Ranskan Jalkapallomaajoukkue: Miesten kansainvälinen jalkapallojoukkue edustaa Ranskaa

Ranska
Lempinimi	Les Bleus (Siniset)
Liitto	Fédération Française de Football (FFF)
Maanosaliitto	UEFA (Eurooppa)
Kenttä	Stade de France
Valmentaja	Didier Deschamps
Kapteeni	Kylian Mbappé
Eniten otteluita	Hugo Lloris (145)
Eniten maaleja	Olivier Giroud (54)
FIFAn maakoodi	FRA
FIFA-ranking	2 (26.10.2023)
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu
Belgia 3–3 Ranska  (Bryssel, Belgia; 1. toukokuuta 1904)
Suurin voitto
Ranska 14–0 Gibraltar  (Nizza, Ranska; 18. marraskuuta 2023)
Suurin tappio
Tanska 17–1 Ranska  (Lontoo, Englanti; 19. lokakuuta 1908)
MM-kilpailut
Esiintymiset	15 (ensimmäiset 1930)
Paras MM-sijoitus	Mestaruus 1998 ja 2018
EM-kilpailut
Esiintymiset	10 (ensimmäiset 1960)
Paras sijoitus	Mestaruus 1984 ja 2000
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Ranska
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa	Ranska 1998
Kultaa	Venäjä 2018
Hopeaa	Saksa 2006
Hopeaa	Qatar 2022
Pronssia	Ruotsi 1958
Pronssia	Meksiko 1986
EM-kilpailut
Kultaa	Ranska 1984
Kultaa	Alankomaat/Belgia 2000
Hopeaa	Ranska 2016
Välierissä	Englanti 1996
Olympialaiset
Kultaa	Los Angeles 1984
Hopeaa	Pariisi 1900
Maanosaliittojen cup
Kultaa	Etelä-Korea/Japani 2001
Kultaa	Ranska 2003

Ranskan parhaimmat saavutukset ovat mestaruus 1998 MM-kisoissa, joita se itse isännöi, sekä vuoden 2018 MM-kisoissa. EM-kultaa Ranska on voittanut kahdesti vuosien 1984 ja 2000 kisoissa.

Ranska osallistui jo ensimmäisiin maailmanmestaruuskilpailuihin 1930. Se saavutti pronssia Ruotsin MM-kilpailuissa 1958. Hävittyään välieräottelussa Brasilialle se voitti pronssiottelussa Saksan 6–3. Just Fontaine teki turnauksessa ennätykselliset 13 maalia. Espanjan MM-kilpailuissa 1982 Ranska sijoittui neljänneksi hävittyään välierässä Saksalle ja pronssiottelussa Puolalle. Meksikon MM-kilpailuissa 1986 Ranska saavutti pronssia. Se hävisi välierässä jälleen Saksalle, mutta kukisti pronssiottelussa Belgian.

Joukkueen taso on ailahdellut arvoturnausten välillä kovasti. Joukkue esimerkiksi jäi ulos kaksista peräkkäisistä MM-kilpailuista vuosina 1990 ja 1994, mutta nousi maailmanmestariksi kotikilpailuissaan 1998, jolloin sen ei tarvinnut käydä läpi karsintavaihetta. Tuolloin välierässä kaatui Kroatia ja finaalissa Brasilia, joka oli neljä vuotta aiemmin juhlinut mestaruutta. Hallitsevana maailman- ja euroopanmestarina Ranska lähti vuoden 2002 MM-kilpailuihin ennakkosuosikkina, mutta ei tehnyt turnauksessa maaliakaan ja jäi alkulohkoon. Vuoden 2006 MM-kisoissa joukkue otti alkulohkossa tasapelit Sveitsiä ja Etelä-Koreaa vastaan. Vasta voitto Togosta sinetöi joukkueen pääsyn pudotuspeleihin. Seuraavissa otteluissa joukkue paransikin otteitaan ja voitti peräjälkeen Espanjan, Brasilian ja Portugalin. Finaalissa Italiaa vastaan Ranska aloitti maalinteon, kun joukkueen kapteeni Zinedine Zidane potkaisi rangaistuspotkun ohi Gianluigi Buffonin. Myöhemmin Italian Marco Materazzi kuitenkin tasoitti pelin, jonka jälkeen mentiin jatkoajalle. Sen aikana Zidane puski Materrazzia rintaan ja ansaitsi teostaan punaisen kortin. Ranska joutui pelaamaan loppuottelun alivoimalla ja hävisi lopulta rangaistuspotkukilpailussa.

