Farah Pahlavi: Iranin keisarinna

Diba, s. 14. lokakuuta 1938 Teheran) on Iranin šaahi Mohammad Reza Pahlavin kolmas vaimo. Farah Pahlavi oli Iranin kuningatar vuosina 1959–1967 ja Iranin keisarinna vuodesta 1967 islamilaiseen vallankumoukseen asti. Hän oli ensimmäinen Iranin keisarinna, joka kruunattiin nykyaikana.

Farah Pahlavi
Shahbanu
Farah 1970-luvulla
Iranin šaahitar
Virkakausi	21.12.1959 – 11.2.1979
Edeltäjä	Soraya Esfandiary Bakhtiary
Seuraaja	monarkia lakkautettu
Syntynyt	14. lokakuuta 1938 (ikä 85) Teheran, Iran
Puoliso	Mohammed Reza Pahlavi (vih. 1959; k. 1980)
Lapset	Kruunuprinssi Reza Prinsessa Farahnaz Prinssi Ali Reza Prinsessa Leila
Suku	Pahlavi (avioliiton kautta)
Isä	Sohrab Diba
Äiti	Farideh Ghotbi
Uskonto	šiialaisuus
Nimikirjoitus

Farah Pahlavi syntyi azerivanhempiensa Sohrab Diban ja Farideh Diban ainoana lapsena. Hänen isänsä Sohrab oli Iranin kuninkaallisen kaartin upseeri. Farah Pahlavin isän suku on kotoisin Iranin Azerbaidžanista, joka sijaitsee Luoteis-Iranissa aivan Azerbaidžanin rajan tuntumassa.

Farah Diba on opiskelut Teheranin ranskalaisessa lukiossa ja École Spéciale d'Architecture'issa Pariisissa. Opiskeluaikana Farah tapasi tulevan miehensä suurlähetystön järjestämissä juhlissa.

Farah puhuu sujuvasti englantia, ranskaa sekä azeria.

Uskonnolliselta vakaumukseltaan Farah on šiialainen.

Avioliitto ja lapset

Mohammad Reza oli eronnut edellisestä, toisesta, vaimostaan vuonna 1958, koska pari ei kyennyt saamaan lapsia avioliitosta. Farah ja Mohammad Reza menivät naimisiin vuonna 1959.

Farah Pahlaville ja Mohammed Reza Pahlaville syntyi neljä lasta:

• Reza Pahlavi II (syntynyt 31. lokakuuta 1960)
• Farahnaz Pahlavi (12. maaliskuuta 1963)
• Ali Reza Pahlavi (28. huhtikuuta 1966, kuoli 4. tammikuuta 2011)
• Leila Pahlavi (27. maaliskuuta 1970, kuoli 10. kesäkuuta 2001)

Vuonna 1967 Mohammad Reza kruunasi vaimonsa Iranin keisarinnaksi ja teki hänestä mahdollisen sijaishallitsijan, mikäli šaahi kuolisi ennenaikaisesti.

Šaahin puolisona Farahia verrattiin usein Yhdysvaltain ensimmäiseen naiseen Jacqueline Kennedyhin, ja Farahia onkin kutsuttu Lähi-idän Jacqueline Kennedyksi.

Farah teki valtiovierailun miehensä kanssa Suomeen vuonna 1970. He vierailivat Urho Kekkosen isännöimänä Espoossa ja Kuopiossa. Šaahipariskunta sai osakseen myös vihaa, kun näitä syytettiin lännen tukemiksi diktaattoreiksi. Helsingissä šaahiparin vierailua vastusti mm. Erkki Tuomioja, jonka poliisi sittemmin pidätti.

