Petroskoi: Kaupunki Luoteis-Venäjällä

Vuoden 2010 väestönlaskennassa kaupungin asukasluku oli 261 987. Paikallishallinnossa kaupunki muodostaa Petroskoin kaupunkipiirikunnan (gorodskoi okrug Petrozavodsk).

Petroskoi ven. Петрозаводск, Petrozavodsk
lippu	vaakuna
Petroskoi
Koordinaatit: , 34°20′E
Valtio	Venäjä
Tasavalta	Karjala
Piiri	Petroskoin kaupunkipiiri
Perustettu	29. elokuuta 1703
Kaupungiksi	1777
Hallinto
– Pormestari	Inna Kolykhmatova
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	135 km²
Korkeus	33 m
Väkiluku (2018)	279 190
– Väestötiheys	2 068 as./km²
Aikavyöhyke	UTC+3 (MSK)
Postinumero	1850xx
Suuntanumero(t)	+7 8142
http://www.petrozavodsk-mo.ru/
Karjalan tasavallan pääkaupunki
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Nimensä Petrozavodsk on saanut paikkakunnalle perustetun järvimalmia jalostavan rautatehtaan mukaan. Nimi tarkoittaa suomeksi Pietarintehdasta.

Kaupungin läpi virtaa kaksi jokea, Lohijoki ja Nieglajoki (Neglinka).

Kaupunginjohtaja, pormestari Galina Širšina erotettiin virasta joulukuussa 2015. Hän oli viimeisiä oppositiohenkisiä kaupunginjohtajia. Päätöksen teki kaupunginvaltuusto äänin 23–3, ja päätöksen takana oli Karjalan tasavallan johtaja Aleksandr Hudilainen.

Vuonna 1592 painetussa Abraham Orteliuksen kartassa mainitaan Onegaborg-niminen asutuskeskus suurin piirtein nykyisen Petroskoin paikalla.

Varsinaisesti kaupunkitaajaman historia alkoi vuonna 1703, kun Pietari Suuri päätti hyötyä Karjalan alueesta sodissaan. Nykyisen Petroskoin alueelle, Lohijoen suulle (ven. река Лососинка, Lososinka) rakennettiin paikallista järvimalmia jalostamaan rauta- ja tykkitehdas. Tehtaan perustus laskettiin 29. elokuuta 1703, jota pidetäänkin Petroskoin perustamispäivänä. Tehdas nimettiin hallitsija Pietari Suuren kunniaksi Pietarin tehtaaksi, mikä johtui sanoista (ven. Пётр, Pjotr, ’Pietari’) ja zavod (ven. заво́д, ’tehdas’).

Paikkakunta kasvoi aluksi tehdastaajamana. Alkuperäinen rautatehdas suljettiin kuitenkin jo 1734. Vuosina 1773–1774 rakennettiin uutta teollisuutta ja kaupungin keskusta (asemakaava 1774). Kaupunkioikeudet taajama sai vuonna 1777, jolloin myös kaupungin venäjänkielinen nimi Petrozavodsk virallistettiin. Kaupungin suomenkielinen nimi pohjautuu samamerkityksisen sanaparin Petrovski zavod (ven. Петровский завод) ensimmäisen sanan pohjoisvenäläiseen murremuotoon petrovskoi.

Vuodesta 1781 Petroskoi oli Venäjän keisarikunnan Aunuksen provinssin ja 1801 alkaen Aunuksen kuvernementin keskus. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa lokakuun vallankumoukseen saakka paikkakunnalle karkotettiin ihmisiä poliittisista syistä. Vuodesta 1862 lähtien toimi säännöllinen höyrylaivareitti Pietariin.

Vuonna 1904 aiemman tykkitehtaan seuraajalla, Aleksanterin asetehtaalla työskenteli noin tuhat henkeä. Vuonna 1916 valmistui kaupunkiin johtava rautatie osana Pietarista Murmanskiin johtavan radan osin pakkotyönä toteutettua rakennustyötä.

Neuvostovallan aika

Neuvostovalta otti kaupungin haltuunsa tammikuussa 1918. Petroskoista tuli 7. kesäkuuta 1920 perustetun Karjalan työkansan kommuunin keskus. Tämä muutettiin vuonna 1923 Karjalan autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi.

Vuodesta 1940 lähtien Petroskoi oli Karjalan luovutettujen alueiden liittämisen seurauksena laajemmaksi Karjalais-suomalaiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi kasvaneen alueen keskus.

