Ortodoksijuutalaisuus: Juutalaisuuden suuntaus

Nämä lait selityksineen on kanonisoitu Talmudissa (Suullinen laki) ja koonnettu jälkeenpäin Shulhan arukhissa. Tämä rabbiiniperinteen kokoelma on hallinnut perinteistä juutalaisuutta jo yli tuhannen vuoden ajan.

Ortodoksijuutalaisuuden tunnuspiirteitä ovat:

• usko Tooran lakien jumalalliseen alkuperään; Jumala välitti lait Moosekselle, joka merkitsi ne muistiin ja ihminen ei voi muuttaa niitä
• usko Jumalan rikkomattomaan liittoon Israelin kansan kanssa, jota Tooran tulisi hallita
• käsitys juutalaisuuden suullisen lain (Talmud, Aggada) kiinteästä, erottamattomasta suhteesta kirjattuun lakiin eli Tooraan
• Halakhaan eli lakien koodiin pitäytyminen Shulhan arukhin mukaan
• suhde ympäröivään maailmaan punnitaan kaikkina aikoina rabbiinitradition mukaisen lakien tulkitsemisen kautta
• ješivojen keskeinen rooli Talmudin opetuksessa
• usko Rambamin (Moshe Maimonides) muotoilemiin 13 uskonkohtaan.

Ortodoksisuuden alaryhmiä ovat ultraortodoksit eli haredit, mukaan lukien hasidit, sekä modernit ortodoksit. Ortodoksijuutalaisuuden piirissä on myös paljon juutalaisia, jotka kuuluvat ortodoksiseurakuntiin tai käyttävät ortodoksijuutalaisia palveluita, vaikka eivät omassa elämässään noudattaisi ortodoksijuutalaisuuden tapoja ja sääntöjä. Tämä on tyypillistä esimerkiksi Israelissa ja Suomessa. Vuonna 2001 ortodoksijuutalaiset ja ortodoksisynagogien piirissä olevat juutalaiset muodostivat noin 50% Britannian juutalaisista (150 000), 27% Israelin juutalaisista (1 500 000) ja 13 % Yhdysvaltojen juutalaisista (529 000). Niistä, jotka olivat synagogan tai juutalaisen seurakunnan jäseniä, ortodoksijuutalaisia oli noin 70% Britanniassa ja 27% Yhdysvalloissa.

Suomen juutalainen seurakunta on periaatteessa ortodoksijuutalainen, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että Helsingin synagogassa naisten paikka on parvekkeella eikä naisrabbeja hyväksytä. Sana ortodoksi viittaa tässä yhteydessä lähinnä elämäntavan oikeaoppisuuteen, ei erilliseen opilliseen viisauteen. Käytännössä kuitenkin Suomen juutalaisista erittäin pieni vähemmistö on ortodoksijuutalaisen elämäntavan mukaan eläviä.

Ortodoksijuutalaisuuden keskeinen opinkappale on usko siihen, että Jumala ilmoitti sekä kirjallisen että suullisen Tooran Moosekselle Siinain vuorella ja että tämä ilmoitus on välittynyt sukupolvelta toiselle katkeamattomana ketjuna nykyaikaan asti. Yksi rabbinisen perinteen alkuteksteistä on luettelo, jolla Isien opetukset eli Pirkei avot alkaa. Siinä luetellaan ne oppineet, joille Toora on opetettu ja jotka ovat välittäneet sen eteenpäin, Mooseksesta Joosuan kautta Vanhimmille, profeetoille, ja aina eteenpäin Hilleliin ja Shamaihin asti.

Ortodoksijuutalaisuuden perusfilosofia on se, että annettu ilmoitus on täydellinen ja valmis; sen tulkintaa uusien olosuhteiden vallitessa pidetään vanhojen periaatteiden ja sääntöjen soveltamisena aiemmin annettujen menetelmien mukaan, ei uusien asioiden keksimisenä tai lisäämisenä. Aukot välitettävässä tiedossa tai varhaisten oppineiden erimielisyydet tulkitaan esimerkiksi sen seuraukseksi, että vainojen takia osa Tooran sisällöstä on unohtunut.

