Alaheimo Lokit: Rantalintujen lahkon alaheimo

Varsinaisten lokkien täysikasvuisten yksilöiden höyhenpeitettä hallitsevat tyypillisesti musta ja valkoinen väri sekä harmaan eri sävyt. Nuoret ja talvipukuiset linnut ovat hyvin erivärisiä, usein ruskeankirjavia.

Lokit
Kalalokki (Larus canus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Rantalinnut Charadriiformes
Heimo:	Lokit Laridae
Alaheimo:	Lokit Larinae Vigors, 1825
Suvut
Jäälokki Pagophila Lokit Larus Patagonianlokki Leucophaeus Kajavat Rissa Yölokki Creagrus Tiiralokki Xema Ruusulokki Rhodostethia
Katso myös
Lokit (alaheimo) Wikispeciesissä   Lokit (alaheimo) Commonsissa
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Lokit pesivät rannikoilla, sisävesillä ja soilla, yleensä suurissa yhdyskunnissa. Pesän ne tekevät maahan ja munivat lähes aina kolme munaa.Pesä on yksinkertainen kasveista rakennettu syvennys matalan kasvillisuuden joukossa.

Varsinkin pesimäajan ulkopuolella lokit kerääntyvät usein monen lajin sekaparvina suojaisille vesistöille, järville, satamiin ja keinoaltaiden lähettyville yöpymään tai etsimään ravintoa. Väliä ruokailu- ja yöpymispaikoilla voi olla 40 kilometriä. Lokit lentävät ruokailu- ja yöpymispaikoille aamu- ja iltalennoilla korkealla jonoissa tai auramuodostelmassa.

Pienikokoiset lokkilajit pyydystävät ravintonsa yleensä veden pinnalta, mutta voivat kastautua veteen saadakseen kalan kiinni. Kesällä ne voivat kokoontua isoina parvina saalistamaan korkealta ilmasta surviaissääskiä ja lentomuurahaisia. Suurikokoisemmat lajit syövät haaskoja, kalaa, jätteitä, lintujen poikasia ja munia ja joskus myös aikuisia vesilintuja. Sekä pienet että suuret lajit kerääntyvät usein pelloille ja niityille syömään kastematoja.

•  
  Harmaa- ja selkälokki.
•  
  Naurulokki.
•  
  Merilokki.
•  
  Kalalokki.
•  
  Pikkulokki.

• Martti Hario. Itämeren lokkilinnut - määritys ja esiintyminen. Lintutieto 1986.
• Bergman, Göran 1982: Population dynamics, colony formation and competition in Larus argentatus, fuscus and marinus in the archipelago of Finland. Ann. Zool. Fennici 19:143–164.
• Götmark, F. 1984: Food and foraging in five European Larus gulls in the breeding season: a comparative review. Ornis Fennica 61:9–18.
• Hario, Martti 1992: Myyttinen heuglini – tietoja ja otaksumia. Lintumies 3.1992 s. 113–117. LYL.
• Juvaste, Risto 1992: Lokkilentoja ultralla. Lintumies 3.1992 s. 108–110. LYL.
• Kilpi, Mikael, Puntti, Harri & Toivonen, Timo 1980: Suomenlahden pohjoisrannikolla pesivien lokkilajien levinneisyydestä ja lukumääristä. Ornis Fennica 57:153–160.
• Kilpi, Mikael 1987: Lokkikannat Hangon Läntisellä selällä 1978–1986. Lintumies 1.1987 s. 13–18. LYL.