Suomi oli yksi Neuvosto-Karjalan ja siis Petroskoin virallisista kielistä. Tämä johtui virallisesti kirjallisessa muodossa olleen karjalan kielen puuttumisesta, mutta epävirallisesti myös otaksumasta, että Suomi pian liittyisi muiden neuvostokansojen joukkoon osaksi Neuvostoliittoa. Neuvosto-Karjalan pääkaupunkiin muutti 1930-luvulta alkaen runsaasti suomalaisia emigranttikommunisteja. Myös ympäristön karjalainen asutus toi vaikutuksensa.

1950-luvulla kaupunkiin muutti myös inkerinsuomalaisia, jotka oli ajettu kotiseudultaan. Näin Petroskoista kasvoi Neuvostoliiton suomalaisen kulttuurin keskus, jossa Neuvostoliiton loppuaikana asui noin 15 000 suomalaista. Katukuvassa kuuli suomen kieltä. Monet virallisten laitosten ja kauppojen nimet olivat myös suomeksi. Kylteissä suomea näkee vielä paikoin nykyäänkin.

•  
  Vanhoja tykkejä tasavallan kansallismuseossa.
•  
  Petroskoin rantanäkymä vuonna 1915.
•  
  Suomalaisjoukkoja paraatissa sota-aikaan.
•  
  Äänislinnan rautatieasema jatkosodan aikana.
•  
  Postimerkki neuvostoajalta.

Jatkosota

Jatkosodassa Suomi miehitti Petroskoin lokakuun alussa 1941. Suomen asettama alueen miehityshallinto käytti kaupungista nimeä Äänislinna, joka on suomennos Abraham Orteliuksen kartan ruots. paikannimestä "Onegaborg". Neuvostovallan merkit poistettiin kaupungista: esimerkiksi Leninin patsas katosi Petroskoin keskusaukiolta ja paikalle tuotiin suomalainen kenttätykki. Kadunnimet vaihdettiin kuvaamaan Kalevalan sankareita ja Suur-Suomi-aatteen tunnetuimpia kannattajia. Onegaborgia käyttää nimenään nykyään paikallinen internet-yleisradiosema, Radio Onegaborg.

Suomi perusti Petroskoihin alueen ensimmäisen hallitsemansa keskitysleirin 24. lokakuuta 1941 venäläismiehille. Kaiken kaikkiaan keskitysleirejä oli sodan aikana kaupungissa kahdeksan. Jotkut leireistä olivat aiempia neuvostotyöleirejä ja jotkut vain suljettuja kaupunginosia, joissa oli muutama talo. Niihin vietiin alueen venäläinen väestö – pääasiassa naiset, lapset ja vanhukset. Eniten kuolemia leireillä aiheuttivat nälkä ja sairaudet ja osa leireillä olleista on todennut, että osa suomalaisista oli ymmärtäväisiä ja hyväsydämisiä. Petroskoissa toimii nykyisin muun muassa entisten alaikäisten leirivankien yhdistys, joka on ollut ajamassa muistomerkkejä ja oikeutta nälkään, pakkotyöhön ja tauteihin kuolleille omaisilleen.

Neuvostoliiton aloitettua suurhyökkäyksen Syväriltä kesällä 1944 Suomen puolustusvoimien oli vetäydyttävä suurimmaksi osaksi miehitysalueeltaan Itä-Karjalassa ja Leningradin alueella joutuen usein koviin taisteluihin. Neuvostoliitto palautti Petroskoin hallintaansa 28. kesäkuuta. Sodan aikana kaupunki oli kärsinyt suuria rakenteellisia tuhoja.

Sodanjälkeinen aika

Vuonna 1956 Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan suvereenisuudesta Neuvostoliitossa luovuttiin myös periaatteessa. Petroskoista tuli nyt Venäjän SFNT:n alaisuuteen alistetun, jälleen Karjalan ASNT:ksi nimetyn neuvostotasavallan pääkaupunki.

Neuvostoliiton hajotessa 1991 alue jäi Venäjän federaation osaksi Karjalan tasavaltana. Suomalainen, karjalainen ja vepsäläinen väestö on vähentynyt, mikä ilmenee väestönlaskennassakin. Osa Petroskoin suomalaisista ja erityisesti suomenkielistä sivistyneistöä on muuttanut Suomeen. Tämä on heikentänyt suomen kielen asemaa.

Petroskoi on syntynyt neljästä kylästä, jotka liittyivät Petroskoin keskustaan ja tehtaaseen (zavod). Kylät olivat Golikovka, Zareka, Zakamennoje ja Slobodka. Nämä ovat edelleen Petroskoin kaupunginosina. Aikoinaan Golikovkalla asui pääasiassa tehdastyöläisiä, Slobodkalla kauppiaita ja virkamiehiä. Nykyisin kaupunginosien välillä ei ole niin selvää jakoa sosiaalisen ammattiaseman mukaan.^lähde?

