Tieteilijä: Tieteen tutkija, harjoittaja ja/tai tekijä

Työn tavoitteena on tuottaa tietämystä todellisuuden rakenteesta ja toiminnasta.

Tieteilijän työnantaja on yleensä yliopisto, ammattikorkeakoulu, itsenäinen tutkimuslaitos tai suuryrityksen tutkimusosasto.

Tutkijana toimimiseen vaaditaan yleensä tutkimusalalta tai sen lähialalta suoritettu ylempi korkeakoulututkinto ja ammattimaisiin tutkijanvirkoihin tohtorin tutkinto. Suomessa tutkimushenkilöstöä on kaikkiaan noin 80 000. Tutkijoista varsinainen tutkijankoulutus on noin 13 prosentilla. Tohtorintutkintoja suoritetaan vuosittain noin 1 500.

Suomessa yliopistollinen tutkijanura on neliportainen. Ensimmäiselle portaalle kuuluvat väitöskirjaa tekevät tohtorikoulutettavat eli nuoremmat tutkijat, toiselle tutkijatohtorit ja yliopisto-opettaja, kolmannelle yliopistonlehtorit ja apulaisprofessorit, ja neljännelle professorit. Yliopisto-opettajat, yliopistonlehtorit ja professorit ovat tyypillisesti vakinaisia työsuhteita, muut määräaikaisia. Neliportainen järjestelmä on jo yleisesti käytössä, mutta vanhasta järjestelmä on vielä jäänteitä näkyvissä (mm. assistentti-, yliassistentti- ja lehtorinimikkeet). Järjestelmä tuli käyttöön aluksi Helsingin ja Oulun yliopistoissa.

Yliopistoissa monet tutkijat pitävät myös luentoja tai antavat muuta opetusta. Työehtosopimus rajoittaa muuhun kuin tutkimukseen käytettävää aikaa erityisesti tohtorikoulutettavien osalta.

Tutkimuksen rahoitus voi tulla tutkijan edustaman laitoksen rahoituksesta, tai sitä voi erikseen hakea jostain rahastosta. Joskus myös yritykset rahoittavat tutkimusta. Erilaisten apurahojen turvin työskentelemisestä ei ole aikaisemmin kertynyt eläkettä eikä se edelleenkään tarjoa tavanomaista työntekijän sosiaaliturvaa, mikä on nähty ongelmallisena. Muita tutkijoiden urakehityksen haasteita ovat Suomessa mm. työsuhteiden epätyypillisyys, matalaksi koettu palkka, kilpailu työpaikoista ja tutkimusrahoituksesta sekä naistutkijoiden miestutkijoita hitaampi urakehitys.^{tarvitaan parempi lähde}

Tieteilijät ovat tavallisesti erikoistuneet yhteen tieteen alaan ja edelleen sen johonkin osa-alueeseen. Ammattinimike on tavallisesti johdos tieteilijän tutkimasta aiheesta. Esimerkkejä:

• Arkeologi – arkeologia
• Biologi – biologia
• Filosofi – filosofia
• Fyysikko – fysiikka
• Geologi – geologia
• Kemisti – kemia
• Matemaatikko – matematiikka
• Tähtitieteilijä – tähtitiede
• Yhteiskuntatieteilijä – yhteiskuntatiede

Sanalla tutkija voidaan tarkoittaa myös tieteitä tai muita asioita intensiivisesti ilman tutkijan työtehtävää tutkivia henkilöitä. Tieteen tai tutkimuksen harrastajia kutsutaankin joskus yleiskäsitteella harrastajatutkija sekä joillakin laajemmin harrastetuilla aloilla erilaisilla tutkija-käsitteen johdannaisilla (esimerkiksi sukututkija tai ufotutkija).

• Asiantuntija
• Hyvä tieteellinen käytäntö
• Näennäistiede
• Tiede
• Tutkimus
• Tutkimuseettinen neuvottelukunta
• Tutkimusvilppi
• Tiedeyhteisö
• Tieteellinen konsensus

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tieteilijä.

• Lempiäinen, Kirsti & Löytty, Olli & Kinnunen, Merja (toim.): Tutkijan kirja. Tampere: Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-230-5.
• Suomalainen Tieteentekijöiden liitto.
• Professoriliiton, Tieteentekijöiden liiton ja Yliopistonlehtorien liiton lehti Acatiimi (Arkistoitu – Internet Archive).