Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta

Ukrainan neuvostovaltio perustettiin 1917, ja se kuului Neuvostoliittoon sen perustamisesta 1922 saakka, kunnes julistautui itsenäiseksi Ukrainaksi elokuussa 1991.

Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta Українська Радянська Соціалістична Республіка Ukrajinska Radjanska Sotsialistytšna Respublika (ukrainaksi) Украинская Советская Социалистическая Республика Ukrainskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika (venäjäksi)
1917–1991
lippu vaakuna
Ukrainan sijainti Neuvostoliitossa.
Valtiomuoto	sosialistinen neuvostotasavalta
osa	Neuvostoliittoa
Pääkaupunki	Kiova
Pinta-ala
– yhteensä	603 700 km²
Historia
– perustettiin	25. joulukuuta 1917
– osa Neuvostoliittoa	1922–1991
– itsenäistyminen	24. elokuuta 1991
Viralliset kielet	ukraina, venäjä
Kielet	ukraina, venäjä, puola
Valuutta	karbovanets (1917–1920) rupla (ukr. карбо́ванець, karbovanetsʹ; ven. ру́бль, rubl) = 100 kopeekkaa (ukr. копійка, kopijka; ven. копе́йка, kopeika) (SUR)
Aikavyöhyke	+3
Tunnuslause	Пролетарі всіх країн, єднайтеся! (”Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!”)
Kansallislaulu	”Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan hymni”
Edeltäjä	Ukrainan kansantasavalta
Seuraaja	Ukraina
Infobox OK

1917–1922

Venäjän bolševikit järjestivät joulukuussa 1917 Ukrainan neuvostojen kolmannen kongressin, joka julisti Ukrainan kansan neuvostojen tasavallan (ukr. Українська Народна Республіка Рад, Ukrainska Narodna Respublika Rad) pääkaupunkinaan Harkova. Tarkoituksena oli ehkäistä kansallismielisten, useimmiten sosiaalidemokraattisten ukrainalaisten pyrkimyksiä itsenäistyä Venäjästä.

Tammikuussa 1918 perustetun Ukrainan kansantasavallan vastustamiseksi bolševikit määrittelivät maaliskuussa 1919 säädetyllä perustuslailla valtionsa nimeksi Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta (ukr. Українська Соціалістична Радянська Республіка, Ukrajinska Sotsialistytšna Radjanska Respublika), joka luovutti ulkosuhteensa ja ulkomaankauppansa Venäjän hoidettavaksi ja kävi sotaa sen tuella Ukrainan ja Länsi-Ukrainan kansantasavaltoja sekä Etelä-Venäjän armeijaa ja sen liittolaisia vastaan Venäjän sisällissodassa 1919–1920.

Puolan–Venäjän sodan päättäneessä Riian rauhassa 1921 Ukrainan läntisin osa luovutettiin Puolalle.

Osana Neuvostoliittoa

Bolševikkien vakiinnutettua valtansa Ukraina yhdessä Venäjän, Valko-Venäjän ja Transkaukasian kanssa muodostivat Neuvostoliiton vuoden 1922 lopussa. Neuvostoliitossa pakolla toteutetun maatalouden kollektivisoinnin myötä aiheutui Ukrainan nälänhätä 1932–1933.

Pääkaupungiksi tuli Harkovan sijaan Kiova vuonna 1934 ja neuvostotasavallan nimi muuttui 1936 Ukrainan sosialistiseksi neuvostotasavallaksi (ukr. Українська Радянська Соціалістична Республіка, Ukrajinska Radjanska Sotsialistytšna Respublika). Pääkaupungin pitäminen Harkovassa Kiovan sijaan oli johdonmukaista siksi, että se oli perustaltaan teollisempi ja sosialistisempi kuin Kiova, jossa Venäjän sisällissodan aikana oli muita hallituksia. Näin ollen vasta Ukrainan maatalouden kollektivisoinnin ja nälänhädän lopussa pääkaupunki palautettiin Harkovasta Kiovaan.

Neuvostoliiton ja Saksan elokuussa 1939 solmiman hyökkäämättömyyssopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan seurauksena alkoi toinen maailmansota syyskuussa 1939. Saksa ja Neuvostoliitto hyökkäsivät Puolaan, jonka eteläinen itäosa tuli Ukrainan hallintaan. Galitsia, Länsi-Ukraina, oli 1918 muodostanut itsenäisen Länsi-Ukrainan kansantasavallan, joka oli sotinut myös romanialaisia vastaan Pohjois-Bukovinassa ja puolalaisia vastaan, mutta joutunut Ukrainan kansantasavallan ja sittemmin Venäjän sosialistisen federatiivisen kansantasavallan ja Puolan tasavallan välisellä rauhansopimuksella Puolan haltuun.

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon ja sen miehittämille alueille 1941 suurimmasta osasta Ukrainaa muodostettiin enemmistö miehityshallintoa edustaneen Ukrainan valtakunnankomissariaatin alueesta. Sen toiminta päättyi Neuvostoliiton puna-armeijan edettyä itärintamalla 1943–1944.

Sodan jälkeen 1945 Puola joutui muodollisestikin luovuttamaan Neuvostoliiton vuonna 1939 ja uudelleen 1944 valtaaman itäisen alueensa, jonka eteläosa siirtyi virallisestikin Ukrainalle.

Ukrainan perustuslakiin tehtiin vuonna 1945 muutoksia, joiden seurauksena se kykeni joissakin asioissa toimimaan Neuvostoliitosta erillisenä ulkopoliittisena subjektina. Tämän vuoksi Neuvostoliiton lisäksi Ukraina ja Valko-Venäjä olivat erikseen Yhdistyneiden kansakuntien jäseniä sen perustamisesta lähtien, eräänlaisena vastineena Britannialle ja Ranskalle. Käytännössä erityisasemalla ei ollut minkäänlaista merkitystä, eikä Ukraina Neuvostoliitossa tosiasiallisesti harjoittanut itsenäistä ulkopolitiikkaa.

Krim siirrettiin Venäjästä osaksi Ukrainaa vuonna 1954.

Ukrainan puoluejohtajat

Ukrainan kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri oli käytännössä neuvostotasavallan korkein johtaja.

• Juri Pjatakov 1918 (sihteeri)
• Serafima Hopner 1918 (sihteeri)
• Emmanuel Quiring 1918–1919 (sihteeri), 1923–1925 (ensimmäinen sihteeri > pääsihteeri)
• Stanisław Kosior 1919, 1920 (sihteeri), 1928–1938 (pääsihteeri)
  • Rafael Farbmann 1920 (vt. sihteeri)
• Nikolai Nikolajev 1920 (sihteeri)
• Vjatšeslav Molotov 1920–1921
  • Feliks Kon 1921 (vt. toimeenpaneva sihteeri)
• Dmitri Manuilski 1921–1923
• Lazar Kaganovitš 1925–1928 (pääsihteeri), 1947
• Nikita Hruštšov 1938–1947 (vt., poissa miehityksen takia 1941–1944), 1947–1949
• Leonid Melnikov 1949–1953
• Oleksi Kyrytšenko 1953–1957
• Nikolai Podgornyi 1957–1963
• Petro Šelest 1963–1972
• Volodymyr Štšerbytskyi 1972–1989
• Volodymyr Ivaško 1989–1990
• Stanislav Hurenko 1990–1991

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta Wiki Commonsissa