Tulen Ja Jään Laulu: George R. R. Martinin kirjoittama fantasiakirjasarja

R. Martin">George R. R. Martinin kirjoittama fantasiakirjasarja. Sarjan kirjoja on julkaistu viisi, ja kaksi on vielä tekeillä. Sarja on ollut myyntimenestys – sen neljäs osa Korppien kestit saavutti ensimmäisen sijan sekä The New York Timesin että The Wall Street Journalin bestseller-listoilla marraskuussa 2005.

Tulen ja jään laulu
A Song of Ice and Fire
Kirjasarjan viiden suomeksi julkaistun kirjan kannet.
Alkuperäisteos
Kirjailija	George R. R. Martin
Kieli	englanti
Genre	fantasia
Kustantaja	Bantam Books
Julkaistu	1996–
Suomennos
Suomentaja	Satu Hlinovsky
Kansitaiteilija	Petri Hiltunen
Kustantaja	Kirjava
Julkaistu	2003–
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Kirjasarja pyrkii koettelemaan tyylilajin rajoja kuvatessaan patriarkaalisia ja feodaalisia järjestelmiä, ja siinä on yhtäkkisiä ja usein väkivaltaisia juonenkäänteitä sekä monimutkaisia poliittisia juonitteluja. Kirjojen kerronta muistuttaa historiallisten romaanien tyyliä, ja sarjan yhtenä innoittajana on ollut ruusujen sota. Suomeksi sarjaa julkaisee kustannusosakeyhtiö Kirjava, ja sen on suomentanut Satu Hlinovsky.

Yhdysvaltalainen kaapelitelevisioyhtiö HBO tuotti vuosina 2011–2019 kirjasarjaan perustuvan kahdeksan tuotantokauden pituisen televisiosarjan, joka on nimetty ensimmäisen kirjan Valtaistuinpelin mukaan Game of Thronesiksi. Ensimmäiseen kirjaan perustuva ensimmäinen tuotantokausi esitettiin Yhdysvalloissa keväällä 2011 ja Kuninkaiden koitokseen perustuva toinen kausi keväällä 2012. Kolmas ja neljäs kausi (2013 ja 2014) perustuvat kolmanteen kirjaan Miekkamyrskyyn. Televisiosarjan neljä viimeistä tuotantokautta noudattavat kirjasarjan juonta huomattavasti aikaisempia kausia vähemmän. George R. R. Martin on kertonut, että hän on tulevaa The Winds of Winter -kirjaa kirjoittaessaan vienyt juonen ”kauemmaksi ja kauemmaksi” televisiosarjasta, ja että kirjasarja tulee päättymään eri tavalla.

Kirjasarjan maailmaan sijoittuu muitakin Martinin kirjoittamia teoksia, kuten Seitsemän kuningaskunnan ritari (2015) sekä Tuli ja veri (2018). Näiden pohjalta tuotetaan lisää televisiosarjoja, joista House of the Dragonia alettiin esittää vuonna 2022. A Knight of the Seven Kingdoms: The Hedge Knight -sarjan on tarkoitus alkaa vuonna 2025.

Sarjan osat

• Valtaistuinpeli (engl. A Game of Thrones, 1996)
  • pehmeäkantinen 2003, Kirjava, ISBN 952-99268-0-4
  • kovakantinen kuvitettu laitos 2009, Kirjava, ISBN 978-952-5802-02-3
• Kuninkaiden koitos (engl. A Clash of Kings, 1999)
  • pehmeäkantinen 2004, Kirjava, ISBN 952-99268-1-2
  • kovakantinen kuvitettu laitos 2011, Kirjava, ISBN 978-952-5802-05-4
• Miekkamyrsky (engl. A Storm of Swords, 2000)
  • nide 1, pehmeäkantinen 2005, Kirjava, ISBN 952-99268-4-7
  • nide 2, pehmeäkantinen 2006, Kirjava, ISBN 952-99268-6-3
  • kovakantinen kuvitettu laitos, 2014, Kirjava,
• Korppien kestit (engl. A Feast for Crows, 2005)
  • pehmeäkantinen 2007, Kirjava, ISBN 978-952-99268-8-6
  • kovakantinen kuvitettu laitos, 2017, Kirjava, ISBN 9789525802139
• Lohikäärmetanssi (engl. A Dance with Dragons, 2011)
  • nide 1, pehmeäkantinen 2014, Kirjava, ISBN: 978-952-5802-09-2
  • nide 2, pehmeäkantinen 2014, Kirjava, ISBN: 978-952-5802-10-8
• The Winds of Winter, julkaisematon
• A Dream of Spring, julkaisematon

