José Mourinho: Portugalilainen jalkapallovalmentaja ja entinen jalkapalloilija

26. tammikuuta 1963 Setúbal) on portugalilainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja.

José Mourinho

Henkilötiedot
Koko nimi	José Mário dos Santos Mourinho Félix
Syntymäaika	26. tammikuuta 1963 (ikä 61)
Syntymäpaikka	Setúbal, Portugali
Pelipaikka	keskikenttäpelaaja
Pituus	174 senttimetriä
Lempinimi	Mou, The Special One, The Only One, The Happy One
Seura
Seura	Roma
Tehtävä	päävalmentaja
Seurat
Vuodet	Seura	O	(M)
1980–1982	Rio Ave	16	(2)
1982–1983	Belenenses	16	(2)
1983–1985	Sesimbra	35	(1)
1985–1987	Comércio e Indústria	27	(8)
Yhteensä		94	(13)
Valmennusura
2000	Benfica
2001–2002	União de Leiria
2002–2004	Porto
2004–2007	Chelsea
2008–2010	Internazionale
2010–2013	Real Madrid
2013–2015	Chelsea
2016–2018	Manchester United
2019–2021	Tottenham Hotspur
2021–	Roma
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Mourinhoa pidetään yleisesti yhtenä 2000-luvun parhaista jalkapallovalmentajista. Hän johti Porton perättäisinä vuosina UEFA Cupin ja Mestarien liigan voittoon. Mourinho on myös voittanut kaksi perättäistä pääsarjamestaruutta sekä Portossa, Chelseassa että Interissä. Hänet tunnetaan erityisesti suorapuheisista ja itsevarmoista lausunnoistaan.

Tammikuussa 2011 Mourinho sai ensimmäistä kertaa myönnetyn FIFAn vuoden valmentaja -palkinnon voitettuaan kauden 2009–2010 aikana Italian pääsarjamestaruuden, Italian cupin ja Mestarien liigan.

Jose Mourinho syntyi 26. tammikuuta 1963 Setubalissa noin 50 kilometriä Portugalin pääkaupunki Lissabonista etelään. Hänen isänsä, joka tunnettiin nimellä Felix Mourinho, oli ammatikseen pelaava jalkapallomaalivahti, joka pelasi myöhemmin yhden ottelun Portugalin maajoukkueessakin. Maria-äiti oli peruskoulun opettaja. Josélla oli isosisko. Mourinhot asuivat Josén rikkaan isosedän omistamassa kartanossa, ja José kävi yksityiskoulua. Josén rakkain harrastus jo varhain oli jalkapallo, jota hän pelasi etenkin isänsä kanssa. Koulussa hän menestyi hyvin, etenkin kieliaineissa, mutta matematiikassa huonommin.

Mourinhon perhe hyötyi vuoden 1974 Neilikkavallankumouksesta, sillä sen jälkeen Josén koulutus osoittautui hyödylliseksi. Toisaalta Mourinhon isosedän suuri omaisuus valtiollistettiin, jolloin hänen maillaan asuneen Mourinhon perheen oli kiristettävä vyötä, ja he muuttivat Airesin kaupunkiin.

Teini-iässä Mourinho tutustui portugalilaisille vanhemmille Angolassa syntyneeseen Matildeen. He menivät naimisiin vuonna 1989. Heillä on kaksi lasta.

Mourinho haaveili teini-ikäisenä ammattijalkapalloilijan urasta ja kannatti englantilaista Liverpoolin joukkuetta. Hän pelasi puolustajana ja puolustavana keskikenttäpelaajana. Hän aloitti ammattilaisuransa 18-vuotiaana Portugalin pääsarjan Rio Avessa, jonka valmentaja hänen isänsä oli. Mourinho oli joukkueessa varamiehenä eikä pelannut yhtään kokonaista ottelua. Sen jälkeen isä ja poika siirtyivät alemmalle sarjatasolle Belenensesiin, jossa José oli reservipelaajana. Sen jälkeen Mourinho pelasi vielä alempien sarjatasojen Sesimbrassa ja Comércio e Indústriassa. Ammattilaisotteluita hän pelasi urallaan yhteensä 94 ja teki niissä 13 maalia. Hän päätti pelaajauransa 24-vuotiaana.

