkeässä osassa mestaruudessa oli Nottingham Forestista hankittu Roy Keane. 20. tammikuuta 1994 seuran puheenjohtajana silloin toiminut Matt Busby kuoli.

Cantona kohautti jalkapallomaailmaa kaudella 1994–1995 vierasottelussa Crystal Palaceaa vastaan. Hän sai ottelussa punaisen kortin ja kävellessään pois kentältä potkaisi kung fu -tyylisellä potkulla hänelle katsomosta huudellutta kotijoukkueen kannattajaa Matthew Simmonsia rintakehään. Ranskalainen sai tempustaan seitsemän kuukauden pelikiellon ja 120 tuntia yhdyskuntapalvelua. ManU jäi liigassa toiseksi häviten pisteellä, voittaneelle Blackburn Roversille. FA Cupissakin seura jäi toiseksi, Evertonin vietyä 1–0 voitto loppuottelussa. Ferguson ilmoitti myyvänsä joitain avainpelaajiaan ja korvaavan heidät omilla junioreillaan, joihin kuului muun muassa David Beckham, Gary Neville, Phil Neville ja Paul Scholes. Uudet pelaajat pääsivät myös nopeasti pelaamaan nuorten maaotteluita Englannin paidassa. Kaudella 1995–1996 United juhli jälleen ”tuplaa”.

Kaudella 1996–1997 ManU voitti jälleen mestaruuden ja Eric Cantona ilmoitti lopettavansa pelaajauransa, ollen vasta 30-vuotias. Seuraavan kauden joukkue aloitti jälleen hyvin, mutta lopulta kauden tuplamestari Arsenal kiri ohi.

Tripla (1998–1999)

 

Manchester Unitedille kausi 1998–1999 on sen historian menestyksekkäin, sen voittaessa ensimmäisenä ja ainoana englantilaisjoukkueena triplamestaruuden – voittamalla Valioliigan, FA Cupin ja mestarien liigan. Todella jännittävällä liigakaudella United voitti pisteen erolla toiseksi tulleen Arsenalin. Viimeisellä kierroksella ManU voitti Tottenhamin numeroin 2–1. Alex Ferguson on sanonut liigan voittamisen vaikeimmaksi. FA Cupin loppuottelussa United voitti Newcastlen Teddy Sheringhamin ja Scholesin maaleilla 2–0. Mestarien liigan loppuottelussa taas englantilaiset olivat Bayern Munchenia vastaan lisäajalle mentäessä 1–0 tappiolla, mutta nousi dramaattisten vaiheiden jälkeen 2-1 voittoon lisäajalla Sheringhamin ja Solskjærin osumilla. Myöhemmin Ferguson lyötiin ritariksi, tekemästään työstä jalkapalloilun hyväksi.

Triplan jälkeen (1999–2013)

Manchester United voitti liigan vuosina 2000 ja 2001. Vuonna 2000 Unitedista tuli yksi 14 jäsenestä Euroopan johtavien jalkapalloseurojen yhteenliittymässä G-14:ssä. Puolustavammalla taktiikalla Ferguson yritti piestä joukkueen Euroopan huipulle, se ei onnistunut ja kaudella 2001–2002 sijoitus liigassa oli kolmas. Seuraavalla kaudella United voitti jälleen mestaruuden ja teki heinäkuussa 2002 Englannin uuden siirtoennätyksen, hankkimalla Rio Ferdinandin Leedsista 29:llä miljoonalla punnalla. Vuonna 2004 ManU juhli FA Cupin voittoa, kun finaalissa kaatui Millwall. Välierissä manchesterilaiset voittivat koko kauden liigaa täydellisesti hallinneen Arsenalin.

 

Kausi 2004–2005 oli luonteeltaan epäonnistunut maalienteon suhteen, Ruud van Nistelrooyn loukkaannuttua. United sijoittui kolmanneksi liigassa. Kauden päätteeksi uudeksi omistajaksi tuli yhdysvaltalainen Malcolm Glazer, joka osti osake-enemmistön seurasta.

