Ministeri: Hallituksen jäsen

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Sanana ministeri juontuu latinan apulaista (minister) tarkoittavasta sanasta. Eri poliittisissa järjestelmissä ministeri joko voi tai ei voi olla samanaikaisesti lakiasäätävän elimen jäsen. Eräissä maissa, kuten Yhdysvallat, ministeri-termiä ei käytetä vaan samassa asemassa oleva henkilö on secretary.

Ministeri-nimitystä käytetään Suomessa istuvan hallituksen eli valtioneuvoston jäsenestä. Samassa ministeriössä voi toimia useita ministereitä. Heidät katsotaan silloin rinnasteisiksi. Kukin ministeri käsittelee toimialaansa kuuluvat kansainväliset ja EU-asiat sekä virkanimitys- ja henkilöstöasiat. Ministerit myös johtavat taloussuunnittelua ja muiden yhteisten asioiden valmistelua omalla toimialallansa.

Myös Ahvenanmaan maakunnan hallituksen jäseniä kutsutaan ministereiksi (minister).

Pääministerin valinta alkaa eduskuntaryhmien välisellä neuvottelulla. Sen tuloksen perusteella presidentti puhemiestä kuultuaan antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Eduskunta valitsee pääministerin ja presidentti nimittää hänet tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittää pääministerin ehdotuksen mukaisesti. Presidentti myöntää pyynnöstä eron valtioneuvostolle tai ministerille. Jos koko valtioneuvosto tai ministeri ei nauti eduskunnan luottamusta, presidentti myöntää eron ilman pyyntöä.

Perustuslaissa kielletään ministeriä hoitamasta julkista virkaa tai sellaista muuta tehtävää, joka voi haitata ministerin tehtävien hoitamista tai vaarantaa luottamusta hänen toimintaansa ministerinä. Ministerit velvoitetaan ilmoittamaan elinkeinotoimintansa, omistukset yrityksissä, muut merkittävät tulolähteet ja velat sekä sellaiset tehtävät ja sidonnaisuudet, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen toimintaansa ministerinä.

Ministeri Ruotsissa

Pääartikkeli: Ruotsin hallitus

Ruotsissa ministerien salkkujako on seuraava (suluissa ministeriö):

1. Pääministeri (Pääministerin kanslia)
2. EU-ministeri (Pääministerin kanslia)
3. Oikeusministeri (Oikeusministeriö)
4. Maahanmuuttoministeri (Oikeusministeriö)
5. Ulkoministeri (Ulkoasiainministeriö)
6. Ulkomaankauppaministeri (Ulkoasiainministeriö)
7. Kehitysyhteistyöministeri (Ulkoasiainministeriö)
8. Puolustusministeri (Puolustusministeriö)
9. Sosiaali- ja terveysministeri (Sosiaali- ja terveysministeriö)
10. Vanhus- ja terveydenhuoltoministeri (Sosiaali- ja terveysministeriö)
11. Yhteiskuntaturvaministeri (Sosiaali- ja terveysministeriö)
12. Valtiovarainministeri (Valtiovarainministeriö)
13. Kunta- ja kaupankäyntiministeri (Valtiovarainministeriö)
14. Opetusministeri (Opetus- ja tutkimusministeriö)
15. Koulutusministeri (Opetus- ja tutkimusministeriö)
16. Maatalousministeri (Maatalousministeriö)
17. Kulttuuriministeri (Kulttuuriministeriö)
18. Ympäristöministeri (Ympäristöministeriö)
19. Elinkeinoministeri (Elinkeinoministeriö)
20. Infrastruktuuriministeri (Elinkeinoministeriö)
21. Integraatio- ja yhtenäisyysministeri (Integraatio- ja yhtenäisyysministeriö)

• Ministerivaltiosihteeri
• Ministeri (arvonimi)
• Luettelo Suomen ministereistä
• Luettelo Suomen eronneista ministereistä
• Luettelo elossa olevista suomalaisista entisistä ministereistä

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ministeri Wiki Commonsissa

•   Sitaatteja aiheesta Ministeri Wikisitaateissa
• Minister hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)