Mourinhon isä oli ryhtynyt valmentajaksi vuonna 1977 ja otti 14-vuotiaan poikansa mukaan valmennustiimiinsä. Kun Mourinhon pelaajaura myöhemmin näytti jäävän vaatimattomaksi, hän alkoi suunnitella valmentajanuraa. Hän pyrki Lissabonin teknilliseen yliopistoon opiskelemaan liikuntatieteitä ja pääsi oppilaitokseen toisella yrittämällä. Mourinholle opiskelun tarkoituksena oli kerätä mahdollisimman paljon tietoa tulevaa valmentajanuraansa varten. Opintoihin kuuluvalla harjoittelujaksollaan hän toimi kolmen vuoden ajan liikunnanopettajana. Hän valmistui myöhemmin erinomaisin arvosanoin. 25-vuotiaana Mourinho osallistui Skotlannissa Euroopan jalkapalloliiton valmentajakurssille suorittaakseen virallisen valmentajalisenssinsä ensimmäisen osan. Hänestä tuli kotikaupunkinsa Vitória Setúbalin U16- ja U18-joukkueiden valmentaja, ja seuran edustusjoukkueen valmentaja Manuel Fernandes otti Mourinhon valmennustiimiinsä siirryttyään pääsarjajoukkue Estrela de Amadoraan. Estrelan pudottua sarjasta Fernandes ja apuvalmentajaksi nostettu Mourinho siirtyivät A. D. Ovarenseen.

Vuonna 1990 Mourinho teki apuvalmentajasopimuksen Estrela de Amadoran kanssa. Riitaannuttuaan päävalmentajan kanssa hän siirtyi Ovarenseen, jossa hän jatkoi apuvalmentajana vuoteen 1993. Silloin Sporting Lissabonin apuvalmentajaksi noussut Fernandes palkkasi englantia osaavan Mourinhon tulkiksi uuden englantilaisen päävalmentajan Bobby Robsonin ja joukkueen portugalinkielisten pelaajien välille. Miesten yhteistyö sujui hyvin, ja Robson alkoi antaa Mourinholle vastuuta myös maalivahtien harjoituksista. Kun Robson erotettiin Sportingista joulukuussa 1993, myös Mourinho sai lähteä. Robson oli kuitenkin saanut tarjouksen FC Portosta ja pyysi Mourinhon mukaansa, mihin tämä suostui. Portossa Mourinhon työhön kuului tulkkauksen lisäksi myös vastustajien tarkkailu ennen otteluita. Seuraavina vuosina Porto voitti kaksi sarjamestaruutta ja kansallisen cupin. Keväällä 1996 parivaljakko teki sopimuksen FC Barcelonan kanssa. Kun Robson jätti Barcelonan vuonna 1998, Mourinho jäi seuraan uuden päävalmentaja Louis van Gaalin alaiseksi. Mourinho valmensi Barcelonan kakkosjoukkuetta ja toimi edustusjoukkueen päävalmentajana ystävyysotteluissa. Sinä aikana joukkue voitti kahdesti La Ligan ja UEFA Super Cupin. Kun Van Gaal lähti seurasta keväällä 2000, Mourinhonkaan sopimusta ei uusittu. Hän kieltäytyi useista tarjouksista apuvalmentajan paikkoihin, sillä hän halusi päävalmentajaksi.

Portugalissa

Loppukesällä 2000 Mourinho teki sopimuksen portugalilaisseura Benfican kanssa, ja hänestä tuli seuran historian nuorin päävalmentaja. Benfica-pesti kesti kuitenkin vain kolme kuukautta ja yhdeksän sarjapeliä, sillä seuran uusi puheenjohtaja halusi päävalmentajaksi toisen miehen.

