Juhannus: Kesäpäivänseisauksen juhla

Suomessa juhannus on yöttömän yön juhla, kun pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske lainkaan kesäpäivänseisauksena. Suomessa juhannus on myös virallinen liputuspäivä, jolloin liputetaan koko juhannusyön ajan.

Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa juhannus on ollut alun perin muinaisuskontoon liittyvä juhla. Monet kristilliset kirkkokunnat tosin viettävät juhannusta Johannes Kastajan syntymäpäivänä, mistä tulee nimi juhannus. Joissakin murteissa juhannusta kutsutaan mittumaariksi (ruots. midsommar, ' keskikesä'). Karjalaisessa henkilönnimistössä esiintyy esikristillinen nimi Ihanus eli Ihannus, joka tavataan asiakirjoissa myös muodossa Janus. Koska juhannus on taustaltaan selvästi esikristillinen juhla, on todennäköistä, että sen nimikin on peräisin esikristilliseltä kaudelta ja vasta myöhemmin se on yhdistetty kristilliseen Johannes-nimeen, josta on johdettu sana Juhannus. Tiedetään myös, että aikaisemmin keskikesän juhla tunnettiin muun muassa nimellä Ukonjuhla. Se oli siis Ukko ylijumalan juhla.

Juhannusta vietettiin alun perin vuoden valoisimpana päivänä eli kesäpäivänseisauksen aikaan, josta katolinen kirkko siirsi juhlan vieton kesäkuun 24. päivään eli vietettäväksi puolta vuotta ennen joulua. Se, että juhannuspäivän perinteinen paikka on 24. eikä 25. kesäkuuta, vaikka joulupäivä on 25. eikä 24. joulukuuta, johtuu roomalaisten päivänumerointitavasta, joka poikkesi nykyisestä. Loppukuun päivät numeroitiin lopusta alkuun päin, ja koska kesäkuussa on 30, mutta joulukuussa 31 päivää, sai päivämäärä, joka nykyisin merkitään 24. kesäkuuta, saman järjestysnumeron kuin päivä, joka nykyisin merkitään 25. joulukuuta.

Osassa maailman maista juhannus on vieläkin 24. kesäkuuta, esimerkiksi Virossa ja Norjassa. Nykyisin juhannusta juhlitaan Suomessa ja Ruotsissa kesäkuun 20. ja 26. päivien välisenä lauantaina. Suomessa näin on ollut vuodesta 1955 lähtien. Vapaapäivien määrää se ei pienentänyt, sillä tuolloin lauantait olivat yleensä vielä työpäiviä.

Vuonna 2024 juhannusta vietetään lauantaina 22. kesäkuuta.

Juhannuspäivä 2020-luvulla:

• 2020: 20. kesäkuuta
• 2021: 26. kesäkuuta
• 2022: 25. kesäkuuta
• 2023: 24. kesäkuuta
• 2024: 22. kesäkuuta
• 2025: 21. kesäkuuta
• 2026: 20. kesäkuuta
• 2027: 26. kesäkuuta
• 2028: 24. kesäkuuta
• 2029: 23. kesäkuuta

Juhannusta vietettiin alun perin vuoden pisimpänä päivänä, mutta katolinen kirkko siirsi juhlapäivän 400-luvun alkupuolella kesäkuun 24. päivään. Sen ajankohta perustuu käsitykseen, että Johannes syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta. Juhlan raamatullinen lähtökohta on Luuk. 1:26, 36. Pelastushistoriallisesti juhannus viittaa seuraavaan jouluun ja nimesi sen puoli vuotta ennen joulua syntyneen Johannes Kastajan syntymäpäiväksi. Juhlan nimeksi vakiintui ajan myötä juhannus, joka on Johannes-nimen vanha muoto. Samalla kirkko halusi antaa uuden, kristillisen merkityksen Euroopassa yleisesti vietetylle keskikesän juhlalle. Ruotsin kirkossa juhannuspäivän viettoaiheena on luomakunta, ja Johannes Kastajan muistoa vietetään juhannuspäivää seuraavana sunnuntaina.

Itämerensuomalaisten parissa juhannuksen vietto on alun perin ollut sidoksissa kesäpäiväntasaukseen. Juhannusta on vietetty Suomessa ja Virossa jo kauan ennen kristinuskon saapumista maahan, jopa tuhansia vuosia.

