Diana, Walesin Prinsessa: Walesin prinssi Charlesin ensimmäinen puoliso

Spencer, 1. heinäkuuta 1961 Sandringham, Britannia – 31. elokuuta 1997 Pariisi, Ranska) oli Yhdistyneen kuningaskunnan kruununperijä Walesin prinssi Charlesin ensimmäinen puoliso ja tämän lasten prinssi Williamin ja prinssi Harryn äiti.

Diana
Walesin prinsessa
Diana vuonna 1997.
Syntynyt	Diana Frances Spencer 1. heinäkuuta 1961 Sandringham, Norfolk, Britannia
Kuollut	31. elokuuta 1997 (36 vuotta) Pitié-Salpêtrière, Pariisi, Ranska
Hautapaikka	Northamptonshire
Puoliso	Walesin prinssi Charles (vih. 1981; ero 1996)
Lapset	Prinssi William Prinssi Harry
Suku	Windsor (avioliiton kautta)
Isä	John Spencer
Äiti	Frances Shand Kydd
Nimikirjoitus

Diana syntyi Spencerin aatelissukuun. Hän oli Althorpin varakreivi John Spencerin ja äitinsä Frances Rochen nuorin tytär. Diana kasvoi Park Housessa, Sandringhamin tilalla ja opiskeli Englannissa ja Sveitsissä. Vuonna 1975 hänestä tuli Lady Diana Spencer, kun hänen isänsä peri Spencerin jaarlin tittelin. Diana tuli tunnetuksi helmikuussa 1981, kun hänen ja prinssi Charlesin kihlaus julkistettiin.

Dianan ja prinssi Charlesin häät pidettiin St Paulin katedraalissa 29. heinäkuuta 1981 ja häitä seurasi yli 750 miljoonaa televisiokatsojaa. Avioliiton ajan Diana oli Walesin prinsessa, Cornwallin herttuatar, Rothesayn herttuatar ja Chesterin herttuatar. Avioliitosta syntyi kaksi lasta, prinssit William ja Harry, jotka olivat silloin toinen ja kolmas kruununperimysjärjestyksessä. Walesin prinsessana Diana sai kuninkaallisia tehtäviä kuningatar Elisabetilta ja esiintyi tämän puolesta ulkomaanmatkoilla.

Diana teki laajasti hyväntekeväisyystyötä ja tuki muun muassa maamiinojen vastaista järjestöä International Campaign to Ban Landmines. Hän tuki useita hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka tekevät työtä muun muassa kodittomien, vammaisten, riippuvaisten ja sairaiden hyväksi. Hän osallistui erityisesti HIV:n ja AIDSin vastaiseen taisteluun.

Dianan ja prinssi Charlesin avioliitto päättyi avioeroon elokuussa 1996, mutta median maailmanlaajuinen kiinnostus Dianaa kohtaan jatkui. Seuraavana vuonna prinsessa Diana kuoli 36-vuotiaana auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin Pariisissa. Hänen hautajaisiaan seurasi pelkästään Lontoon kaduilla yli kolme miljoonaa ihmistä ja lisäksi kaksi ja puoli miljardia televisionkatsojaa ympäri maailman.

Dianalle pystytettiin patsas Kensingtonin palatsin puutarhaan. Se paljastettiin 1. heinäkuuta 2021, jolloin Dianan syntymästä oli kulunut 60 vuotta. Patsaan on veistänyt Ian Rank-Broadley.

Diana Frances Spencer syntyi 1. heinäkuuta 1961 Park Housessa Sandringhamissa, Norfolkissa. Hän oli neljäs viidestä lapsesta. Hänen isänsä oli Althorpin varakreivi John Spencer ja äiti Frances (o.s. Roche). Spencerin perhe oli ollut läheinen Britannian kuninkaallisen perheen kanssa useita sukupolvia. Dianan molemmat isoäidit toimivat kuningataräiti Elisabetin hovineitoina. Diana Frances sai etunimensä kaukaisen Lady Diana Spencer -tädin ja toisen nimensä äitinsä mukaan.