Kolme ensimmäistä osaa (1991–2000)

 

Jo ennen Tulen ja jään laulu -sarjan kirjoittamista George R. R. Martin oli menestynyt fantasia- ja tieteiskirjailija sekä tv-käsikirjoittaja. Martin julkaisi ensimmäisen novellinsa vuonna 1971 ja ensimmäisen romaaninsa vuonna 1977. 1990-luvun puoliväliin mennessä hän oli voittanut jo kolme Hugo- ja kaksi Nebula-palkintoa sekä muita palkintoja novelleillaan. Vaikka hänen varhaiset kirjansa oli otettu hyvin vastaan fantasiapiireissä, hänen lukijakuntansa oli verrattain pieni, ja Martin siirtyi työskentelemään käsikirjoittajana Hollywoodiin 1980-luvun puolivälissä. Hän teki etenkin Pelon rajalla -sarjaa vuonna 1986 sekä Kaunotar ja hirviö -sarjaa vuoteen 1990 saakka, mutta kehitti myös omia pilotteja sekä kirjoitti elokuvien käsikirjoituksia. Martin kuitenkin turhautui, kun hänen omia teoksiaan ei toteutettu ja kyllästyi televisiotuotantojen rajoituksiin kuten budjetteihin ja jaksojen pituuksiin, jotka pakottivat hänet karsimaan hahmoja ja leikkaamaan taistelukohtauksia. Tämä sai Martinin palaamaan ensirakkautensa eli kirjojen pariin, joissa hänen ei tarvinnut huolehtia mielikuvituksensa rajoittamisesta. Lapsuudestaan asti ihailemiensa J. R. R. Tolkienin töiden innoittamana hän halusi kirjoittaa korkeaa fantasiaa, mutta hänellä ei ollut mitään tiettyä ideaa.

Vuonna 1991 Martin oli ilman töitä Hollywoodissa ja alkoi kirjoittaa uutta tieteisromaania nimeltään Avalon. Tehtyään kirjaan kolme lukua hän sai elävän idean pojasta, joka näkee miehen mestattavan ja löytää hurjasudet lumesta. Tästä tuli lopulta Valtaistuinpelin ensimmäinen varsinainen luku. Martin lopetti Avalonin työstämisen ja kirjoitti ideansa muutamassa päivässä kokonaiseksi luvuksi ja oli varma sen olevan osa suurempaa kokonaisuutta. Kirjoitettuaan vielä lisää lukuja hän oivalsi kirjoittavansa fantasiaa ja alkoi laatia karttoja ja sukupuita. Kirjan kirjoittaminen kuitenkin lakkasi muutamaksi vuodeksi, kun Martin palasi Hollywoodiin tuottamaan ABC:lle tv-sarjaansa Doorways, jota ei kuitenkaan koskaan julkaistu.

Martin jatkoi Valtaistuinpelin työstämistä vuonna 1994, ja antoi agentilleen ensimmäiset 200 sivua ja kahden sivun tarinahahmotelman. Hän suunnitteli sarjan jatkuvan kirjoilla A Dance with Dragons ja The Winds of Winter muodostaen näin trilogian. Kun Martin ei ollut saanut romaania valmiiksi kirjoitettuaan jo 1400 käsikirjoitussivua, hän muutti kirjojen kokonaismäärän ensin neljään ja sitten kuuteen kirjaan. Hän mielsi sarjan koostuvan näin kahdesta yhteen liittyvästä trilogiasta, jotka muodostaisivat kokonaisen tarinan. Martin, joka pitää monimerkityksellisistä nimistä, valitsi Tulen ja jään laulun sarjan nimeksi: hänestä tulta syöksevät lohikäärmeet ja kylmät Muukalaiset olivat yksi mahdollisista merkityksistä sarjan nimen tulelle ja jäälle. Martin on myös sanonnut olevansa pakkomielteinen lauluihin kuten hänen kirjojensa A Song for Lya ja Songs of the Dead Men Sing nimetkin osoittavat.