Chelsean hallitsemalla kaudella 2005–2006 ManU sijoittui toiseksi. Keskikentän sielu ja yhteensä 458 ottelua joukkueessa pelannut Roy Keane siirtyi Celticiin. Mestarien liigassakin joukkue jäi lohkovaiheessa viimeiseksi. Kauden aikana useita avainpelaajia oli loukkaantuneena – Gabriel Heinze, Alan Smith, Ryan Giggs ja Paul Scholes. United voitti kuitenkin Liigacupin toisen kerran historiansa aikana. Nistelrooy jätti joukkueen kauden päätteeksi riitaannuttuaan Fergusonin kanssa ja siirtyi Real Madridiin.

Kauteen 2006–2007 United lähti taas hyökkäysvoittoisempaan peliin. Se oli myynyt maalitykki van Nistelrooyn ja seura oli hankkinut ainoastaan kaksi pelaajaa kesällä: maalivahti Tomasz Kuszczakin West Bromwich Albionista, josta tämä oli ollut jo edelliskaudella lainassa, ja Tottenham Hotspurissa loistavan kauden pelanneen keskikenttämies Michael Carrickin. Ennen kautta spekuloitiin olisivatko Wayne Rooney ja Cristiano Ronaldo sopineet edellisen kesän MM-kisoissa syntyneen riitansa ja kuinka se vaikuttaisi parin peliin. Kaksikko oli sopinut riitansa ja kauden avausottelussa Fulhamia vastaan Rooney teki kaksi maalia ja Ronaldo yhden, Unitedin voittaessa 5–1. ManU jatkoi läpi kauden vakuuttavia otteita ja oli jo pitkään tavoittelemassa historiansa toista triplaa. Mestarien liigan puolivälierissä United otti yhden turnauksen historian hienoimmista voitoista, kukistamalla AS Roman kotikentällään peräti 7–1. Välierissä englantilaiset joutuivat kuitenkin tunnustamaan AC Milanin paremmakseen, kun tulevat mestarit veivät finaalipaikan yhteismaalein 3–5. 6. toukokuuta 2007 ManU varmisti ensimmäisen liigamestaruuden neljään vuoteen, kun toisena ollut Chelsea jäi tasapeliin ottelussa Arsenalia vastaan. FA Cupissa Manchester United selvisi loppuotteluun Chelseaa vastaan. Chelsea voitti Didier Drogban jatkoaikamaalilla 1–0.

Kesällä 2007 United hankki riveihinsä uusia pelimiehiä isolla rahalla. Owen Hargreaves tuli Bayern Münchenistä 17 miljoonalla punnalla (25 milj. €), Anderson FC Portosta ja Nani Sportingista yhteishinnalla 30 miljoonaa puntaa (44 milj. €). United hankki myös suurella kohulla Carlos Tévezin. Argentiinalaisen lainasopimus Manchesteriin West Hamista ei sujunut suunnitelmien mukaan, mutta lopulta siirrosta päästiin yhteisymmärrykseen juuri kauden kynnyksellä. Ennen kauden alkua uudet hankinnat näyttivät tuottaneen tulosta, kun seura voitti Chelsean Edwin van der Sarin ansiosta rangaistuspotkukilpailussa 3–0 FA Community Shieldissa. Valioliigakausi 2007–2008 lähti Unitedin osalta heikosti käyntiin, mutta pitkien voittoputkien ansiota United vakiinnutti paikkansa kärkitaistelussa. Joukkueen kauden kirkkaimpana tähtenä loisti Cristiano Ronaldo, joka teki huikeat 31 liigamaalia, voittaen valioliigan maalikuninkuuden. ManU vei lopulta liigamestaruuden kahden pisteen erolla Chelseaan. Manu ja Chelsea kohtasivat vielä Mestarien liigan ensimmäisessä englantilaisfinaalissa, joka muotoutui erittäin jännittäväksi kamppailuksi. Lopulta ManU voitti seitsemänsillä vedoilla 6–5 rangaistuspotkukilpailussa ja voitti täten myös Mestarien liigan.