Klassiseen juutalaisuuteen sisältyi perinteinen usko kuolleiden ylösnousemukseen. Tällä opinkappaleelle on pohja pyhissä kirjoituksissa, kuten Mishnassa viitataan: "Koko Israelilla on osa tulevassa maailmassa, niin kuin on kirjoitettu: "Ja sinun kansasi, kaikki vanhurskaita, perivät maan ikuisiksi ajoiksi; He ovat taimi jonka istutin, kätteni työ, joka on kunniani (Jes.60:21)." Mishna myös leimaa harhaoppisiksi ne juutalaiset, jotka kieltävät kuolleiden ylösnousemuksen tai sen, että tämän opinkappaleen alkuperä on Toorassa. Niille, jotka kieltävät tämän opinkappaleen, ei ole paikkaa tulevassa maailmassa. Fariseukset uskoivat sekä ruumiin ylösnousemukseen että sielun kuolemattomuuteen. He myös uskoivat että tässä maailmassa tehdyt teot vaikuttavat elämään kuolemanjälkeisessä elämässä. Mishna Sanhedrin 10:n mukaan vain ne, jotka seuraavat oikeaa teologiaa, saavat osan tulevasta maailmasta.

Mishnan traktaateista löytyy muitakin viittauksia kuolemanjälkeiseen elämään. Berakhot-traktaatissa on kohta, jossa kerrotaan, että juutalainen usko kuolemanjälkeiseen elämään vakiintui jo kauan ennen Mishnan kokoamista. Raamatullisessa perinteessä mainitaan Sheol 65 kertaa. Sitä kuvataan paikaksi, jonne kuolleet perheineen kokoontuvat. Esimerkiksi 4. Mooseksen kirjan 16:30 mukaan Korah laskeutui Sheoliin elävänä, kuvatessaan hänen kuolemaansa jumalallisen rangaistuksen seurauksena.

Talmudissa tulevaa maailmaa kuvaillaan yksityiskohtaisemmin. Tätä käytettiin juutalaisten motivoimiseen noudattamaan uskonnollista lakia. Hurskaat palkitaan ja he pääsevät Gan Edeniin eli Eedenin puutarhaan, kun taas pahoja rangaistaan Gehinnomissa, ja ylösnousemus tapahtuu messiaanisena aikana. Näiden tapahtumien aikajärjestys on epäselvä. Rabbit tukevat uskoa ylösnousemukseen runsailla lainauksilla Raamatusta, ja esittävät sen merkkinä Jumalan kaikkivoipaisuudesta.

Ortodoksijuutalaisuus koostuu joukosta hyvin erilaisia alaryhmiä ja suuntauksia, jolla ei ole yhteistä katto-organisaatiota. Eri suuntausten väliset suhteet voivat olla vaikeita ja eri suuntauksilla voi olla negatiivisia käsityksiä toisistaan. Eri ryhmillä on merkittäviä sosiaalisia eroja, kun taas erot halakhan ymmärtämisessä ovat jonkin verran vähemmän merkittäviä. Ortodoksijuutalaisuus - nimen alle luettavilla ryhmillä yhteistä on keskeinen uskomus, että Jumala antoi Siinailla Moosekselle Tooran, käsittäen myös suullisen lain, ja se pätee kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. Tästä syystä kaikilla ortodoksijuutalaisilla on velvollisuus elää käskyjen ja juutalaisen lain mukaan.

Koska mitään yhtä yhteistä ortodoksista järjestelmää ei ole, ortodoksijuutalaisuudella ei ole kanonista uskon määritelmää. Jokainen ortodoksijuutalainen ryhmä pitää itseään juutalaisen teologisen perinteen jatkajana, mutta pitää myös muita erilaisia perinteitä hyväksyttävinä ja aitoina. Monet ryhmät ovat hyväksyneet Maimonideksen kolmentoista uskonkohdan mukaisen määritelmän uskolle.