Valtaistuinpelin tarkistettu käsikirjoitus oli 1 088 sivua pitkä (ilman liitteitä), ja sen julkaisu tapahtui elokuussa 1996. Ajan pyörän kirjoittaja Robert Jordan kirjoitti kommenttinsa kirjasta sen kanteen, mikä takasi osaltaan kirjan sekä kirjasarjan varhaisen menestyksen fantasialukijoiden parissa. Ennakkoon näytteenä julkaistu pienoisromaani Blood of the Dragon, joka sisälsi Daeneryksen luvut Valtaistuinpelistä, voitti vuoden 1997 Hugo-palkinnon parhaasta pienoisromaanista.

Valtaistuinpelin poistetut 300 sivua siirtyivät sarjan toisen osan Kuninkaiden koitoksen aluksi. Kirja julkaistiin Yhdysvalloissa helmikuussa 1999, ja sen käsikirjoituksen sivumäärä oli 1 184 (ilman liitteitä). Se oli sarjan ensimmäinen bestseller-listoille yltänyt teos sijouttuen sijalle 13 The New York Timesin listalla vuonna 1999. Taru sormusten herrasta -elokuvien menestyksen myötä useat tuottajat ja elokuvantekijät lähestyivät Martinia ensimmäisen kerran sarjan oikeuksien hankkimiseksi.

Martin oli monta kuukautta jäljessä kolmannen kirjan, Miekkamyrskyn, aikataulusta. Viimeinen hänen kirjoittamansa luku koski ”Punaisia häitä”, jotka sijoittuvat kirjan puolivälin jälkeen. Miekkamyrskyn käsikirjoituksen sivumäärä ylsi 1 521 sivuun (ilman liitteitä), mikä aiheutti ongelmia kustantajille ympäri maailman. Bantam Books julkaisi kirjan yhtenä osana Yhdysvalloissa marraskuussa 2000, kun taas jotkin vieraskieliset versiot jaettiin kahteen, kolmeen tai jopa neljään osaan. Suomessa kirja julkaistiin kahdessa osassa. Miekkamyrsky debytoi sijalla 12 New York Timesin bestseller-listalla.

Ongelmallinen jatko (2000–2011)

 

Valtaistuinpelin, Kuninkaiden koitoksen ja Miekkamyrskyn jälkeen Martin aikoi alun perin kirjoittaa vielä kolme kirjaa lisää. Neljännen, Lohikäärmetanssiksi nimetyn kirjan piti keskittyä Daenerys Targaryenin paluuseen Westerosiin ja syntyviin konflikteihin. Martin halusi tarinan sijoittuvan viisi vuotta Miekkamyrskyn tapahtumien jälkeen, jotta nuoremmat hahmot vanhenesivat ja lohikäärmeet kasvaisivat suuremmiksi. Kustantajat halusivat uuden kirjan olevan Miekkamyrskyä lyhyempi, ja Martin tähtäsi Kuninkaiden koitoksen pituuteen. Martin suunnitteli kirjaan pitkän prologin, joka kertoi Aeron Märkätukasta kuninkaankäräjillä. Koska Rautasaarten ja Dornen tapahtumat tulisivat vaikuttamaan kirjan sisältöön eikä hän voinut kertoa niistä jo olemassa olevilla hahmoilla, hän kehitti kirjaan yhteensä kolme uutta kertojahahmoa.