Hallinnollisesti Petroskoin keskusta jakaantuu kuuteen kaupunginosaan:^lähde?

1. Drevljanka-Perevalssi (Древлянка-Перевалка, Drevljanka-Perevalka)
2. Eteläinen teollisuusalue (Южная промзона, Južnaja promzona; karjalaksi Suvitevollissusalue)
3. Kanatehdas (Птицефабрика, Ptitsefabrika)
4. Karanmäki-Zareka (Голиковка-Зарека, Golikovka-Zareka)
5. Kukonmäki
6. Kljutševaja (Ключевая)
7. Lokakuun piiri (Октябрьский район, Oktjabrski raion)
8. Paasioja (Онежский, Onežski)
9. Vapun piiri (Первомайский район, Pervomajski raion)
10. Keskusta (Центр, Tsentr)
11. Pässinranta (Бараний Берег, Barani Bereg)
12. Radiotehdas (Радиозавод, Radiozavod)
13. Sainiemi (Сайнаволок, Sainavolok)
14. Saksanniemi (Немецкий наволок, Nemetski navolok)
15. Suolusmäki (Сулажгора, Sulažgora)
16. Suolusmäen tiilitehdas (Сулажгорский кирпичный завод, Sulažgorski kirpitšnyi zavod)
17. Solomanni (Соломенное, Solomennoje)
18. Tomičču (Томицы, Tomitsy)
19. Viideskylä (Пятый посёлок, Pjatyi posjolok)

Asukasluvun kehitys

Petroskoin vuotuinen keskilämpötila on vertailukauden 1961-1990 säätilastojen mukaan +2,5 celsiusastetta. Lämpimin kuukausi on tavallisimmin heinäkuu 16,0 asteen keskilämpötilalla ja kylmin tammikuu -11,5 asteen keskilämpötilalla. Vuotuinen sademäärä on keskimäärin 585,2 millimetriä. Aurinko paistoi keskimäärin 1673 tuntia vuodessa.

•  
  Petroskoin keskustan katunäkymää 2014.
•  
  Petroskoin rautatieasema.
•  
  Petroskoin joukkoliikenne hoidetaan osittain johdinautoilla.
•  
  Lenta-hypermarket.
•  
  Cosmos on eräs uudemmista hotelleista.
•  
  Suomen Pietarin-pääkonsulaatin Petroskoin toimipiste.
•  
  Pietari Suuren patsas puistossa Äänisen äärellä.
•  
  Jalankulkijoita Lenininkadulla.
•  
  Kaupungintalo.

Nykyisin Petroskoissa toimiva Äänisen traktoritehdas (Onežski traktornyi zavod) jatkaa metallinjalostusta Pietari Suuren aikana vuonna 1703 käynnistyneen rautatehtaan perinteistä lähtien.

Petroskoi sijaitsee Pietarista Murmanskin alueen Severomorskiin johtavan venäläisen valtatien M18 (eli E 108) varrella. Petroskoin rautatieasema on Karjalan tasavallan tärkein ja Murmanskin radan merkittävimpiä matkustajaliikenteen rautatieasemia. Kaupunkia palvelee myös Petroskoin lentoasema. Petroskoin satamasta on kesäisin säännöllistä reitti- tai risteilyliikennettä esimerkiksi Kižin saarelle.

Petroskoin sisäisessä joukko­liikenteessä käytetään tavallisten linja-autojen ja minibussien lisäksi johdinautoja.

Petroskoin kautta kulkee Sininen tie, joka on kansainvälinen matkailureitti Norjasta Ruotsin ja Suomen kautta Venäjän Karjalaan.

•  
  Petroskoin valtionyliopiston päärakennusta.
•  
  Venäjän tiedeakatemian Karjalan tiedekeskuksen rakennus.
•  
  Pietarin konservatorion sivutoimipisteen eli Petroskoin konservatorion rakennus.

Petroskoi on eräs Luoteis-Venäjän tärkeimpiä koulutuskeskuksia. Kaupungin suurin yliopisto on vuonna 1940 perustettu Petroskoin valtionyliopisto, jossa on 14 tiedekuntaa. Yliopistolla on myös neljä sivuosastoa ja siellä opiskelee yli 10 000 opiskelijaa. Aiemmin kaupungissa oli itsenäisenä yliopistona myös Karjalan pedagoginen akatemia (1931) kymmenellä tiedekunnallaan. Tämä kuitenkin yhdistettiin 2013 Petroskoin valtionyliopistoon. Lisäksi kaupungissa on Petroskoin konservatorio (Pietarin konservatorion sivutoimipiste), Karjalan turismikorkeakoulu ja Luoteisen valtionhallinnonakatemian toimipiste.