Suomalainen juhannus

Suomalaiseen juhannukseen kuuluvat kiinteästi esimerkiksi juhannussauna koivuvihtoineen, juhannuskokko ja juhannustanssit. Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikana. Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni.

Juhannus on Suomessa virallinen liputuspäivä, Suomen lipun päivä. Muista liputuspäivistä poiketen liputus alkaa jo juhannusaattona kello 18 ja jatkuu yön yli yhtäjaksoisesti juhannuspäivän iltaan kello 21 saakka. Juhannus on myös kirkollinen juhlapäivä.

Historia

 

Juhannusta vietettiin Suomessa alun perin Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Etelä-Karjalassa juhannusta kutsuttiin Ukon juhlaksi vielä 1800-luvulla.

Juhannuksena tehtiin yleisesti taikoja, joilla pyrittiin varmistamaan tuleva sato ja naimaonni. Suomalaisiin juhannusperinteisiin kuului aiemmin myös suursiivous. Portaiden, ovien ja ikkunoiden pieliin oli tapana pystyttää juhannuskoivuja. Koivunoksista sidottiin lisäksi tuoreita vihtoja. Sisään taloon kannettiin kukkia ja tuoreita puunlehviä.

Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla on kutsuttu pesäpäiviksi, koska aurinko on silloin ikään kuin pesässä, eli sen päivittäinen kierto käy korkeimmalla kohdallaan, ikään kuin maailmanpuun oksalla. Aurinko näyttää viipyvän pesässä joitakin päiviä, kunnes auringon liikerata alkaa taas laskea ja päivät jälleen lyhetä. Pesäpäivinä tapahtuva kosminen suunnanmuutos on koettu taianomaiseksi tilanteeksi, jolloin pahojen henkien ja kummitusten on uskottu nousevan esiin ja liikkuvan vapaina maan päällä. Juhannuspäivä oli suotuisa myös enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea.

Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. Pahoja henkiä on karkotettu myös juhannuskokkoja polttamalla. Juhannuskokkoja poltettiin aluksi maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan.

Juhannussalko

 

Pääartikkeli: Juhannussalko

Ahvenanmaalla ja suomenruotsalaisella rannikkoalueella on pystytetty juhannussalkoja (midsommarstång eli majstång), joka koristellaan lehdin ja kukin. Salkojen on ajateltu kuuluneen skandinaaviseen pakanalliseen hedelmällisyysriittiin. On myös esitetty, että keskiajan Hansa-kauppiaat toivat salkoperinteen Pohjoismaihin, jolloin tapa olisi sukua Manner-Euroopassa vappuna pystytettäville saloille.

Juhannuskokko

Pääartikkeli: Juhannuskokko

Juhannuskokkojen polttaminen liittyy keskieurooppalaiseen tapaan polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin maan itäisissä ja pohjoisissa osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan. Aikaisemmin maan länsiosissa poltettiin ennen juhannusta helavalkeita ja pääsiäiskokkoja. Jälkimmäinen perinne elää edelleen Pohjanmaalla. Myös syksyllä mikkelin tai kekrin aikaan poltettiin kokkoja. Kokkojen on joskus selitetty liittyvän auringonpalvontaan, useimmin niiden on katsottu liittyvän satoisuuden sekä karjan ja ihmisten menestyksen tuottamiseen sekä pahan torjuntaan.

Taiat

Pääartikkeli: Juhannustaika

Juhannuksena on tehty runsaasti erilaisia juhannustaikoja. Tunnetuimpia ovat erilaiset lemmentaiat. Taioilla pyrittiin takaamaan naimaonni, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi. Juhannustaioista monet tehtiin alasti. Naimaikäiset tytöt koettivat saada selville tulevan sulhasensa esimerkiksi kiertämällä kolmesti saunan ympäri ja kurkistamalla lakeisesta sisään tai katsomaan keskiyöllä alastomana lähteeseen. Juhannussaunassa valmistauduttiin houkuttelevammaksi kosinnan kohteeksi lukemalla loitsuja ja kylpemällä kukista tehdyllä Vastalla. Juhannuspäivä oli suotuisa enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea. Kaikenlaiset oudot tapahtumat olivat luonteenomaisia juhannusyölle. Aaveiden ajateltiin vaeltavan ja aarnivalkeiden palavan.