Etelä Afrikan MM-kilpailuissa 2010 joukkuetta varjostivat sisäiset riidat: keskikenttäpelaajat Franck Ribery ja Yoann Gourcuff tappelivat lentokoneessa, matkalla Etelä-Afrikkaan. Lisäksi valmentaja Raymond Domenechin päätös lähettää häntä ottelun tauolla arvostellut hyökkääjä Nicolas Anelka kotiin kesken kisojen suututti muut pelaajat ja joukkue kieltäytyi osallistumasta harjoituksiin. Joukkue kykeni tekemään kilpailuissa vain yhden maalin ja jäi alkulohkoon yhden tasapelin ja kahden tappion myötä. Ranskan jalkapalloliitto otti myöhemmin pelaajia kurinpalautukseen. Anelka sai 15 ottelun maaottelukiellon, Jeremy Toulalan yhden ottelun kiellon. Domenech puolestaan sai potkut kisojen jälkeen.

Brasilian MM-kilpailuissa 2014 Ranska hävisi puolivälieräottelussa Saksalle. Venäjän MM-kilpailuissa 2018 Ranska voitti toisen maailmanmestaruutensa. Kukistettuaan välierässä Belgian se voitti loppuottelussa Kroatian maalein 4–2.

Vuonna 1984 Ranska voitti historiansa ensimmäisen arvokisamestaruuden, kun Michel Platinin johtama joukkue voitti Euroopan-mestaruuden. Loppuottelussa se kukisti Espanjan 2–0. EM-kilpailuissa 1996 Ranska hävisi välieräottelussa Tšekkiä vastaan. Seuraavan kerran vuonna 2000 Ranskan joukkue, joka oli vasta kaksi vuotta aiemmin voittanut maailmanmestaruuden, voitti toisen Euroopan-mestaruutensa. Loppuottelussa kukistui Italia jatkoajalla 2–1. Näin Ranskasta tuli ensimmäinen joukkue, joka on samanaikaisesti ollut sekä hallitseva EM- että MM-voittaja. Samaan pystyi vasta Espanja vuoden 2010 MM-kilpailuissa.

Ranska pelasi EM-kisojen 2012 D-lohkossa tasan Englannin kanssa, voitti Ukrainan ja hävisi Ruotsille. Näin se sijoittui lohkonsa toiseksi. Puolivälierissä Espanja voitti Ranskan 2-0, ja pudotti Ranskan turnauksesta. Kotikisoissaan 2016 Ranska saavutti hopeaa. Kukistettuaan puolivälierissä Islannin ja välierässä Saksan se hävisi loppuottelussa Portugalille jatkoajalla 0–1.

Maailmanmestaruuskilpailut

• 1930 – 1. kierros
• 1934 – 1. kierros
• 1938 – Puolivälierät
• 1950 – Ei selviytynyt karsinnoista
• 1954 – 1. kierros
• 1958 – Pronssia
• 1962 – Ei selviytynyt karsinnoista
• 1966 – 1. kierros
• 1970 – Ei selviytynyt karsinnoista
• 1974 – Ei selviytynyt karsinnoista
• 1978 – 1. kierros
• 1982 – Neljäs
• 1986 – Pronssia
• 1990 – Ei selviytynyt karsinnoista
• 1994 – Ei selviytynyt karsinnoista
• 1998 – Mestari
• 2002 – 1. kierros
• 2006 – Hopeaa
• 2010 – 1. kierros
• 2014 – Puolivälierät
• 2018 – Mestari
• 2022 – Hopeaa

Euroopan-mestaruuskilpailut

• 1960 – Neljäs
• 1964–1980 – Ei selviytynyt karsinnoista
• 1984 – Mestari
• 1988 – Ei selviytynyt karsinnoista
• 1992 – 1. kierros
• 1996 – Välierät
• 2000 – Mestari
• 2004 – Puolivälierät
• 2008 – 1. kierros
• 2012 – Puolivälierät
• 2016 – Hopeaa
• 2020 – Neljännesvälierät

Joukkue EM-karsinnoissa

Ranskan joukkue EM-karsinnoissa Qatarissa 20. marraskuuta – 18. joulukuuta 2022.
Ottelut ja maalit on päivitetty 26. Maaliskuuta 2023 Irlantia vastaan pelatun EM-karsintaottelun jälkeen.