Tästä filosofisesta joustavuudesta johtuen monet erilaiset näkemykset ovat mahdollisia, varsinkin niillä alueilla, joihin halakha antaa vähemmän ohjeita. Seurauksena on suhteellisen laaja valikoima erilaisia hashqafoteja eli maailmankatsomuksia ortodoksijuutalaisuuden sisällä. Suurimmat erot ortodoksijuutalaisuuden eri suuntausten välillä liittyvät seuraaviin asioihin:

• kuinka paljon ortodoksijuutalaisten tulisi integroitua ympäröivään maalliseen yhteiskuntaan
• suhtautuminen sionismiin ja Israelin valtioon
• kuinka suuri painotus on Talmudin opiskelulla, mystiikalla tai etiikalla
• Suhtautuminen maalliseen tietoon, kuten nykyajan filosofisiin ajatuksiin tai rabbiinisen kirjallisuuden kritiikkiin
• onko Talmudinen velvollisuus sekä opiskella että harjoittaa ammattia edelleen voimassa
• jeshivoiden keskeisyys
• ei-halakhisten tapojen, kuten kielen ja pukeutumisen, ylläpitämisen tärkeys,
• suhtautuminen naisten rooliin yhteiskunnassa
• suhde ei-juutalaisiin

Näiden ortodoksijuutalaista maailmaa jakavien filosofisten ja teologisten kysymysten suhteen ortodoksijuutalaisuus voidaan jakaa moderniortodoksijuutalaisuuteen ja haredijuutalaisuuteen, joista jälkimmäiseen sisältyy myös hasidijuutalaisuus.

Moderniortodoksijuutalaisuus

Moderniortodoksijuutalaisuuden "yleinen suhtautumistapa ... on usko siihen, että ihminen voi olla ja hänen tulisi olla täysi jäsen modernissa yhteiskunnassa, hyväksyen siihen liittyvät riskit uskonnollisen elämäntavan ylläpitämiselle, koska siitä tulevat hyödyt ovat suuremmat kuin nämä riskit". Juutalaisten tulisi olla rakentavassa vuorovaikutuksessa maailman kanssa niin, että he voivat edistää hyvää ja oikeudenmukaisuutta sekä itsessään että laajemmassa yhteiskunnassa.

Moderniortodoksijuutalaisuus pitää juutalaista lakia normatiivisena ja sitovana, samalla nähden positiivisena arvona vuorovaikutuksen modernin maailman kanssa. Moderniortodoksisuudessa Israelin kansa on keskeinen käsite. Yleisesti moderniortodoksisuudessa Israelin valtiolla nähdään olevan paljon merkitystä sekä kansallisessa että uskonnollisessa mielessä. Tyypillisesti moderniortodoksijuutalaisuuden piirissä toimivat instituutiot ovat sionistisia. Muita moderniortodoksijuutalaisuuden keskeisiä arvoja on maallisen koulutuksen arvostus ja tärkeys, naisten ja miesten koulutuksellinen tasa-arvo, ja itsensä ja perheensä elättämisen tärkeys.

Haredijuutalaisuus

Pääartikkeli: Haredit

Haredijuutalaisuuteen kuuluu laaja valikoima erilaisia ryhmiä, joita yhdistää torjuva suhtautuminen moderniin maalliseen yhteiskuntaan. Sitä kutsutaan joskus myös ultra-ortodoksisuudeksi. Haredijuutalaiset pitävät itseään kaikkein uskonnollisesti aidoimpana juutalaisten ryhmänä, vaikka muut suuntaukset kiistävät tämän.

Haredijuutalaisuus on reaktio yhteiskunnan muutokseen, kuten emansipaatioon, valistukseen, Haskalaan, maallistumiseen, uskonnollisiin uudistuksiin, kansallisten juutalaisten liikkeiden nousuun jne. Toisin kuin moderniortodoksijuutalaiset, haredit pyrkivät edistämään uskonnollisen lain ja tapojen noudattamista eristäytymällä ympäröivästä yhteiskunnasta. On kuitenkin monia harediyhteisöjä, joissa ammatilliseen koulutukseen tai yrityksen perustamiseen kannustetaan, ja haredijuutalaiset ovat kosketuksissa sekä ei-haredijuutalaisiin että ei-juutalaisiin.

