Papilloomavirukset

Papilloomaviruksen alatyyppejä on suuri määrä, ja osa niistä on ihmisessä täysin oireettomia. Tietyt alatyypit aiheuttavat muun muassa syyliä, kondyloomaa sekä kohdunkaulan syöpää. Voimakkaasti yleistyneen kurkunpään syövän taustalla saattaa niin ikään olla kohdunkaulan syöpää aiheuttavat alatyypit, kun tartunta on saatu suuseksin välityksellä.

Papilloomavirukset
HPV kuvattuna läpäisyelektronimikroskoopilla
Virusten luokittelu
Ryhmä:	Ⅰ dsDNA-virukset
Kunta:	Virukset
Heimo:	Papilloomavirukset Papillomaviridae
Suvut
Alphapapillomavirus Betapapillomavirus Chipapillomavirus Deltapapillomavirus Dyodeltapapillomavirus Dyoepsilonpapillomavirus Dyoetapapillomavirus Dyoiotapapillomavirus Dyokappapillomavirus Dyolambdapapillomavirus Dyomupapillomavirus Dyonupapillomavirus Dyoomikronpapillomavirus Dyopipapillomavirus Dyorhopapillomavirus Dyosigmapapillomavirus Dyothetapapillomavirus Dyoxipapapillomavirus Dyozetapapillomavirus Epsilonpapillomavirus Etapapillomavirus Gammapapillomavirus Iotapapillomavirus Kappapapillomavirus Lambdapapillomavirus Mupapillomavirus Nupapillomavirus Omegapapillomavirus Omikronpapillomavirus Phipapillomavirus Pipapillomavirus Psipapillomavirus Rhopapillomavirus Sigmapapillomavirus Taupapillomavirus Thetapapillomavirus Upsilonpapillomavirus Xipapillomavirus Zetapapillomavirus
Katso myös
Papilloomavirukset Wikispeciesissä   Papilloomavirukset Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Papilloomavirukset aiheuttavat 6–8 prosenttia, naisilla jopa 12 prosenttia, kaikista syövistä. Harald zur Hausen sai vuonna 2008 Nobelin lääketieteen palkinnon löydettyään 1980-luvulla syöpää aiheuttavia papilloomaviruksia ja työn seurauksena saatiin vuonna 2006 kehitettyä rokote. Tämän jälkeen murrosikäisiä ja nuoria aikuisia on rokotettu lukuisissa maissa sukupuoliteitse tarttuvia syöpävaarallisia alatyyppejä vastaan. Suomessa murrosikäisten tyttöjen HPV-rokotukset otettiin Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan syksyllä 2013 ja poikien rokottaminen aloitettiin 2020.

Papilloomavirukset ovat väestössä varsin yleisiä; erään tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa kunakin ajanhetkenä noin neljännes naisista on HPV-positiivisia. Papilloomainfektiot yleistyvät voimakkaasti sukukypsyyden saavuttamisen myötä ja 50 ikävuoteen mennessä noin 80 % naisista on jossakin elämänsä vaiheessa saanut ainakin yhden alatyypin HPV-tartunnan^lähde?. Valtaosa HPV:n esiintyvyyttä koskevista tiedoista kattaa vain naispuolisen väestön johtuen suurempien haittojen painottumisesta naisiin. Miesten keskuudessa esiintyvyyden arvellaan kuitenkin olevan samaa luokkaa kuin naisilla.

Arviot papilloomaviruksen esiintyvyydestä väestössä vaihtelevat huomattavasti (välillä 14–90 %) riippuen mittaustavasta. Sellaisten henkilöiden osuus väestöstä, joilla on jossakin vaiheessa elämäänsä ollut minkä tahansa alatyypin HPV-infektio, on luonnollisesti huomattavasti suurempi kuin sellaisten henkilöiden osuus, joilla mittaushetkellä on korkean riskin alatyypin aiheuttama infektio.

