Tiit Madisson: Virolainen poliitikko

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

kesäkuuta">4. kesäkuuta 1950 – 21. kesäkuuta 2021) oli virolainen poliitikko, jota hänen vastustajansa pitivät kansallis­sosialistina, mutta joka itse piti itseään tutkivana kirjailijana ja yhteiskunta­kriitikkona, koska hän on ollut aiemmin merkittävä neuvosto­aikainen toisinajattelija. Hän oli Nationalistien keskusneuvosto -nimisen järjestön johtaja ja yksi Viron uudelleen itsenäistymiseen johtaneen muinaismuistoseuran perustajista.

Madisson tuomittiin 1980 neuvostovastaisesta toiminnasta neljän vuoden vankeuteen ja kahden vuoden karkotukseen. Hän oli mukana 1987–1988 toimineen Molotov-Rippendrop-sopimuksen tunnustamista ja julkistamista vaativan ryhmän Molotov-Ribbentropi Pakti Avalikustamise Eesti Grupp toiminnassa. Vuosina 1987–1990 hän oli Ruotsissa ja työskenteli Radio Free Europelle. Vuonna 1996 hänet tuomittiin uudelleen Virossa poliittisessa oikeudenkäynnissä vallankaappaussuunnitelmista, joista hänet kuitenkin armahdettiin jo vuoden vankeusajan jälkeen.

Vuonna 2002 Madisson valittiin 1 600 asukkaan Lihulan kunnanjohtajaksi. Maailmanlaajuiseksi uutisaiheeksi nousi, kun kuntaan pystytettiin elokuussa 2004 kirkon viereen, alueelle, jossa oli jo kaksi neuvostoaikaista muistomerkkiä, Waffen-SS-pukuista sotilasta esittävä patsas. Muistomerkin yhteydessä oli teksti "Virolaisille miehille, jotka taistelivat 1940–1945 bolševismia vastaan ja Viron itsenäisyyden palauttamisen puolesta."

Juutalaisjärjestöt protestoivat tästä sekä Virossa että maailmalla. Viron poliisi poisti patsaan paikaltaan 2. syyskuuta 2004, mutta myöhemmin patsas palautettiin omistajalleen ja sijoitettiin museoon.

Syyskuussa 2004 Madisson julkaisi kirjan Maailma uus kord (Uusi maailmanjärjestys), jossa hän syytti juutalaisia välillisesti osuudesta molempien maailmansotien syttymiseen ja Venäjän lokakuun vallankumoukseen, Hitlerin rahoittamisesta ja salaliitosta maailman hallitsemiseksi. Kristalliyötä hän nimitti juutalaisten aiheuttamaksi provokaatioksi.

Vuonna 2006 hän julkaisi teoksen Holokaust. XX sajandi masendavaim sionistlik vale (Holokausti: 1900-luvun masentavin sionistinen valhe).

Kun Madisson ja hänen puolisonsa eivät painostuksen vuoksi enää onnistuneet saamaan Virosta töitä, Madissonit muuttivat syyskuussa 2010 Espanjaan, johon oli syntymässä virolaisten siirtokunta. Madisson muutti vuonna 2016 takaisin Viroon, jossa hän julkaisi muun muassa kirjan Viron vapaussoturiliikkeen nousu ja tuho.

• "Vastasseis" (1996)
• "Riigipööraja märkmik" (1999)
• "Maailma uus kord" (2004)
• "Lihula õppetund" (2005)
• "Holokaust. XX sajandi masendavaim sionistlik vale" (2006)
• "Riiki tappev kuumalaine" romaani (2009)
• "Vapsid. Vabadussõjalaste tõus ja häving 1929–1938"" (2016)

• Looking for the truth behind Lihula (Baltic Times)
• CIS and Baltic States (Arkistoitu – Internet Archive) (Stephen Roth Institute for Study of Contemporary Antisemitism and Racism)
• Tiit Madisson – ammattina kapinoitsija? (Arkistoitu – Internet Archive) (Baltic Guide)
• Tiit Madisson juutide vandenõust (Arkistoitu – Internet Archive) (viroksi)

Viitteet