Huhtikuussa 2001 Mourinho aloitti portugalilaisen UD Leirian päävalmentajana. Mourinho hankki uusia pelaajia, uudisti joukkueen harjoittelun ja nosti joukkueen sarjan kärkisijoille syksyllä 2001. Joulukuussa FC Porto otti Mourinhoon yhteyttä ja palkkasi hänet päävalmentajakseen keskellä kautta. Ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan Mourinhon alaisuudessa aiemmin vaatimattomasti menestynyt Porto voitti ylivoimaisen sarjamestaruuden, cupin sekä Eurooppa-liigan. Joukkue voitti seuraavana vuonna niin Portugalin sarjamestaruuden kuin Mestarien liigankin. Nämä menestyksen vuodet nostivat Mourinhon maailman halutuimmaksi jalkapallovalmentajaksi, ja hän sai tarjouksia usealta huippuseuralta. Mourinho tapasi englantilaisseura Chelsean omistajan Roman Abramovitšin ja neuvotteli hänen kanssaan nelivuotisen sopimuksen, joka tarjosi Mourinholle Chelsean päävalmentajana kuusi miljoonaa euroa vuodessa sekä 1,5 miljoonan mestaruusbonukset.

Chelsea

Englannin valioliigaseura Chelsean manageriksi Mourinho tuli kesällä 2004. Ensi töikseen hän myi Chelseasta pois 25 pelaajaa. Hän muutti joukkueen pelityylin puolustavammaksi, mistä häntä arvosteltiin paljon. Mourinho johdatti heti ensimmäisellä kaudellaan Chelsean sen ensimmäiseen sarjamestaruuteen 50 vuoteen. Joukkueen nopean menestyksen ansiosta Abramovitš pidensi Mourinhon sopimuksen viisivuotiseksi. Voitettuaan Chelsealle toisen peräkkäisen Valioliigamestaruuden Mourinho sai oman vahanukkensa Tussaudin vahakabinettiin ensimmäisenä Valioliigan valmentajana. Mourinho saavutti seurassa myös kaksi Englannin liigacupin voittoa ja yhden FA Cupin voiton.

Chelsean jäätyä kaudella 2006/2007 Valioliigassa toiseksi ja pudottuaan jälleen Mestarien liigan välierissä Abramovitš alkoi suunnitella erottavansa Mourinhon. Abramovitš ei pitänyt Mourinhon puolustavasta pelityylistä eikä siitä, että Mourinho ei peluuttanut suurella summalla ostettua Andri Ševtšenkoa. Mourinho halusi lisää rahaa pelaajiin, mihin Abramovitš ei suostunut. Syyskuussa 2007 seura ja Mourinho ilmoittivat purkaneensa valmentajan sopimuksen.

Inter Milan

 

Jätettyään Chelsean Mourinho sai tarjouksia kaikilta suurilta seuroilta ja myös esimerkiksi Meksikon maajoukkueelta.

Kesäkuussa 2008 Mourinho allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen Inter Milanin kanssa. Hän aloitti voittamalla heti ensimmäisessä ottelussaan Italian supercupin finaalin. Italian mestaruuden hän voitti ylivoimaisesti jo ensimmäisellä kaudellaan keväällä 2009, ja hänen sopimustaan jatkettiin kesään 2012 asti. Kaudella 2009/2010 Inter voitti sarjamestaruuden, Italian cupin ja Mestarien liigan. Jälkeenpäin Mourinho on kuvaillut vuotta 2010 elämänsä parhaana vuotena ja Mestarien liigan loppuottelua uransa suurimpana voittona.

Mourinhosta tuli keväällä 2010 ensimmäinen manageri, joka on johdattanut kolme eri seuraa Mestareiden liigassa neljän parhaan joukkoon. Hän nousi samalla Ernst Happelin ja Ottmar Hitzfeldin joukkoon Mestarien liigan/Euroopan Cupin kahdessa eri seurassa voittaneena valmentajana.

Loppuottelun jälkeisissä lehdistöhaastatteluissa Mourinho totesi jättävänsä Interin ja mainitsi myös siirtyvänsä Real Madridin peräsimeen. Lehtitiedot olivat jo pitkään yhdistäneet hänet espanjalaisseuran uudeksi päävalmentajaksi.