Koristeet

Katso myös: Juhannuskoivu

Suomalaisiin juhannusperinteisiin kuului aiemmin suursiivous. Juhannuskoristeet ovat olleet pääasiassa kukkia ja lehviä. Pihoille on tehty lehtimajoja ja huoneisiin ripoteltu haavan- ja pihlajanlehtiä. Portaiden, ovien ja ikkunoiden pieliin pystytetään juhannuskoivuja. Koivunoksista myös sidotaan tuoreita vihtoja.

Pohjanmaalla on ollut käytössä juhannuskuusi, joka eroaa joulukuusesta siinä suhteessa, että kuusi karsittiin latvatupsuun asti. Kuusi sai seistä pihalla ainakin kekriin saakka syksyllä.

Muut perinteet

Juhannussaunassa käytiin jo päivällä, jotta illalla oltaisiin puhtaina valmiina vastaanottamassa yötöntä yötä. Juhannussauna saatettiin koristella juhannuskoivuin tai tuorein lehvin.

Juhannus on ollut Suomessa aiemmin vilkkainta avioliittoaikaa, mutta nykyisin juhannushäät ovat harvinaisempia. Talonpoikaiskulttuurissa häitä vietettiin tavallisesti satovuoden lopussa eli syksyllä. 1800-luvun alussa ajankohtana yleistyi kesäkuu, koska maataloustöissä oli tuolloin väliaika. Varsinaisesti kesähäät yleistyivät vasta 1900-luvulla.

Varsinkin 1950-luvulla Aavasaksalle saapui joka vuosi juhannuksena suuri joukko matkailijoita keskiyönauringon juhliin. Vanhoja juhannusperinteitä vaalitaan vuosittain etenkin Helsingin Seurasaaressa järjestettävissä perinteisissä juhannusjuhlissa.

Suomen lipun juhlapäivän ajankohtaa pohdittiin vuonna 1926. Kirjailija Maila Talvion ehdotus juhannuspäivästä voitti. Viralliseksi liputuspäiväksi juhannus tuli vuonna 1934.

Juhannuksen ajankohta

 

Juhannusta edeltävä perjantai on juhannusaatto. Se ei ole pyhäpäivä, mutta useimmilla työpaikoilla se on vakiintuneen käytännön mukaisesti vapaapäivä. Kaupat saivat silloin vuosina 2009–2015 voimassa olleen lain mukaan olla auki vain kello kahteentoista päivällä, ennen vuotta 2009 kello yhteen asti päivällä.

Juhannuspäivää vietetään Suomessa ja Ruotsissa kesäkuun 20.–26. päivälle osuvana lauantaina. Aiemmin juhannusta vietettiin viikonpäivästä riippumatta 24. kesäkuuta, Suomessa vuoteen 1954 ja Ruotsissa vuoteen 1952 saakka. Esimerkiksi Norjassa, Virossa ja Latviassa juhannusta juhlitaan edelleen aina 24. kesäkuuta.

Nykyajan juhannustapoja

Nykyisinkin suomalaisiin juhannusperinteisiin kuuluvat juhannuskoivut ja -kukat, juhannussauna sekä ruotsinkielisillä alueilla lehvin ja kukin koristellut juhannussalot. Useiden suomalaisten tapana on viettää juhannus kesämökillä. Monet käyttävät juhannuksena runsaasti alkoholijuomia.

Perhe- ja paikallisyhteisöjuhlista ovat juhannusjuhlat laajentuneet jopa laajoiksi yleisötapahtumiksi kuten konserteiksi. Suomen vanhin juhannusfestivaali on Himos Festival. Yksi pisimpään järjestetyistä juhannusjuhlista on ollut Lentäjien juhannus Kauhavalla lentosotakouluksi muuttuneen ilmasotakoulun lentokentällä.

Kaupungeista maalle menoa juhannuksena on arvosteltu joukkotiedotusvälineissä 1970-luvun alkupuolelta saakka. Syitä kesäviikonlopuille tyypilliseen suureen kuolleisuuteen ovat juhannusliikenteen aiheuttamat liikenneonnettomuudet ja hukkumiset, joihin suurena syynä on alkoholin runsas käyttö. Esimerkiksi vuoden 2000 juhannuksena Suomessa kuoli liikenne- ja hukkumisonnettomuuksissa 25 ihmistä. On kuitenkin vuosia, jolloin juhannuksen viileästä säästä johtuen aiheutuu vähemmän hukkumisonnettomuuksia kuin tavallisena lämpimänä kesäviikonloppuna.

