Hammastahna: Sisäiseen käyttöön tarkoitettu hampaiden puhdistusaine

Sitä käytetään yleensä levittämällä tahnaa hammasharjaan. Hammastahnoihin lisätään fluoria, koska fluori vahvistaa paikallisesti mineraalien saostumista hammaskiilteeseen ja vähentää reikiintymistä oleellisesti. Puhdas hammaspinta ei reikiinny; siksi hampaat tulisi pestä päivittäin ainakin kahdesti fluoripitoista hammastahnaa käyttäen.

Suomen Hammaslääkäriliitto suosittaa hampaiden harjaamista ainakin aamuin ja illoin pehmeällä hammasharjalla ja fluoria sisältävällä hammastahnalla. Harjauksen tulisi kestää kaksi minuuttia. Harjauksen jälkeen tahna syljetään pois suusta. Harjauksen jälkeen tulisi olla syömättä ja juomatta mielellään noin kaksi tuntia.

Sopiva määrä hammastahnaa on:

• Alle kolmevuotiaille hammastahnaa laitetaan sipaisun tai riisiryynin verran. Hammastahnassa tulee olla 1 000–1 100 ppm fluoria.
• 3–5-vuotiaille hammastahnaa laitetaan lapsen pikkusormen kynnen verran ja hampaat pestään kahdesti päivässä. Hammastahnassa tulee olla 1 000–1 100 ppm fluoria.
• Kuuden vuoden iästä alkaen, sekä aikuisilla, hammastahnaa tulisi käyttää 0,5–2 cm annos kahdesti päivässä. Hammastahnassa tulee olla 1 450 ppm fluoria.

Alueilla, joissa on runsaasti fluoria juomavedessä suositus on:

• Kun fluoria on 0,7 mg/l ja 1,5 mg/l välillä, alle kuusivuotiaille suositellaan tahnaa, jonka fluoripitoisuus on enintään 500 ppm.
• Kun fluoria on juomavedessä 1,5 mg/l tai enemmän, ei alle kuusivuotiaiden tulisi käyttää fluoripitoista hammastahnaa.

Hampaiden pesu hammastahnalla auttaa estämään reikiintymistä ja ientulehdusta. Lisäksi se estää pahanhajuista hengitystä ja hammaseroosiota, eli hampaiden liukenemistä hapoista.

Hammastahnan perustehtävä on estää reikiintymistä ja ienten tulehtumista. Hammastahnassa olevan fluori vahvistaa kiillettä ja ehkäisee bakteerien hapontuottoa. Suomessa fluorihammastahnoja on ollut saatavilla 1960-luvun alusta lähtien. Myös ksylitoli on hyväksi. Hammastahna ei saisi myöskään olla liian hankaavaa. Hammastahna voi joskus olla raidallista.

Fluori

Hammastahnan suositeltu fluoripitoisuus riippuu iästä ja hampaiden ominaisuuksista. Aikuisilla fluoripitoisella hammastahnalla pesu kahdesti päivässä takaa riittävän fluoripitoisuuden. Fluori edistää hammaskiilteessä palautumista, tuomalla takaisin kiilteeseen korvaavia mineraaleja, kuten kalsiumia.

Alle 3-vuotiaille suositellaan hammastahnaa, jossa on 1 000–1 100 ppm fluoripitoisuus. 6-vuotiaasta eteenpäin sekä aikuisille suositellaan hammastahnaa, jossa on 1 450 ppm fluoripitoisuus. Fluorittomia hammastahnoja voidaan suositella lapsille, jotka asuvat runsaasti fluoria sisältävällä pohjavesialueella tai hampaattomille henkilöille, joiden suussa on vain implanttihampaita. Hammastahnan fluori aiheuttaa kulumaa implantin pintaan. Fluori on tarkoitettu kiilteen vahvistamiseen, joten sitä ei tarvita implantteihin.

Hammastahnoissa käytetyt fluorin eri muodot:

• natriumfluoridi (NaF) ja natriummonofluorofosfaatti (Na-MFP) ovat yleisesti hammastahnoissa käytettyjä fluoriyhdisteitä.
• Tinafluoridin (engl. Stannous fluoride) on havaittu olevan muita fluorivalmisteita tehokkaampi hampaiden suojauksessa eroosiota vastaan. Se on antibakteerinen ja hidastaa kariesbakteerien kasvua ja toimintaa.
• Amiinifluoridi pienentää syljen pintajännitystä, minkä vuoksi fluori leviää paremmin kaikille hammaspinnoille.

Tensidit

Pesevät ainesosat eli tensiditt saavat hammastahnan vaahtoamaan, mikä auttaa irrottamaan plakkia. Vaahto kuljettaa hyödyllisiä pesuaineita ja fluoria paikkoihin, jonne mekaanisella harjauksella ei hammastahna kulkeutuisi.