Real Madrid

Toukokuussa 2010 Real Madrid ilmoitti erottavansa valmentaja Manuel Pellegrinin ja haluavansa tilalle Mourinhon, ja kuun lopussa seurojen puheenjohtajat pääsivät yhteisymmärrykseen Mourinhon siirtymisestä Madridiin.

Mourinhon vuosipalkka Realissa oli arviolta 8–16 miljoonaa euroa. Hän osti pelaajia 100 miljoonalla eurolla. Syyskuussa 2010 Portugalin jalkapalloliitto pyysi Mourinhoa maajoukkueen väliaikaiseksi valmentajaksi ja jatkamaan sen jälkeen koordinaattorina, mutta Mourinho kieltäytyi.

Keväällä 2011 Mourinho riitaantui Realin tähtipelaaja Cristiano Ronaldon kanssa ja hyllytti tämän yhden ottelun ajaksi, kun Ronaldo protestoi Mourinhon puolustusvoittoista taktiikkaa vastaan. Real sijoittui Mourinhon ensimmäisen kauden päätteeksi sarjassa kakkoseksi mutta voitti cupin ensi kertaa 18 vuoteen.

Kesällä 2011 Mourinho nimitettiin Realin urheilutoimenjohtajaksi, ja hän siirtyi näin johtamaan kaikkea urheilullista päätöksentekoa joukkueessa. Kaudella 2011/2012 Real voitti pääsarjamestaruuden ylivoimaisesti. Sen myötä Mourinhosta tuli neljäs valmentaja, joka oli voittanut liigamestaruuden neljässä eri maassa, ja niistä kolme oli maailman tärkeimpiä liigoja. Vaikka Real ei voittanutkaan Mestarien liigaa, seura jatkoi keväällä 2012 Mourinhon sopimusta vuoteen 2016 saakka.

Kausi 2012–2013 oli Mourinholle suuri pettymys. Real hävisi La Ligan mestaruuden jälleen FC Barcelonalle, putosi Mestarien liigasta välierissä ja hävisi Copa del Reyn loppuottelun paikallisvastustaja Atléticolle. Finaalin jälkeen Mourinho totesi kauden olleen hänen uransa huonoin. Mourinhon välit Realin pelaajien kanssa olivat myös huonontuneet entisestään. Jotkut pelaajat syyttivät Mourinhoa siitä, että tämä oli arvostellut pelaajia julkisuudessa. Lisäksi Mourinhon pitämä kova ja joustamaton kuri oli aiheuttanut vastustusta. Toukokuun lopulla kerrottiin, että Mourinho ja Real purkavat sopimuksensa.

Paluu Chelseaan

Mourinhon paluu Chelseaan varmistui kesäkuussa 2013. Hän allekirjoitti seuran kanssa nelivuotisen sopimuksen. Mourinhon ensimmäisellä kaudella Chelsea sijoittui sarjassa kolmanneksi ja selviytyi Mestarien liigassa välieriin.

Kaudelle 2014/15 Mourinho osti paljon uusia pelaajia. Joukkue voitti sarjamestaruuden ja Englannin liigacupin, ja Mourinho valittiin liigan parhaaksi valmentajaksi. Mestarien liigassa Chelsea putosi jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella PSG:tä vastaan. Mourinhon puolustusvoittoista pelitaktiikkaa kutsuttiin yleisesti "bussin parkkeeraamiseksi".

Mourinhon sopimusta jatkettiin kahdella vuodella kauden 2015/16 alussa. Mourinho ei kuitenkaan saanut joukkueensa peliä kulkemaan, ja tappiot seurasivat Valioliigassa toisiaan. Lopulta seurajohto erotti Mourinhon joulukuun puolivälissä, kun Chelsea oli hävinnyt 9 pelaamastaan 16 liigaottelusta ja joukkue majaili vasta sijalla 16.