ManU uusi mestaruutensa jälleen seuraavalla kaudella ja pääsi Mestarien liigassa finaaliin asti, jossa FC Barcelona kuitenkin osoittautui paremmaksi 2–0-lukemin.

Kesällä 2009 ManU myi suurimman tähtensä Cristiano Ronaldon Real Madridiin maailmanennätyshintaan 93,1 miljoonaa euroa (80 milj. puntaa). Seuraavalla kaudella uudeksi tähdeksi nousi Wayne Rooney, joka iski 26 liigamaalia ja oli tehokas myös Euroopan kentillä. Lopulta hän kuitenkin loukkaantui maaliskuun loppupuolella Mestarien liigan ottelussa Bayern Müncheniä vastaan ja ManU menetti otteensa niin Valioliigassa kuin Mestarien liigassakin, kun uusia maalintekijöitä ei löytynyt. Ainoaksi kannuksi kaudesta jäi liigacupin voitto.

Fergusonin jälkeen (2013–)

Alex Fergusonin jälkeen kaudelle 2013–2014 seuran manageriksi tuli David Moyes. Heikon menestyksen seurauksena hän sai huhtikuun 2014 lopulla potkut. ManU sijoittui Valioliigassa seitsemänneksi; edellisen kerran se oli jäänyt pääsarjassa kolmen parhaan ulkopuolelle kaudella 1990–1991. Kaudeksi 2014–2015 seuran manageriksi tuli hollantilainen Louis van Gaal.

• Englannin-mestaruus (20): 1908, 1911, 1952, 1956, 1957, 1965, 1967, 1993, 1994, 1996, 1997, 1999, 2000, 2001, 2003, 2007, 2008, 2009, 2011, 2013
• FA Cupin voitto (12): 1909, 1948, 1963, 1977, 1983, 1985, 1990, 1994, 1996, 1999, 2004, 2016
• Liigacupin voitto (6): 1992, 2006, 2009, 2010, 2017, 2023
• FA Community Shieldin ja Charity Shieldin voitto (21): 1908, 1911, 1952, 1956, 1957, 1965, 1967, 1977, 1983, 1990, 1993, 1994, 1996, 1997, 2003, 2007, 2008, 2010, 2011, 2013, 2016
• Euroopan cupin (nyk. Mestarien liiga) voitto (3): 1968, 1999, 2008
• Eurooppa-liigan voitto: 2017
• Cup-voittajien cupin voitto: 1991
• UEFA Super Cupin voitto: 1991
• Intercontinental Cupin voitto: 1999
• Seurajoukkueiden maailmanmestaruus: 2008