Useissa hammastahnoissa olevalla natrium­lau­ryy­li­sul­faatilla (engl. sodium lauryl sulfate, lyh. SLS) on vähäinen bakteereja tuhoava vaikutus. Sen tarkoituksena on lisätä hammastahnan vaahtoavuutta ja pidentää fluorin vaikutusaikaa. Se voi edistää aftojen syntymistä niillä ihmisillä, joilla on taipumus saada niitä, sekä voi aiheuttaa joillakin maku- ja tuntohäiriöitä, sekä limakalvojen kuoriutumista. Mikäli näitä esiintyy, on syytä käyttää tahnaa, jossa ei ole ainetta.

 

Hiovat aineet

Hiovat aineet poistavat plakkia ja värjäymiä. Hiovia aineita on noin 20–40 % hammastahnan koostumuksesta. Hiovia aineita ovat muun muassa piidioksidi eli hydrated silica, alumiinioksidi, karbonaatit kuten sooda tai kalsiumkarbonaatti, kalsiumpyrofosfaatti.

Ksylitoli

Ksylitolia sisältävillä hammastahnoilla on reikiintymistä estävä vaikutus. Se lisää syljen eritystä ja estää syljen pH-arvon laskemista. Suuri pitoisuus ksylitolia (10–20 % painosta) ehkäisee reikiintymistä aiheuttavien mutans-streptokokkibakteerien toimintaa.

Muut ainesosat

Kosteutta ylläpitävät humektantit säilyttävät hammastahnan rakenteen ja säilyttävät sen kosteuden, niin ettei hammastahna kuivu. Humektantteja ovat muun muassa sorbitoli, glyseroli ja oliiviöljy. Sakeutusaineet, kuten selluloosakumi, auttavat hammastahnan oikeanlaisen rakenteen aikaansaamisessa. Säilöntäaineet estävät bakteerien ja muiden mikrobien kasvua hammastahnassa. Aromit ja väriaineet saavat hammastahnan näyttämään ja maistumaan miellyttävältä. Tavallisesti päivittäistavarakaupoissa myytävät hammastahnat eivät sisällä gluteenia.

Hankausarvo kertoo hammastahnan hankaavuudesta, eli siitä kuinka paljon hammastahnan käyttö kuluttaa hampaiden pintaa ja kiillettä. Hankausarvon englannin kielinen lyhenne on RDA, eli relative dentin abrasivity tai radiotrace dentin abrasivity. Hankausarvoa ei ilmoiteta kaikissa hammastahnoissa, joten sen tarkistaminen on vaikeaa.

Amerikan hammaslääkäriyhdistys ADA on määritellyt hankausarvon 250 hammastahnan turvallisuusrajaksi. RDA 250 arvo on myös kansainvälisen ISO-standardin raja-arvona. Monet hammaslääkärit kuitenkin suosittelevat, että hankaavuusarvo olisi alle 100. Lapsille sopiva hankausarvo hammastahnalle on noin 30. Lasten hammastahnan hankausarvon tulisi olla alle 50. Henkilöille, joiden kiille on vaurioitunut hammasluuhun asti suositellaan hyvin matalan hankausasteen hammastahnaa. Pelkällä vedellä pesemisen hankausarvo on 4.

Kaikki valmistajat eivät suostu ilmoittamaan hammastahnojensa hankausarvoa, eikä niistä mainita kaikissa hammastahnoissa. Hankausarvoja ei vaadita ilmoittamaan laissa. Osa valmistajista ei ilmoita hankausarvoa, koska pitää sitä liikesalaisuutena. Valkaisevissa hammastahnoissa saattaa olla korkea hankausarvo.

Vuonna 1976 Amerikan hammaslääkäriyhdistys ADA esitteli RDA-arvon, josta tuli vakiintunut hankausta mittaava arvo. Vuonna 1995 standardointitaho ISO otti käyttöön RDA-arvon. Kliinisten tutkimusten perusteella 250 RDA ja sitä vähemmän hankaavat eivät kuluta hampaita merkittävästi. RDA-tutkimuksessa pintaa harjataan 1500 kertaa, joka vastaa kahden kuukauden hampaiden pesua yhdellä kertaa.

Hammastahnojen hankaavuus vähentyi eurooppalaisissa hammastahnoissa vuosien 1988 ja 1995 välillä tehdyissä tutkimuksissa. Tämä johtui aiempaa tehokkaampien hankausaineiden, kuten piioksidin käyttöönotosta. Vuonna 1995 useimpien hammastahnojen (80 %) hankausarvo oli alle 100.

Hammastahnan hankauksen lisäksi hampaiden kiillettä voivat kuluttaa kovakourainen harjaustekniikka, hammasharja, ennen hampaidenpesua nautitut happamat juomat ja ruoat, närästys ja refluksitauti.

