Vuoden 1982 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Espanjassa.
Kilpailut voitti Italia, joka kukisti loppuottelussa Saksan liittotasavallan maalein 3–1. Mestaruus oli Italialle kolmas (aiemmat vuosilta 1934 ja 1938), mikä nosti sen tilastoissa tasoihin Brasilian kanssa.
Pronssia voitti Puola, joka sivusi siten MM-kisojen parasta saavutustaan vuoden 1974 kisoista.
Turnauksen maalikuninkuuden ja parhaan pelaajan palkinnon voitti Italian Paolo Rossi. Toiseksi parhaan pelaajan palkinnon hopeisen pallon sai Brasilian Falcao ja pronsissen Saksan liittotasavallan Karl-Heinz Rummenigge, joka oli myös Rossin jälkeen toiseksi paras maalintekijä.
Pelisysteemiä oli muutettu vuoden 1978 kisoista: lopputurnaukseen pääsi mukaan 24 joukkuetta (aiemmin 16), jotka jaettiin kuuteen neljän joukkueen alkulohkoon. Jokaisen alkulohkon kaksi parasta joukkuetta pääsivät puolivälieriin, joissa pelattiin neljässä kolmen joukkueen lohkossa. Lohkojen voittajat jatkoivat välieriin. Kyseessä oli ainut tällä systeemillä pelattu turnaus, sillä FIFA muutti pelisysteemiä jo seuraaviin kisoihin.
Alkulohkot
Turnauksen suosikkeja olivat Brasilia, Argentiina ja Saksan liittotasavalta. Vastaavasti Algeria, Kamerun, Honduras, Uusi-Seelanti ja Kuwait olivat ensimmäistä kertaa MM-lopputurnauksessa.
Kisat alkoivat kuitenkin yllätyksillä. Isäntämaa Espanja pelasi ponnettomasti ja selvisi hädin tuskin 12 parhaan joukkoon. Puolustava maailmanmestari Argentiina hävisi avausottelun Belgialle van den Berghin maalilla 0–1.
Yksi kisojen ja koko MM-historian suurimpia yllätyksiä oli kuitenkin Saksan liittotasavallan tappio avausottelussaan Algerialle maalein 2–1. Seuraavaksi Saksa voitti lohkon heittopussi Chilen Karl-Heinz Rummeniggen hattutempulla, mutta jatkopaikkaan vaadittiin voitto Itävallasta. Tiedossa oli, että 1–0-voitto Itävallasta varmistaisi molemmille paikan puolivälierissä, sillä Algeria oli jo pelannut kaikki alkulohkon ottelunsa. Ottelu päättyikin juuri noihin lukemiin Saksan liittotasavallan tehtyä maalin jo alkuminuuteilla ja molempien joukkueiden palloteltua päämäärättömästi loppuajan. Tapaus herätti paljon huomiota sekä närkästytti useita tahoja, ja sääntöjä muutettiin jo vuoden 1986 kisoihin siten, että lohkojen kaksi viimeistä ottelua pelataan samanaikaisesti.
Lohko 1:ssä ensimmäistä kertaa lopputurnauksessa pelannut Kamerun oli lähellä jatkopaikkaa yllettyään tasapisteisiin Italian kanssa. Puola voitti lohkon voitettuaan Perun 5-1, ja kolme tasapeliä pelannut Italia selvisi jatkoon vain tehtyjen maalien perusteella.
Lohko 3:ssa Unkari voitti avausottelussaan El Salvadorin peräti 10–1, mutta ei selvinnyt jatkoon hävittyään Argentiinalle. Belgia piti voitti hieman yllättäen koko lohkon ennen Argentiinaa.
Lohko 4:ssä Englanti teki Ranskaa vastaan avausosuman jo 27 sekunnin pelin jälkeen ja voitti 3–1. Molemmat selvisivät vaikeuksitta jatkoon ennen Tšekkoslovakiaa sekä toistaiseksi ainoissa MM-kisoissaan pelannutta Kuwaitia.
Muista brittijoukkueista Pohjois-Irlanti voitti sensaatiomaisesti lohkon 5:n ennen isäntämaa Espanjaa, mutta Skotlanti jäi lohko 6:ssa loistavasti pelanneen ennakkosuosikki Brasilian sekä Neuvostoliiton taakse.
Puolivälierälohkot
Turnaukseen suursuosikkina lähtenyt Brasilia oli pelannut vahvasti harjoitusotteluissa. Joukkueen tähtiä olivat puolustaja Júnior sekä keskikentän Zico, Paulo Falcão ja Sócrates. Brasilia pelasi Têle Santanan johdolla hyökkäävää ja vauhdikasta jalkapalloa. Maa voittikin alkulohkonsa puhtaasti maalierolla 10–2, ja puolivälierälohkossaan se kaatoi hallitsevan maailmanmestarin Argentiinan 3–1. Ratkaisevassa ottelussa Italiaa vastaan Brasilialle olisi riittänyt välieräpaikkaan tasapeli, mutta korkeatasoisessa kamppailussa Italia voitti eteläamerikkalaiset 3–2. Italian kaikki maalit teki Paolo Rossi. Rossi avasi siten maalihanansa edetessään kohti turnauksen maalikuninkuutta. Kisoja edeltävänä keväänä Rossi oli vapautunut pitkästä pelikiellosta.
