Saksan Kamerun: Saksan keisarikunnan siirtomaa Afrikassa vuosina 1884–1916

Siirtomaa liitettiin Ranskan ja Britannian siirtomaihin ensimmäisen maailmansodan seurauksena vuonna 1916. Suurin osa Saksan Kamerunista sijaitsee nykyisen Kamerunin alueella.

Kamerun
1884–1916
Kamerunin ehdotettu lippu (1914) Kamerunin ehdotettu vaakuna (1914)
Kamerun tummanvihreällä, Saksan muut siirtomaat tummanharmaalla, Saksan keisarikunta tummimmalla harmaalla.
Valtiomuoto	Saksan siirtomaa
osa	Saksan keisarikuntaa
Keisari	Vilhelm I (1884–1888) Fredrik I (1888) Vilhelm II (1888–1916)
Kuvernööri	Gustav Nachtigal (1884) Jesko von Puttkamer (1887–1906) Karl Ebermaier (1914–1916)
Pääkaupunki	Douala Buea (vuoden 1910 jälkeen)
Viralliset kielet	saksa
Kielet	basaa, beti, duala
Valuutta	kultamarkka
Seuraajat	Brittiläinen Kamerun  Ranskan Kamerun Ranskan Keski-Afrikka
Infobox OK

Perustaminen

 

Kamerun viittasi alun perin pelkästään doualoiden asuttamaan rannikkoon. Britit olivat toimineet alueella lähetyssaarnaajina ja kauppiaina 1840–luvulta alkaen, saksalaiset tulivat alueelle vasta vuonna 1869, mutta aloittivat ankaran kilpailun brittien kanssa. Doualahallitsijat olivat anoneet brittejä liittämään heidän alueensa brittien siirtomaihin, mutta Kamerunia pidettiin taloudellisesti liian merkityksettömänä ja sen ilmasto epäterveellisenä. Sen sijaan saksalaiset iskivät silmänsä alueeseen.

Otto von Bismarck lähetti vuonna 1884 Gustav Nachtigalin salassa suoritettavalle tehtävälle Kamerunin liittämiseksi Saksaan. Briteille kerrottiin hänen matkustavan Afrikkaan suojelemaan saksalaisten kauppiaiden etuja. Ensimmäisenä solmittiin sopimus doualoiden kanssa 12. kesäkuuta 1884, jolla he luovuttivat vallan alueillaan saksalaisille. Vuosien 1884 ja 1916 välillä solmittiin vielä 95 muuta sopimusta muiden etnisten ryhmien kanssa siirtomaan levittäytyessä rannikolta.

Hallinto

Vaikka paikalliset kuninkaat luovuttivat ylivallan saksalaisille, he saattoivat silti jatkaa omaa hallintoaan pitkälti samaan tapaan, kunhan he pysyivät uskollisina saksalaisille. Siirtomaan hallinnoimiseksi Kamerun jaettiin virkamiesten hallinnoimiin hallintoalueisiin. Kamerunissa toimi kaksi eri oikeusjärjestelmää, yksi mustille ja yksi eurooppalaisille. Vuonna 1895 perustettiin paikalliset siirtomaajoukot. Uudet siirtomaaisännät joutuivat myös taistelemaan paikallisia vastaan. Vastarintaa aiheutti muun muassa haluttomuus maksaa veroja, maan anastus ja rautateiden aiheuttama joidenkin etnisten ryhmien kauppamonopolin menetys. Tunnetuinta vastarintaa johti doualoiden kuningas Rudolf Duala Manga Bell vuodesta 1910 vuoteen 1913.

 

Vastarinnasta huolimatta siirtomaan hallinto ja talous kehittyi. Saksalaiset yhtiöt perustivat Kameruniin plantaaseja ja niillä tuotettujen tuotteiden kuljettamiseksi rakennettiin teitä ja rautateitä. Alueella toimi myös useita saksalaisia lähetyssaarnaajia. Lähetyssaarnaajat perustivat saarnauksen ohessa kouluja ja terveysasemia. Lähetyssaarnaajien koulujen lisäksi siirtomaassa oli myös valtion koulujärjestelmä, jonka koulutuskielenä toimi saksa ja rajoitetusti douala, mutta eivät muut paikalliset kielet. Virkamiestehtäviin koulutettiin myös paikallisia lähettämällä heidät Saksaan parempiin opintoihin.

Loppu

Ensimmäinen maailmansota saapui Kameruniin elokuussa 1914. Taistelu Kamerunista kesti vähän yli vuoden. Brittiläis–ranskalainen sotajoukko kenraalimajuri Charles Dobellin johtamana ja belgialais–ranskalainen joukko kenraali Joseph Aymerichin johdolla hyökkäsivät siirtomaahan. Saksalaiset voitettiin ja maa jaettiin huhtikuussa 1916 ranskalaisten hallitsemaan neljään viidesosaan brittien ottaessa yhden viidesosan.