Lasten hammastahnat

 

Lasten hammastahnat ovat miedompia ja sisältävät vähemmän fluoria. Yhtäältä fluorin saanti on erittäin tärkeää juuri hampaiden puhkeamisvaiheessa. Tällöin hampaan kiilteen kovettuminen on vielä kesken ja jatkuu useita viikkoja hampaan puhkeamisen jälkeen. Toisaalta liika fluorin saanti voi aiheuttaa lapsen hampaisiin valkoisia läikkiä (hammasfluoroosi) ja häiritä kiillepinnan mineraalisaatiota; hampaan pinnasta tulee helposti lohkeileva ja reikiintyvä.

Mikäli alle kouluikäisille käytetään tavallista hammastahnaa, tulisi hammastahnaa annostella harjalle vain hyvin pieni määrä. Kouluikäinen voi hyvin käyttää jo tavallista hammastahnaa, mutta tahna-annos saa tällöinkin olla vain noin herneen suuruusluokkaa. Kuusivuotiaat ja sitä vanhemmat voivat käyttää 0,5–2 cm pituista annosta hammastahnaa, jossa on 1 450 ppm fluoria. Fluorimäärä on merkitty pakkaukseen.

Lasten ei tule käyttää hammastahnoja, joiden ilmoitetaan ehkäisevän hammaskiveä, valkaisevan tai sisältävän antimikrobisia aineita.

Valkaisevat hammastahnat

Valkaisevalla hammastahnalla ei voi muuttaa hampaiden väriä. Ne vain poistavat kahvin ja tupakoinnin aiheuttamia pintavärjäymiä tai piilottavat hampaiden oikeaa väriä. Valkaisevat hammastahnat perustuvat joko hankaavuuteen, entsyymeihin tai sinitekniikoihin, jossa sininen väri saa hampaat näyttämään valkoisemmilta.

Valkaisevat hammastahnat hierovat kiilteiden värjäymiä hampaiden pinnalta pois. Pitkäaikaisessa käytössä ne hierovat myös valkoisen hammaskiilteen pois, paljastaen keltaisen hammasluun. Hankaavissa hammastahnoissa käytetään hankaukseen hohkakivijauhetta, ruokasoodaa tai piioksidia.

Valkaisevissa hammastahnoissa voidaan myös käyttää optisia valkaisuaineita. Kemiallinen valkaisu perustuu entsyymille. Optisille valkaisuaineille perustuvat hammastahnat sisältävät sinistä väriä tai lisäävät hampaiden sinisyyttä, joka poistaa keltaisuuden vaikutelmaa.

Ainoa tapa valkaista hampaat oikeasti on käydä hammaslääkärillä hampaiden vetyperoksidi- tai karbamidiperoksidikäsittelyssä, joka valkaisee kiilteen alla olevan hammasluun.

Erikoishammastahnat

Suurin osa hammastahnan käyttäjistä saa tarvittavan hyödyn tavallisesta fluoria sisältävästä hammastahnasta. Erikoistahnoissa on yleensä jokin ainesosa, joka pyrkii vähentämään vihlomista tai valkaisemaan hampaita. Proteesien puhdistamiseen ei suositella hampaiden puhdistukseen tarkoitettua tahnaa niiden hankaavuuden vuoksi.

Arginiinia sisältävät hammastahnat väittävät torjuvan hampaiden vihlontaa. Argiinin tehoa ei ole pystytty osoittamaan yksiselitteisesti. Joissain tutkimuksissa on havaittu, että se voi vähentää vihlomista väliaikaisesti. Hammastahnoissa voi olla myös hammaskiven muodostumista hidastavia ainesosia, kuten triklosaania, sinkkinsitraattia, klooriheksidiinia ja eteerisiä öljyjä.

Joissain erikoistahnoissa on betaiinia tai oliiviöljyä. Nämä kosteuttavat suuta.

Reseptillä määrättävää runsasfluorista 5 000 ppm hammastahnaa suositellaan niille, joiden riski saada reikiä on suuri. Sitä suositellaan myös estämään juuren alueen reikiintymistä ja eroosion haittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen. Reseptin voi saada 16 vuotta täyttänyt. Reseptin kirjoittaa hammaslääkäri.

1900-luvun alussa hampaiden puhdistukseen ei ollut vakiintunut pesuaineiden koostumusta, vaan pesemisessä käytetyissä jauheissa oli muun muassa hiekkaa ja jauhettuja seepian luita. Ne olivat hyvin hankaavia ja vahingoittivat hampaita ja kiillettä.

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hammastahna.

• Kosmetiikan kemiaa: Hammastahnat (Arkistoitu – Internet Archive)
• Turun Sanomat: Tahnaa joka lähtöön