Ystävänpäivä: Juhla

helmikuuta vietettävä juhla. Kansainvälisestä tavasta poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten juhlapäivä. Ystävänpäivänä ystäviä muistetaan ystävänpäiväkorteilla tai muilla tervehdyksillä.

Ystävänpäivä on mahdollisesti saanut alkunsa antiikin Rooman Lupercalia-juhlasta, jota vietettiin 15. helmikuuta. Juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa. Nuoret miehet kokoontuivat Palatinus-kukkulalla olevaan luolaan ja uhrasivat vuohia ja koiran. Juhlan jälkeen nuoret miehet kulkivat ympäriinsä vuohennahkoihin pukeutuneina ja läiskivät vastaantulijoita vuohennahkaisilla remmeillä. Sen uskottiin lisäävän hedelmällisyyttä.

Kristityt yrittivät lopettaa tämän juhlan 400-luvun lopussa. Siihen kuuluneita perinnäistapoja siirtyi kuitenkin edellisenä päivänä vietettyyn pyhän Valentinuksen päivään. Kristityillä juhla on ollut kahden Valentinus-nimisen kristityn pyhimyksen päivä, mutta ei tiedetä tarkkaan kumpaa Valentinusta on tarkoitettu. Toinen näistä henkilöistä oli roomalainen pappi ja toinen Ternin piispa. Päivä omistettiin Valentinukselle vuonna 350, ja nykyäänkin se on myös Valentinin nimipäivä. Valentinuksen muistopäivää ei kuitenkaan vietetä katolisessa kirkossa ja hänen nimeään ei ole enää katolisen kirkon pyhimyskalenteissa.

Valentinuksen päivän romanttiseen rakkauteen liittyvillä tavoilla ja uskomuksilla on pitkä historia etenkin Englannissa ja Ranskassa, jossa vietettiin 1300-luvulla ystävänpäivän juhlia ja rusettiluistelun kaltaisia lemmenarpajaisia. Viralliseksi juhlapäiväksi Valentinuksen päivä julistettiin Englannissa vuonna 1537. Etelä-Euroopassa arvellaan, että linnut valitsevat itselleen parin juuri Valentinuksen päivänä.

1800-luvun alussa Valentinuksen perinne siirtyi Atlantin yli Yhdysvaltoihin. Siitä kasvoi nopeasti suuri kansanjuhla kortteineen ja lahjoineen.^lähde? Samaan aikaan päivän vietto oli jo unohtunut monissa Euroopan maissa. Yhdysvalloissa on muun muassa tytöillä sellaisia uskomuksia, että ensimmäinen mies, joka kävelee heitä vastaan ystävänpäivänä, on Valentine, eli se heidän oikeansa. Lisäksi uskotaan, että ystävänpäivänä omenan halkaiseminen ja siementen lukumäärän laskeminen todistaa sen, kuinka monta lasta kyseinen tyttö saa. Yhdysvalloissa rusettiluistelu kuuluu ystävänpäivän perinteisiin.^lähde?

Nykyisin yleinen tapa ystävänpäiväisin on antaa lahjana makeisia. Makeisista yleisiä ovat etenkin suklaat. Tapa antaa suklaata lahjana yleistyi 1800-luvun lopulla. Usein suklaata annettiin suklaarasioissa. Ystävänpäivään erityisesti liitetyn sydämenmuotoisen suklaarasian keksi tiettävästi englantilainen Richard Cadbury vuonna 1868. Monissa maissa makeisia antavat lahjana miehet naisille. Kuitenkin esimerkiksi Japanissa ystävänpäivänä 14. helmikuuta naisilla on tapana antaa makeisia lahjana miehille, kun taas miehet antavat vastaavia lahjoja maaliskuussa.

Kansainvälisestä Valentinuksen päivästä poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten juhlapäivä. Ystävänpäivä ei ole yleinen vapaapäivä missään maassa, vaikka se on virallinen juhlapäivä anglikaanisessa kirkkokunnassa ja luterilaisessa kirkossa.

Ystävänpäivää on Suomessa vietetty 1980-luvulta. Kalentereissa ystävänpäivä on ollut virallisesti vuodesta 1996, mutta se merkittiin erehdyksessä kalenteriin ilman virallista päätöstä jo vuosina 1990 ja 1991. Se on muodostunut toiseksi suosituimmaksi korttipäiväksi joulun jälkeen. Päivän tunnuksena tunnetaan kautta maailman punainen sydän. Suomessa sen huomasi ensimmäisenä Tampereen Sydänyhdistys, joka keksi 1980-luvun alussa yhdistää ”punaisten sydänten juhlan” markkinointikampanjaansa. Seuraavaksi aiheesta kiinnostui Suomen Punainen Risti, joka painatti ensimmäiset ystävänpäiväkortit.^lähde?

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valentinuksen päivä.

• Ystävänpäivä 14.2. Yle Oppiminen
• Hynninen, Veli-Matti: Ystävänpäivä (Arkistoitu – Internet Archive) Juhlitaan.net
• Valentinen päivän juhlallisuuksia Yle Elävä arkisto