Manchester United

Mourinhon vahvistettiin toukokuussa 2016 tehneen Manchester Unitedin kanssa kolmivuotisen sopimuksen. Ensimmäisellä kaudella Mourinhon alaisuudessa United sijoittui sarjassa kuudenneksi sekä voitti Eurooppa-liigan ja Englannin liigacupin. Tammikuussa 2018 Mourinhon sopimusta jatkettiin vuodella ja yhdellä optiovuodella. Kaudella 2017–2018 United sijoittui toiseksi Valioliigassa ja Englannin cupissa.

Kausi 2018–2019 alkoi Manchester Unitedilla huonosti, ja joulukuun puolivälissä joukkue oli 19 pistettä Valioliigan kärkijoukkuetta perässä. Näin ollen Mourinho sai potkut seurasta 18. joulukuuta 2018.

Tottenham Hotspur

Marraskuussa 2019 Mourinho nimettiin lontoolaisen Tottenham Hotspurin päävalmentajaksi. Hänen sopimuksensa oli tarkoitus jatkua vuoteen 2023 saakka. Hän sai potkut 19. huhtikuuta 2021.

AS Roma

Toukokuussa 2021 Mourinho teki Serie A-seura AS Roman kanssa kaudesta 2021-2022 alkavan kolmivuotisen sopimuksen.

Mourinho on yleensä suosinut puolustusvoittoista ja vastahyökkäyksiin perustuvaa pelitapaa. Portossa hän käytti joustavaa pelitaktiikkaa, jossa ylhäältä prässäävä 4-3-3-ryhmitys saattoi vaihtua puolustavaan 4-4-2-taktiikkaan ja takaisin. Myös Chelsean taktiikka Mourinhon aikana perustui täysin puolustukseen. Interissäkin Mourinho käytti puolustavaa taktiikkaa, mutta Real Madridissa hän joutui perustamaan joukkueensa pelin pallonhallintaan. Real pelasi yleensä kuitenkin melko puolustusvoittoisesti mutta hyökkäävämmin ja nopeammin heikompia joukkueita vastaan. Real käytti Mourinhon aikana korkeaa prässiä, jonka hän loi ajoittain kolmen keskikenttäpelaajan avulla. Mestareiden liigassa Mourinho panosti jälleen enemmän vastahyökkäyksiin.

 

Mourinho on arvostellut ottelutuomareita jo valmentajauransa alusta lähtien. Tuomareiden haukkuminen ja solvaaminen on aiheuttanut skandaaleja ja tuonut Mourinholle useita sakkoja ja toimitsijakieltoja. Hän on puhunut karkeaan tyyliin usein myös valmentajakollegoistaan, kuten Rafael Benítezistä. Arsène Wengeriä hän piikitteli niin kauan, että hillittynä tunnettu Wenger tuohtui. Epäkohteliaan käytöksensä ja provosointinsa vuoksi Mourinhoa on esimerkiksi Saksassa kutsuttu "tuhopolttajaksi", ja hänen käytöstään on arvostellut epäherrasmiesmäiseksi muun muassa Franz Beckenbauer. Myös lehdistötilaisuuksissaan Mourinho on usein puhunut hyökkäävään tyyliin. Hän on itse kutsunut puhetapaansa ja toimintaansa psykologiseksi peliksi.

Mestaruudet päävalmentajana

•   Porto:
  • Portugalin pääsarjamestaruus (2): 2002–2003, 2003–2004
  • Portugalin cup (1): 2002–2003
  • UEFA Cup (1): 2002–2003
  • Mestarien liiga (1): 2003–2004
  • Portugalin supercup (1): 2003

•   Chelsea:
  • Englannin pääsarjamestaruus (3): 2004–2005, 2005–2006, 2014–2015
  • FA Cup (1): 2006–2007
  • Englannin liigacup (3): 2004–2005, 2006–2007, 2014–2015
  • FA Community Shield (1): 2005

•   Internazionale:
  • Italian pääsarjamestaruus (2): 2008–2009, 2009–2010
  • Italian cup (1): 2009–2010
  • Mestarien liiga (1): 2009–2010
  • Italian supercup (1): 2008