#	Paikka	Pelaaja	Syntymäaika	Maaottelut	Maalit	Seura
1	M	Hugo Lloris (Kapteeni)	26. joulukuuta 1986 (ikä 37)	145	0	Tottenham Hotspur
16	M	Steve Mandanda	28. maaliskuuta 1985 (ikä 39)	35	0	Stade Rennais
23	M	Alphonse Areola	27. helmikuuta 1993 (ikä 31)	5	0	West Ham United
2	P	Benjamin Pavard	28. maaliskuuta 1996 (ikä 28)	47	2	FC Bayern München
3	P	Axel Disasi	11. maaliskuuta 1998 (ikä 26)	3	0	AS Monaco
4	P	Raphaël Varane	25. huhtikuuta 1993 (ikä 31)	93	5	Manchester United
5	P	Jules Koundé	12. marraskuuta 1998 (ikä 25)	18	0	FC Barcelona
17	P	William Saliba	24. maaliskuuta 2001 (ikä 23)	8	0	Arsenal
18	P	Dayot Upamecano	27. lokakuuta 1998 (ikä 25)	12	1	FC Bayern München
21	P	Lucas Hernández	14. helmikuuta 1996 (ikä 28)	33	0	FC Bayern München
22	P	Theo Hernández	6. lokakuuta 1997 (ikä 26)	13	2	AC Milan
24	P	Ibrahima Konaté	25. toukokuuta 1999 (ikä 24)	7	0	Liverpool
6	KK	Mattéo Guendouzi	14. huhtikuuta 1999 (ikä 25)	7	1	Olympique de Marseille
8	KK	Aurélien Tchouaméni	27. tammikuuta 2000 (ikä 24)	21	2	Real Madrid
13	KK	Youssouf Fofana	10. tammikuuta 1999 (ikä 25)	8	0	AS Monaco
14	KK	Adrien Rabiot	3. huhtikuuta 1995 (ikä 29)	35	3	Juventus
15	KK	Jordan Veretout	1. maaliskuuta 1993 (ikä 31)	6	0	Olympique de Marseille
25	KK	Eduardo Camavinga	10. marraskuuta 2002 (ikä 21)	6	1	Real Madrid
7	H	Antoine Griezmann	21. maaliskuuta 1991 (ikä 33)	117	42	Atlético Madrid
9	H	Olivier Giroud	30. syyskuuta 1986 (ikä 37)	120	53	AC Milan
10	H	Kylian Mbappé(Kapteeni)	20. joulukuuta 1998 (ikä 25)	66	36	Paris Saint-Germain
11	H	Ousmane Dembélé	15. maaliskuuta 1997 (ikä 27)	35	4	FC Barcelona
12	H	Randal Kolo Muani	5. joulukuuta 1998 (ikä 25)	5	1	Eintracht Frankfurt
19	H	Karim Benzema	19. joulukuuta 1987 (ikä 36)	97	37	Real Madrid
20	H	Kingsley Coman	13. kesäkuuta 1996 (ikä 27)	46	5	FC Bayern München
26	H	Marcus Thuram	6. elokuuta 1997 (ikä 26)	9	0	Borussia Mönchengladbach

• Albert Batteux (1955–1962)
• Henri Guérin (1962–1966)
• José Arribas ja Jean Snella (1966)
• Just Fontaine (1967)
• Louis Dugauguez (1967–1968)
• Georges Boulogne (1969–1973)
• Stefan Kovacs (1973–1975)
• Michel Hidalgo (1976–1984)
• Henri Michel (1984–1988)
• Michel Platini (1988–1992)
• Gérard Houllier (1992–1993)
• Aimé Jacquet (1993–1998)
• Roger Lemerre (1998–2002)
• Jacques Santini (2002–2004)
• Raymond Domenech (2004–2010)
• Laurent Blanc (2010–2012)
• Didier Deschamps (2012–)