Holokaustin Kiistäminen: Historiallinen väite

Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: Korjattava, tarkistettava ja parametrit suomennettava, viittauspäivät ikivanhoja eli kopioitu jostain en.wikipedian artikkelista tarkistamatta toimivatko ne - kaikki eivät toimi.

Ajatuksen kannattajat käyttävät usein termiä revisionismi.

Holokaustin kiistäminen kuuluu olennaisena osana monien juutalaisvastaisten liikkeiden maailmankuvaan.

Holokaustin kiistävien väitteiden mukaan juutalaisten kansanmurhaa ei todellisuudessa tapahtunut tai se tapahtui olennaisesti pienemmässä mittakaavassa. Keskeisimpiä väitteitä ovat, ettei natsihallinto, Adolf Hitler tai kukaan muukaan ollut antanut käskyä joukkotuholle, ettei ketään kaasutettu hengiltä ja että väite oli vain sodanajan mustaa propagandaa ja ettei saksalaisten hallussa missään vaiheessa ollut kuutta miljoonaa juutalaista. Kiistäjien väitteiden mukaan maailmansodan voittajavallat väärensivät suuret määrät todistusaineistoa, jolla maailma harhautettiin uskomaan ”valhe” miljoonien juutalaisten murhaamisesta. Harhautuksen tarkoituksena olisi ollut huomion kääntäminen pois liittoutuneiden omista raakuuksista, kuten Saksan kaupunkien strategisista pommituksista, sekä saksalaisten itsekunnioituksen murskaaminen ja sympatioiden hankkimisen juutalaisille Israelin valtion perustamisen aikoihin.^lähde?

Holokaustin kiistäminen on laitonta useissa maissa. Suomessa hallitus ilmoitti elokuussa 2023, että kieltäminen tulee rangaistavaksi. Holokaustin kiistäjien mukaan jo se on todiste siitä, että vallitseva historiakäsitys on virheellinen. Tunnettuja holokaustin kiistäjiä ovat David Irving, Ernst Zündel, Robert Faurisson, Roger Garaudy ja Mark Weber. Esimerkiksi Irvingillä on historiantutkijan taustaa ja julkaisuja, mutta tiedeyhteisö pitää häntä nykyisin näennäistieteilijänä ja todistusaineiston vääristelijänä. Oikeus totesi vuonna 2001, että Irving on holokaustin kiistäjä, antisemitisti ja rasisti. Irving itse on kiistänyt olevansa holokaustin kieltäjä.

 

Holokaustin kiistävien tai sitä vähättelevien väitteitä:

• Kansallissosialisteilla ei ollut konkreettista suunnitelmaa juutalaisten ja romanien tuhoamista varten. Juutalaiset oli tarkoitus siirtää pois Saksan hallitsemilta alueilta. Alkuperäisiin suunnitelmiin kuului juutalaisten siirtäminen Madagaskarille tai Siperiaan.
• Kansallissosialistit ja heidän liittolaisensa eivät surmanneet kuutta miljoonaa juutalaista. Juutalaisten väitetään kuolleen leireillä pääasiassa sairauksiin sekä nälkiintymiseen. Joskus heitä myös teloitettiin ampumalla ja hirttämällä. Tuhojen selittäminen merkittävästi vähäisemmäksi katsotaan myös holokaustin kiistämiseksi. Holokaustin kiistäjien mukaan sodanajan pakkotyöläisiä kuoli 300 miljoonaa.^lähde?
• Väitteiden mukaan massamurhaamiseen tarkoitettua välineistöä, kuten kaasukammioita, ei keskitysleireillä käytetty juutalaisten tappamiseen vaan vaatteiden puhdistamiseen luteista. Krematorioiden tarkoituksena oli taas hävittää sairauksiin kuolleiden ruumiita tautien leviämisen ehkäisemiseksi.^lähde?
• Ei ole löydetty riittävää määrää haudattuja ihmisten ruumiita, hampaita tai muita luunpalasia.
• Väitettyjen miljoonien ihmisruumiiden hävitys polttamalla olisi ollut teknisesti mahdoton tehtävä vaaditussa ajassa ja olosuhteissa.
• Tuhkaus olisi tehokkaimmallakin tavalla kuluttanut vähintään 14 kg koksia ihmisruumista kohden. Polttoaineen kokonaiskulutus olisi käynyt liian kalliiksi polttoainepulasta kärsineelle Saksan sotataloudelle.
• Juutalaisten lukumäärät maailmassa ennen ja jälkeen toisen maailmansodan eivät sovi yhteen holokaustissa kuolleiden lukumäärän kanssa.