Diana kastettiin 30. elokuuta 1961 St. Mary Magdalenen kirkossa, Sandringhamissa. Hänellä oli kolme sisarusta: Sarah, Jane ja Charles. Dianan veli John kuoli pian syntymänsä jälkeen vuosi ennen Dianan syntymää. Diana kasvoi Park Housessa, Sandringhamin tilalla. Heidän kotitalonsa omisti kuningatar Elisabet II; Spencerit olivat talossa vuokralla. Kuninkaallinen perhe vietti usein lomiaan naapurissa Sandringhamin talossa, ja Diana leikki lapsena prinssi Andrew'n ja prinssi Edwardin kanssa.

Dianan olessa 7-vuotias hänen vanhempansa erosivat. Dianan äiti alkoi seurustella Peter Shand Kyddin kanssa ja he menivät naimisiin vuonna 1969. Diana asui äitinsä kanssa Lontoossa vanhempiensa eron aikaan 1967. Dianan isä meni naimisiin Dartmouthin kreivittären Rainen kanssa vuonna 1976. Dianasta tuli Lady Diana, kun hänen isänsä peri Spencerin jaarlin arvon vuonna 1975.

Lady Diana tapasi kuningatar Elisabet II:n vanhimman pojan prinssi Charlesin ensimmäisen kerran marraskuussa 1977 ollessaan 16-vuotias. Charles seurusteli tällöin Dianan isosiskon Lady Sarahin kanssa. Kesällä 1980 siskokset kutsuttiin juhliin maatilalle, jossa Diana seurasi Charlesin poolopeliä, ja näissä juhlissa Charles osoitti kiinnostusta Dianaan. Charles kutsui Dianan kuninkaalliselle jahdille HMY Britannialle sekä Balmoralin linnaan, jossa Diana tapasi kuningasperhettä marraskuussa 1980. Charles kosi Dianaa 6. helmikuuta 1981. Kihlaus salattiin muutaman viikon ajan ennen virallista julkistusta.

Kihlaus ja häät

Parin kihlaus julkistettiin virallisesti 24. helmikuuta 1981. Diana valitsi kihlasormuksen, jossa oli 14 solitaire-timanttia, 12 karaatin sininen ovaali Ceylon-safiiri ja 18 karaatin valkokultaa. Vuonna 2011 sormuksesta tuli herttuatar Catherinen kihlasormus.

Kihlauksen jälkeen Diana lopetti työnsä päiväkodissa ja asui alkuun Clarence Housessa, joka oli tällöin kuningataräidin koti. Häihin asti Diana asui Buckinghamin palatsissa. Diana oli ensimmäinen englantilaisnainen, joka meni naimisiin kruununprinssin kanssa sitten Anne Hyden yli 300 vuotta aiemmin. Diana oli myös ensimmäinen kuninkaallinen morsian, jolla oli palkallinen työ ennen kihlausta. Ensimmäisen virallisen esiintymisen Diana teki Charlesin kanssa maaliskuussa 1981 hyväntekeväisyysgaalassa, jossa hän tapasi Monacon ruhtinatar Gracen.

20-vuotiaana Dianasta tuli Walesin prinsessa, kun hän meni naimisiin Walesin prinssi Charlesin kanssa 29. heinäkuuta 1981 St Paulin katedraalissa. Häitä kuvailtiin laajasti ”satuhäiksi”, ja niitä seurasi 750 miljoonaa katsojaa televisiosta ja 600 000 ihmistä Lontoon kaduilla. Dianan hääpuvussa oli yli seitsemän metriä pitkä huntu, ja puku maksoi 9 000 puntaa.

Lapset

Walesin prinssiparin ensimmäinen lapsi prinssi William syntyi 21. kesäkuuta 1982. Kaksi vuotta myöhemmin, 15. syyskuuta 1984, syntyi toinen poika, prinssi Harry.

Ongelmat ja asumusero

 

9. joulukuuta 1992 pääministeri John Major ilmoitti prinsessa Dianan ja prinssi Charlesin muuttavan erilleen ja parin aikeesta pysyä naimisissa.