Vuonna 2001 Martin oli yhä toiveikas neljännen osan julkaisuajankohdan, vuoden 2002 viimeisen neljänneksen, suhteen. Hän ei kuitenkaan saanut kirjoitettua viiden vuoden aukkoa toimivaksi kaikille hahmoille. Martin ei halunnut täyttää aukkoa pelkillä takaumilla ja hahmojen muisteluilla, mutta ei voinut toisaalta myöskään jättää kirjoittamatta menneistä tapahtumista. Työskenneltyään kirjan parissa noin vuoden Martin käsitti tarvitsevansa väliin ylimääräisen kirjan, joka sai nimen Korppien kestit. Kirja jatkuisi suoraan siitä mihin kolmas kirja jäi, ja Martin hylkäsi idean viiden vuoden aukosta. Hän pilkkoi 250-sivuisen prologin uusien dornelaisten ja rautasaarelaisten kertojahahmojen luvuiksi. Nämä laajennetut tarinat ja tarinoiden vuorovaikutukset tekivät juonesta Martinille vaikeamman käsitellä.

Korppien kestien käsikirjoituksen pituus ylitti aikanaan Miekkamyrskyn pituuden. Martin oli haluton tekemään suuria leikkauksia saadakseen kirjan julkaisukelpoiseen pituuteen, koska se olisi vaarantanut tarinan, joka hänellä oli mielessään. Kirjan painaminen ”minimaalisella fontilla ohuelle paperille ja suurennuslasin antaminen jokaiselle lukijalle” ei myöskään ollut vaihtoehto hänelle. Martin myös kieltäytyi kustantajan ehdotuksesta jakaa kertomus kahteen osaan kronologisesti. Hän ei ollut edes ehtinyt aloittaa kirjoittamaan kaikkien hahmojen tarinoita ja oli jo myöhässä aikataulusta. Hän ei olisi saanut joidenkin hahmojen tarinoita vietyä sopivaan päätökseen ensimmäisen kirjan loppuun mennessä, mihin hän aina pyrkii.

Koska sarjan hahmot olivat päätyneet eri puolille maailmaa, Martinin ystävä ehdotti kirjan jakamista maantieteellisesti kahteen osaan, joista Korppien kestit olisi ensimmäinen: tämä antaisi Martinille aikaa viedä aloittamansa tarinat päätökseen suunnittelemallaan tavalla. Hän katsoi ratkaisun parhaaksi vaihtoehdoksi vielä vuosienkin päästä. Martin siirsi keskeneräiset, itään (Essosiin) ja pohjoiseen (Talvivaaraan ja Muurille) sijoittuvat tarinat seuraavaan kirjaan, Lohikäärmetanssiin, ja jätti Westerosin Kuninkaansatamaan, Jokimaille, Dorneen ja Rautasaarille sijoittuvat tarinat Korppien kesteihin. Molemmat kirjat jatkoivat välittömästi siitä, mihin Miekkamyrsky jäi, ja etenivät rinnakkain eivätkä peräkkäin. Molemmissa kirjoissa oli eri hahmokaarti lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia. Martin jakoi Aryan luvut kahteen kirjaan siirrettyään jo kolme muista suosituista hahmoista (Jon Nietos, Tyrion ja Daenerys) Lohikäärmetanssiin.

Korppien kestit julkaistiin lokakuussa 2005 Britanniassa ja marraskuussa Yhdysvalloissa, ja se nousi suoraan New York Timesin bestseller-listan ensimmäiselle sijalle. Yksi kirjaa kehuvista arvostelijoista oli Timen Lev Grossman, joka kutsui Martinia ”Amerikan Tolkieniksi”. Fanit ja kriitikot olivat kuitenkin pettyneitä tarinan jakamiseen, joka jätti monen Miekkamyrskystä tutun suositun hahmon kohtalon avoimeksi. Martin kertoi kirjoittaneensa Lohikäärmetanssista jo puolet, ja ilmoitti Korppien kestien loppunäytöksessä seuraavan osan julkaistavan seuraavana vuonna. Julkaisupäivää kuitenkin lykättiin kerta toisensa jälkeen. Sillä välin, vuonna 2007, HBO hankki oikeudet Tulen ja jään lauluun sovittaakseen sen televisiosarjaksi. Sarja alkoi huhtikuussa 2011, ja ensimmäiset kymmenen jaksoa kattoivat Valtaistuinpelin kokonaisuudessaan.