Edellä mainittujen asioiden lisäksi holokaustin kiistämiseen liittyy usein näkemys, jonka mukaan nykyisin vallitseva käsitys tapahtumien kulusta on seurausta juutalaisten salaliitosta, jonka tarkoituksena on edistää sionismin asiaa maailmassa. Tämän vuoksi holokaustin kiistämisen katsotaan olevan juutalaisvastaista eli antisemitismiä.^lähde?

Holokaustin kiistäminen on yleistä muslimimaailmassa. Juutalaisvastaisia näkemyksiä on luonut varsinkin juutalaisen Israelin valtion ja palestiinalaisten välinen vuosia jatkunut väkivaltainen konflikti. Holokausti väitetään keksityn tekosyyksi Israelin valtion perustamiselle, ja sitä väitetään edelleen käytettävän Israelin politiikan tukemiseen. Toisaalta monet muslimit ajattelevat, että vaikka holokausti olisikin oikeasti tapahtunut, se ei silti olisi oikeuttanut juutalaisia perustamaan valtiota palestiinalaisten maille ja ottamaan haltuunsa Jerusalemia, yhtä islamin pyhimmistä kaupungeista. Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad on antanut lausuntoja, joissa hän edustaa kumpaakin näistä näkökannoista. Ahmadinejadin lausunnot ovat herättäneet suurta paheksuntaa länsimaissa.^lähde?

Fatah-järjestön johtaja Mahmud Abbas sanoo sionistien tavoitteena olevan pitää yllä käsitystä kuudesta miljoonasta holokaustin juutalaisuhrista, jotta he voisivat saada solidaarisuutta ja yleisen mielipiteen puolelleen tukemaan sionistisia tavoitteita. Hänen mukaansa ”monet tutkijat” ovat päätyneet tuloksiin, että vain joitakin satoja tuhansia juutalaisia kuoli. Eräässä haastattelussa hän on kuitenkin kieltänyt ehdottomasti olevansa holokaustin kiistäjä, koska hän kuitenkin tunnustaa vähintään satojen tuhansien kuolleen. Hän ei kuitenkaan halua ottaa kantaa siihen, kuoliko juutalaisia satojatuhansia vai miljoonia. Toisaalta monet Hamas-järjestössä kiistävät holokaustin kokonaan.

Lähi-idän muslimimaiden eräät poliittiset johtajat, kuten Syyrian, Iranin hallituksen jäsenet kuten myös palestiinalaisen Hamas-järjestön jäsenet, ovat julkaisseet holokaustin kiistäviä lausuntoja. Holokaustin kiistämistä ovat jatkuvasti tukeneet useat arabijohtajat useiden tiedotusvälineiden kautta Lähi-idässä. 2002 Arabiliitto järjesti holokaustin kiistämiseen keskittyneen symposiumin Abu Dhabissa, Arabiemiraateissa.

Holokaustin kiistävien tutkimusmenetelmiä on arvosteltu tarkoitushakuisuudesta ja piittaamattomuudesta silminnäkijöiden lausuntojen todistusarvosta.

Valtavirran historiantutkijat vastustavat yleisesti holokaustin kiistävää näkemystä. Sen on nähty ”perustuvan hyväksyttyjen historiantutkimuksen standardien sijasta vihaan” ja olevan ”näennäistiedettä, joka hylkää koko historiallisen todistusaineiston luoman perustan”.