Edustusjoukkue

Pelaajat n · k · m			Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus Maalivahdit 01 1 1M   Altay Bayındır 26   Fenerbahçe 2027 22 1M   Tom Heaton 38   Aston Villa 2024 24 1M   André Onana 28   Internazionale 2028 Puolustajat 02 2 2P   Victor Lindelöf   29   SL Benfica 2025 05 5 2P   Harry Maguire   31   Leicester City 2025 06 6 2P   Lisandro Martínez 26   Ajax Amsterdam 2027 12 2P   Tyrell Malacia   24   Feyenoord 2026 19 2P   Raphaël Varane 31   Real Madrid 2025 20 2P   Diogo Dalot 25   FC Porto 2028 23 2P   Luke Shaw 28   Southampton 2027 29 2P   Aaron Wan-Bissaka 26   Crystal Palace 2025 35 2P   Jonny Evans 36   Leicester City 2024 53 2P   Willy Kambwala 19 junioriakatemia 2025 Keskikenttäpelaajat 04 4 3KK   Sofyan Amrabat (lainalla Fiorentinasta) 27   ACF Fiorentina 2024 07 7 3KK   Mason Mount   25   Chelsea 2028 08 8 3KK   Bruno Fernandes   29   Sporting 2026 14 3KK   Christian Eriksen 32   Brentford 2025 16 3KK   Amad Diallo 21   Atalanta 2025 18 3KK   Casemiro 32   Real Madrid 2026 28 4H   Facundo Pellistri 22   CA Peñarol 2025 37 3KK   Kobbie Mainoo 19 junioriakatemia 2027 39 3KK   Scott McTominay 27 junioriakatemia 2025 44 3KK   Daniel Gore 19 junioriakatemia – Hyökkääjät 09 9 4H   Anthony Martial 28   AS Monaco 2024 10 4H   Marcus Rashford 26 junioriakatemia 2028 11 4H   Rasmus Højlund 21   Atalanta 2028 17 4H   Alejandro Garnacho 19 junioriakatemia 2028 21 4H   Antony 24   Ajax Amsterdam 2027 47 4H   Shola Shoretire 20 junioriakatemia –			Päävalmentaja   Erik ten Hag Apuvalmentaja   Steve McClaren   Mitchell van der Gaag Maalivahtivalmentaja   Richard Hartis   Craig Mawson Selite Paik. : Pelipaikka Kan. : Kansalaisuus   Kapteeni   Loukkaantunut M : Maalivahti P : Puolustaja KK : Keskikenttäpelaaja H : Hyökkääjä Päivitetty 22. tammikuuta 2024 Lähde: Manchester United

Lainalla olevat pelaajat

Päivitetty 22. tammikuuta 2024.

Numero	Pelaaja	Pelipaikka	Joukkue	Päättymispäivä
33	Brandon Williams	P	Ipswich Town	31. toukokuuta 2024
42	Álvaro Fernández	P	SL Benfica	30. kesäkuuta 2024
34	Donny van de Beek	KK	Eintracht Frankfurt	30. kesäkuuta 2024
46	Hannibal Mejbri	KK	Sevilla	30. kesäkuuta 2024
25	Jadon Sancho	H	Borussia Dortmund	30. kesäkuuta 2024
–	Mason Greenwood	H	Getafe	30. kesäkuuta 2024

Entisiä pelaajia

Eniten otteluita

Seuraa edelleen edustavat pelaajat lihavoitu. Suluissa merkitty numero tarkoittaa, kuinka monta kertaa kyseinen pelaaja on tullut vaihdosta kentälle.

	Nimi	Vuodet	Liiga	FA Cup	Liigacup	Eurooppa	Muut	Yhteensä
1	Ryan Giggs	1991–2014	672 672 (117)	074 074 (12)	041 041 0(6)	157 157 (23)	019 019 0(3)	963 963 (161)
2	Bobby Charlton	1956–1973	606 606 0(2)	078 078 0(0)	024 024 0(0)	045 045 0(0)	005 005 0(0)	758 758 00(2)
3	Paul Scholes	1994–2011 2012–2013	499 499 (95)	049 049 (17)	021 021 0(7)	134 134 (21)	015 015 0(1)	718 718 (141)
4	Bill Foulkes	1952–1970	566 566 0(3)	061 061 0(0)	003 003 0(0)	052 052 0(0)	006 006 0(0)	688 688 00(3)
5	Gary Neville	1992–2011	400 400 (21)	047 047 0(3)	025 025 0(2)	117 117 0(8)	013 013 0(2)	602 602 0(36)
6	Alex Stepney	1966–1978	433 433 0(0)	044 044 0(0)	035 035 0(0)	023 023 0(0)	004 004 0(0)	539 539 00(0)
7	Tony Dunne	1960–1973	414 414 0(0)	055 055 0(1)	021 021 0(0)	040 040 0(0)	005 005 0(0)	535 535 00(1)
8	Denis Irwin	1990–2002	368 368 (12)	043 043 0(1)	031 031 0(3)	075 075 0(2)	012 012 0(0)	529 529 0(18)
9	Joe Spence	1919–1933	481 481 0(0)	029 029 0(0)	000 000 0(0)	000 000 0(0)	000 000 0(0)	510 510 00(0)
91 10	Arthur Albiston	1974–1988	379 379 (15)	036 036 0(0)	040 040 0(2)	027 027 0(1)	003 003 0(0)	485 485 0(18)