Harediyhteisöt sijaitsevat pääasiassa Israelissa, Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Euroopassa. Tällä hetkellä maailmanlaajuinen arvio haredijuutalaisten määrästä on noin 1,5–1,8 miljoonaa. Koska uskontojen välisiä liittoja ei käytännössä esiinny ja haredijuutalaisten syntyvyys on korkea, haredijuutalaisten määrä kasvaa nopeasti.

Hasidijuutalaisuus

 

Hasidijuutalaisuus syntyi herätysliikkeenä nykyisen Ukrainan alueella 1700-luvulla, ja se levisi nopeasti ympäri Itä-Eurooppaa. Nykyään useimmat sen kannattajat asuvat Yhdysvalloissa, Israelissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Israel Ben Eliezeriä, jota kutsutaan nimellä Baal Shem Tov, pidetään hasidijuutalaisuuden perustajana, ja hänen oppilaansa kehittivät ja levittivät sitä. Nykyään hasidijuutalaisuus on haredijuutalaisuuden alaryhmä, jolle on tunnusomaista uskonnollinen vanhoillisuus ja sosiaalinen eristäytyminen.

Hasidijuutalaiset noudattavat paitsi ortodoksijuutalaista halakhaata myös itäeurooppalaisia juutalaisia tapoja kuten tietynlaista pukeutumista ja jiddišin kielen käyttöä.

Hasidijuutalaisuus on saanut vahvasti vaikutteita Luriaanisesta kabbalasta. Sen opetukset korostavat Jumalan läsnäoloa maailmassa ja tarvetta liittyä Jumalaan eli "dvekut Hashem" ja olla yhtä Hänen kanssaan joka hetki, uskonnon harjoittamisen hengellisyyttä ja arkisten tekojen hengellistä merkitystä. Hasidijuutalaiset muodostavat itsenäisiä lahkoja tai dynastioita, joista jokaisella on oma johtajansa eli rebbe, jonka asema on periytyvä. Rebben kunnioitus ja hänen tottelemisensa ovat keskeisiä oppeja, ja häntä pidetään hengellisenä auktoriteettina, johon seuraajan tulee kiinnittyä lähestyäkseen Jumalaa. Eri ryhmillä on erilaisia tapoja ja piirteitä. Usein hasidijuutalaisuuden kannattajat ovat harjoittaneet hasidijuutalaisuutta monien sukupolvien ajan, ja hasidijuutalaisuuteen tyypillisesti synnytään. Arvio hasidijuutalaisten määrästä maailmassa on yli 400 000.

Ortodoksijuutalaisuus korostaa košer-ruokavalion noudattamista ja sapattiin, päivittäiseen rukoukseen ja perhepuhtauteen liittyvien sääntöjen noudattamista. Usein ortodoksijuutalaiset voi tunnistaa heidän pukeutumisestaan ja perhekeskeisestä elämäntavastaan.

Historiallinen kehitys

Nykyiset ortodoksijuutalaiset uskovat seuraavansa samaa filosofiaa ja lakia, joka on ollut olemassa kautta juutalaisen historian, kun taas muut suuntaukset ovat irtautuneet tästä perinteestä. Ortodoksijuutalaisuus nykyään väittää olevansa peräisin Mooseksen ajoilta ja olleensa olemassa Mishnan ja Talmudin ja rabbinisen kirjallisuuden kehityksen aikana. Ortodoksijuutalaisuus on nähty 1800-lukua edeltäneen juutalaisuuden valtavirran jatkumona.

Nykyiset tutkijat kuitenkin kyseenalaistavat ortodoksijuutalaisuuden väitteen siitä, että se on täydellisen uskollinen vanhoille perinteille. He osoittavat, että keskiajan juutalaisuus oli hyvin kaukana nykyortodoksijuutalaisuudesta. Pikemminkin ortodoksijuutalainen yhteisö omaksui vastareaktiona Haskala-liikkeen liberalismille paljon tiukempia halachisia käytäntöjä, erityisesti košeriin ja pesachiin liittyvissä ruokasäännöissä, joissa kaikkein tiukin mahdollinen tulkinta on otettu uskonnolliseksi vaatimukseksi, vaikka Talmud kannattaisi lievempää tulkintaa ja aikaisemmat sukupolvet olivat noudattaneet lievempää tulkintaa.