Puolivälierälohko A:ssa Puola voitti tähtipelaaja Zbigniew Boniekin maaleilla Belgian 3–0 ja pelasi seuraavassa ottelussaan tasapelin Neuvostoliiton kanssa, mikä toi maalle välieräpaikan.
Lohko B:n avausottelussa Saksa ja Englanti pelasivat tasoltaan vaatimattomassa ottelussa maalittoman tasapelin. Seuraavassa ottelussaan Espanjaa vastaan saksalaiset olivat jo selvästi parempia ja pudottivat kisojen isäntämaan Pierre Littbarskin ja Klaus Fischerin maaleilla 2–1. Englanti ei yltänyt omassa ottelussaan voittoon, joten Saksa eteni lohkostaan välieriin.
Ranska voitti lohko D:ssä ensin Itävallan 1–0 ja sen jälkeen Pohjois-Irlannin 4–1. Ranskan tähtipelaajiin Michel Platinin ohella lukeutuneet Alain Giresse ja Dominique Rocheteau tekivät jälkimmäisessä ottelussa molemmat kaksi maalia.
Välierät
Eräs MM-kisahistorian muistettavimpia otteluita oli Saksan liittotasavallan ja Ranskan kohtaaminen välierissä Sevillassa. Pierre Littbarski vei saksalaiset johtoon ensimmäisen puoliajan 17. minuutilla, mutta Michel Platini tasoitti rangaistuspotkusta ottelun 26. minuutilla. Ottelussa sattui toisella puoliajalla ikävä välikohtaus, kun Saksan maalivahti Harald Schumacher taklasi ranskalaispelaaja Patrick Battistonin tajuttomaksi tämän karattua läpiajoon. Ranskalaisten leirissä kuohui erotuomarin annettua pelin jatkua normaalisti ilman varoituksia Schumacherille tai edes vapaapotkua ranskalaisille. Ottelussa nähtiin myös hienoja hetkiä: peli aaltoili päästä päähän, ja molemmilla joukkueilla oli hyviä maalintekotilanteita.
Varsinainen peliaika päättyi tasan 1–1, ja jatkoajalla Ranska teki nopeasti kaksi maalia siirtyen 3–1-johtoon Marius Trésorin ja Alain Giressen osumilla. Maa kuitenkin jatkoi johtoasemassa hyökkäyspeliään, erään arvion mukaan, koska halusi antaa saksalaisille opetuksen. Loukkaantumisen vuoksi penkillä aloittanut saksalaishyökkääjä Karl-Heinz Rummenigge vaihdettiin kentälle tappiotilanteessa. Hän kavensi pian ja oli järjestämässä Saksan tasoitusmaalia, jonka Klaus Fischer viimeisteli tyylikkäällä saksipotkulla. Jatkoaika päättyi lukemiin 3–3, joten ratkaisu siirtyi rangaistuspotkukilpailuun, jonka Saksa voitti maalein 5–4.
Toisessa välierässä Italia voitti ilman Boniekia pelanneen Puolan 2–0. Paolo Rossi teki molemmat Italian maalit. Pronssiottelussa Puola löi maalein 3–2 vaihtomiehistöään peluuttaneen Ranskan.
Loppuottelu
Loppuottelussa pitkän välierän ja lentokonemyöhästymisen väsyttämä Saksa ei kyennyt tarjoamaan Italialle kunnon vastusta vaan Italia voitti 3–1 Paolo Rossin, Marco Tardellin ja Alessandro Altobellin maaleilla. Ensimmäisellä puoliajalla Italian Antonio Cabrini vielä epäonnistui rangaistuspotkussa pelin 24. minuutilla. Ensimmäinen puoliaika päättyi vielä tasaisena ja maalittomana, mutta toisella jaksolla Italia meni menojaan. Italian puolustus tylsytti saksalaisten yritykset tehottomiksi, ja Italia teki maalit terävistä vastahyökkäyksistä. Paul Breitnerin kavennus lopputulokseksi 3-1 vapaapotkun jälkitilanteesta 83. minuutilla oli enää laiha lohtu saksalaisille. Paolo Rossin ohella Italian muita runkopelaajia olivat konkarimaalivahti Dino Zoff ja keskikentällä etenkin turnauksen alussa Italian peliä johtanut Bruno Conti.
This article uses material from the Wikipedia Suomi article Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1982, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses. ®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.
.jpg)
Espanja
Kultaa
Italia
Hopeaa
Saksan liittotasavalta
Pronssia
Puola
.svg)
.svg)
Gerry Armstrong
Paulo Falcão
Alain Giresse
László Kiss 