Lohikäärmetanssi julkaistiin kuuden vuoden kuluttua heinäkuussa 2011, ja sen käsikirjoituksen pituus oli noin 1 600 sivua; se ylitti sivumäärässään ja kirjoitusajassaan kaikki sarjan aikaisemmat kirjat. Kirjan viimeisen kolmasosan alkaessa tarina yhtyi Korppien kestien loppuun ja jatkoi siitä. Martin oli kuitenkin suunnitellut kirjan jatkuvan vielä pidemmälle, mutta joutui pudottamaan siitä ainakin yhden suuren taistelukohtauksen sekä jättämään useiden hahmojen kohtalon avoimeksi. Hän piti myöhästymisen syynä pääasiassa ”meereeniläissolmuksi” kutsumaansa ongelmaa, joka oli vaivannut häntä jo vuodesta 2005. Sen uskottiin liittyvän ongelmaan saada eri hahmojen tarinat kronologisesti toimiviksi niiden kietoutuessa Daeneryksen tarinaan. Hän myös myönsi käyttäneensä liikaa aikaa tarinan uudelleenkirjoittamiseen ja hiomiseen, mutta kielsi vankasti menettäneensä kiinnostuksensa sarjaan tai viivytelleen tarkoituksellisesti tuottaakseen enemmän rahaa.^lähde?

Suomennokset

Vuonna 2002 perustettiin kustannusosakeyhtiö Kirjava, koska perustajat halusivat nähdä omia suosikkikirjojaan käännettyinä suomeksi. Kääntäjä Satu Hlinovsky ihastui Valtaistuinpeliin lukiessaan sitä ja halusi ottaa sen käännettäväksi. Romaanista tuli Kirjavan ensimmäinen julkaisu, ja se julkaistiin 12. joulukuuta 2003. Toinen osa Kuninkaiden koitos julkaistiin 15. joulukuuta 2004. Sarjan kolmas osa Miekkamyrsky päätettiin julkaista kahdessa osassa sen pituuden takia, ja ensimmäinen nide julkaistiin 31. lokakuuta 2005 toisen niteen seuratessa 21. heinäkuuta 2006. Neljäs osa Korppien kestit julkaistiin 25. lokakuuta 2007. Kirjojen kansikuvat on laatinut Petri Hiltunen.

Vuonna 2009 julkaistiin Valtaistuinpelin kovakantinen laitos, jossa on Petri Hiltusen laatima mustavalkoinen kuvitus. Samanlainen versio Kuninkaiden koitoksesta julkaistiin vuonna 2011.

Vuonna 2014 julkaistiin Lohikäärmetanssi 1 ja Lohikäärmetanssi 2 sekä Miekkamyrskyn kovakantinen laitos.

Lajityyppi

George R. R. Martin uskoo tärkeimpien vaikutteiden syntyneen hänen lapsuudessaan, jolloin hän luki kirjailijoiden kuten H. P. Lovecraft, Robert E. Howard, J. R. R. Tolkien, Robert A. Heinlein, Eric Frank Russell, Andre Norton, Isaac Asimov, Fritz Leiber ja Mervyn Peake teoksia. Martin ei koskaan luokitellut heidän mielikuvituksellista kirjallisuuttaan tieteisfiktioksi ja fantasiaksi tai kauhuksi, ja kirjoittaakin nykyään kaikkia näitä lajityyppejä helposti. Martin luokitteli Tulen ja jään laulun korkeaksi fantasiaksi ja nimitti Tolkienin ja Tad Williamsin vaikuttajikseen sarjan kirjoittamisessa. Hän on usein kertonut ihailevansa nykykirjailijoista eniten Jack Vancea, mutta Martin ei koe hänen vaikuttaneen työhönsä.