Papilloomaviruksia tunnetaan yli 100 alatyyppiä, jotka poikkeavat toisistaan lähinnä pintaproteiinien osalta. Alatyypistä riippuen virus käyttää isäntäsoluinaan ihon tai limakalvon keratinosyyttejä; osa alatyypeistä on oireettomia, mutta osa aiheuttaa syyliä. Ns. korkean riskin alatyypit ovat viruksia, jotka eivät aiheuta akuutteja limakalvo-oireita, mutta voivat aiheuttaa pitkäkeskoisen infektion, joka altistaa kohdunkaulan syövälle. Terveydelliseen riskiin perustuvan jaottelun lisäksi papilloomavirukset voidaan luokitella sukupuoliteitse leviäviin alatyyppeihin ja ei-seksuaalisesti leviäviin alatyyppeihin.

Eri HPV-alatyypit aiheuttavat erilaisia sairauksia ja osa niistä on myös täysin oireettomia. Siksi yhden sairauden esiintyminen ei automaattisesti johda muihin (esimerkiksi kondylooman saaminen ei aiheuta kohdunkaulansyöpää). Toisaalta sama henkilö voi saada tartunnan useammastakin eri alatyypistä, joten sairaudet eivät myöskään automaattisesti sulje toisiaan pois.

Ihosyylät

Ei-sukupuoliteitse leviävät, ihossa elävät HPV-alatyypit aiheuttavat varsinkin lapsilla syyliä raajoissa. Syyliä aiheuttavia viruksen alatyyppejä ovat muun muassa HPV-1, HPV-2, HPV-3, HPV-4, HPV-7 ja HPV-10. Alatyypistä riippuen syylät ovat koholla ihon pinnasta tai kasvavat sisäänpäin. Ne myös usein kutiavat, ja lasten raapiessa niitä ne saatavat puhjeta vuotaen hieman verta. Infektiot leviävät helposti ihokontakteilla, mutta ne menevät itsestään ohi muutamien viikkojen ja kuukausien aikana. Iholla elävät HPV-alatyypit eivät leviä sukupuolielimiin tai muille limakalvoille. Käsihygienian avulla syylien leviämistä voi ehkäistä melko tehokkaasti.

Kondylooma

Kondylooma eli visvasyylä on sukupuoliteitse leviävä limakalvosairaus, jolle tunnusomaisia oireita ovat helposti erotettavissa olevat sukupuolielinten alueella esiintyvät syylämäiset muutokset. Anaaliseksin yhteydessä kondylooma voi siirtyä myös peräaukon limakalvolle. Kondyloomaa aiheuttavia HPV-alatyyppejä ovat muun muassa tyypit 6, 11, 42, 43, 44, ja 55. N. 90 % tavattavista kondyloomatapauksista on kahden HPV-alatyypin (alatyypit 6 ja 11) aiheuttamia. Kyseessä ovat siis eri alatyypit kuin niin sanotun korkean riskin alatyypit, jotka aiheuttavat kohdunkaulan syöpää.

Kohdunkaulan syöpä

Niin sanotut korkean riskin HPV-virukset (mm. 16, 18, 31, 33, 35, 39, 45 ja 51) altistavat naispuoliset kantajansa kohdunkaulan syövälle. Useimmissa tutkimuksissa lähes kaikki kohdunkaulan syöpään sairastuneista naisista ovat saaneet HPV-infektion ennen sairastumista. Näitä korkean riskin alatyyppejä tunnetaan 13kpl, mutta väestötasolla kaksi merkittävintä alatyyppiä ovat tyypit 16 ja 18, jotka aiheuttavat yli 70 % kaikista syöpätapauksista. Miehillä nämä korkean riskin alatyypit voivat aiheuttaa syöpää penikseen, peräsuoleen ja nieluun.

Muiden muassa tyypit 6 ja 11 voivat aiheuttaa kondyloomaa. Pitkäaikaiset, muun muassa tyyppien 16 ja 18, infektiot voivat johtaa hoitamattomana kohdunkaulan syövän kehittymiseen.

