Ampuhaukka: Lintulaji

Ampuhaukan pituus on 28–30 cm, paino 150–260 g ja siipien kärkiväli 50–65 cm. Naaras on huomattavasti koirasta kookkaampi. Naaraiden keskipaino on noin 230 g ja koiraiden noin 165 g.

Koiras on selkäpuolelta tumman siniharmaa ja vatsapuolelta punaruskea. Naaraat ja nuoret linnut puolestaan ovat selkäpuolelta punaruskeita ja vatsasta valkoisia tummin pilkuin. Siivet ovat lyhyet ja tyvestä leveät. Ääni on kireä, vaikertava "kie kie kie".

Vanhin suomalainen rengastettu ampuhaukka on ollut 10 vuotta 7 kuukautta 20 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 12 vuoden 8 kuukauden ikäinen yksilö.

Ampuhaukka pesii koko maassa, ja se on yleisin Pohjois-Suomessa. Laji muuttaa talvehtimaan Länsi- ja Etelä-Eurooppaan. Levinneisyysalue käsittää Euroopan ja Aasian pohjoisosat. Lajia esiintyy Pohjois-Amerikan pohjoisimmissa metsissä. Euroopan unionin alueella arvioidaan pesivän 6 700 – 14 400 paria, joista Suomessa 2 500 – 6 800, Ruotsissa 3 100 – 5 600, Britanniassa 900 – 1 200, Irlannissa 200–400, Latviassa 20–60, Virossa 10–30 ja Liettuassa 1–10 paria.

Pohjoisessa laji elää karuilla ja paljailla tunturialueilla. Etelä- ja Keski-Suomen harva kanta pesii soilla ja mäntyvaltaisilla alueilla, usein myös järvien pienissä saarissa. Ampuhaukka saalistaa avomailla, kuten pelloilla, soilla ja hakkuuaukeilla. Se pesii vanhoihin linnunpesiin puihin, kalliojyrkänteille tai maahan.

Ampuhaukka kuuluu Euroopan unionin lintudirektiivin I liitteen lintuihin, minkä vuoksi sen esiintymisalueen elinympäristöä pyritään suojelemaan.

 

 

Jalohaukkojen tapaan ampuhaukkakaan ei itse rakenna pesää. Se ainoastaan raapii johonkin sopivaan alustaan sen verran kuoppaa, että munat pysyvät paikoillaan. Pesäpaikka voi olla toisten lintujen, kuten variksen, piekanan tai jopa kotkan vanha pesä. Varsinkin pohjoisessa pesä voi olla myös kalliojyrkänteellä, tai suuren suon keskelle turvemättääseen raavittu kuoppa. Ampuhaukka munii alkukesästä 3–5 punaruskeapilkullista munaa, ja hautomisaika on noin 30 vuorokautta. Kumpikin sukupuoli hautoo, mutta naaras pääasiassa. Sukukypsä 1-vuotiaana.

Ampuhaukka saalistaa pääasiassa lintuja, varpuslintuja rastaan kokoisiin asti ja pieniä kahlaajia. Se syö lepakoita ja matelijoita. Sille kelpaavat myös pikkujyrsijät ja suuret hyönteiset kuten sudenkorennot.

Kaarlo Kivirikko on kirjannut mm. seuraavia ampuhaukan kansanomaisia nimiä: poutahaukka, poutakinniäinen, ampiaishavukka, pääskyshaukka, pikkulintuhaukka, leivoshaukka, titti. Historiallisia nimiä ovat olleet pissihaukka (Nylander, 1849, Lönnrot 1861) ja poutahaukka (Malmberg, 1872, Mela, 1882). Toisinaan on käytetty myös nimeä ampumahaukka.

Tieteellinen sukunimi Falco on myöhäislatinan haukkaa tarkoittava sana, lajinimi columbarius viittaa kyyhkyslakkaan.

• Häkkinen, Kaisa: Linnun nimi. Teos, 2011. ISBN 978-951-851-434-6.
• Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4.
• Kivirikko, K. E.: Suomen linnut. Toinen osa. Wsoy, 1927.

Viitteet

• Ampuhaukka Lintukuva-verkkopalvelussa
• LuontoPortti: Ampuhaukka (Falco columbarius)