•   Real Madrid
  • Espanjan pääsarjamestaruus (1): 2011–2012
  • Espanjan cup (1): 2010–2011
  • Espanjan supercup (1): 2012

•   Manchester United
  • FA Community Shield (1): 2016
  • Englannin liigacup (1): 2016–2017
  • Eurooppa-liiga (1): 2016–2017

•   AS Roma
  • Konferenssiliiga (1) 2021-2022

Henkilökohtaiset tunnustukset

• Portugalin liigan vuoden valmentaja (2): 2003, 2004
• Valioliigan vuoden valmentaja (3): 2005, 2006, 2015
• Oscar del Calcio (2): 2009, 2010
• Serie A:n paras valmentaja (Panchina Albo d'Oro): 2010
• IFFHS:n vuoden seurajoukkuevalmentaja (3): 2004, 2005, 2010
• UEFAn vuoden valmentaja (4): 2003, 2004, 2005, 2010
• BBC Sportin vuoden valmentaja: 2004
• La Gazzetta dello Sportin vuoden mies: 2010
• Onze d'Or vuoden valmentaja: 2005
• FIFAn vuoden valmentaja: 2010
• World Soccerin vuoden valmentaja (3): 2004, 2005, 2010
• Miguel Muñoz -palkinto (2): 2011, 2012

Tappiottomien kotiotteluiden ennätysputki

Mourinhon valmentamat joukkueet eivät kärsineet kotitappioita ennätyksellisesti yli yhdeksään vuoteen 23. helmikuuta 2002 ja 2. huhtikuuta 2011 välisenä aikana. Tappiottomien kotiotteluiden putki oli 150 ottelua, joka koostui 38 (V36–T2) ottelusta Portossa, 60 (V46–T14) ottelusta Chelseassa, 38 (V29–T9) ottelusta Internazionalessa ja 14 (V14–T0) ottelusta Real Madridissa. Sarja katkesi 2. huhtikuuta 2011, kun Sporting Gijón yllätti Mourinhon valmentaman Real Madridin 0–1. Edellisen kerran Mourinhon joukkue oli hävinnyt kotonaan 23. helmikuuta 2002, kun hänen valmentamansa Porto hävisi Beira-Marille 2–3.

• Wolff, Julien: José Mourinho omassa lajissaan: Huippuvalmentajan henkilökuva. Suomentanut Tuomas Renvall. Minerva, 2018 (saksankielinen alkuteos José Mourinho, 2016). ISBN 978-952-312-605-3.

Viitteet

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta José Mourinho.

• Profiili Football Database -sivustolla (englanniksi)
• Mourinhon tarina on kertomus itsevarmuudesta, mestaruuksista ja jääräpäisyydestä (Yle)

UEFA Club Football Awards

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

Vuoden pelaaja:

Ronaldo

Beckham

Redondo

Effenberg

Zidane

Buffon

Deco

Gerrard

Ronaldinho

Kaká

C. Ronaldo

Messi

Milito

Vuoden maalivahti:

Schmeichel

Kahn

Kahn

Kahn

Kahn

Buffon

Baía

Čech

Lehmann

Čech

Čech

Van Der Sar

Júlio César

Vuoden puolustaja:

Hierro

Stam

Stam

Ayala

Carlos

Carlos

Carvalho

Terry

Puyol

Maldini

Terry

Terry

Maicon

Vuoden keskikenttäpelaaja:

Zidane

Beckham

Mendieta

Mendieta

Ballack

Nedvěd

Deco

Kaká

Deco

Seedorf

Lampard

Xavi

Sneijder

Vuoden hyökkääjä:

Ronaldo

Ševtšenko

Raúl

Raúl

Raúl

Van Nistelrooy

Morientes

Ronaldinho

Eto’o

Kaká

C. Ronaldo

Messi

Milito

Vuoden valmentaja:

Lippi

Ferguson

Cúper

Hitzfeld

Del Bosque

Ancelotti   Mourinho

Mourinho   Benítez

Benítez   Gazzajev

Ramos   Rijkaard