Šaahitaren 20-vuotisen kauden aikana Iraniin perustettiin useita museoita (mm. iranilaisten mattojen museo) ja oppilaitoksia (mm. sokeiden koulu) hänen aloitteestaan. Šaahitarena Farah pysytteli poissa politiikasta, ja keskittyi taiteen, kirjallisuuden ja arkkitehtuurin edistämiseen. Tämän johdosta Farah säilytti suosionsa iranilaisten keskuudessa jopa vallankumouksen jälkeen. Farah kuitenkin puolusti Iranin 2500-vuotisjuhlan järjestämistä, mikä oli monien iranilaisten silmissä vain osoitus kuilusta rikkaiden ja köyhien välillä.

Iranin islamilaisen vallankumouksen jälkeen 1979 Farah on asunut maanpaossa. Ensin šaahi ja Farah matkustivat Assuaniin, Egyptiin, jossa presidentti Anwar Sadat otti heidät vastaan lämpimästi. Egyptistä he muuttivat Rabatiin Marokkoon, jossa kuningas Hassan II otti heidät vieraakseen. Šaahin syövän takia sairaalahoito oli järjestettävä, joten he saivat hoitopaikan Sveitsistä, mutta Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter antoi šaahin tulla New Yorkiin hoitoon. Yhdysvalloista he muuttivat Bahamalle ja sieltä edelleen Panamaan, jossa he asuivat eräällä saarella. Lopulta he muuttivat Egyptiin, jossa šaahi kuoli 27. heinäkuuta vuonna 1980.

Presidentti Sadat järjesi šaahille valtiolliset hautajaiset. Farah asui šaahin kuoleman jälkeen kaksi vuotta Kairossa. Kun presidentti Anwar Sadat salamurhattiin vuonna 1981, Farah lähti Egyptistä.

Presidentti Ronald Reagan antoi Farahille luvan tulla Yhdysvaltoihin. Farah asui ensin Williamstownissa, Massachusettsissa, jonka jälkeen hän muutti Greenwichiin, Connecticutiin. Leilan kuoleman jälkeen vuonna 2001 Farah muutti Potomaciin, Marylandiin Washington D.C.:hen lähelle. Farah asuu Washington D.C.:n sekä Pariisin välillä, ja osallistui vuonna 2018 entisen presidentin, Jacques Chiracin, hautajaisiin.

Farah on kertonut taiteen olevan yksi tapa lievittää koti-ikäväänsä. Hän on myös ilmaissut olleensa huolissaan iranilaisten naisten asemasta maassa, ja kuvannut nykytilannetta "kammottavaksi". Hän on kertonut seuraavansa Iranin tapahtumia tarkkaan ja uskoo, että maan nykyinen hallitus kaatuu vielä jonakin päivänä.

Farah on kertonut muistelmissaan, ettei hänellä ollut aavistustakaan Iranissa kytevästä vallankumouksesta. Hän on myös vähätellyt Iranin salaisen poliisin tekemiä ihmisoikeusloukkauksia sanoen, että SAVAK oli turvallisuuden ja vakauden tae.

Farah Pahlavi oli suomalaisen kuvanveistäjä Eila Hiltusen hyvä ystävä.

•   Seulasten ritarikunta (Iran, suurmestari)
•   Chakri-dynastian ritarikunta (Thaimaa, 1960)
•   Elefanttiritarikunta (Tanska, 1963)
•   Itävallan tasavallan kunniamitali (Itävalta, 1965)
•   Valkoisen leijonan ritarikunta (Tšekkoslovakia, 1977)
•   Italian tasavallan ansioritarikunta (Italia, 1974)
•   Isabella Katolilaisen ritarikunta (Espanja, 1969)
•   Ellis Islandin kunniamitali (USA, 2023)

•  
  Šaahipariskunnan häät
•  
  Šaahiperhe vuonna 1973
•  
  Farah Pahlavi Washingtonissa vuonna 2016.
•  
  Šaahipari lähdössä maanpakoon Iranista islamistien vallankaappauksen yhteydessä
•  
  Šaahitaren vaakuna

• Pahlavi, Farah Diba: Muistelmat. (Mémoires, 2003.) Kansialanimeke: Iranin viimeinen šaahitar kertoo. Suomentanut Marja Haapio. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29365-2.

• Farah Pahlavin viralliset kotisivut