Eniten maaleja

	Nimi	Vuodet	Liiga	FA Cup	Liigacup	Eurooppa	Muut	Yhteensä
1	Wayne Rooney	2004–2017	180 180 (385)	022 022 0(40)	005 005 0(20)	039 039 0(96)	004 004 00(8)	250 250 (549)
2	Bobby Charlton	1956–1973	199 199 (606)	019 019 0(78)	007 007 0(24)	022 022 0(45)	002 002 00(5)	249 249 (758)
3	Denis Law	1962–1973	171 171 (309)	034 034 0(46)	003 003 0(11)	028 028 0(33)	001 001 00(5)	237 237 (404)
4	Jack Rowley	1937–1955	182 182 (380)	026 026 0(42)	000 000 00(0)	000 000 00(0)	003 003 00(2)	211 211 (424)
5	Dennis Viollet	1952–1962	159 159 (259)	005 005 0(18)	001 001 00(2)	013 013 0(12)	001 001 00(2)	179 179 (293)
	George Best	1963–1974	137 137 (361)	021 021 0(46)	009 009 0(25)	011 011 0(34)	001 001 00(4)	179 179 (470)
7	Joe Spence	1919–1933	158 158 (481)	010 010 0(29)	000 000 00(0)	000 000 00(0)	000 000 00(0)	168 168 (510)
	Ryan Giggs	1991–2014	114 114 (656)	012 012 0(74)	012 012 0(39)	029 029 (150)	001 001 0(18)	168 168 (963)
9	Mark Hughes	1983–1986 1988–1995	120 120 (345)	017 017 0(46)	016 016 0(38)	009 009 0(33)	001 001 00(5)	163 163 (467)
10	Paul Scholes	1994–2011 2012–2013	107 107 (497)	013 013 0(49)	009 009 0(21)	026 026 (134)	000 000 0(15)	155 155 (716)

Kapteenit

Vuodet	Nimi	Huom.
1878–1896	Tuntematon
1896–1903	Harry Stafford	Newton Heathin kapteeni ja ensimmäinen Manchester Unitedin kapteeni
1904–1907	Jack Peddie
1907–1913	Charlie Roberts
1913–1919	George Stacey
1919–1922	George Hunter
1922–1928	Frank Barson
1928–1932	Jack Wilson
1932–1936	Hugh McLenahan
1936–1939	Jimmy Brown
1946–1953	Johnny Carey	Ensimmäinen kapteeni, joka ei ollut brittiläinen
1953–1955	Allenby Chilton
1953–1958	Roger Byrne	Kuoli vuonna 1958 Munchenin onnettomuudessa
1958–1966	Bill Foulkes
1966–1973	Bobby Charlton
1973–1979	Martin Buchan
1979–1982	Sammy McIlroy
1982–1994	Bryan Robson	Pisimmän ajan kapteenina toiminut Unitedin historiassa
1991–1996	Steve Bruce
1996–1997	Eric Cantona	Ensimmäinen kapteeni, joka ei ole kotoisin Britteinsaarilta
1997–2005	Roy Keane	Menestynein kapteeni Unitedissa
2005–2010	Gary Neville	Ensimmäinen kapteeni sitten Roger Byrnen, joka on kotoisin Suur-Manchesterin alueelta
2010–2014	Nemanja Vidić
2014–2017	Wayne Rooney
2017–2018	Michael Carrick
2018–2019	Antonio Valencia	Ensimmäinen kapteeni Euroopan ulkopuolelta
2019–2020	Ashley Young
2020–2023	Harry Maguire
2023–	Bruno Fernandes

Päivitetty 14. tammikuuta 2024.