17. tammikuuta 1993 kaksi lehteä julkaisi prinssi Charlesin ja Camilla Parker Bowlesin puhelinkeskustelun vuodelta 1989. Keskustelut aiheuttivat kohun, jota kutsuttiin nimellä Camillagate. 3. joulukuuta prinsessa Diana kertoi suunnitelmistaan vetäytyä pois julkisuudesta ja toimia jatkossa yksityishenkilönä.

29. kesäkuuta 1994 prinssi Charles myönsi televisiohaastattelussa pettäneensä prinsessa Dianaa ja kuvaili heidän avioliittonsa olevan korjaamattoman rikki.

Avioero

20. marraskuuta 1995 Diana antoi Britannian yleisradioyhtiön BBC:n toimittajalle Martin Bashirille ennennäkemättömän avoimen televisiohaastattelun, jossa hän kertoi muun muassa viimeisillään olleesta avioliitostaan, terveysongelmistaan ja vaikeista suhteistaan kuningashuoneen muihin jäseniin. Diana myös kertoi sairastuneensa syömishäiriöön. Haastattelu valmisteltiin salassa julkisuudelta, ja siitä tiesi Dianan ja Bashirin lisäksi etukäteen vain pieni BBC:n tuotantoryhmä. Tunnin pituinen haastattelu järkytti syvästi kuningashuonetta ja nostatti valtavan kohun niin Britanniassa kuin ulkomaillakin, ja seuraavien parin viikon aikana sen näki liki 200 miljoonaa ihmistä yli sadassa maassa ympäri maailmaa. Haastattelun esittäminen johti välittömästi Dianan tiedottajan eroon. Yorkin herttuan prinssi Andrew'n silloinen puoliso Sarah epäili julkisesti Martin Bashirin painostaneen Dianaa kertomaan epämieluisia asioita muista Britannian kuninkaallisista.

28. elokuuta 1996 prinsessa Diana ja prinssi Charles erosivat virallisesti. Dianalta poistettiin eron myötä Hänen kuninkaallinen korkeutensa -etuliite ja hänen nimensä tyyliteltiin muotoon: Diana, Walesin prinsessa.

 

Avioeron jälkeen Diana sai pitää asuntonsa Kensingtonin palatsissa ja asui siellä kuolemaansa asti. Diana sai pitää kaikki avioliiton aikana saamansa korut.

Dianan vierailtua lontoolaisessa sairaalassa vuonna 1995 hän tapasi sydänkirurgi Hasnat Khanin. Hänen on kuvailtu olleen Dianan elämän suuri rakkaus. Pari erosi kaksi vuotta myöhemmin.

Kesällä 1997 Diana alkoi tapailla Dodi Al-Fayedia, egyptiläisen liikemies Mohamed Al-Fayedin poikaa. 10. elokuuta 1997 Diana ja Al-Fayed valokuvattiin suutelemassa Al-Fayedin Jonikal-jahdilla Ranskan Rivieralla.

Diana kuoli auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin Pariisissa 31. elokuuta 1997. Myöhään edellispäivän iltana Diana ja hänen miesystävänsä Dodi Al-Fayed olivat paenneet pariisilaisen hotelli Ritzin, joka oli Al-Fayedin isän omistama hotelli, sivuovesta tarkoituksenaan välttää paparazzit, jotka olivat leiriytyneet hotellin eteen saadakseen kuvia kuuluisasta parista. Pako ei kuitenkaan ollut onnistunut. Valokuvaajat olivat lähteneet seuraamaan mustaa Mercedes-Benzin S-sarjan autoa, joka ajoi Seinen rantaa pitkin. Pariskunta istui takapenkillä, ja oikealla etuistuimella istui Al-Fayedin henkivartija Trevor Rees-Jones. Kuljettaja Henri Paul oli kiihdyttänyt auton nopeuden tutkijoiden arvion mukaan 120–160 kilometriin tunnissa. Pont de l’Alman tunnelissa hän menetti auton hallinnan, osui Fiat Unoon ja törmäsi betonipylvääseen. Al-Fayed ja kuljettaja kuolivat heti. Diana siirrettiin ambulanssilla Pitié-Salpêtrière-sairaalaan. Hänen sisäiset vammansa olivat laajoja: hänen sydämensä oli siirtynyt vasemmalta oikealle puolelle rinnassa, mikä oli repinyt samalla keuhkojen laskimon ja sydänpussin. Elvytysyrityksistä huolimatta Diana kuoli kello 4 aamulla. Trevor Rees-Jones säilyi kolarista hengissä, koska hän ainoana käytti turvavyötä.