Juutalaisen historian kirjoittajat myös huomauttavat, että osa nykyisten ortodoksijuutalaisten tavoista ei ole jatkumoa vanhoille tavoille vaan ne ovat uudistuksia, joita aikaisemmat sukupolvet eivät tunteneet. Esimerkiksi nykyään haredijuutalaisuudessa yleinen perinne leikata pojan hiukset ensimmäisen kerran hänen kolmevuotissyntymäpäivänään (upšerin) juontaa juurensa tapaan, jonka palestiinanjuutalaiset omaksuivat paikallisilta arabeilta. Aškenasijuutalaisten kiellolle syödä kitnijotteja eli esimerkiksi riisiä, papuja ja maissia pesachin aikana ei ole tiettävästi edeltäjää ennen 1100-lukua, ja sen jälkeenkin se oli vähemmistömielipide vuosisatojen ajan.

Sapatti

Sapattia noudatetaan perinteisten määräysten mukaan, joihin kuuluu muun muassa 39 sapattina kiellettyä työnteon muotoa ja kolme sapattiateriaa. Sähkölaitteiden käsittely on kielletty, joten esimerkiksi valoja ei voi sammuttaa eikä laittaa päälle. Perinteinen sapatti-illallinen ja -lounas alkaa perheen isän lausumalla kiddushilla ja leivän siunauksella. Ortodoksijuutalaisessa kulttuurissa sapatilla on tärkeä sosiaalinen merkitys, koska ortodoksijuutalaiset naiset käyvät yleensä synagogassa vain sapattina, toisin kuin miehet, ja sapattiaterioille kutsutaan usein vieraita. Ruoka täytyy laittaa etukäteen, koska keittäminen ja paistaminen on kielletty. Sapattiruoka pidetään yleensä lämpimänä lämpölevyn päällä, ja ajastimilla säädellään sähkölaitteita niin, ettei niihin tarvitse koskea sapattina. Koska ortodoksijuutalaisen halakhan mukaan autolla ajaminen sapattina on kielletty, ortodoksijuutalaiset pyrkivät asumaan kävelymatkan päässä synagogasta ja näin useimmat ortodoksijuutalaiset asuvat lähellä toisiaan. Kantaminen ulkona on mahdollista vain paikassa, johon on rakennettu halakhan mukainen aita eli eruv, joten kaupunkeja ja asuinalueita, joissa asuu paljon ortodoksijuutalaisia ympäröi usein eruv. Koska lastenvaunujen työntäminen lasketaan kantamiseksi ja ortodoksijuutalaisissa perheissä on usein paljon lapsia, eruvin puuttuessa naiset yleensä eivät poistu talosta koko sapatin aikana.

Košer

Ortodoksijuutalaiset noudattavat perinteistä košer-ruokavaliota, jossa muun muassa vain erityisellä tavalla teurastettujen eläinten, lähinnä kanan, lehmän ja lampaan, liha on sallittu. Liha ja maitotuotteet erotetaan niin, ettei niitä koskaan valmisteta tai syödä samoilla välineillä tai samaan aikaan. Liharuokien syömisen jälkeen odotetaan paikallisesta perinteestä riippuva aika, esimerkiksi kuusi tuntia, ennen kuin voidaan syödä maitotuotteita. Vaikka košer-sääntöjä noudatetaan myös muissa juutalaisissa suuntauksissa, ortodoksijuutalaisten keskuudessa niiden noudattamista korostetaan enemmän, ja varsinkin sitä pidetään tärkeänä, että ainesosien lisäksi myös ruoanvalmistusvälineet ovat košer. Monet ortodoksijuutalaiset kieltäytyvät syömästä mitään ruokaa, jossa ei ole jotakin košersertifikaattia, ja joskus myös joitakin košersertifikaatteja ei pidetä luotettavina. Ortodoksijuutalaisuuden piirissä säilyneitä perinteitä ovat myös kielto syödä ei-juutalaisen valmistamaa tai käsittelemää viiniä, maitoa jonka lypsyä ei ole valvonut juutalainen, tai tiettyjä ei-juutalaisen kypsentämiä ruokia, esimerkiksi leipää, vaikka ruoka olisi muuten košer. Näistä vain viinin ja ei-juutalaisen kypsentämän lihan kielto ovat yhteisiä kaikille ortodoksijuutalaisille suuntauksille, muiden sääntöjen kohdalla on suuri merkitys sillä mihin ortodoksijuutalaiseen yhteisöön kyseinen henkilö kuuluu. Esimerkiksi moderniortodoksijuutalaisuudessa yleensä tavalliset maitotuotteet ovat sallittuja. Nykyajan ortodoksijuutalaisuudelle on myös tyypillistä, että kasvikset pyritään puhdistamaan erittäin huolellisesti, ettei niihin jäisi hyönteisiä, jotka eivät ole košer. Jotkin ortodoksijuutalaiset ryhmät välttävät jopa syömästä esimerkiksi parsakaalia tai ruusukaalia, koska niitä on lähes mahdotonta puhdistaa hyönteisistä.