2020-luku

Kausi	Ostot	Myynnit	Ostot/Myynnit +-	Arvokkain hankinta	Siirtosumma	Arvokkain myynti	Siirtosumma
2023–2024	202,3M €	55,34M €	-146,96M €	Rasmus Højlund	73,9M €	Dean Henderson	17,5M €
2022–2023	243,28M €	23,65M €	-219,63M €	Antony	95,0M €	James Garner	10,4M €
2021–2022	142,0M €	31,1M €	-110,9M €	Jadon Sancho	85,0M €	Daniel James	29,1M €
2020–2021	83,8M €	19,5M €	-64,3M €	Donny van de Beek	39,0M €	Chris Smalling	15,0M €
Yht.	671,38M €	129,59M €	-541,79M €

2010-luku

Kausi	Ostot	Myynnit	Ostot/Myynnit +-	Arvokkain hankinta	Siirtosumma	Arvokkain myynti	Siirtosumma
2019–2020	236,8M €	81,18M €	-155,62M €	Harry Maguire	87,0M €	Romelu Lukaku	74,0M €
2018–2019	82,7M €	30,55M €	-52,15M €	Fred	59,0M €	Daley Blind	16,0M €
2017–2018	198,4M €	45,5M €	-152,9M €	Romelu Lukaku	84,7M €	Henrikh Mkhitarjan	34,0M €
2016–2017	185,0M €	47,25M €	-137,75M €	Paul Pogba	105,0M €	Morgan Schneiderlin	23,0M €
2015–2016	156,0M €	100,67M €	-55,33M €	Anthony Martial	60,0M €	Ángel Di María	63,0M €
2014–2015	195,35M €	46,7M €	-148,65M €	Ángel Di María	75,0M €	Danny Welbeck	20,0M €
2013–2014	77,13M €	1,8M €	-75,33M €	Juan Mata	44,73M €	Wilfried Zaha	1,8M € (laina)
2012–2013	76,45M €	9,65M €	-66,8M €	Robin van Persie	30,7M €	Dimităr Berbatov	5,0M €
2011–2012	62,3M €	12,9M €	-49,4M €	David de Gea	25,0M €	John O’Shea	4,5M €
2010–2011	29,3M €	16,97M €	-12,33M €	Bebé	8,8M €	Zoran Tošić	9,5M €
Yht.	1299,43M €	393,17M €	-906,26M €

2000-luku

Kausi	Ostot	Myynnit	Ostot/Myynnit +-	Arvokkain hankinta	Siirtosumma	Arvokkain myynti	Siirtosumma
2009–2010	27,3M €	104,47 €	+77,17M €	Antonio Valencia	18,8M €	Cristiano Ronaldo	94,0M €
2008–2009	45,25M €	7,45M €	-37,8M €	Dimităr Berbatov	38,0M €	Gerard Piqué	5,0M €
2007–2008	106,5M €	46,6M €	-59,9M €	Anderson	31,5M €	Gabriel Heinze	12,0M €
2006–2007	27,2M €	18,0M €	-9,2M €	Michael Carrick	27,2M €	Ruud van Nistelrooy	15,0M €
2005–2006	31,8M €	7,9M €	-23,9M €	Nemanja Vidić	10,5M €	Phil Neville	5,3M €
2004–2005	61,25M €	9,57M €	-51,68M €	Wayne Rooney	37,0M €	Nicky Butt	3,75M €
2003–2004	56,53M €	59,3M €	+2,77M €	Cristiano Ronaldo	19,0M €	David Beckham	37,5M €
2002–2003	48,53M €	3,5M €	-45,03M €	Rio Ferdinand	46,0M €	Dwight Yorke	3,5M €
2001–2002	85,85M €	43,6M €	-42,25M €	Juan Sebastián Verón	42,6M €	Jaap Stam	25,75M €
2000–2001	11,7M €	9,88M €	-1,8M €	Fabien Barthez	11,7M €	Danny Higginbotham	3,0M €
Yht.	501,91M €	310,27M €	-191,64M €