Ranskan viranomaiset tutkivat onnettomuutta 18 kuukauden ajan. Sinä aikana 30 tutkijaa haastatteli yhteensä noin 200 todistajaa. Vuonna 1999 julkaistun tutkimuksen johtopäätös oli yksiselitteinen: alkoholin ja masennuslääkkeiden vaikutuksen alaisena ollut kuljettaja ajoi liian lujaa ja menetti auton hallinnan. Tutkijoiden mukaan Al-Fayed ja Diana olisivat selvinneet hengissä, jos he olisivat käyttäneet turvavöitä.

Salaliittoteoriat kolarista

Dianan kuolemasta on liikkunut erilaisia olettamuksia ja salaliittoteorioita, joiden mukaan hänet murhattiin. Tämän vuoksi Britanniassa aloitettiin vuonna 2004 tutkimus Dianan kuolemaan johtaneista tapahtumista. Scotland Yardin entinen päällikkö lordi John Stevens tutki onnettomuutta perusteellisesti. Vuonna 2006 julkaistun Paget-tutkimuksen 871-sivuisen loppuraportin mukaan Dianan kuolema oli onnettomuus, ei murhasalaliitto. Sen mukaan Diana ei myöskään ollut raskaana eikä kihloissa Dodi Al-Fayedin kanssa, kuten Al-Fayedin isä Mohamed Al-Fayed on väittänyt.

Hautajaiset

 

Dianan hautajaiset pidettiin Westminster Abbeyssa Lontoossa. Dianan ystävä Elton John esitti niissä kappaleen "Candle in the Wind", joka on muunnelma aikoinaan Marilyn Monroelle tehdystä samannimisestä kappaleesta. Kappaleesta on tullut prinsessa Dianan muistokappale ja maailman myydyin single; se myi Suomessakin viisinkertaisen singleplatinan. Singlen tuotot ovat menneet Diana Princess of Wales Memorial Fundille.

 

Tuhannet ihmiset seurasivat kaduilla hautajaissaattuetta, ja satoja tuhansia kukkakimppuja oli tuotu Dianan kodin Kensingtonin palatsin viereen. Hautajaiset nähtiin televisiossa suorana lähetyksenä 185 maassa, ja niitä seurasi lähes 2,5 miljardia katsojaa, Suomessakin puolitoista miljoonaa.

Kuninkaalliset residenssit eivät aluksi suruliputtaneet Dianan kuoleman vuoksi, ja kuninkaallista perhettä syytettiin välinpitämättömästä suhtautumisesta Dianan kuolemaan. Erityisesti Buckinghamin palatsin tyhjä lipputanko herätti kummastusta. Protokollan mukaan palatsin lipputangossa voi olla vain Royal Standard eli hallitsijan lippu, jolla liputetaan vain silloin, kun hallitsija on läsnä palatsissa. Royal Standardia ei koskaan lasketa puolitankoon, ei edes hallitsijan kuollessa, koska monarkia jatkuu – hallitsijan kuollessa hänen kruununperillisestään tulee välittömästi uusi hallitsija. Walesin prinsessan kuollessa sunnuntaina aamuyöllä kuningatar Elisabet II oli Balmoralin linnassa Skotlannissa ja saapui Lontooseen seuraavana perjantaina, jolloin hän ilmoitti pitävänsä televisiopuheen. Kuningattaren antaman määräyksen mukaan hautajaispäivänä lauantaina – sen jälkeen, kun kuningatar oli poistunut palatsista ja lähtenyt Westminster Abbeyyn – Royal Standard otettiin pois ja Buckinghamin palatsin lipputankoon nostettiin kansallislippu Union Jack, joka oli puolitangossa loppupäivän.

