Tapauskuolleisuus

Tapauskuolleisuus esitetään perinteisesti sairauden vakavuutta kuvaavana prosenttilukuna.

Esimerkiksi elokuussa 2010 Kenian länsiosissa esiintyi koleraa, joka on Vibrio cholerae -bakteerin aiheuttama sairaus. Sairastuneita oli yhteensä 114, joista 10 kuoli. Tämän koleraepidemian tapauskuolleisuus oli (10/114) * 100 % = 8,8 %.

Tapauskuolleisuus on eri asia kuin infektiokuolleisuus, IFR, joka on todellinen kuolleisuus sairastunutta kohden.

Käsitteiden tapauskuolleisuus ja kuolleisuus ero käy ilmi seuraavasta esimerkistä. Oletetaan että tarkastellaan 10 000 jäsenen populaatiota, josta 1 500 sairastuu erään kesän aikana ja heistä 300 kuolee. Tällöin kuolleisuus on 300/10000=0,03 eli 3 %. Tapauskuolleisuus on puolestaan 300/1500= 0,20 eli 20 %.

Tapauskuolleisuus voi olla hyvin erilainen eri aineistoissa. Sairastuneiden muut perussairaudet voivat riskitekijöinä nostaa esimerkiksi jonkin potilasryhmän kuolleisuutta. Siksi esimerkiksi iäkkäille, joista monella on usein yksi tai useampi pitkäaikainen perussairaus, vakavat hengitystieinfektiot aiheuttavat merkittävän kuolemisen lisäriskin. Esimerkiksi Kiinasta raportoitiin yli 80-vuotiaiden ikäryhmässä koronaviruksen aiheuttaman covid-19-taudin tapauskuolleisuuden olleen noin 15 prosenttia helmikuun lopulla 2020. Kuukautta myöhemmin Italian kansanterveyslaitoksen (ISS) mukaan covid-19-tautiin Italiassa alkuvuonna sairastuneiden aineistossa (73 780 ihmistä) oli paljon iäkkäitä, sillä 26. maaliskuuta 2020 mennessä laboratoriovarmennetun diagnoosin saaneiden sairastuneiden keski-ikä oli 62 vuotta. Tässä aineistossa vähintään 80-vuotiaiden tapauskuolleisuus oli jo 24 prosenttia tai yli (aineistossa oli 3 310 kuollutta tässä ikäluokassa).