Pukeutuminen

 

Ortodoksijuutalaiset miehet ja naiset pukeutuvat yleensä peittävästi. Naimisissa olevat naiset peittävät usein hiuksensa, esimerkiksi huivilla, hatulla, myssyllä tai peruukilla. Miehet käyttävät siviilisäädystä riippumatta kipaa ja yleensä paidan alla pientä tupsullista vaatetta, jota kutsutaan tsitsitiksi. Monilla miehillä on parta ja haredimiehillä on puku ja kipan päällä musta hattu tai shtreimel. Haredinaiset ja monet moderniortodoksinaiset käyttävät vain hameita tai mekkoja, ei koskaan housuja, ja naisten paidoissa on usein korkea kaulus ja vähintään kyynärpäähän ulottuvat hihat. Jotkin moderniortodoksijuutalaiset pukeutuvat lähes samalla tavalla kuin ympäröivät yhteiskunta, vaikka miehet myös moderniortodoksijuutalaisuudessa käyttävät kipaa ja tsitsitejä.

Sukupuolten välinen kanssakäyminen

Avioliiton ulkopuolinen seksuaalinen kanssakäyminen ja esiaviollinen seksi on ortodoksijuutalaisuudessa kielletty. Tätä pyrkii estämään muun muassa se, että ortodoksijuutalaisen halakhan mukaan naisen ja miehen on kiellettyä olla kahdestaan suljetussa tilassa, elleivät he ole naimisissa tai perheenjäseniä. Myös naisten ja miesten välistä fyysistä kosketusta vältetään. Joissakin yhteisöissä se on täysin kielletty paitsi lääketieteellisistä syistä, joissakin yhteisöissä taas esimerkiksi kättely sallitaan. Miehet ja naiset eivät yleensä tanssi eivätkä käy uimassa yhdessä. Synagogassa naiset ja miehet on joko erotettu toisistaan väliseinällä tai he rukoilevat eri kerroksissa.

Perhepuhtauslait

Aviomiehen ja vaimon kanssakäymistä säädellään ortodoksijuutalaisuudessa muun muassa tiukoilla avioparin käyttäytymissäännöillä naisten kuukautisten aikana ja niiden jälkeen. Taustalla on käsitys, jonka mukaan nainen on rituaalisesti epäpuhdas kuukautisten ja niiden loppumisen jälkeisten seitsemän päivän aikana, eli noin kahden viikon ajan kuukausittain. Tämän takia sekä avioelämää että avioparin seksuaalisuutta säädellään tiukoilla puhtaussäännöillä, ja esimerkiksi aviomies ja vaimo eivät saa lainkaan koskea toisiaan naisen rituaalisen epäpuhtauden aikana. Esimerkiksi jos vaimo sairastuu, mies voi auttaa häntä tuona aikana fyysisesti koskettamalla vain jos paikalla ei ole ketään muuta joka voisi sen tehdä.Kuukautisvuodon päätyttyä nainen laskee seitsemän päivää, jonka aikana hän tarkistaa, että vuoto on loppunut. Seitsemän päivän jälkeen hän upottautuu veteen mikvessä.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ortodoksijuutalaisuus Wiki Commonsissa