Jean Cocteau: Ranskalainen kirjailija ja elokuvaohjaaja

heinäkuuta">5. heinäkuuta 1889 Maisons-Laffitte, Ranska – 11. lokakuuta 1963 Milly-la-Forêt, Ranska) oli ranskalainen surrealistinen runoilija, kirjailija, muotoilija ja filmintekijä. Hänellä on monipuolinen ja laaja tuotanto, jossa aiheita on käsitelty uudella tavalla.

Jean Cocteau
Cocteau vuonna 1923
Henkilötiedot
Syntynyt	5. heinäkuuta 1889 Maisons-Laffitte, Ranska
Kuollut	11. lokakuuta 1963 (74 vuotta) Milly-la-Forêt, Ranska
Puoliso	Jean Marais (1937–1963)
Kirjailija
Aikakausi	1908–1963
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Cocteau oli oman aikansa julkkis. Poikkeuksellisen monilahjakkaana hän oli jatkuvasti vaarassa sortua pintapuolisuuteen ja tulla pidetyksi vain kirjallisena keikarina. Esimerkiksi surrealistit pitivät häntä epäoikeudenmukaisesti vain harrastelijana. Hän tuotti näytelmiä, romaaneja, grafiikkaa, esseitä, runoutta ja elokuvia. Hän pyrki aina uudistumaan ja käänsi tällöin selkänsä edellisen kauden teoksilleen. Hän hylkäsi myös erilaisten taidesuuntausten teennäisyydet ja pintakuohut ja käytti mieluummin omien sanojensa mukaan “kasvin ja eläimen selvänäköisyyttä”.

 

Cocteau syntyi varakkaaseen perheeseen. Hänen isänsä teki itsemurhan pojan ollessa yhdeksänvuotias. Jean Cocteau muutti kotoa viisitoistavuotiaana. Hän ei ollut koulussa kovin hyvä oppilas, ja reputti päättökokeessa useita kertoja. 19-vuotiaana hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa. Hän tuli tunnetuksi boheemien piirissä ja ystävystyi monien kulttuurihenkilöiden kanssa.

Sergei Djagilev pyysi Cocteauta kirjoittamaan baletin. Näin syntyi Parade vuonna 1917. Djagilev toimi sen tuottajana, Erik Satie sävelsi musiikin, Pablo Picasso suunnitteli puvut ja lavasteet. Guillaume Apollinaire kirjoitti käsiohjelman ja keksi siinä sanan surrealismi.

Cocteaun maineen kirjailijana vahvisti proosateos Le Potomak (1919). Se on fantasia akvaariossa elävästä oliosta.

Cocteaun ensimmäinen elokuva Runoilijan veri (ransk. Le sang d’un poète, 1930) pohjautuu hänen omaan mytologiaansa. Peilejä käytetään ovena toiseen maailmaan. Hänen tunnetuin näytelmänsä on kreikkalaiseen myyttiin perustuva La Machine infernale, jossa Oidipus näytetään jumalten käsissä olevana marionettina.

Jean Marais oli Cocteaun suojatti ja pitkäaikainen elämänkumppani. Hän näytteli monissa Cocteaun elokuvissa, kuten Kaunotar ja hirviö.

• Valkoinen kirja (1928), homoeroottinen miniromaani, suom. Kari Lempinen (Odessa, 1986)
• Les enfants terribles = Kauhukakarat (1929), romaani, suom. Sirkka Suomi (Gaudeamus, 1985)
• Oopiumi: Päiväkirja vieroituskuurin ajalta (1930), päiväkirja, esseitä, suom. Sirkka Suomi (Odessa, 1987)
• Ensimmäinen matkani, eli Maailman ympäri 80 päivässä (1937), matkakirja, suom. Jaana Seppänen (Savukeidas, 2015)

• Orfeus (1927)
• Ihmisääni (La Voix humaine, 1930); suomentanut Raoul af Hällström. Suomen Teatteriliitto (näytelmämoniste; Yleisradio esittänyt kuunnelmana vuonna 1976)
• Antigone (1930)
• Kauheat vanhemmat (1938)

• Bagh, Peter von (toim.); Beylie, Claude; Cocteau, Jean: Jean Cocteau - runoilija elokuvantekijänä. Helsinki: Suomen elokuva-arkisto; Valtion painatuskeskus, 1983. ISBN 951-859-324-8.

• Runoilijan veri (ransk. Le sang d’un poète, 1930)
• L'Eternal Retour (1943)
• Kaunotar ja hirviö (ransk. La belle et la bête, 1946)
• Kaksoiskotka (ransk. L’aigle à deux têtes, 1947)
• Les parents terribles (1948)
• Orfeus (ransk. Orphée, 1949)
• Orfeuksen testamentti (ransk. Le testament d’Orphée, 1959)

• Bagh, Peter von: Jean Cocteau - runoilija elokuvantekijänä. Suomen elokuva-arkisto, 1983.