Juhannuksen sää

Juhannusta vietetään tyypillisesti kesäisessä säässä päivälämpötilan vaihdellessa +20 asteen molemmin puolin. Juhannussää on kuitenkin vuosittain vaihtelevaa.

Virolainen juhannus

Juhannus on viroksi jaanipäev, ja se on yksi Viron vanhimmista ja suosituimmista kansanjuhlista. Juhannuksena ystävät ja läheiset kokoontuvat yhteen, ja päivään liittyy myös monia ikivanhoja perinneitä. Entiseen aikaan juhannus on maaseudulla merkinnyt heinäntekokauden alkua.

Juhannusta on vietetty Virossa jo kauan ennen kristinuskon saapumista maahan. Vaikka juhla onkin saanut kristillisen nimen, pakanallinen perinne on elossa ja voi hyvin yhä tänään, satoja vuosia myöhemmin. Nykyään juhannuspäivä 24. kesäkuuta on Virossa kansallinen vapaapäivä, jolloin kaupunkilaiset voivat vetäytyä maalle lomailemaan. Edeltävää päivää, 23. kesäkuuta eli juhannusaattoa, on vuoden 1919 vapaussodasta lähtien vietetty myös voitonpäivänä, jolloin virolaiset joukot löivät saksalaiset vastustajansa Võnnun taistelussa.

Tavat ja uskomukset

Virolaiset valmistautuvat juhannusaaton illan viettoon perinteisesti ja pitkälti suomalaisten heimoveljiensä tapaan kokoamalla puujätteistä suuria kokkoja eri puolille maata. Lapsilla on lupa valvoa vaikka läpi kesäisen yön, kun taas nuoret rakastavaiset vaeltavat metsissä etsimässä taikavoimia uskotusti suovaa saniaisen kukkaa.

Uhkarohkeimmat nuoret ja aikuiset hyppivät hiipuvan kokon ylitse toivoen saavansa tempulla hyvän sato-onnen ja terveyttä loppuvuodeksi. Maltillisempiin perinteisiin kuuluvat laulaminen, tanssiminen sekä vanhojen kansantarinoiden kertominen.

Virolaiseen juhannukseen liittyy myös monia kansanuskomuksia. Jos esimerkiksi näkee kiiltomadon juhannusaattona, odottaa näkijää suuri onni. Nuoria neitoja, jotka haluavat vilkaista tulevaisuuteen, kehotetaan puolestaan poimimaan niityltä kahdeksaa eri lajia kukkia, ja laittamaan ne yöksi tyynynsä alle. Siten tehden voi unessa nähdä tulevan puolisonsa.

• William Shakespeare: Juhannusyön uni
• F. E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä
• Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
• Hannu Salama: Juhannustanssit

• Aalto, Satu (toim.): Suuri perinnekirja: Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3963-3.
• Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika: Suomalaisia vuotuisperinteitä. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-22920-2.
• Lahtinen, Mysi: Juhlat: Uudestavuodesta elonkorjuuseen. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3151-3.
• Nirkko, Juha (toim.): Juhannus ajallaan: Juhlia vapusta kekriin. Folklore-sarja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-587-4.
• Seljavaara, Anu & Kärjä, Päivi (toim.): Juhlat alkakoot! Vuotuisia tapoja ja perinteitä. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28965-5.
• Tuomikoski, Pekka: Päivästä päivään: Kalenterimme merkkipäivät. Helsinki: Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4792-3.
• Vento, Urpo (toim.): Juhlakirja: Suomalaiset merkkipäivät. Kalevalaseuran vuosikirja 59. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1979. ISBN 951-717-178-1.
• Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto: Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. 1. laitos 1950. Helsingissä: Otava, 1994 (8. painos 2002). ISBN 951-1-13320-9.

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juhannus.

• Yle Oppiminen: Juhannus - keskikesän ja valon juhla
• Suomi juhlii – juhannus. Ylen Elävä arkisto.
• Juhannustaikoja. Ylen Elävä arkisto.
• Jussi Katajala: Juhannus. Memoria Volatilis 23.6.2005.
• STT: Tästä syystä juhannus siirrettiin. Uusi Suomi 23.6.2009.
• Jann Kuusisaari: Sankthans – tanskalainen juhannus. Tanska.dk.

 

Vuosi

kevätpäiväntasaus | kesäpäivänseisaus | syyspäiväntasaus | talvipäivänseisaus

vuodenajat

kesäaika | normaaliaika