1990-luku

Kausi	Ostot	Myynnit	Ostot/Myynnit +-	Arvokkain hankinta	Siirtosumma	Arvokkain myynti	Siirtosumma
1999–2000	7,95M €	0,35M €	-7,6M €	Mikaël Silvestre	5,7M €	Erik Nevland	0,35M €
1998–1999	44,75M €	3,75M €	-41,0M €	Dwight Yorke	19,25M €	Gary Pallister	2,8M €
1997–1998	13,55M €	4,42M €	-9,13M €	Henning Berg	7,5M €	Karel Poborsky	2,8M €
1996–1997	11,23M €	7,99M €	-3,24M €	Karel Poborsky	4,0M €	Lee Sharpe	6,75M €
1995–1996	0,575M €	19,99M €	+19,415M €	Tony Coton	0,575M €	Paul Ince	10,5M €
1994–1995	11,82M €	5,52M €	-6,3M €	Andy Cole	9,6M €	Dion Dublin	3,0M €
1993–1994	8,5M €	0,968M €	-7,532M €	Roy Keane	8,5M €	Darren Ferguson	0,375M €
1992–1993	3,53M €	2,22M €	-1,31M €	Eric Cantona	1,8M €	Mark Robins	1,0M €
1991–1992	4,18M €	0,058M €	-4,122M €	Paul Parker	2,43M €	Deiniol Graham	0,058M €
1990–1991	0,88M €	0,236M €	-0,644M €	Denis Irwin	0,7M €	Andy Rammell	0,121M €
Yht.	106,965M €	45,502M €	-61,463M €

Tilanne 1. joulukuuta 2023.

Kalleimmat ostot

Siirtosumma 105,0M € 95,0M € 87,0M € 85,0M € 84,7M € 75,0M € 75,0M € 70,7M € 65,0M € 64,2M €

Pelaaja   Paul Pogba   Antony   Harry Maguire   Jadon Sancho   Romelu Lukaku   Ángel Di María   Rasmus Højlund   Casemiro   Bruno Fernandes   Mason Mount

Vanha seura   Juventus   Ajax   Leicester City   Borussia Dortmund   Everton   Real Madrid   Atalanta   Real Madrid   Sporting   Chelsea

Vuosi 2016 2022 2019 2021 2017 2014 2023 2022 2020 2023

Kalleimmat myynnit

Siirtosumma 94.0M € 74.0M € 63.0M € 37.5M € 34.0M € 29.1M € 25.8M € 23.0M € 21.5M € 20.0M €

Pelaaja   Cristiano Ronaldo   Romelu Lukaku   Ángel Di María   David Beckham   Henrikh Mkhitarjan   Daniel James   Jaap Stam   Morgan Schneiderlin   Juan Sebastián Verón   Danny Welbeck

Uusi seura   Real Madrid   Internazionale   PSG   Real Madrid   Arsenal   Leeds United   Lazio   Everton   Chelsea   Arsenal

Vuosi 2009 2019 2015 2003 2018 2021 2001 2017 2003 2014

• Paitsio.com Vuodesta vuoteen

Viitteet

• White, John: Manchester United: Kannattajan kirja. (The Manchester United supporter's book, 2011.) Suomentanut Eetu Kauppinen. Helsinki: Nemo, 2012. ISBN 978-952-240-179-3.

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Manchester United FC.

• Seuran virallinen sivusto. (englanniksi)
• Manchester Evening Newsin United-sivusto. (englanniksi)
• Suomen virallisen kannattajayhdistyksen sivusto.