Andreas Schlüter: Saksalainen kuvanveistäjä ja arkkitehti

toukokuuta">22. toukokuuta 1664 Hampuri – 1714 Pietari, Venäjä) oli saksalainen kuvanveistäjä ja arkkitehti. Hänen on sanottu olleen myöhäisbarokin ensimmäinen merkittävä mestari Saksassa.

Schlüterin varhaisvaiheista tiedetään vain vähän. Hän oli ilmeisesti kuvanveistäjän poika. Hänen tiedetään saaneen koulutuksensa Danzigissa ja työskennelleen vuosina 1689–1693 Varsovassa. Vuonna 1694 Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik III kutsui hänet pääkaupunkiinsa Berliiniin. Schlüter teki vuonna 1695 vaaliruhtinaan kustannuksella lyhyen opintomatkan Ranskaan ja vuonna 1696 Italiaan. Schlüter muistetaan parhaiten seuraavan vuosikymmenen aikana Berliinissä Hohenzollerneille tekemistään tilaustöistä. Hän toimi samaan aikaan myös Berliinin taideakatemian opettajana.

Schlüterin tunnetuimpia veistoksia ovat vuosina 1696–1697 toteutettu vaaliruhtinas Fredrik III:n patsas, joka on nykyään Kaliningradissa, sekä vuosina 1697–1703 toteutettu ”suuren vaaliruhtinaan” eli Fredrik Vilhelmin roomalaistyylinen ratsastajapatsas, joka on nykyään Berliinin Charlottenburgin linnan edustalla. Näissä töissä on nähty vaikutteita italialaisen Gian Lorenzo Berninin ja ranskalaisen François Girardonin tuotannosta.

Vuosina 1698–1706 Schlüter johti Berliinissä useiden julkisten rakennusten suunnittelua ja rakennustöitä, niistä merkittävimpinä asearsenaali Zeughaus, kuninkaallinen palatsi eli Berliinin kaupunginlinna ja vanha pääpostitoimisto, joka purettiin vuonna 1889. Zeughausin suunnittelutyön Schlüter peri hollantilaiselta arkkitehti J. A. Neringiltä, ja Schlüterin jälkeen sitä jatkoi vuorostaan Jean de Bodt. Tässä rakennuksessa Schlüterin hienoimpana saavutuksena pidetään ulkoseinien lakikiviin toteutettuja veistoksia, erityisesti julkisivussa olevaa 21 monumentaalisen veistoksen sarjaa, joka esittää kuolevia sotureita.

Schlüterin merkittävimmäksi työksi on mainittu toisen maailmansodan jälkeen tuhoutunut Berliinin kaupunginlinna. Sitä rakennettiin vuodesta 1697 alkaen ensimmäisen neljän vuoden ajan Schlüterin alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta kun vaaliruhtinaasta vuonna 1701 tuli Preussin kuningas nimellä Fredrik I, tämä halusi palatsista suuremman. Schlüter muutti suunnitelmia, ja lopputuloksena linnasta tuli Saksan komein barokkipalatsi. Schlüter vastasi sekä itse rakennuksen suunnittelusta että seinien koristeluista ja sisätiloihin sijoitetuista veistoksista. Näiden joukossa olivat muun muassa linnan ritarisalin portaikkoon ja kattoon toteutetut veistokset, jotka edustivat neljää maanosaa. Palatsin suunnittelua jatkoi Schlüterin jälkeen Johann Friedrich Eosander von Göthe, joka suunnitteli muun muassa rakennuksen mahtipontisen läntisen julkisivun.

Schlüterin ura Hohenzollernien luottoarkkitehtina päättyi vuonna 1706, kun hänen pettävälle maaperälle suunnittelemansa Berliinin rahapajan vesitornin havaittiin olevan romahdusvaarassa. Schlüter tuhosi vaaralliseksi todetun rakennuksen itse, mutta myös muista hänen johdollaan toteutetuista rakennuksista löydettiin suunnitteluvirheitä, mitä hänen vihamiehensä hovissa onnistuivat käyttämään hänen maineensa tuhoamiseen. Hän saattoi tämän jälkeen jatkaa ainoastaan kuvanveistäjänä. Schlüter toteutti myöhemmin vielä kuningas Fredrikin ja tämän vaimon hautamonumentin Berliinin tuomiokirkkoon (1713) ja eräitä yksityisiä palatseja. Hän on tehnyt myös muita näyttäviä veistoksia Berliinin kirkkoihin, kuten Mariankirkon saarnastuolin (1703). Schlüter suunnitteli myös kuuluisan meripihkahuoneen.

Venäjän tsaari Pietari Suuri kutsui Schlüterin vuonna 1713 Pietariin, mutta hän kuoli jo seuraavana vuonna ehtimättä toteuttaa mitään merkittäviä uusia töitä.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andreas Schlüter Wiki Commonsissa