Vasta-ainetestaus

Verestä voidaan määrittää HPV-vasta-aineet, joiden esiintymistä voidaan pitää merkkinä infektiosta. Vasta-aineista voidaan myös erotella korkean riskin HPV-alatyyppien vasta-aineet. Vasta-ainetestaukseen liittyy kuitenkin merkittäviä ongelmia, joista eräs on se, että alatyyppien suuren lukumäärän vuoksi se tunnistaa runsaasti vääriä positiivisia tuloksia - toisin sanoen myös täysin oireettomat ja riskittömät HPV-alatyypit aikaansaavat elimistössä immuunireaktion. Tämän vuoksi henkilö voi olla vasta-ainekokeessa positiivinen, mutta hänellä ei silti ole merkittävää sairausriskiä. Toinen ongelma liittyy viiveeseen infektion alun ja vasta-aineiden muodostumisen välillä: jos verinäyte otetaan heti tartunnan saamisen jälkeen, testi voi olla negatiivinen vaikka henkilöllä on käynnissä oleva HPV-infektio.

PAPA-koe

Papilloomaviruksen aiheuttamia solumuutoksia kohdunkaulan limakalvossa voidaan tutkia PAPA-kokeessa, jossa emättimen kautta otetusta solunäytteestä saatavia soluja tutkitaan mikroskooppisesti. PAPA-koe suositellaan suoritettavaksi noin vuosi ensimmäisen sukupuolikontaktin jälkeen tai viimeistään 25 vuoden iässä. Mikäli edellisen PAPA-kokeen solukuva on normaali ja seksikumppani pysyy samana, sopivana testivälinä pidetään 2–3 vuotta. Uutta PAPA-koetta suositellaan aina noin vuoden kuluttua uuden kumppanin kanssa aloitetusta suhteesta riippumatta siitä mitä ehkäisymuotoa on käytetty.

Miehille ei ole käytössä yleisesti hyväksyttyä seulontatestiä papilloomaviruksen toteamiseksi.

100 %:sta suojaa HPV-tartunnalta on vaikea saada, mutta omalla toiminnalla voi oleellisesti vaikuttaa tartuntariskiin. Vaikka kondomin käyttö suojaa erittäin tehokkaasti useimpia sukupuolitauteja vastaan, papilloomaviruksen osalta sen tarjoama suoja on vain noin 70 %^lähde?. Tämä johtuu pääosin siitä, että virus voi tarttua myös muilta kuin kondomin peittämiltä iho- ja limakalvoalueilta. Koska varmaa suojaa tartunnan estämiseksi on vaikea saada, PAPA-testi suositellaan suoritettavaksi aina seksikumppanin vaihtumisen yhteydessä (ks. yllä). Kondomin lisäksi on viitteitä siitä, että joidenkin liukastevoiteiden sisältämät antimikrobiaaliset ainesosat vähentävät papilloomavirustartuntoja. Virus leviää vain iho- tai limakalvokontaktien kautta, joten pisaratartunnat ovat erittäin harvinaisia. Joidenkin tutkimuksien mukaan intiimialueiden karvojen poisto voisi lisätä riskiä saada papilloomavirus tai ontelosyylävirus, jota esiintyy myös paljon sukupuolielimien iholla.

Julkisissa- ja yhteissuihkutiloissa olisi hyvä käyttää sandaaleja. HPV voi aiheuttaa erittäin merkittäviä terveyshaittoja mm. kasvaimia ja kivuliaita ihonpoistoja jalkapohjiin, joiden hoitaminen voi kestää vuodenkin.

• Kondylooma
• HPV-rokote
• Kohdunkaulan syöpä
• Kasvainvirus

• Laji.fi: Papillomaviridae
• ViralZone: Papillomaviridae (englanniksi)
• National Center for Biotechnology Information (NCBI): Papillomaviridae, taxonomy (englanniksi)