Petroskoissa toimii Venäjän tiedeakatemian monialainen Karjalan tutkimuskeskus. Se sisältää seitsemän eri instituuttia: Biologian, Pohjoisten vesiongelmien, Geologian, Metsäalan, Matematiikan, Talouden sekä Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutit. Tutkimuskeskuksen itämerensuomalaisten kielten laitos on toimittanut esimerkiksi useita suomalais-venäläisiä sanakirjoja.^lähde?

•  
  Kansallinen teatteri (esityksiä suomeksi).
•  
  Venäläinen teatteri.
•  
  Elokuvateatteri Kalevala.
•  
  Karjalan tasavallan kansalliskirjasto.
•  
  Karjalan tasavallan taidemuseo.
•  
  Äänisen rannalla oleva suosittu jalkakäytävä.
•  
  Aiempi Aunuksen kuvernementin kanslia toimii nykyään osana Karjalan tasavallan kansallismuseota.
•  
  Musiikkifestivaali

Kaupungissa toimii niin venäläinen kuin suomenkielinenkin teatteri (Kansallinen teatteri). Kulttuuritarjontaa tuottavat lisäksi esimerkiksi nukketeatteri, sirkus ja Mediataiteen keskus. Puskinskajakadulla toimii kansalliskirjasto (1959). Museoihin kuuluvat Karjalan tasavallan kansallismuseo (1871) ja Petroskoin taidemuseo (Karjalan tasavallan taidemuseo, 1960). Taidemuseossa on esimerkiksi kokoelma vanhoja karjalaisia ikoneja.

Siellä ilmestyy suomenkielinen viikkolehti Karjalan Sanomat sekä aikakauslehti Carelia, aikaisemmalta nimeltään Punalippu, niin ikään suomen kielellä. Lisäksi karjalan kielellä ilmestyvät viikoittain Oma Mua -lehti sekä Vienan Karjala sekä kerran kuussa vepsänkielinen Kodima-lehti. Radiossa ja tv:ssä Karjalan TV- ja radioyhtiöllä (GTRK Karelija) on suomen-, karjalan- ja vepsänkielisen toimitus, jolla on lähetyksiä viikoittain.

Kaupungissa toimivat monet Karjalan noin 20 uskonnollisesta yhteisöstä. Petroskoin kristillisiä seurakuntia ovat muun muassa Venäjän ortodoksisen kirkon Petroskoin ja Karjalan hiippakunnan paikalliset seurakunnat ja luterilaisen Inkerin kirkon Karjalan rovastikunnan Pyhän Hengen seurakunta. Aleksanteri Nevskin katedraali (1828-1832) on ortodoksisen kirkon Petroskoin ja Karjalan hiippakunnan nykyinen pääkirkko. Se oli neuvostoaikana muussa käytössä, mutta avattiin ja vihittiin monen vuoden restauroinnin jälkeen pyhäköksi vuonna 2000.

Petroskoissa on monia urheilua ja liikuntaa varten rakennettuja rakennuksia ja tiloja. Urheilukentistä tunnetuimpiin kuuluu Spartak-yleisurheilustadion, joka toimii myös Venäjän 2. divisioonan länsilohkossa pelaavan jalkapalloseura Karjalan kotikenttänä. Lisäksi on esimerkiksi Junost-jalkapallostadion. Pursiseura järjestää regatan vuosittain.

•  
  Aleksanteri Nevskin katedraali (1828–1832). Tämä on Petroskoin ja Karjalan hiippakunnan pääkirkko.
•  
  Pyhän ristin ylentämisen katedraali (1848–1852).
•  
  Junost-stadion maaliskuun lopulla 2013.
•  
  Äänisen regatta.
•  
  Urheilutalo Petroskoin tapaan.

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Petroskoi.

• Suomen ulkoministeriö: Venäjä - matkustustiedote (um.fi)
• Petroskoin valtionyliopisto (englanniksi) (petrsu.ru)
• Venäjän tiedeakatemian Karjalan tiedekeskus (KarNTs RAN) (venäjäksi)
• Petroskoin kartta palveluvalikolla (venäjäksi) (petromap.ru)
• Neuvosto-Karjalan pääkaupunki Petroskoi tsaarivallan aikana, Helsingin Sanomat, 09.05.1937, nro 122, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot