Muuli: Lajiristeymä, jonka isä on aasiori ja emä hevostamma

Jos taas emä on aasi ja isä hevonen, on jälkeläinen muuliaasi. Tällaiset risteymät syntyvät tavallisesti ihmisen harkitusti tekemän astuttamisen myötä, mutta vahinkovarsoinakin muuleja ja muuliaaseja syntyy.

Muuli- ja muuliaasiorit ovat sukupuolisesti steriilejä, kuten useimmat lajiristeymät. Muuli- tai muuliaasitammoista osa voi lisääntyä hevosorien kanssa, mutta lisääntymistä vaikeuttaa se, että hevosella on 64 ja aasilla 62 kromosomia, minkä takia muulilla ja muuliaasilla on 63 kromosomia. Lisääntymiskyvyttömyydestä huolimatta sukupuolivietti on muulilla ja muuliaasilla tallella. Sen takia niiden oriit usein kastroidaan, jotta ne menettävät kiinnostuksensa tammoihin ja muuttuvat luonteeltaan säyseämmiksi.

Muuleja on helpompi kasvattaa ja ne ovat myös fyysisesti kookkaampia kuin harvinaisemmat muuliaasit. Muuliaasi ei myöskään ole yhtä kestävä kuin muuli, joten niitä tuotetaan vain harvoin.

Muuli perii vanhempiensa hyvät ominaisuudet: se on vähään tyytyvä, kestävä, pehmeä- ja varma-askelinen (aasin ominaisuuksia) ja voimakas, rohkea ja kylmyyttä hyvin sietävä (hevosen ominaisuuksia). Muuleja kasvatettiin aikaisemmin kanto- ja vetojuhdaksi sen varmajalkaisuuden ja vaatimattoman ylläpidon takia. Muulilla on lyhyt paksu pää, pitkät korvat, ohuet raajat ja pienet kapeat kaviot. Väritys vaihtelee tavallisesti mustasta ruskeaan mutta voi vanhempien väreistä riippuen olla millainen tahansa.

Ensimmäiset kuvaukset muuleista tulevat antiikin ajoilta, ja varsinkin roomalaiset huomasivat niiden käyttökelpoisuuden tavarankuljetuksissa. Muuleja on myös pidetty paljon eri maiden sotavoimissa raskaammissa tehtävissä, joihin ei haluttu käyttää arvokkaammaksi katsottuja hevosia. Kaikissa Välimeren maissa muuli on arvostettu eläin, se pystyy kantamaan jopa 150 kilon kuormaa 25-30 kilometriä päivässä ja tulee toimeen ravinnolla, jota hevonen ei edes suostuisi syömään.

Muulit ovat tärkeitä myös Etelä-Amerikassa, jonne ne saapuivat espanjalaisten valloittajien mukana. Niitä käytetään samoihin työtehtäviin kuin esimerkiksi kamelia Afrikassa. Vaikeakulkuisessa maastossa ne ovat hevosta parempia kantojuhtia. Ensimmäisessä maailmansodassa muuleja käytettiin paljon vetämään kuljetusvaunuja ja kevyitä tykistöaseita. Muuleja käytettiin myös toisen maailmansodan aikana kuormajuhtina erityisesti vuoristosodankäyntiin tarkoitetuissa joukoissa. Jotkut vuoristojoukkojen tykit oli suunniteltu siten, että ne voitiin purkaa marssia varten sen painoisiin ja kokoisiin osiin, että muuli kykeni niitä kantamaan. Eräs tällainen tykkimalli oli saksalainen 7,5 cm Gebirgsgeschütz 36 -vuorikanuuna.

Kuitenkin muulien kuten hevosenkin käyttö työeläimenä on vähentynyt huomattavasti polttomoottorikäyttöisten auton ja traktorin käyttöönoton jälkeen. Vaikeapääsyisissä maastoissa, kuten vuoristoissa, muuli kuitenkin saattaa edelleen olla käytössä.

• Sebroidi, aasin ja seepran (tai hevosen ja seepran) risteytys

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Muuli Wiki Commonsissa