 

Holokaustin kiistäminen on suoraan tai epäsuorasti kielletty kahdessatoista itsenäisessä valtiossa: Belgiassa, Israelissa, Itävallassa, Liechtensteinissa, Luxemburgissa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Romaniassa, Saksassa, Sveitsissä ja Tšekissä. Slovakiassa se oli kiellettyä vuosina 2001–2005. Myös Espanja dekriminalisoi holokaustin kiistämisen lokakuussa 2007. Alankomaat, Ruotsi, Tanska, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat hylänneet ehdotukset holokaustin kiistämisen kieltävistä laeista.^lähde? Suomessa laki on suunnitteilla hallituksen elokuussa 2023 antaman tiedotteen mukaan.

Monissa maissa lait koskevat laajemmassa mittakaavassa julkista herjausta tai kansanryhmää vastaan kiihottamista, kuten Kanadassa ja Britanniassa. Euroopan komission tietoverkkorikoksia koskevan sopimuksen lisäpöytäkirjassa vuodelta 2003 kielletään kansanmurhan tai rikosten ihmisyyttä vastaan kiistäminen, törkeä vähättely, hyväksyntä tai puolustelu automaattista tietojenkäsittelyä apuna käyttäen.^lähde?

Monet holokaustin kyseenalaistajat puolustelevat toimintaansa sananvapaudella ja katsovat holokaustin kiistämisen kieltävien lakien rajoittavan sitä. Euroopan komissio, ihmisoikeustuomioistuin ja YK:n ihmisoikeuskomitea ovat torjuneet argumentit, joiden mukaan holokaustin kiistämisen kieltäminen lailla on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen kanssa.^lähde?

Kanadan korkein oikeus kumosi vuonna 1992 saksalais-kanadalaisen holokaustin kiistäjän Ernst Zündelin saaman tuomion, koska katsoi tuomion taustalla olevan lain olleen sananvapauden vastainen. Myöhemmin kun Zündel oli karkotettu Saksaan, hän sai viiden vuoden vankeustuomion holokaustin kiistämisestä vuonna 2007.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) hylkäsi vuonna 2019 saksalaisen poliitikon Udo Pastörsin valituksen tuomiosta, jonka hän oli saanut holokaustin kieltämisestä. Saksan kansallisdemokraattista puoluetta johtava Pastör oli pitänyt vuonna 2010 puheen, jossa hän oli kyseenalaistanut holokaustin. EIT linjasi päätöksessään, että Pastörin lausunnot olivat "ihmisoikeussopimuksen arvojen vastaisia eivätkä ne täten ansaitse sopimuksen takaamaa suojaa ilmaisunvapauden varjolla".

Keskustelu ja kritiikki

Holokaustin kiistämistä käsittelevän kirjan Denying the Holocaust (1993) kirjoittanut Deborah Lipstadt on ilmoittanut, ettei kannata tuomioita holokaustin kiistämisestä. Lipstadtin kirjoittama kirjan vuoksi David Irving nosti kunnianloukkaussyytteeseen, joka romutti Irvingin maineen julkisesti. Lipstadt on toistanut saman kannan vuonna 2019 kirjoittaessaan, että hän kannattaa Yhdysvaltain perustuslain ensimmäistä lisäystä ja uskovansa, että lait tekevät holokaustin kiistämisestä ainoastaan houkuttelevamman "kielletyn hedelmän". Hänen mukaansa on vaarallista, jos poliitikot saavat päättää, minkä sanominen on laillista ja minkä ei. Vastaavasti jotkut ovat vastustaneet lakeja sillä perusteella, että tuomiot tekevät holokaustin kieltäjistä marttyyreja kannattajilleen. Myös toinen tunnettu holokaustin tutkija Raul Hilberg on vastustanut holokaustin kiistämisestä rankaisevia lakeja.

Yhdysvaltalainen yhteiskuntakriitikko Noam Chomsky puolusti holokaustin kiistänyttä professori Robert Faurissonia. Chomskyn mukaan on tärkeää sananvapauden kannalta puolustaa vastenmielistä ja yleisesti paheksuttua puhetta, koska hyväksytty puhe ei tarvitse puolustamista.

• Denialismi
• Harun Yahya
• Tiit Madisson

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Holokaustin kiistäminen Wiki Commonsissa

• Zundel, n:ro 2 S.C.R. 731. (englanniksi)