Hematiitti: Kemiallinen yhdiste

Sana hematiitti on johdettu kreikan sanasta hemos, joka tarkoittaa verta.

Hematiitin perusväri on teräksenharmaa, mutta rapautuessaan se muuttuu verenpunaiseksi. Rapautunutta, haurasta hematiittia käytetään väriaineena. Hematiittia esiintyy myös tiiviinä ja punaisena. Eriväristen hematiittien kemiallinen koostumus on sama, mutta niiden kiderakenteet poikkeavat toisistaan.

Hematiittia esiintyy yleensä kasaumina, pyöreinä muhkuraisina muodostumina tai kapeina levyinä, jotka kasvavat ristiin. Jälkimmäiset ovat suosittuja keräilijöiden kokoelmissa ja niitä kutsutaan ns. rautaruusuiksi.

Hematiitti on yleinen sedimenttisyntyisten kivien rautamalmi suurissa esiintymissä, joita on mm. Kanadassa, Yhdysvalloissa, Ukrainassa ja Brasiliassa. Magnetiitti ja hematiitti ovat koostumukseltaan hyvin samanlaisia ja ne esiintyvät usein samoilla alueilla, minkä takia hematiittia louhitaan usein myös magnetiitin korvikkeena. Suomen suurimmat hematiittiesiintymät ovat Kolarin ja Kittilän alueilla.

Hematiitista tehdään myös korukiviä. Erityisesti tiiviit ja paremmin iskunkestävät hematiitit hiotaan koruiksi. Ne säilyttävät kiiltonsa pidempään, eivät hapetu ja ovat kestäviä. Hienoksi jauhettua hematiittipölyä käytetään myös väriaineena.

Hematiitti on varsin yleinen mineraali, mutta metallinhohtoisia tai punaisia rapautumattomia hematiitteja voi olla vaikea löytää suurina kappaleina muualta kuin varsinaisista esiintymistä.

Hematiitti muodostaa myös usein pseudomorfooseja magnetiitin kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että koostumukseltaan hyvin samanlainen mineraali on kiteytynyt kovaan materiaaliin, esimerkiksi kvartsiin, ja magnetiitin liuetessa pois se jättää kovaan, liukenemattomaan kvartsiin kolon, joka täyttyy hematiitilla. Näin syntyy pseudomorfoottinen kide. Se saattaa olla kidejärjestelmältään sama liuenneen mineraalin kanssa, mutta sen kidehilat eivät mene kohtisuoraan pintojen kanssa. Tällaisia hematiitin muodostamia pseudomorfoottisia kiteitä kutsutaan martiitiksi (ks. kuva). Vaikka martiitti on periaatteessa samaa ainetta kuin hematiitti, se luokitellaan silti omaksi mineraalikseen.

Hematiitin kovuus on 5–6. Viiru on punaruskea tai kirsikan punainen. Kiilto on himmeä tai multamainen, mutta voi myös esiintyä metallinkiiltoisena.

•  
  Martiittikide
•  
  Omamuotoista hematiittia. Ruskea on vettymisestä hydrautunutta limoniittia.
•  
  Halkaistu hematiittikappale, joka on osittain hapettunut purppuranpunaiseksi.
•  
  Hematiitista veistetty karhu. Veistoksen pinta on tyypillinen hiotulle hematiitille.
•  
  Hematiittikappale, jonka pinta on kevyesti hapettunut ja saanut sinisen värin.

• Schumann, Walter, 1993: Kivet ja mineraalit. Otava, Keuruu. ISBN 951-1-10207-9
• Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet. Otava, Keuruu. ISBN 951-1-10837-9
• Hamilton, Woolley, Bishop; 1996: Minerals, Rocks and Fossils. Hamlyn, Lontoo. ISBN 0-600-57512-8
• Brocardo, G., 1994: Minerals & Gemstones. ISBN 0-7153-0197-7

• Geologia.fi: Hematiitti
• Webmineral.com: Hematite Mineral Data (englanniksi)
• Mindat.org: Hematite (englanniksi)

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hematiitti.