Myöhemmin on siirrytty käytäntöön liputtaa Buckinghamin palatsissa kansallislipulla monarkin poissaollessa. Buckinghamin palatsin kansallislipulla on myöhemmin myös suruliputettu, muun muassa Dianan kuoleman yksivuotismuistopäivänä. Palatsin Union Jack on laskettu puolitankoon myös prinsessa Margaretin, kuningataräiti Elisabetin ja Britannian entisen pääministerin paronitar Margaret Thatcherin kuoleman johdosta.

Julkisuuskuva

 

Diana oli merkittävän laajasti maailman mediassa kihlauksestaan Walesin prinssin kanssa vuodesta 1981 aina kuolemaansa asti vuoteen 1997, ja häntä kuvailtiin usein ”maailman kuuluisimmaksi naiseksi” ja ”maailman valokuvatuimmaksi naiseksi”. Diana tunnettiin myötätunnostaan, tyylistään, karismastaan, hyväntekeväisyydestään ja epäonnistuneesta avioliitostaan Walesin prinssin kanssa.

Britannian pääministeri Tony Blair kutsui Dianaa ”Ihmisten prinsessaksi”, ikoniseksi kansallishahmoksi.

Prinsessa Diana oli ehdolla Time-lehden Vuoden henkilöksi vuonna 1997. Vuonna 1999 Time valitsi Dianan yhdeksi 1900-luvun tärkeimmistä ihmisistä. Vuonna 2002 BBC järjesti äänestyksen 100 Greatest Britons, jossa valittiin historian merkittävimmät britit. Diana sijoittui listalla kolmanneksi ohi kuningattaren ja muiden Britannian kuninkaallisten.

Tyyli-ikoni

Prinsessa Diana oli muoti- ja tyyli-ikoni. Diana on jäänyt pysyväksi tyyli-ikoniksi, joka inspiroi edelleen stylisteja, julkisuudenhenkilöitä ja nuoria naisia. Muotisuunnittelijoiden mukaan Diana käytti muotia ja tyyliään hyväksi hyväntekeväisyydessään ja itsensä ilmaisuun ja kommunikaatioon. Donatella Versace sanoi: ”Mielestäni kukaan ei ole tehnyt – ennen häntä, eikä hänen jälkeensä – samaa mitä Diana teki muodille.”

Prinsessa Dianan kuuluisan lyhyen hiustyylin loi Sam McKnight Voguen kuvausten jälkeen vuonna 1990. Diana teki usein meikkinsä itse ja hänellä oli aina kampaaja mukanaan ennen tilaisuuksia. McKnight on kertonut Dianan sanoneen laittautumisesta: ”Se ei ole minua varten Sam. Se on ihmisiä varten, joita tapaan tai jotka tulevat tapaamaan minua. He eivät halua minua vapaa-ajan tyylissä, he haluavat prinsessan. Annetaan heille mitä he haluavat.”

Hyväntekeväisyys

Prinsessa Dianan tukema kansainvälinen kampanja maamiinojen kieltämiseksi palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla syksyllä 1997 vain joitakin kuukausia Dianan kuoleman jälkeen.

Dianan lapset William ja Harry ovat jatkaneet hyväntekeväisyyttä äitinsä jalanjäljissä ja tukevat muun muassa kodittomien ja HIV:sta kärsivien järjestöjä sekä puhuneet avoimesti mielenterveyden ongelmista.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Diana, Walesin prinsessa Wiki Commonsissa

 

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Diana, Walesin prinsessa.

• Yle Elävä arkisto: Prinsessa Diana
• Washington Post: From Sheltered Life to Palace Life, To a Life of Her Own. (englanniksi)