Keskiaikainen asetelma on ollut perinteinen pohja korkealla fantasialle ennen Tolkieniakin, jonka teokset hallitsevat vieläkin lajityyppiä. Ennen Tulen ja jään laulun aloittamista Martinin mielestä moni Tolkienin jäljittelijöistä kirjoitti ”Disneyland-keskiajasta” ymmärtämättä aikakauden todellista raakuutta. Historiallinen fiktio oli hänestä paljon karumpaa ja realistisempaa, ja häntä kiehtoivat keskiaikaisten vastakohtien, kuten ritarilaitoksen ja sodan raakuuden tai hökkelikylien ja mahtavien linnojen, mahdollisuudet. Kun historiallisessa fiktiossa lukijat voivat olla jo perillä tapahtumien historiallisesta kulusta, eivät he fantasiassa tiedä miten alkuperäisille hahmoille käy: tämä luo lisäjännitystä ja lukijat pystyvät samaistumaan hahmoihin paremmin. Niinpä Martin halusi yhdistää historiallisen fiktion realismin ja parhaiden fantasiateosten viehätyksen, mutta rajoitti taikuutta tuodakseen taisteluita ja poliittista juonittelua paremmin esille.

Televisiosarja

 

Pääartikkeli: Game of Thrones

Tulen ja jään laulu -sarjan televisioversiointi alkoi tammikuussa 2007, kun HBO hankki sarjan oikeudet aikeenaan sovittaa se kansainväliseksi televisiosarjaksi. David Benioff ja D. B. Weiss palkattiin kirjoittamaan ja tuottamaan sarjaa, ja tarkoituksena oli tehdä jokaisesta kirjasta yksi tuotantokausi. Pilottijakso tuotettiin vuoden 2009 lopussa ja päätös yhdeksästä lisäjaksosta tehtiin maaliskuussa 2010. Sarjan nimeksi tuli ensimmäisen kirjan mukaan Game of Thrones. Sarjaa on esitetty Yhdysvalloissa kahdeksan tuotantokautta.

Suomessa Yle alkoi esittää sarjaa TV2:lla tammikuussa 2012.

Videopelit

Heinäkuussa 2010 pelitalo Cyanide ilmoitti työstävänsä Microsoft Windowsille kirjasarjaan perustuvaa strategiapeliä nimeltä A Game of Thrones: Genesis. Peli kattaa ajallisesti tuhannen vuoden jakson sarjasta ja esittelee muun muassa Aegon Valloittajan maihinnousun sekä Nymerian Dornen valloituksen. Sotilaallisten toimenpiteiden lisäksi peli tarjoaa myös mahdollisuuden diplomatiaan. George R. R. Martin auttoi pelin tarinan laatimisessa. Peli menestyi arvosteluissa kehnosti, ja sen arvostelujen keskiarvo Metacriticissä on 53/100.

Syksyllä 2011 julkistettiin kaksi uutta sarjaan perustuvaa videopeliä: Cyaniden kehittämä roolipeli Game of Thrones sekä Bigpointin kehittämä ilmainen selaimessa pelattava MMORPG-peli. Cyanide kehitti peliä yhdessä HBO:n kanssa taatakseen sen yhteneväisyyden televisiosarjan kanssa. Game of Thrones julkaistiin toukokuussa 2012 PlayStation 3:lle, Windowsille ja Xbox 360:lle. Bigpointin MMORPG-peliä ei ole vielä julkaistu.

Vuoden 2013 Spike Video Game Awards -palkintogaalassa Telltale Games ilmoitti työstävänsä sarjaan perustuvaa graafista seikkailupeliä. George R. R. Martin ilmoitti, että hänen avustajansa Ty Corey Franck työskentelee pelin tarinan konsulttina. Game of Thrones -peli julkaistiin kuudessa osassa vuosina 2014–2015.

• Luettelo Tulen ja jään laulu -sarjan hahmoista
• Tulen ja jään laulu -kirjasarjan aikajana

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tulen ja jään laulu.

• Vesa Sisättö: Valtapelissä voi voittaa tai kuolla. Helsingin Sanomat 5.6.2004.
• Talvivaara: George R. R. Martin. Tulen ja jään laulu -aiheinen wiki.
• Tulen ja jään laulu. Tulen ja jään laulu -sarjan suomenkielinen fanisivusto.
• Laura Miller: Just write it! The New Yorker 11.4.2011. (englanniksi)
• Alison Flood: George RR Martin: Barbarians at the gate. The Guardian 13.4.2011. (englanniksi)