Ranskan Kirjallisuus

Näiden käsitteiden raja on kuitenkin häilyvä.

Kirjallisuus on ollut vuosisatojen ajan keskeinen osa ranskalaista kulttuuria ja keskeisimpiä kansallisen ylpeyden aiheita. Maan kirjallisuus on yksi Euroopan vaikutusvaltaisimpia ja Ranskassa on useita kansainvälisesti arvostettuja kirjallisuuspalkintoja, kuten Ranskan akatemian jakama Grand Prix du Roman ja Goncourt-palkinto. Ranska on saanut tähän mennessä eniten Nobelin kirjallisuuspalkintoja maailman maista.

Varhaisin ranskankielinen kirjallisuus on 1000-luvun alkuvuosisatoina syntynyttä eeppistä runoutta, kuten Rolandin laulu. Tavallisen kansan parissa eli myös vertauskuvallisten eläintarinoiden eli faabelien perinne. Keskiajan merkittävin yksittäinen runoilijoista oli yksityiselämässään pahamaineinen François Villon. Eräs keskiaikainen proosakirjailija oli Geoffrey de Villehardouin.

Renessanssiajalla Ranskan kirjallisuus ei ollut vielä vaatimatonta Italiassa kukoistaneen kansankielisen kirjallisuuteen verrattuna. Aikakauden merkittäviä kirjailijoita olivat humoristi François Rabelais, esseisti Michel de Montaigne ja runoilija Pierre de Ronsard.

1600-luvun klassismin aikana elivät Ranskan historian merkittävimmät näytelmäkirjailijat Pierre Corneille, Jean Racine ja Molière. Vähitellen ranskasta kehittyi Euroopan kirjallisuuden, diplomatian ja ylimystön lingua franca, minkä mukana ranskankielinen kirjallisuus vaikutti vahvasti koko mantereen kirjalliseen traditioon ja älylliseen keskusteluun. 1700-luvulla merkkittävimpiä kirjailijoita olivat valistusajan filosofit Voltaire ja Montesquieu, ensyklopedisti Denis Diderot sekä kasvatusteorioistaan ja Tunnustuksistaan tunnettu Jean Jacques Rousseau.

Valistusajan jälkeen maiseeseen nousivat 1800-luvulla romantikot Victor Hugo ja George Sand, tummasävyiset runoilijat Charles Baudelaire, Arthur Rimbaud ja Paul Verlaine, realistit Stendhal, Gustave Flaubert, Honoré de Balzac, Émile Zola ja Guy de Maupassant sekä historiallisten romaanien mestari Alexandre Dumas vanhempi.1900-luvun alussa mainetta saavuttivat erityisesti Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan kirjoittanut Marcel Proust sekä surrealismin johtohahmot André Breton ja Jean Cocteau.

Toisen maailmansodan jälkeisen ajan keskisimpiä kirjailijoita olivat eksistentialistit Jean-Paul Sartre ja Albert Camus sekä feministä teoriaa kehittänyt Simone de Beauvoir. Lisäksi 60-luvulta alkaen Ranskan ulkopuolla syntyneet kirjoittajat alkoivat savuttavaa merkittävää suosiota. Heistä mainittakoon Tahar Ben Jelloun (Marokko), Amin Maalouf (Libanon) , Assia Djebar (Algeria) ja Patrick Chamoiseau (Martinique).

Romaanikirjallisuus

• Voltaire - Candide, Sallimus
• Denis Diderot - Jaakko Fatalisti ja hänen isäntänsä
• Markiisi de Sade - Justine
• Stendhal - Punaista ja mustaa, Parman kartusiaaniluostari
• Alexandre Dumas (vanhempi) - Monte-Criston kreivi, Kolme muskettisoturia
• Victor Hugo - Pariisin Notre-Dame, Kurjat
• Marcel Proust - Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarja
• Albert Camus - Sivullinen
• Jean-Paul Sartre - Inho
• Antoine de Saint-Exupéry - Pikku prinssi

Näytelmät

• Molière - Saituri, Luulosairas, Tartuffe, Naisten koulu
• Jean Racine - Faidra
• Pierre Corneille - Cid
• Jean Anouilh - Becket eli Jumalan kunnia
• Jean-Paul Sartre - Suljetut ovet
• Samuel Beckett - Huomenna hän tulee, Leikin loppu

Tietokirjallisuus

• Michel de Montaigne - Esseitä
• Blaise Pascal - Mietteitä
• René Descartes - Metodin esitys (kirjoitettu latinaksi)
• Jean-Jacques Rousseau - Yhteiskuntasopimuksesta, Tunnustuksia
• Alexis de Tocqueville - Demokratia Amerikassa
• Simone de Beauvoir - Toinen sukupuoli

Runous

• Rolandin laulu
• Jean de La Fontaine - Faabeleita
• Alfred de Musset
• Charles Baudelaire - Pahan kukat
• Jean Cocteau

Seuraavat ranskalaiset ovat voittaneet Nobelin kirjallisuuspalkinnon:

• 1901 - Sully Prudhomme (ensimmäinen Nobelin kirjallisuuspalkinto)
• 1904 - Frédéric Mistral (kirjoitti oksitaani-vähemmistökielellä)
• 1915 - Romain Rolland
• 1921 - Anatole France
• 1927 - Henri Bergson
• 1937 - Roger Martin du Gard
• 1947 - André Gide
• 1952 - François Mauriac
• 1957 - Albert Camus
• 1960 - Saint-John Perse
• 1964 - Jean-Paul Sartre (kieltäytyi palkinnosta)
• 1985 - Claude Simon
• 2008 - Jean-Marie Gustave Le Clézio
• 2014 - Patrick Modiano

Lisäksi vuoden 1969 nobelisti, irlantilainen Samuel Beckett asui suurimman osan aikuiselämästään Pariisissa ja kirjoitti sekä englannin että ranskan kielellä.